Lapsen joululahjat - lipsutteko ekoilusta?

Kolmevuotiaalle kääritään tänä vuonna pakettiin kirja, cd-levy ja mahtava kirppislöytömme: laatikollinen legoja. Sukulaisille päin on välitetty poitsun toive saada lisää osia Brio-junarataan ja joitakin vaatteita.

Joulu tekee poikkeuksen meidän perheen kulutustottumuksiin siinä asiassa, että jouluna tulee ostettua uusia tavaroita ja vaatteita. Tavallisesti kaikki hankitaan kirppikseltä. Joku raja kuitenkin pidetään. Meidän suvussa ei lahjota aikuisia ollenkaan ja lapsiakin verrattain kohtuudella. Lahjoina annetaan " kunnon leluja" , kuten Legoja, Brioa, palapelejä, kirjoja ynnä muuta kehittävää. Turha roina muotileluista puhumattakaan saa jäädä kaupan hyllyyn. Meillä poika ei tosin edes toivo monsteriautoa kummempia villitystuotteita, rakentelu kiinnostaa enemmän.

Kerran poika sai mummilta Pokemon-figuurin, joka katkesi heti samana päivänä. Sen jälkeen hänelle ei ole tarvinnut kovin kauaa perustella miksi meille ei osteta sellaista kertakäyttöroinaa.

Inhoamme turhaa krääsää ja olemme alusta asti ostellut harkiten myös lasten leluja. Olemme suosineet perinteisiä legoja ja duploja, joita voi kerätä ja joista voi itse rakentaa sen toivomansa robotin jne.

Meillä ei sukulaiset ja tuttavat paljon ostele lapsille tavaroita ja onneksemme lähes kaikki lahjat, mitä lapset ovat saaneet ovat olleet sellaisia, jotka sopivat ajattelumalliimme eli legoja kirjoja, levyjä, pelejä jne.

Haluaisin myös, että lelut voisi säilöä tulevaisuutta varten. Itse olen säästänyt paljon omasta lapsuudestani tavaraa mm. kirjat, pelit, nuket ja niiden vaatteet, jotka ovat monet oman jo kuolleen mummoni ompelemia. Nämä lelut ovat olleet kestäviä ja poikani leikkii niillä mielellään ja hänestä on hienoa, että äitikin on joskus leikkinyt samoilla leluilla. Legothan ovat myös ikuisuustavaraa ja niitä olemme saaneet paljon käytettyinä ja tarkoituksenamme on kerätä niitä lisää.



Joskus, kun käymme kylässä muissa lapsiperheissä tulee tunne, että olemmekohan vanhempina jotenkin tylsiä, kun meillä ei ole ulvovaa robottia ja kauko-ohjattavia autoja sun muita hirviömonstereita, mutta hetken mietittyämme olemme tulleet siihen tulokseen, että meille oma tyylimme sopii ja lapsetkaan eivät ole valittaneet. Leikkivät mielellään omilla leluillaan.



Tilannettamme ehkä helpottaa se, ettemme omista televisiota. Monet leluthan ovat suoraan joidenkin tv-sarjojen hahmoja ja tulevat sitä kautta lasten tietoisuuteen. Onko täällä muuten muita televisiottomia?

:) Oli pakko vastata, kun kerrankin kuulee, että meidän lisäksi on joku muukin kummajainen, jolla ei ole televisiota. Minulla ei ole koskaan ollutkaan. Joulusta emme halua roska/tavarajoulua. Meillä vasta ensimmäinen joulu perheenä. Toivoisin joulussamme olevan yhteistä aikaa, jouluherkkuja ja joulun mielikuvitustaikaa. Voisimme vaikka tehdä lyhtyjen kanssa jouluretken metsään ja viedä metsän asukkaille hyvän joulun toivotukset. Tänä jouluna mummo sai ostaa puisen ksylofonin. Muuten olemme löytäneet kirpputoreilta muutaman kirjan, joista poika kovasti tykkää. Jokunen pehmokaveri löytyy. Järkeviä harkittuja juttuja jatkossakin ja mielellään vanhat kiertoon.

