*** Uutta viikkoa pukkaa KESÄMASUILLE ***

Joo, paukkuu pakkanen ulkona, kaunis aurinkoinen talvisää.



REMUKALLE onnea hyvistä ultrakuulumisista ja tervetuloa poikakerhoon... Meillekin siis ultralääkäri arveli tulokkaamme olevan poika, mutta saas nähdä. En aio ostella mitään poikavetimiä ennen kuin vaaveli putkahtaa ulos! Tosin ostin perjantaina pari Maailman vahvin nalle -bodya, kun ne oli vain 2,5 e tsipale alennuksessa! Ne kyllä käyvät sekä tytölle että pojalle, kun pohjaväri valkoinen.



Muuten menee ihan jees, vauveli monottaa kiitettävästi varsinkin klo 05 aamuyöllä! Flunssa alkaa mulla parantua, mutta ei kokonaan ole vielä pois. Meilläkin olis auton osto edessä keväällä, nykyiseen ei mahdu enää 2 tenavaa ja ennen kaikkea heidän vaatimansa tavaramäärä!!



Viikonalkuja toivottelee Uula rv 21 + 6 kai jo! alkaa taas mennä viikot sekaisin, kun toi maaginen puoliväli saavutettiin.

Uuteen viikkoon... Olimme viikonloppuna äitini 50 v. päivillä, ja tuli kolmen päivän sisällä istuttua 1200 km auton kyydissä (puolet niistä itse ajaen). Häntäluu ja selkä ei tykännyt hyvää, ja paluu matkalla meinas virtsarakko haljeta kolme kertaa. Pissahätä tuli aivan puskista, ilman mitään ennakkovaroitusta! Hyvä että pääsin autosta ylös kun vihlo niin kovin alamahaan. Sitten lisäksi olen alkanut kärsimään sellaisesta, etten voi enää pissata " nopeasti" . Jos yritän äkistää pissaa, niin koko putki menee ihan tukkoon. Pitää antaa vain rauhassa lirutella. Onko muilla samankaltaisia oireita?



Vauvamahani huomattiin kyllä heti juhlissa! Kaikki ihmettelivät miten se voi olla jo NOIN ISO! Tuli aika elefantti olo, ja ärsytti kun humaltuneet mammat hieroivat mahaa jatkuvalla syötöllä. Eräs rouva ei ollut uskoa että minulla on laskettu aika vasta kesäkuussa. Hän oletti että noin kuukauden kahden kuluttua. Kuittasin nuo kommentit, että: " jos niitä onkin kaksi?!?" Ensiviikolla se nähdään, kun on se kauan odotettu rakenneultra. Kai minä olen sitten aivan epänormaalin iso :(



cana & kirppu (alias elefantin poikanen) rv 20+0

Ollaanpa taas ajoissa, niin ei jää kokonaan kirjoittamatta;)



Vointi ihan mukava, kuten myös monella muulla. Ei ole ihan vielä loppuajan krempat alkaneet (niitä odotellessa). Mielenkiintoista, kun olin ekassa raskaudessa vaan kotona. Ensin tein gradun ja sitten oottelin vauvaa kolmisen kuukautta. Nyt siis ekaa kertaa töissä koko raskauden ajan, niin ei osaa yhtään kuvitella, miten tulee viimeiset kuukaudet jaksamaan. Istumatyö tosin, mutta ah' niin stressaavaa. Kyllä nyt jo supistellut huomattavasti enemmän kuin ekasta näihin viikkoihin. Ei kipeitä, mutta kumminkin päivittäin...



Meillä (=lue:miehellä) myös kova autokuume ja vaihto isompaan edessä. Seurailen tässä sivussa, milloin auto tallissa vaihtuu;)



Peloista... Ekat 12 viikkoa olin ihan kissa pistoksissa, jopa enemmän kuin esikoisesta, mutta sen jälkeen aika rullannut eteenpäin huomaamatta arjen pyörityksessä. Aika vähissä on vauva-oppaiden lukemiset ja muut:) Itse asiassa nyt luen kovalla innolla Vauva-palstalla suositeltua kirjaa: " Unconditional parenting" (Alfie Kohn). Ja koitan olla parempi kasvattaja tuolle 3v. uhmapakkaukselle.



