Minkälaista on synnyttää kaksoset alakautta? Onko paljon kauheampaa kuin yksösen synnytys?

Itsellänikin oli takana yksi alatiesynnytys, jossa puskin ison pojan ulos 50min ponnistusvaiheen jälkeen. Olin siis luottavainen, sillä uskoin kaksosten olevan pienempiä ja helpompia siis myös synnyttää.

Minulla avautumisvaihe oli aika lailla kai normaalipituinen (vai lyhyt?), joskus aamukuuden hujakoilla synnytys katsottiin alkaneeksi ja 10 korvilla oli kohdunsuu 10cm auki. Missään vaiheessa supistukset eivät yltyneet liian pahoiksi kestää. Synnytys oli käynnistetty sytotec-pillerillä kohdunsuulle ja sitä vauhditettiin oksitosiinitipalla kun menin synnytyssaliin aamukuuden jälkeen. Muistelen jostain lukeneeni, että kaksossynnytyksissä avautumisvaihe on suuremman paineen vuoksi usein nopeampi, mikäli kohtu vaan jaksaa supistella.

Ponnistusvaihe oli siitä hassu, etten epiduraalista johtuen tuntenut supistuksia enkä ponnistamisen tarvetta. Ponnistin siis neiti A:n ulos ihan vaan mittareista supistuksia seuraamalla (nekin olivat heikkoja) ja osin lähes ilman supistuksia kun ne alkoivat hiipua. Rankkaa työtähän se on, mutta minun kohdallani täysin kivutonta ja ihan rennolla mielellä olin koko ajan mukana. Tyttö (3420g) tuli ulos 20min jälkeen ja sitten vain lepäilin ja odottelin supistusten uudelleen alkamista.

Herra B:n supistukset tulivat voimakkaampinia, sillä nyt saatiin oksitosiinit täydellä teholla mukaan, mutta silti edelleen kivuttomina. Nytkään en tuntenut juurikaan ponnistamisen tarvetta vaan puskin pojan (3850g) ulos 9min jälkeen silkalla tahdonvoimalla :) Eikä tuntunut yhtään hullulta " aloittaa uudelleen" kun oli yhden vauvan synnyttänyt. Mielessä tosin kävi, että jso vauvoja olisi ollut vain yksi, homma olisi jo ollut ohi, mutta ei mitenkään harmitellen.

Yleensä B-vauva tulee kai helpommin, sillä hän on yleensä se pienempi. Meillä meni vain näin päin, että temperamenttinen päällepäsmärityttö halusi ekana ulos ja rauhallisempi pikkuveli odotteli kiltisti vuoroaan - kuten tekee edelleenkin. Odottele vaan synnytystä rauhallisin mielin, siinä on sekin upea juttu, että yhdellä avautumisvaiheella saa kaksi ponnistusvaihetta ja vauvaa. Minusta kun ainakin se avautumisvaihe on siinä se rasittavin vaihe :)

Hilla ja mussukat 1v7kk

Itselläni takana yksi alatiesynnytys, normaali mutta pitkä. Aukesi hitaasi. Ponnistus suht helppo, ei revennyt eikä leikattu välilihaa. Onko kaksossynnytys avautumisvaiheessa samanlaista? Entä ponnistus? Tuleeko toinen helpommin kuin eka?Tuskin sekään sieltä itsekseen liukuu...Mietin vaan, kun toi eka synnytys oli ihan suoritus jo sinällään ja sitten kun se ei lopukaan siihen, että on yhden vauvan saanut ulos.

Mulla ei ole kokemusta aikaisemmista, mutta kaksosteni synnytys kesti 4 tuntia, ja epiduraalin johdosta supistukset kivuttomia, ja kyllä sitä jostain vaan voimia sai ponnistaa kaksi ihanaa vauvaa ulos.

Meillä toinen tuli imukupilla, toinen painettiin ulos, mutta ei mulla jäänyt kauhukuvaa synnytyksestä, vaikka tuskin enää lapsia tulee, mutta jos tulee, en ainakaan jäänyt pelkäämään synnytystä.



Mulla käynnnistettiin kalvojen puhkaisulla ja heti alkoi supistukset tulemaan. Ja rehellisesti tietty sanottuna ilman epiduraalia, en usko että olisin jaksanut synnyttää niin " helposti" kun puudutuksen kanssa. oli ne supparit sen verran kivuliaita ennen puudutusta ja takana oli yksi valvottu yö kotona koska tiesi että milloin lähdetään synnyttämään.