Täällä yksi televisioton perhe lisää.



Joulu vietellään rauhallisissa merkeissä ihan oman perheen kesken. Yksinkertainen joulumenyy ja haudoille kävelemään. Toivottavasti oravat tulevat tervehtimään, täytyykin ottaa pähkinöitä mukaan.



Lahjoja käydään miehen kanssa katselemassa antikvariaateista ja kirpputoreilta, kirja-friikkejä kun molemmat olemme. Lapselle katselemme kirpputorilta käytettyjä nukenrattaita tai taaperokärrejä.



Sukulaisille olemme tiedottaneet tiedottamasta päästyä, että lahjat meidän perheeseen mieluiten harkinnan kanssa ja ensin meiltä vanhemmilta kysyen mitä tarvitaan. Taas viimejouluna tuli aivan turhaa krääsää ja samaa valitettavasti taitaa vielä tänäkin jouluna olla. Lapsen lahjat haluaisin rajoittaa max. yhteen lahjaan per sukulainen, mutta en oikeasti tiedä miten asian selittää materialistivanhemmilleni niin että se menisi ihan perille saakka.. Itse ole elänyt lapsuuden joulut ylenpalttisessa roinamäärässä ja omalle lapselleni mielummin annan läsnäoloa kuin turhaa materiaa.



Löysin muuten kirpputorilta aivan uudenveroisen palikkalaatikon seitsemällä eurolla. Oma tyttö sellaista toivoi joululahjaksi. No, äitini oli sitten jo kerennyt uutena saman laatikon ostamaan ja pulittanut siitä lähemmäs kolmekymmentä euroa.. Että näin.



Onko muilla muuten ongelmia omien vanhempien tai sukulaisten suhteen näin joulun ja ekologisemman meningin kanssa? Olisi kiva saada hieman vertaistukea :)



Rauhallista joulunodotusta kaikille!

Isovanhemmilla odottaa kaapissa joku ulkomaanreissulta tuotu, pikaisella silmäyksellä aivan karmea muovinen autoratahirvitys. - Ei edes sellainen, mikä meillä lähes jokaisella on ollut pienenä " tyco" tms. vaan joku aivan kitschi... huh.



Jotkut onneksi kyselevät, että mitä lapset tarvitsisivat, mutta hitsi vie, kun eivät meidän mielestä oikein mitään materiaa (varsinkaan pienempi, jolla kiitos isompien on jo kaikkea). Toinen juttu on se, että kyllähän vaikka Stockmarin vahavärit tms. laatujuttu olisi kiva, mutta kovin moni ei sellaisia osaa ostaa vaikka pyytäisi ja sanoisi, mistä niitä saa. Tuo sitten vaan mitkä tahansa värikynät... auts. Niin ja monet laatujutut on niin kalliita, ettei sellaisia kehtaa pyytää. - Ja sitten kuitenkin: jos lapsi saa samalta joululahjan antajalta kolme krääsää, loppuhinta olisi sittenkin ollut se sama.



Tässä nyt valitan, vaikka toisaalta en oikein tunne, että minulla olisi sitä oikeutta. Lapsillahan ylipäänsä on joku/joitakin, jotka haluavat heitä jouluna muistaa. Toisaalta myös jotkut lahjan antajat ovat sanoneet sen olevan ennen kaikkea heille itselleen merkityksellistä, että saavat ensin vaellella leluosastolla hypistelemässä ja sitten tuoda lapselle paketin. Vaikea sanoa, mitä tästä pitäisi/saa olla mieltä.