Hassua, kun ehdin lukea tuota enkunkielistä kirjaa vain bussimatkoilla töihin ja iltaisin lapsen mentyä nukkumaan (jolloin olisi paaljon muutakin tekemistä, kuten parisuhteesta huolehtiminen), niin ärsyttää, kun olen ehtinyt lukea ne älä tee näin-osiot, mutta en ole vielä päässyt siihen, miten kuuluisi toimia. Ja nyt tuntuu, että " turmelen" lapseni väärillä kasvatusmetodeilla tässä ajassa, kun en saa kirjaa luettua. Heh! Että semmosta.



Niin takaisin niihin pelkoihin. Kieltämättä mulla taitaa olla kuitenkin niin päin, että nyt kun tietää, mitä odottaa, on enemmän pelkoja... Ekassa raskaudessa oli ihan puulla päähän lyöty eikä uskonut sieltä ikinä elävää oikeaa vauvaa tulevan, ennen kuin sai sen syliinsä, mutta nyt kun on nähnyt, mikä ihana pakkaus sieltä on odotettavissa, asia on konkreettisempi ja pelkää enemmän, että jotain tapahtuu. Mutta ei mitään hysteriaa, vaikka ultrakontroliinkin jouduimme. Jos johinkin uskon, niin siihen, että kaikella on tarkoituksensa ja elämä kantaa omalla tavallaan. Vaikka kaikkea ei pystykään ymmärtämään...



Onpas filosofisia ma-päivän pohdintoja;) Tekiskö välillä töitä... Palaillaan!



Äippä:) Rv. 21+5

Jospa tulis pinoon.



Kävin just aamulla lääkärillä tuon selän ja kaiken muun stressin kanssa. Saikkua tuli, ens viikon perjantaina pitäis sitten mennä töihin. Ihan kiva mutta pitäis tota remonttiakin tehdä ; )



Kävin samalla reissulla vaunukaupassa.... aah ihania rattaita, kääk! Olen etsinyt kolmipyöräisiä käytettyjä ja kävin nyt paikanpäällä niitä katselemassa kun ovat ihan uusi tuttavuus minulle. Täällä tais jollain olla Hartan Skaterit, saako niihin seisomalautaa????? Netissä olis muutamat ihanat käytettynä mutta kun haluais ensin tietää kumpi on tulossa kun ovat aikas siniset....miten niin turhamainen minä ; )



Peloista....mä olen saanut sen verran monta kertaa takkiini etten jaksa pelätä. Otan vastaan mitä tulee ja katsotaan sitten miten käy, jos liikaa alkaa miettimään niin mulla hajoaa pää. Kuopuksen kanssakin hypättiin muistaakseni kuudessa ultrassa, hyvillä lääkäreillä ja vasta viiden vrk:n ikäisenä paljastui vaikea sydänvika. Mutta ainahan sitä toivoo parasta.



Niin kävin myös torstaina neuvolassa ja paino oli noussut vaatimattomasti 780g per viikko!!! Että liityn Canan kanssa norsujoukkoihin ; ) Pitäis vissiin vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa...







Tiina 19+5

Kun neuvolassa kävin. No, ne oli jo alusta asti koholla kun terkkari mittasi ja siinä välissä kävin puntarissa - repikää tästä, painoa tullut lisää 870 g / viikko... sain siitä jo vähän noottia ja säikähdin itsekin ja ei ne paineet siitä ainakaan laskeneet ; )



Eli verenpaineen takia on parin viikon päästä sitten kontrolli ja yritän nyt ruokavaliolla ja liikunnalla saada siihen jotain muutosta, mutta mulla on aina ollut paineiden kanssa ongelmia ja esikoisen kanssa oli myöskin, joten voihan se olla, että ei tässä ruokavaliot paljon auta...



Me ostettiin perjantaina vaunut Brion Novat pehmeällä kantokassilla kun saatiin tosi hyväkuntoiset käytetyt edullisesti. Nyt ne on kotona ja joka paikassa tiellä, mutta ei niitä voi varastoonkaan viedä kun esikoinen laittoi niihin jo beipparin nukkumaan ; )



Mutta kirpakkaa alkuviikkoa kaikille!