Tv. tuplamami ja pojat 2 kk

Epäonnistuneen käynnistyksen ja leikkausuhan leijuessa yllä olin sanomattoman onnellinen, kun supistukset yhtäkkiä alkoivat klo 17 iltapäivällä. Tuollaisia supistuksia ei ollut ollut aiemmin ja tulivat heti säännöllisesti 5-10 minuutin välein. Oltiin just tulossa kotiin ja kiepattiin videovuokraamon kautta (myyjä hieman ihmetteli kun nojailin tiskiin..) ja mentiin kotiin katsomaan leffaa. Seitsemän aikaan soitin ä-polille ja käskivät käymään.



Oltiin ä-polilla joskus 20 aikoihin. Taisin olla n. 3 cm auki ja mut laitettiin suoraan synntyssaliin. Siellä katseltiin telkkaria ja mä kävelin ympyrää, ettei supistukset vain loppuisi.



Klo 23 kalvot puhkaistiin. Tuota ennen olin ottanut vain pari kertaa ilokaasua, mutta kaksi supistusta kalvojen puhkaisun jälkeen söin sanani epiduraalista ja pyysin anestesialääkärin paikalle. No sunnuntaiyönä anestesialääkäriä ei ikinä löytynyt, sillä 01:30 olin jo täysin auki. Tuo väli oli todellista kipua, josta en edes osaa sanoa, mihin koski. Makasin sängyllä ja kouristelin kivusta. En puhunut tai huutanut. Tuo kivun kokonaisvaltaisuus jotenkin yllätti.



Poikaa ponnistin 35 minuuttia. Täytyy myöntää, että tuon jälkeen sanoin kätilöllekin, että tämä on nyt se hetki, kun kaksoset ei voisi vähempää kiinnostaa. Pojan jälkeen huilailtiin hetki ja kätilöt sanoivat, että seuraavalle supistuksella voisi taas ponnistaa. Mitään supistusta ei koskaan ehtinyt tulla, vaan hurja ponnistamisen tarve pakotti liikkeelle. Tyttö sitten mulahtikin yhdellä ponnistuksella ulos. Ponnistusvaiheeksi merkittiin 7 minuuttia. Tyttö oli ulkona klo 02:22.



Nopeesti meillä kaikki siis meni. Avautumisvaiheen kipu oli kova, sillä en ehtinyt saada puudutteita. En tiedä, laitettiinko tuossa vaiheessa oksitosiinia, sillä muistikuvat ovat hyvin hataria. Ilokaasusta en tienyt auttoiko se lainkaan, mutten uskaltanut kokeilla, millaista kipu olisi ilman sitä. Mitään traumoja ei synnytyksestä jäänyt. Jotain tuollaista odotinkin ja kaikki meni kuitenkin niin nopeasti.



Kertomukseni kuulostaa varmaan kamalalta, mutta itse koin sen positiivisena kokemuksena. Kaikki meni hyvin ja muksut syntyivät terveinä.



Dummy + kaksikko (7,5kk)

bambi71:

Itselläni takana yksi alatiesynnytys, normaali mutta pitkä. Aukesi hitaasi. Ponnistus suht helppo, ei revennyt eikä leikattu välilihaa. Onko kaksossynnytys avautumisvaiheessa samanlaista? Entä ponnistus? Tuleeko toinen helpommin kuin eka?Tuskin sekään sieltä itsekseen liukuu...Mietin vaan, kun toi eka synnytys oli ihan suoritus jo sinällään ja sitten kun se ei lopukaan siihen, että on yhden vauvan saanut ulos.

Kokemuksia kiitos!

koska olet toissynnyttäjä synnytys on varmaan nopeampi.

sairaalasta tietenkin riippuu, mutta itse ainakin jouduin olemaan käyrissä lähes koko avautumisen ajan, suihkuun pääsin ihan alkuvaiheessa kun olin auennut alle 4cm. sekin oli pienen kinuamisen takana, että kätilö päästi. ylipäätään liikkuminen avautumisvaiheessa oli todella vähäistä, aika sidottuna on sänkyyn.

tämän takia sain tietenkin kaiken kivunlievityksen mitä vain tajusin pyytää..:)

epiduraalinkin sain 15min siitä kun sitä pyysin..

a-vauvan ponnistus kesti n. 30min, tuli ihan oikeassa tarjonnassa.

siitä sain toipua ehkä 10min. kunnes taas kätilö pisti oksitosiinin (?) tippumaan, ja piti taas ponnistaa. toinen vauva tulikin todella helposti, muistaakseni ponnistin 3kertaa. vaikka tulikin perätilassa.

monissa paikoissa tehdään eppari rutiinilla, jos on kaksossynnytys, toinen perätilassa tai keskonen syntymässä.

itse pelkäsin järjettömästi sitä, että alapääni silvottaisi " varmuuden vuoksi" , joten ihana kätilöni ei sitä tehnyt.

