Valitsetko lapsesi ammatin?
Kuuntelin ihan järkyttyneenä, kun lapseni kertoi, että yhden hänen kaverinsa oli haettava opiskelemaan samaa alaa kuin isänsä koska suvussa on aina tehty niin. Lapsi itse olisi halunnut opiskelemaan toista alaa, mutta isän valinta vei voiton.
onko tämä ihan yleisöäkin ja paljonko itse olet vaikuttanut / tulet vaikuttamaan lapsesi opiskelupaikan valintaan?
Kommentit (16)
En. Meillä lapset saavat ihan päättää, mitä lähtevät opiskelemaan. Kaksi nuorinta on vielä peruskoulussa ja esikoinen valmistuu vuoden päästä puusepäksi.
Vierailija kirjoitti:
En valitse, mutta vähintään maisteriksi pitää opiskella. Saa ihan itse päättää haluaako olla dippainssi, lääkäri, juristi, kauppatieteilijä, opettaja tai joku muu
entäs jos lapsi haluaa johonkin muualle? Vaikka kampaajaksi?
En valitse. Saa tehdä ihan itse omat päätöksensä. Omat vanhempani valitsivat käänteisesti ammattini, eivät halunneet että jatkan samalla alalla kuin he. Päätin että omat lapseni saavat mennä sinne mikä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En valitse, mutta vähintään maisteriksi pitää opiskella. Saa ihan itse päättää haluaako olla dippainssi, lääkäri, juristi, kauppatieteilijä, opettaja tai joku muu
entäs jos lapsi haluaa johonkin muualle? Vaikka kampaajaksi?
Sitten voi yliopiston jälkeen mennä kampaajakouluun.
En, ihan itse saavat valita. Toki keskustellaan valinnasta, mistä syistä haluaa sitä ja onko tuleva työ ja tulotaso sitä mitä todellisuudessa tavoittelee, ja onko alalla ylipäänsä töitä.
Itse tein aikanaan virheen hakiessani amikseen matalapalkka-alalle, missä työllistyy lähinnä yrittäjäksi. Vanhemmat painostivat lukioon ja yliopistoon ja tein päätöksen itsenäisesti ilman kunnollisia faktatietoja. Opoakaan ei kiinnostanut muut kuin lukioon pyrkivät, niin en saanut apua siltäkään suunnalta. Omien lasteni en anna tehdä samaa, vaan pohditaan asiaa yhdessä, niin että he ainakin tietävät mihin ovat lähdössä.
Älkää valitko puolesta ja sivuuttaen, ellette ole sadisteja. Jos olette sadisteja, tappakaa itsenne fyysisesti mieluummin kuin lapsenne henkisesti.
Valitsin ja lopputulos oli onnistunut. Lapsi itse ei tiennyt, mitä elämällään tehdä, ehdotin tiettyä alaa ja totesin, että aina voi vaihtaa, jos ei kiinnosta. Tästä on kohta 10 vuotta ja lapsi (nyt jo aikuinen) on erittäin tyytyväinen työhönsä.
Kaikille kauhistelijoille: lapsella ei ollut mitään tiettyä suuntaa, johon hakeutua. Ei ole taiteellinen hörhö, ei liikunnallinen, ei tykännyt kassatyöstä (lukioaikana teki sitä) jne. eli en kieltänyt mitään, kunhan ehdotin jotain.
Ap. Mihin pyrit. Onko sulla lapsia oikeesti.. Haluatko vain kinastelu kaveria, haluatko olla mukaviisas..?????????????????
Tuo on kyllä täysin häiriintynyttä hommaa kun vanhemmat painostavat lasta tiettyihin harrastuksiin tai opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
En, ihan itse saavat valita. Toki keskustellaan valinnasta, mistä syistä haluaa sitä ja onko tuleva työ ja tulotaso sitä mitä todellisuudessa tavoittelee, ja onko alalla ylipäänsä töitä.