Jos todella voisi sanoa, mitä lapsille toivotaan lahjaksi, se olisi ehdottomasti vaikka keikka lahjanantajan kanssa teatteriin tms. tai ei edes mitään kallista. Lumiukkojen teko pihalla ajaisi ihan saman asian.... Kaikilla vaan ei ole tuohon aikaa, mikä tietysti on tavallaan ymmärrettävää ja yhtä aikaa ei lainkaan.



Oman perheen ja samalla monien lahjanantajien kesken yritetään myös nyt luoda sellaista kulttuuria, että joulun aikaan lahjoja voi antaa ja saada pikku hiljaa. Näin kuhunkin lahjaan pystyy keskittymään paremmin ja avata sen antajan läsnäollessa (meillä siis ystävät tuovat peketteja, eivät tontut tai pukit). Samalla yhdestä päivästä ei kehity sellainen materialistinen ähkyrysäys, jota ensin pitää koko vuosi odottaa. Yhdessäoleminen, tekeminen, hyvä ruoka jne saavat samalla toivottavasti lisää painoarvoa, kun niitä lahjoja ei tarvi niin jännätä (vaikka se omassa lapsuudessa toki kivaa olikin).



Niin joo, ja meillä tehdään lasten kanssa pikku lahjoja ystäville, eli pakettaja sitten tavallaan vaihdetaan (joulua siis juhilitaan kaamosajan ja toisista välittämisen juhlana). Nyt ollaan huovutettu jouluomenoita kuuseen sekä pannulappuja. Sitten ollaan myös syksyllä kuivattu omenarinkuloita purkkeihin ja taidettiin tehtailla myös muutama pullo mausteöljyjä. Kaikenlaista käyttösälää ja mieluiten syötävää.



Linnuille puolestaan on odottamassa lyhde ja jäälyhtyjäkin olisi kiva yhdessä värkätä, jos sää sallii.

Joten hän ei vielä osaa kaivata lahjoja. Itse hankin pojalle vaatteita ensi kevääksi ja kuvakirjan. Pojan isä lupasi ostaa potan. Kaikille läheisille (jotka välttämättä haluavat muistaa) olen ilmoittanut suoraan, ettei meille saa tuoda yhtään metelöivää muovilelua. Olen toivonut vaatteita ja kirjoja. Nupipalapelikin taisi olla toivelistalla. Isovanhemmille tein selväksi, että vaan yhden lahjan saa hankkia. Ylimääräisiä ei oteta vastaan. He kun saattaisivat hankkia vaikka kymmenen, jos sille päälle sattuvat. Yritän pitää pojan lelumäärän hallinnassa. Noita joululahjoja on, kaikesta huolimatta, kertynyt iso kasa. Läheisille lapsille yritän yleensä hankkia vaattelahjoja, kirjoja ja askartelutarvikkeita. Olen sopinut kummilasteni vanhempien kanssa, etten lisää osaltani heidän lelupaljouttaan, vaan hankin lapsille laadukkaita kirjoja. Kaikkein mukavinta olisi antaa lahjaksi esim. retki Korkeasaareen. Valitettavasti tällaisen lahjan käytännön toteutus on meidän tapauksessa hankalaa.

Sama ongelma sukulaisten ja muiden lahjanostajien suhteen! Joku kysyy, mitä tarvitaan, suurin osa ostaa jotain sellaista, mitä me vanhemmat ei ikinä ostettaisi. Vaatteetkin saattavat olla jo heti liian pieniä tai jotain prissessahörhöunelmia, joita en itse voi sietää. Mutta ilmeisesti näiden juttujen ostaminen on kuitenkin tärkeää lahjan antajalle, enkä haluaisi pahoittaa kenenkään mieltä. Ongelmana on myös se, jonka joku jo mainitsikin, että kaikkia laatuleluja tai vaatteita ei vain myydä maaseudulla tai pikkukaupungeissa.

Me olemme viettäneet joulua yhdessä lapsen serkkujen perheiden kanssa. Tyttömme on vielä alle 2-vuotias, eikä toivottavasti vertaile lahjamääräänsä serkkujen tavaroihin. Seuraavana jouluna tästä voi jo tulla ongelma.