no tottakai olisi tehnyt jos olisi ollut välttämätöntä, mutta se ei siis aina ole, edes riskisynnytyksissä.

ei tullut kun pieni emätinrepeämä, muistaakseni pistettiin 5tikkiä.

ei kannata pelätä sitä toista ponnistusta turhaan, kyllä se sieltä tulee! toki siinä pitää kerätä viimeiset voimanrippeet, mutta kun tie on jo periaatteessa auki, sitä voimaa ei niin paljoa tarvitse.

itse muistan rukoilleeni mielessäni, että toinen otetaan sektiolla, olin niin poikki.

mutta kyllä sitä voimaa vaan riittää, uskomatonta mutta totta. nyt olen tietenkin erittäin tyytyväinen, että toinenkin tuli alakautta.

onnea raskaudestasi! muistelen että olet about viikolla 13?

muista vaan ottaa rauhallisesti, ettei ala supistelemaan liikaa..:)

Eka synnytys kesti n. 9 tuntia ja oli kaikin puolin aika helppo. Se käynnistettiin (kuten myös tämä kaksoissynnytys), sain ajoissa epiduraalia, ponnistusvaihe kesti vähän vajaan tunnin mutta oli ihan selvä ja koko ajan oli selvä ponnistamisen tarve. Tuli II-asteen repeämä, mutta ei muuta.



Tämän perusteella kuvittelin, että toinen synnytys olisi sitten varmaan nopeampi, vaikka kaksoset olikin tulossa, vaan eipä ollut: synnytys kesto 12 tuntia ja se oli paljon kivuliaampi ja muutenkin vaikeampi. Ihan tavallinen alatiesynnytys silti, ei ollut edes mitään leikkausuhkaa, että sikäli helppo, mutta tohon ekaan verrattuna ei lainkaan helppo... Siis käynnistettiin myös, mutta kun edipuraalia laitettiin, pienennettiin oksitosiinin määrää, eikä sitä muistettu laittaa takas isommalle, joten supparit melkein loppui yhdessä vaiheessa... Se varmaan pidensi synnytystä osaltaan. Lopulta mulla ei ollut mitään puudutetta, joten kivut oli kovat ja tuska hirveä. A-vauva oli väärässä tarjonnassa, eli kasvot edellä, mistä johtui, että en tuntenut lainkaan ponnistamisen tarvetta, vaan ponnistin vain lääkäreiden ja kätilöiden huutojen perusteella... (ei kiva...!) Lopulta A-vauva autettiin ulos imukupilla. B-vauva syntyi 20 min. myöhemmin ihan normaalisti, oli paljon helpompi, mutta hänetkin piti oikein ponnistaa ulos eikä luiskahtanut pään synnytyksen jälkeen itse, niin kuin muistan käyneen esikoisella... Esikoinen oli siis syntyessään 3140g ja nämä vauvat olivat molemmat 2680g - joten olisi luullut senkin puolesta, että synnytys olisi ollut helpompi, vaan eipä ollut!



Että ihan mitä vaan voi sattua, joten ei kannata ihan hirveesti etukäteen asiaa miettiä, vaikka se tietysti mielessä onkin.



T: Piia sekä Sanni ja Oskari 5½kk

kokemusta on niin yksösten kuin kaksostenkin alatiesynnytyksestä. Kaksosten synnytyksessä ensimmäinen lapsi oli varmaan yhtä rankkaa kuin yksönenkin, mutta toinen lapsi todella syntyi kuin huomaamatta. Siis sattuihan se, mutta suhteessa huomattavasti vähemmän ja todella paljon lyhemmän aikaa kuin ensimmäinen. Kipua ei voi todellakaan verrata kaksinkertaiseen, siis minun kohdallani. Onnekseni A-neiti oli myös pienempi kuin B-herra, joten pienempi venytti paikat. Mutta myös yksössynnytykset olleet aika " helppoja" kohdallani.



Kaksonen4 ja 7,5 kk tontut

Mulla B vauvan synnyttämäminen koski enemmän kuin A:n teko. Koska A:n synnyttäminen koski luonnollisella tavalla, kipu oli luonnon sanelema kipu (näin jälkeenpäin ajateltuna), sen takia sen kesti. B syntyi sillätavalla että lääkäri ja kätilö painoi lasta mahan päältä alaspäin ja toinen lääkäri ja kätilö veti lasta alhaalta pois. Ja se nämä SATTU. A:n synnyttäminen ei kyllä sattunut yhtäpaljon kuin tämä ja kipu oli kyllä erilaistakin. B vauvalla tais olla jotain häikkää mahassa A:n syntymän jälkeen, koska tuli kiire saada poikaa ulos. Mietiitivät lääkärit jo että mut leikataan, mutta toinen oli sitä mieltä että kyllä toinenkin saadaan alakautta ulos. Mä sit väsyneenä yritin ponnistaa, vaikke supistuksia pahemmin enää ollut. Hyvin kaikki loppujen lopuksi menikin!