Lauruska 22+2

Nyt voin sitten kirkkain silmin myöntää kuuluvani heihin, joille raskaushormonit eivät todellakaan sovi. Eilen illalla aloin lukea netistä tarinoita kohtukuolemista(mikä järkijättö idea alunperinkin). Itseasiassa tarkoitukseni oli käydä lukemassa vauvan nukutusasennoista, että mikä olisi paras kätkytkuoleman varalta, mut eksyinkin sitten vallan vikaraiteille. Itkin silmät päästäni tarinoita lukiessani. Toinen toistaan kaameampia olivat. Milloin oli napanuora kahdesti, milloin neljästi kaulan ympärillä. Yritin rauhoittua ja käydä nukkumaan. Ahdistus siitä sitten vain paheni ja lopulta vollotin täyttä höyryä jo ajatukselle, että joutuisin luopumaan Millistä. Oloani vielä pahensi se, että olin yksin vanhempieni luona. Mies siis monen sadan kilometrin päässä.

Milli ei ollut minun tunteenpurkauksesta moksiskaan. Heitteli voltteja hirveellä vauhdilla ja potkiskeli mua käteen. Se mut sitten lopulta rauhoittikin. Yölläkin sitten vielä heräilin painajaisiin ja siihen, et itkeskelin unissani. Mielenrauhani oli lopullisesti järkkynyt.



No nyt aamulla sitten kerroin miehelleni puhelimitse viime yön tapahtumista ja aloin uudelleen itkeä kun mies kertoi Millin olevan hänellekin aivan älyttömän tärkeä. Että menetys olisi valtava, mutta turha murehtia etukäteen kun kaikki suurella todennäköisyydellä menee hyvin.



En ymmärrä itsekään itseäni. Näitä itkupäiviä on tullut koko raskauden ajan silloin tällöin. Voi mennä parikin viikkoa normaalisti ja sit joku laukaisee itkun. Onkohan muilla lainkaan tällaista, vai eikö mulle raskaus yksinkertaisesti vain sovi? Tässähän tuntee jo itsensä aivan puolihulluksi.



Fyysisestikin oloni on aika surkea. Olen nyt sairaslomalla 5.2 saakka selkäkivun takia. Mähän olen siis hoitotyössä ja selkä ei nyt vain kertakaikkiaan kestä niitä siirtoja, kumarteluja ja kyykistelyjä. Hieman on olo helpottanut, kun saa vain kävellä ja ottaa iisisti. Saa nähdä miten käy kun kokeilen viikon päästä palata töihin. Millään en vielä viitsisi jäädä saikulle loppuajaksi. Aika tulee todellakin pitkäksi.



Milli on vilkas tapaus. Lähes koko ajan tunnen potkuja jostain suunnasta . Hiljaisia hetkiä on melkoisen harvassa. Ja massu kasvaa. Eilen mittasin taas 2cm lisää viime viikkoon verrattuna tuosta navan päältä. Aloitusmitta oli 76cm(noin) ja nyt näyttää jo 102cm. Melkein 30cm on siis tullut lisää ympärysmittaa. Hui kauhistus. Uuden talvitakin jouduin ostamaan, kun eipä mahtunut vanha enää päälle. Painoa tullut varmaan jo 7kg, mut ainakin tuon netin laskurin mukaan olen täysin käyrillä vielä.

Oletteko muuten muut mittailleet vatsanympärysmittaa? Ja paljonko teille on tullut jo lisää? Kun mulla ainakin on alkanut olemaan jo pienoisia vaikeuksia saada talvisaappaita jalkaan. Ainakin Cana tais mainita jotain norsuolosta. Samaistun kyllä täysin sinuun. Hih.



No jopas nyt kerroin taas huimasti vain omasta navastani. Mutta uskokaa tai älkää, tää kirjoittaminen auttoi tuohon itkuoloon jo huimasti. :)



14.2 4d-ultra. Sitä odotellessa...



Odessa79 ja Milli 22+2(kai? oho... onko tosiaan jo noin paljon...)

