kiinnostaa miten muut voi...

meillä ulkomaille muutto vielä hyvinkin uusi juttu sillä muutimme marraskuun alussa Britanniaan. Mukavasti on lähtenyt käyntiin miehen työt, itse olen vielä kotona ja kotikuviot rullaa aika samalla mallilla kuin kotonakin. Vanhempi lapsi (3 v) on aloittanut kerhossa kolmena päivänä viikossa ja yllättävän hyvin on sopeutunut vaikka ei kieltä vielä osaakaan. Uusia tuttavuuksia alkaa pikkuhiljaa tulla lähinnä naapuruston äideistä. Useilla tässä samalla kadulla on samanikäisiä lapsia joten ainakin kerran viikossa on jotain kahvittelua äideille ja leikkiseuraa lapsille tarjolla. Aloin vain pyytää naapuruston äitejä kylään ja he pyysivät vastavuoroisesti leikkimään ja siitä se lähtee. Välillä on väsyttävää ja tylsää, mutta niin olisi Suomessakin kahden pienen lapsen kanssa. Vielä pyörii oma elämä paljon lasten kuvioisssa, mutta katselen itselleni töitä ensi vuoden puolella niin, että viimeistään ensi syksynä olisin täysipäiväisesti töissä. Ihanteellisinta olisi jos löytyisi osa-aikainen ennen sitä ja sitä voisi laajentaa syksyllä kokopäiväiseksi, mutta täytyy katsella miten palaset loksahtelevat paikoilleen.

Surffi-Santra on kyllä ollut ihailtavan aktiivinen. Taidat olla aika sosiaalinen tyyppi :-) Me olemme muuttaneet tänne " jo" kesäkuussa, mutta en ole vielä naapurin rouvien kanssa päässyt hyvää päivää, mitä kuuluu-astetta pidemmälle, vaikka saman ikäisiä lapsiakin näyttää olevan. Olen vähän ujohkoa sorttia ja tutustuminen kestää minulla pidempään ja vaatii jonkun muun tilanteen kuin että itse menen kutsumaan ventovieraita kylään.

Joka siis minusta on ihanaa, kun joku uskaltaa niin tehdä - kunpa joku kutsuisi minutkin :-)



Lapset saavat seuraa tarhasta, jossa käyvät pari kertaa viikossa ja toinen aloittaa koulun tammikuussa, jolloin seuraa on joka päivä. Itse puolestani pelaan tennistä pari kertaa viikossa paikallisen tennisklubin nelinpeli-illoissa, jossa tapaan ihmisiä. Minulle tuollaiset johonkin harrastukseen liittyvät tilanteet on luontevampi tapa tutustua ihmisiin. Olisi tietysti mukavaa, että olisi " kahvittelukavereita" , mutta toisaalta viihdymme kyllä ihan omissa oloissammekin kotona.



Lisäksi etsin tietoisesti lähistöltä suomalaisia äitejä ja heidän kanssaan olemme tavanneet noin kerran kuussa. Ja päiväkodin omistaja, joka siis myös pelaa tennistä, on kovasti houkutellut mukaansa paikallisen juoksukerhon lenkki-iltoihin. Olen luvannut miettiä asiaa :-) Olen myös ollut täällä Englannissa aiemminkin ennen lapsia ja siltä ajalta on kauempana pari hyvää ystävää, mutta heidän kanssaan näen välimatkan vuoksi harvemmin.



Eli kyllä sitä ajan myötä seuraa saa ja alkaa viihtyä omalla tavallaan ujompikin ihminen. Varmasti, jos olisimme jäämässä tänne pidemmäksi aikaa, yrittäisin ehkä olla vähän rohkeampi ja aktiivisempikin, mutta kun olemme jo puolen vuoden päästä palaamassa Suomeen, niin ei oikein jaksa panostaa ystävyyksien luomiseen. Joskus poden huonoa omaatuntoa omasta saamattomuudesta, mutta pääasia kai on se, että kuitenkin viihtyy - omalla tavallaan.