Itse tein aikanaan virheen hakiessani amikseen matalapalkka-alalle, missä työllistyy lähinnä yrittäjäksi. Vanhemmat painostivat lukioon ja yliopistoon ja tein päätöksen itsenäisesti ilman kunnollisia faktatietoja. Opoakaan ei kiinnostanut muut kuin lukioon pyrkivät, niin en saanut apua siltäkään suunnalta. Omien lasteni en anna tehdä samaa, vaan pohditaan asiaa yhdessä, niin että he ainakin tietävät mihin ovat lähdössä.
Juuri näin pitäisi tehdä. Itse hukkasin amiksessa 3 vuotta, koska olin yläaste ikäisenä aika typerä ja naiivi. Vanhemmat ei hirveästi ottaneet asiaan kantaa vaan itse piti ilman kunnollisia faktoja päättää.
Ihan itse saavat päättää. Olen toki suositellut molemmille lukiota vaikka sen jälkeen menisi amikseen, mutta kumpikin halusi heti amikseen ja äkkiä töihin. Toinen kyllä jo harkitsee ammattikorkeaa eli lukio alla olisi hyödyttänyt muttei mahdottomuus amispohjaltakaan. Ja kun eihän ne tyhmiä ole niin käyvät lukion ja mitä haluavat myöhemmin jos tuntuu tarpeelliselta, autetaan kyllä taloudellisesti opiskelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on kyllä täysin häiriintynyttä hommaa kun vanhemmat painostavat lasta tiettyihin harrastuksiin tai opintoihin.
En ole kuullut kenenkään näin tekevän. On häiriintynyttä näin väittää.
Tuo on hyvä vinkki että vanhempien tulisi antaa tietoa siitä, mitä mistäkin valinnoista mahdollisesti seuraa. Lapsi päättää kuitenkin sitten itse.
En ymmärrä, miten se voisi olla edes mahdollista, eli millä keinolla aikuista ihmistä voi pakottaa. Kaikki lapseni ovat saaneet ihan itse valita ammattinsa.
Vierailija kirjoitti:
En, ihan itse saavat valita. Toki keskustellaan valinnasta, mistä syistä haluaa sitä ja onko tuleva työ ja tulotaso sitä mitä todellisuudessa tavoittelee, ja onko alalla ylipäänsä töitä.
Itse tein aikanaan virheen hakiessani amikseen matalapalkka-alalle, missä työllistyy lähinnä yrittäjäksi. Vanhemmat painostivat lukioon ja yliopistoon ja tein päätöksen itsenäisesti ilman kunnollisia faktatietoja. Opoakaan ei kiinnostanut muut kuin lukioon pyrkivät, niin en saanut apua siltäkään suunnalta. Omien lasteni en anna tehdä samaa, vaan pohditaan asiaa yhdessä, niin että he ainakin tietävät mihin ovat lähdössä.
Sinä voit itsekin kouluttautua vielä yliopistossa, koska ei siellä ole ikärajoja.
Aika harva 16-vuotias tietää, mitä työtä haluaa tehdä, ja aika moni 56-vuotiaskin joutuu vaihtamaan ammattia. Ei se ole lopullinen valinta, jonka nuorena tekee. En väitä, että tämä oma "työurani" olisi suositeltava, mutta minun mielestäni parempi kuin eräitten opiskelukavereitten 40 vuoden työura samassa paikassa. Itselläni on kesätöitä lukuun ottamatta kokemusta 5 eri ammatista. Eläkeiän kynnyksellä päädyin viimein vakituiseen virkaan sellaisessa ammatissa, jota ei ollut edes olemassa siihen aikaan, kun parikymppisenä valitsin opiskelupaikkaa.
En valitse, mutta vähintään maisteriksi pitää opiskella. Saa ihan itse päättää haluaako olla dippainssi, lääkäri, juristi, kauppatieteilijä, opettaja tai joku muu akateeminen.