Ihailen teitä televisiottomia perheitä! Itse olen toivottoman kiintynyt dvd-kokoelmiimme, telkkariohjelmia emme niinkään katsele, uutisia ja joitain harvoja sarjoja tai leffoja. Tyttäremme on vasta viime aikoina saanut katsoa joitakin lastenohjelmia ja ollut oikeasti niistä kiinnostunut, ja myönnän kyllä, että siinä on takana se, että vanhemmat saa hengähtää hetken, kun tyttö katselee pikku-kakkosta. Kun tyttö oli monta päivää sairaana, kuumeessa ja kovassa flunssassa, ainoa " viihdyke" , joka sai kitinän loppumaan oli Himpulat-ohjelma.

Meillä ostettiin ekaluokkalaisille vain yhdet muotilelut ja loput sellaista " kehittävää" . Eli soittimia, kyniä, kirjoja, tehtäväkirjoja ja joitain kädentaitojuttuja. Kuulostaa hirveältä tavarakasalta varmaan, mutta meillä on semmoinen tapa ollut että uutta saa vain kerran vuodessa, eli jouluna. Ja ostetaan sellaista mikä kestää.



Edellisistä jouluista on opittu että krääsätavaraa on turha ostaa koska ne hajoaa hetkessä. Lyön vaikka pääni vetoa että nuo yhdetkin muotilelut hajoaa kuukauden päästä viimeistään...



PS. Meillä on telkkari ja itse nautin leffojen katsomisesta suuresti (tosin dvd:ltä, ei telkkarista. mainokset ällöttää) Mun mielestä telkkari voi olla mutta sen käyttöä tulee valvoa tiukasti.

eikä kauheasti podeta synnintuntoa ostohysteriasta. Valinnat tulevat luonnostaan - ei kai kukaan luomuilija osta krääsää?



Sävyeroja tähän tuovat tietysti luomuilijan rahavarat, minkä takia saatetaan ostaa se hieno auto tai nukke halpiskaupasta, kun ei varaa ole sosiaalidemokraattiseen pohjoismaiseen puuleluun :)



Ostamme myös joskus videoita, joita katsotaan sieltä tv:stä.



TV:stä

Olen aiemmin ollut hyper-super -tv-kriittinen ja vuosikausia kieltäydyin telkkarin katsomisesta suurin piirtein uutisia lukuun ottamatta kokonaan. Nyt oikeastaan en leuhkisi telkkarittomuudella, ellei kyse ole irtiotosta koko yhteiskunnasta, mitä sinänsä valintana kunnioitan.

Tänä jouluna toiset isovanhemammat ostivat pojille Stigat,

toiset täydensivät Brion puista junarataa uusilla osilla.

Kummeilta tuli pääasiassa kirjoja, metallisia pikkuautoja sekä

uusi lastenhuoneen matto. Lisälahjoina lapset saivat vaatteita

sekä lastenlaulu-cd:n, jossa on alkuperäisklassikoita tyyliin

" Mikki Merihädässä" jne.



Ei krääsää ole pakko ostaa, eikä hyväksyä sukulaisiltakaan!

Meille ei ainakaan ole juuri kertynyt helposti rikkimenevää

muoti-leluroinaa, mutta me olemmekin aina ilmoittaneet lasten

toivelahjat etukäteen.



Vanhat, hyväkuntoiset lelut, jotka eivät ole enää suosiossa

(esim. vauvalelut), viemme kierrätykseen. Näin joulun jälkeen

oli taas hyvä mieli, kun siivosi turhat lelut pois, ja uusille tuli näin

hyvin tilaa kaappeihin.

Ja utelias olen tietysti kuulemaan mitäs se pukki sitten toikaan..