Odessa97: Mittasin tuon mahani... 101,5 cm :(

Aamulla kun laitoin toppahousuja jalkaan, niin ei enää mennyt nappi kiinni. Viimemaanantaina vielä meni! Aamulla kävin myös kotivaa' assa, ja painoa on jo 75,5 kg!!! Häissä syyskuun alussa painoin vain 70 kg. voi voi voi voi voi voi voi...



Cana & kirppu 20+0

Moi Odessa79:)



Meillä myös 4D ystävänpäivänä, hauskaa!



Äippä:) Rv 21+5

Olen ollut aika laiska kirjoittelija viime päivinä, vaikka joka päivä kurkinkin pinot ja luen kuulumiset. On vaan ollut päivät niin täynnä kaikkea ja aurinko on houkutellut oikein urakalla ulkoilemaan. Ollaan tytön kanssa 2-3 kertaa päivässä ulkona.



Alkuun on pakko kommentoida jotain, että en unohda.



Nelekku07: Meillä on Hartanin Skaterit ja vielä ei ole käytännössä kokeiltu seisomalautaa noihin kärryihin. Mutta olen nähnyt ihmisillä Skatereissa käytössä lautoja ja yksi äiti puistossa kertoi, että heillä on Brion lauta Hartaneissa.

Meidän vaunut on mustikansiniset + valkoista ja vaaleaa beigeä. Mutta ei minun mielestä ole yhtään poikamaiset vaan pikemminkin aika unisex väriset. Onnea vaunu viidakkoon.:)



Odessa79: Täällä on kans ihan mielettömät itku ja tunne herkkyydet päällä ollut viime aikoina. Olen normaalistikin aika herkkä ihminen ja viime viikolla tuntui, että joka tuutista tuli vaan noita kauheita lapsiin kohdistuneita uutisia ja hirveyksiä ja minä pillitin, mietin ja valvoin useammankin yön pala kurkussa. Lisäksi meidän vastapäisen naapurin mies taisi heitellä vaimoaan viikonloppuna ja yläkerran naapurin yh äiti ei tunnu käyvän ihan täysillä.. Huolissani olen naapureitakin ja heidän lapsiaan seurannut ja miettinyt...Toisen naapurin kanssa tehtiin sopimus, että tarvittaessa tehdään ilmoitus, jos alkaa tilanne siltä näyttää.:( Itse kun ollaan niin rauhaa rakastava ja tasaista ja onnellista elämää elävä perhe niin pahalta tuntuu nämä kaikki kurjuudet...



Onneksi päästään tästä asunnosta pois maalis-huhtikuussa ja toivottavasti sinne ihan omaan taloonkin joskus lähi tulevaisuudessa.



Oma napa voi hyvin.Eli vointi on edelleen, mitä mainioin ja oikeasti olen vähän ihmeissäni, kun ei ihmeemmin edes supistele tätä nykyä. Vauva potkuttelee masussa ihan vimmatusti. Suloista.:)



Remukalle tsemppiä supisteluihin ja onnittelut istukan siirtymisestä ylemmäksi kohdunsuulta.:)



Nyt on mentävä ottamaan pikku levot itsekkin, kun kerta tyttökin nukkuu päikkäreitä. Sitten taas taidetaan lähteä ulos leikkimään ja laskemaan mäkeä.



Nautitaan auringosta ja valosta!



Tuulia 21+2

Me hiihtolomailtiin viime vkolla. Yllätyksekseni siedin sekä hiihtämistä jäällä että uiskentelua kylpylässä ihan hyvin eli nyt ei oo supistellu tai tuntunu painontunnetta lantionpohjassa piiitkään aikaan (kop kop...). Ihanaa ku asian suhteen voi rentoutua vähäsen taas!!! Vai johtuiskohan siitä tämä oireettomuus että meillä oli mummi koko vkon mukana reissussa ja kanteli esikoista mun sijastani..