Eli mulla on esikoinen ihan yksönen;) Ja synnytys oli mielestäni tosi vaikea ja kivulias, lapsi ei laskeutunut ollenkaan joten jouduin ponnistamaan hänet alas ja sitten ulos, jonka jälkeen hän jäi vielä kiinni hartioista :( Mut ihan positiivinen mieli siitä silti jäi ja innolla odotin uutta synnytystä, se aika kultaa kummasti nuo muistot;)

Pelkäsin et kuinka kaksosten synnytys onnistuu kun esikoinenkinn jäi kiinni, mut kaksosten synnytys oli aivan upea!!! Koko ajan tajusin mitä tapahtui ja olin tosi pirteä ja positiivinen koko synnytyksen (näin myös kätilöt sanoivat) a-vauva tuli pää edellä ja ainoa mikä sattui oli pään ulos tulo, mutta sekin kipu helpotti heti kun vauva oli ulkona ja a:n ponnistus aika oli vain 6min. B-vauvan tulo kestikin hieman kauemmin kun hän tuli peppu edellä ja piti ponnistella ensin vähän alemmas, mutta siinä ei ollut niin kovaa kipua kuin a-vauvan tulossa, se taitaa kyllä johtua siitä kun väliliha leikattiin ennen b:n tuloa. Ja vauvojen syntymisen välillä (19min) minä naureskelin ja höpöttelin kätilöiden kanssa ja ihastelin a-vauvaa. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis kaksosten syntymän jälkeen, ei ollut tosiaankaan niin kauhee kuin esikoisen synnytys. Esikoisen synnytys kesti 10,5h ja ponnistusaika 45min kun kaksosten synnytys 5h, ponnistus ajat 6 ja 20min.



Rölli-peikko ja tytöt 12vrk

synnyttänyt esikoisen ja kaksoset normaalisti alakautta.Esikoisen synnytys oli kaikin puolin " normaali" synnytys ja käynnistyi itsestään. Kaksosten synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla eikä tippaa juuri tarvittukaan. Ja synnytys oli huiman nopea, vain 1 tunti 18 min. Ilokaasu oli ainoa kipulääkitys, eipä siinä muuta olisi ehtinytkään. Ponnistus oli helpompaa kuin esikoiselta, ja B-vauva tuli A:ta helpommin. Vaikkakin vauvat olivat aivan normaalipainoisia 3,3 ja 3,1 kg. Tietenkin siinä vaiheessa kun A-vauva syntyi ja supistukset hetkeksi loppuivat, tuntui " pelottavalta" odottaa B:n supistuksia. Mutta kun kaikki kävi niin nopeasti, ei siinä juuri ehtinyt panikoimaan. Mutta jos kipua ym. vertaa yhden lapsen synnytykseen niin samanlaista se kipu oli, yhtä kovaa. Tosin kaksosten synnytys eteni niin nopeasti, että supistukset olivat todella rajuja sen puoli tuntia, mutta kylläpä ne oli kovia silloin esikoiseltakin. Aika kuitenkin kultaa muistot ja synnyttäisin vielä mieluusti uudelleenkin!!!

niin käsittääkseni synnytykset ovat verrattain " helppoja" , koska kaksosvauvat on yleensä pieniä. Myöskin synnytykset melko usein tapahtuvat useita viikkoja ennen laskettua aikaa.



Ja toinen todella syntyi lähes itsestään, mulla ainakin yhdellä pikku ponnistuksella, kun eka oli raivannut tien.



Koko kaksosten synnytys kesti mulla alusta loppuun alle 3 tuntia joten kauaa ei nokka siellä tuhissut. Ponnistusvaihe oli alle 15 minuuttia, ja B-vauva siis vaan lähinnä lupsahti ulos kun ajattelin että pitäisikö ponnistaa...

Minusta taas Neiti A oli kaikkein vaikein ponnistaa ja on ollut pienin vauvamme 2000g.En tiedä pitääkö paikkaansa mutta moni on kertonut kokemuksestaan että pieni vauva on vaikea ponnistaa ja johtuisiko siitä että vauva ei juuri itse " auta" itseään tulemaan ulos ; ) Mene ja tiedä.Tosin korjaan heti sen verran että, en itseasiassa muista esikoisen ponnistusvaihetta : / Mutta tosiaan kun kaksoset syntyi, tuntui että ensimmäinen ei tule vaikka minkä teet..