Meillä lapsi sai sen tuliterän palikkalaatikkonsa ja oli hyvin onnellinen. Vanhempani taas hillinnästä huolimatta ostivat lahjoja enemmän kuin olisi tarvetta ollut, mutta todella positiivisesti ilahduin kun huomasin että perheen toiveita oli nyt ihan oikeasti kuunneltu. Muita lahjoja lapselle siis oli nimikoitu (käsityötä, kivaa!) suomalainen puuvillapyyhe (uusi), toinen palikkalaatikkoleikki (uusi ja englantilainen, joten se hieman niheytti tätä nuukalaisäitiä) käytettyjä dubloja ja primoja sekä mukin ja kirjan.



Itse sain villasukat ja todella kauniin käsintehdyn keraamisen kynttilälyhdyn (ja ekotuikkuja! ;)). Olin kyllä aivan onnessani näistä lahjoista. Miehen kanssa ostimme toisillemme ja yhteiseksi kaksi sarjakuvaa ja kirjan. Hieman turhakettakin tuli, eli kodinkone, mutta käyttöä tosin sille keksin kyllä siemenpirtelöiden ja muiden valmistukseen. Samoin esiliina nyt oli sellainen, mitä ilmankin olisi pärjännyt, mutta sinänsä kyllä varmasti leipoessa ihan hyödyllinen. Molemmat olivat vielä hyvälaatuisia, joten sekin ilahdutti, kestävät ehkä sitten pidemmän aikaa. Ja lahjan antajillakin tuntui ihan oikeasti olevan lahjojen takana mielessä muistaminen eikä silkka lahjonta tavan vuoksi, se lämmitti mieltä.



Parasta joulussa oli kyllä se kun satoi lunta. Lapselle se taisi olla koko joulun kohokohta. Miten teidän muiden joulut meni?



Vielä muuten noista telkkareista:

Eihän sen telkkarin tai telkkarittomuuden tarvitse mikään " leuhkimisen" aihe olla, vaan ihan valinta joka tehdään tarpeellisuuden mukaan. Nykyään aika itsestäänselvyytenä tosiaan tunnutaan pitävän sitä että joka huushollista telkkari löytyy. Televisottomuus ei meillä ainkaan ole mikään suuri poliittinen kannanotto, sitä vain ei ole tullut hankittua, eikä tule.



Tulipas muuten vielä jolusta mieleeni (vein nimittäin juuri roskat ulos ja jätekatos pursuili ikävästi lajittelematonta jätettä)

säästääkö joku muukin vanhoja joululahjapaperita uusiokäyttöä varten..? Olisi kiva kuulla että joku muukin niin tekee, ihan ilman sen kummempia ylpeilyjä ;)

Näteimpiä ja isojen pakettien päällä siisteinä säilyneitä papereita kyllä laitan säilöön seuraavaksi vuodeksi ja lahjanarut ja rusetit laitan visusti talteen. Meillä siis lahjoissa sellaisia leveitä kangasnauhoja ja ruusukerusetteja käytössä, ja nehän ei mene miksikään.



Telkkari meiltä löytyy, mutta siinä ei ole viritinosaa, eli telkkariohjelmat sillä ei näy, eikä siten tarvitse maksaa lupaakaan. meillä katsotaan dvd -elokuvia harrastuksena, mutta olen sitä miettinyt, että tuleeko lapselle hankaluuksia sitten myöhemmin kavereiden kanssa jos ei olekaan perillä typeristä telkkariohjelmista..?



En kuitenkaan halua televisiota ottaa käyttöön kun sekä mies, että minä kummatkin jotenkin tunnuttiin jämähtävän siihen ja mieskin sitä puhui, että aivot mätänee kun töllöttää telkkaria. Me ei siis ehkä osata käyttää kyseistä kapinetta ja siksi meillä ei sitä katota. Piste. :)

Kyseessä ei siis ole kannanotto vaan ihan itsesuojelu, ei haluta turruttaa itseämme sillä moskalla.