Tai noh, oireettomuus nyt sinänsä ei täysin pidä paikkaansa, eli uudenlaisia vaivoja on alkanu ilmaantua ku viikkoja on tullu lisää; inhottavia suonenvetoja jaloissa ja ientulehdusta mm... Mutta enpä näistä valittele ku nämä tälläiset voi huoletta kärsiä.. Onhan positiivista kuitenkin niin paljon enemmän, mm päivittäin monta kertaa tuntuvat potkut, :)!!! Mieskin tunsi nyt ne ekaa kertaa mahan ulkopuolelta, herratista!



Ja mahakin tietty on kasvanu.... ja oon samoilla linoilla sun kanssas CANA; mua kanssa on siepponu etenki edellisessä raskaudessa mun mahani koon siunailu josta ei meinannu tulla loppua... En oikein käsitä mitä ihmiset ajattelevat tehdessään sitä. Mä koin koko asian loukkaavana, eikä sitä edes auttanu se että SF-mitta meni silloin miinuksella koko ajan... Kyllä nytkin muutaman kerran on kommenttia tyyliin " kuinka toi maha voi olla noin iso" .... Ei kiva!



Vai olisko tänkin asian suhteen nyt raskauden takia yliherkkä? Eli ODESSA79:n kertomat mielialat ei tunnu lainkaan vierailta täälläkään.. Onneks kun asian tiedostaa siihen voi suhtautua vähän etäisyydellä ja jopa huumorilla. Ja välttää mm kohtukuolema-artikkelien liikaa lukemista .. :)!



Ei muuta kuin mukavaa loppuvkoa muille kesäkuisille!

Päivikk11 rv 21+2

HERKISTYMISESTÄ on ollut puhetta. Minullekin viime viikko oli vaikea, kun stressasin kaiken maailman asioita: milloin aloittaisin äippäloman ( nolottaa kun ehdin olla vain n. puoli vuotta töissä hoitovapaan ja uuden raskauden välillä); mun veljen vaimolla ja äidilläni oli jotain sanaharkkaa edellisenä viikonloppuna (vaikka asia ei minulle sinänsä kuulukaan, niin se kuitenkin rassaa) ja sitten vielä loppuviikolla nämä ihan karmeat uutiset lapsiin kohdistuneista pahoinpitelyistä, jotka ovat kummitelleet mielessä. Ei ihme, että tuli flunssa, kun en saanut nukuttua kunnolla. Jotenkin en äitinä saati raskaana ollessa pysty lukemaan mitään noita karmeita lapsiin kohdistuneita juttuja, se vetää niin yli hilseen, että joku voi tehdä täysin viattomalle taaperolle pahaa. Kynnys ilmoittamiseen pitäisi olla matalampi, jos epäilee, että lapset joutuvat kärsimään. Tietysti huostaanottokaan ei ole lapselle kiva juttu, mutta jos se säästää lapsen pahemmilta traumoilta niin se on hyvä asia. Niin että Tuulia ilmoittakaa vain naapurin kanssa, jos meno yltyy liian hurjaksi siellä teillä päin.



Nyt täytyy taas yrittää ajatella jotain valoisampaa. Ryhdyn katselemaan ikkunasta ulos aurinkoista maisemaa!



Ainiin yks juttu! Pidän paljon villatakkeja ja olen yrittänyt etsiä sellaisia TAVALLISIA valkoisia/mustia pitkähihaisia trikoopaitoja, jotka eivät menisi pintaa myöten tän masun kanssa ja olisivat riittävän pitkiä. Esikon odotusaikana Lindexillä oli aivan loistavia trikoopaitoja sekä pitkällä että lyhyellä hihalla, sellaisia riittävän leveitä, niin ettei masu näyttänyt pingispallolta siellä alla. Nyt siellä on vain V-kaula-aukkoisia paitoja ja mä en voi sietää V-aukkoa varsinkin kun se on liian avonainen, kun talvella on niin kylmä ja iho on todella olmin värinen muutenkin. Henkkamaukalla on mammamallistossa muuten hyviä perustrikoita, mutta ne ovat mahan kohdalta liian pinnanmyötäisiä saati kun tää pötsi tästä vielä kasvaa. niin että vinkatkaa, jos jostain saa halavalla! Ostin muuten viikkiksenä Kappahlin alesta sellaset XLNT-alkkarit, jotka varmaan eivät purista masua, ´varmaankin tuli halvemmaksi kuin vartavasten mammapöksyt. Ai että ovat muuten kauniita... ;) Hot mama ja silleen...



Minullakin tää vatsa on aika mittava. Ultralääkäri kysyi sisään astuessamme 2 vkoa sitten, ollaankos sitä 30 + viikolla jo... hehheh. Ei paljon naurata. Mulla vatsan muoto on muutenkin sellainen pömppö, joten kun toisella kierrokselle ollaan, niin täähän pongahti heti valtaisiin mittoihin.

Näistä hormoonitoiminnan aiheuttamista mielialahäiriöistä on ollut puhetta. Liityn kyllä ihan samaan joukkoon. Perjantaina sain ihan hirveät kilarit miehelleni joka raahasi mut sitten itkien kotiin. Perjantai ilta ja lauantai menikin sitten aikamoisten morkkisten muodossa. Olen aivan kamala. Ihan turhaa raivoomista miesparalle :(



Sitten eilen katselin viiden minuutin verran Idolsia ja rupesin pillittämään kun ne oli niin onnellisia ne jatkoon päässeet, sairasta. Inhoan koko Idols ohjelmaakin ja niin vaan pitää koko ajan porata kaikesta.



Mulla on kyllä maha kerännyt päinvastaisia kommentteja kuin monella muulla, ihmetellään vaan että miten se on niin pieni vielä. Omasta mielestä se ei tunnu niin pinenlä, vaan pyöreältä. Painoa on tullut neljä kiloa.



Sain sitten tän sairaan flunssan viikonloppuna nyt on päästävä kuntoon ennen keskiviikkoista työmatkaa.



Köhivä rouvaii

Sairasloma loppui ja palasin töihin, oli kiva mennä ihmisten ilmoille.

Eilen vietin ekaa " normaalia" päivää eli kokkailin kun oli miehen syntymäpäivä, leivoin ja silitin pyykkejä, niin johan oli taas illalla leposupistusta kerrakseen. Ajattelin nyt kuitenkin ainakin tämän viikon jotenkin kikkailla töissä, koska se kohdun suu vasta tarkastettiin, niin ei tästä hirveätä vahinkoa voi tapahtua. Enpähän saa kilareita kotona niin pahasti kun on vähän päässyt töihin tuulettumaan :)



On kyllä kauhean epätasaista tämä fiilispuoli, joka toinen päivä meni kölliessä leppisasti, joka toinen päivä ahdisti mikä milloinkin. Ja tuosta itkemisestä: Onko kukaan sattunut lukemaan Teklasta? Jos sellainen artikkeli sattuu eteen jossa tuo tytön nimi näkyy, niin skipatkaa, lukekaa sitten kun ei ole hormoonihäiriötä. Mä olen nyt kahdessa lehdessä siihen törmännyt ja itkenyt kuin heikkopäinen. Ei voi liikuttavampaa lapsen kuolemaa käsittelevää artikkelia olla :(



Itkutonta ja iloista alkuviikkoa kesämasuille toivottavat

SM & Aatu 19+5

Eilen oli ne miun pikkusiskon pojan ristiäiset ja nimeksi tuli Leevi Aleksi Juhani. (Juhani on toisena/kolmantena nimenä myös lapsen isällä ja molemmilla ukeilla). Ens kuussa on sitten isosiskoni pojan ristiäiset. Tiedän jo, että Heille tulee Tuukka Henrik Eemeli. Miusta molemmilla niin kivat kutsumanimet!! Meillä onkin nyt ongelmana, että mitä ihmettä keksitään nimeksi tälle tulevalle serkkupojalle (poika siis suurimmalla todennäköisyydellä on tulossa).



Innostuneena mittasin masuni ympäryksen navan kohdalta ja tulokseksi sain 97-98cm. Painoa mullakin tullut miltei 7kg lisää (koti va' an mukaan). En ole moisesta yhtään huolissaan. Molemmille siskoilleni tuli keskiraskaudessa painoa hieman yli 1000g/vko, mutta tasoittui sitten loppua kohden. Eli älkää siis siskokullat hermoilko 700g-900g viikkovauhdista. Jospa se siitä tasoittuu =)



Ajatelkaa, että mie en ole käynyt kun KAKSI kertaa neuvolassa raskauden aikana!! Eka oli 8+ viikolla ja toka 14+ viikolla!! Ä-polilla suunnitellusti 12+ ultra ja 20+ ultra. Lisäksi hakeuduin itse sinne Ä-polille rv 15+5 supistelujen vuoksi. Seuraava neuvola on ensiviikon ke, ja sillon viikkoja on jo 22+4! Eli aivan on retuperällä meidän kunnassa odottavan äidin seuranta!!! Neuvolan puolesta ei ole edes vielä puhuttu kertaakaan neuvolalääkärikäynnistä. Kohdunkaulan tilanne kuitenkin tarkistetaan Ä-polilla rv 23+5. Neuvolan terkka ei edes tiedä mitään vaivoistani, saatikka sairauslomasta...



Onko muilla fneuvolan seuranta ollut asianmukaista? Eli neuvola nyt alkuraskaudessa n. 1kk välein? Onko teillä ollut myös lääkärineuvola?



Tulipa taas " purppastua" . Hyviä vointeja kaikille...



Tänään tapahtui iloinen perehetapahtuma akvaariossa ;) Pläty sai 13 poikasta, joista tosin itse kerkesi syödä neljä...



T:Remukka & Tirriäinen rv 21+2

Kyllä täälläkin tuulee tuon mielentilan kanssa, jostain vielä luin, että onneksi olkoon, nyt ovat ne tunneailahdukset ohitse, kun raskaus alkaa olla jo vakaalla pohjalla. Ja Hah! Viimeviikko meni poikkeuksetta joka ilta jostain itkua tuhrutessa ja nyt nämä viimeisimmät päivät ihmetellessä, että mikäköhän ihme sitä pääparkaa riivasi, kun kaikki on hyvin ja kauniisti.... Näiden lähiviikkojen erikoinen on myös ollut kaiken unohtaminen, järjestelmällisesti ja mieluiten sieltä tärkeimmästä päästä. Pitäishän se tietysti tiedostaa, ettei tuo unohtelu ole ihan tahallista, mutta kyllä silti turhauttaa.... joka päivä saa kelata, että mitä olen unohtamassa tänään.... Kalenteriinkin jo kaiken kirjoitan, mutta jos ei sitten muistu mieleen kurkata sinne kalenteriin esim. oikealla kellon lyömällä, niin siinä sitten taas ollaan.... Onneksi armas avomies toimii, ajoittain hieman tuskaantuneesti, mutta kuitenkin, lisämuistina.... jotta näin:) kohta pitäisi muistaa mennä suihkuunkin vielä....

Huomenta! Täällä taas sorvin ääressä ollaan ja aamukahveetkin on juotu.



NEUVOLASEURANNASSA ei ole valittamista, n. 4 vkon välein on mulla ollut tässä alkuvaiheessa, eka oli silloin 8 + jotain viikolla. Neukkulääkäri oli muistaakseni jossain 12 viikon kohdalla ja toinen varmaankin tässä 2-4 vkon sisällä, ehkä? en tiedä. Kai niitä lääkärikertoja kolme pitäisi olla raskauden aikana, miten siis on mahdollista, että kunnat voivat moisesta luistaa? No, meidän kunnassa ei sitten saakaan kuin vain 1 ultran, eli np-ultran eikä muita sikiöseulontoja olekaan. Rakenneultrassa käytiin siispä yksityisellä.



NIMISTÄ sen verran, että me kutsutaan jo tätä masuasukkia hänen todennäköisellä tulevalla nimellään, JOS siis hän on tosiaan poitsu. Tytölle kyseinen nimi ei ois ihan niin kiva ;). Nimi oli valmiina jo kun esikkoa odotettiin. Kyseessä on 2-osainen nimi, enkä ole ihan varma oisko sittenkin kiva vain se eka nimi, tai siis että ei käytettäis siinä väliviivaa. mutta ollaan jotenkin niin jo totuttu siihen, etten tiedä, osaako sitä edes muuttaa.



Uula ja 22 viikkoa täynnä ou jee!

Olipa taas mukava lueskella viestejä pitkästä aikaa ja jälleen kerran todeta, että kiva etten ole yksin. Mulla on kanssa viime aikoina ollut tavallista herkempää tämän odotuksen kanssa. Näen ihan kamalia painajaisia hautajaisista ja itken ihan oudoista jutuista. Nytkin viikonloppuna olimme lasten kanssa katsomassa sen Disney On Ice Ihanat prinsessat-esityksen ja sielläkin sain tehdä ihan töitä etten olisi revennyt ihan tyystin itkemään. Vedet kiersi silmissä koko ajan...



Muuten olo on hyvä. Supisteluja ei ole juurikaan ollut, vaikka kävin minäkin testaamassa hiihtämistäkin. Meillä alkaa järvilatu tuosta nurkalta melkein ja sitä lenkkiä on mukava luistellen hiihdellä. Sais edes jotenkin pidettyä kuntoa yllä ja kyllähän siinä mielikin virkistyy. Paino on alkanut nousta, nyt +1kg. Maltillinen painonnousu edelleen tavoitteena. Viime kerroilla on tullut +20..



Eilen laskettiin pomon kanssa loman alkupäivä. Mulla on määräaikainen soppari loppumassa toukokuun loppuun ja siksi sovimme, että pidän kertyneet lomat aikana. Viimeinen työpäivä mulla on siis 7.3. Tulee loman alku tosi nopeeta! mitähän sitä sitten osaa tehdä?? :-) Päiväkodissa sovin, että 5v kuopus on esikoisen eskarin loppuun saakka puolipäiväisenä muutamana päivänä viikossa hoidossa. Kesäkuun alusta jäävät sitten kotiin ja syksyksi pitää keksiä joku muu aktiviteetti. En jaksa uskoa, että 5v jaksaa olla mun ja vauvan kanssa kotona kaikki päivät, kun esikkokin menee kouluun. Joku kerho voisi olla aika hyvä...



Kaikki vauvatarvikkeet ehdimme jo kuopuksen jälkeen laittaa kiertoon. Nyt olen sitten pähkäillyt, että mitä kaikkea sitä ostaisi uutena ja mitä käytettynä. Juoksurattaita olen miettinyt, kun olen tuota juoksemista harrastanut ja jos sitä voisi taas aloitella ensi kesänä. Saa nyt nähdä, ihania kaikkia vaihtoehtoja niitä löytyykin kaupoista!

Joudun myös luopumaan omasta autostani. Olen ajellut punaisella Minillä, mutta kesällä emme enää mahdu siihen (miehellä onneksi isompi auto, farmari.. :-) ), kun paikkoja on vaan 4 eikä toivoakaan saada esim vaunuja mahtumaan. ajattelin, että jos olisin kokonaan ilman autoa.



Juu, jospa tässä söisi jotain ja alkaisi suunnata iltavuoroon töihin.



miira + salomo 21+4

Sairauslomalla kun nyt olen niin on aikaa naputella useammin ;)



UULALLA ainakin oli neuvolatoiminta ollut asianmiukaista. Kuis on muilla? Oon muutaman kerran miettinyt, että josko laittaisin kuntaan " ihmettely kirjelmän" äitiyshuollosta. Seuraan kuitenkin tän loppuraskaudenkin, että tiheneekö käynnit normaaliin. RV 30/32-36 neuvolan pitäisi olla kahden viikon välein ja sit RV36 jälkeen viikon välein. Saas nähdä kuinka täällä on.



Ruuhkalla ei terkkari voi ainakaan asiaa perustella. Hän on nimittäin suht pienen alueen äitiys th ja kalenteria kun on selannut miun nähden, niin todella tyhjää on ollut!!!



Meillekään ei kunta tarjoa ultria, koska kunnassa EI ole ketään kuka osaisi ultrata!!! Saadaan käydä Keskussairaalaan Ä-polilla rv 12 ja 20 ultrissa. Näistä maksetaan tietty se 22e per kerta, joka ei kyllä ole paha yksityisen taksoihin verrattuna.



Herkistymiset on mulla tasoittuneet selvästi. Ei enää niin pikku asiat itketä, kun alkuraskaudessa. Ehkä hieman hermoheikompi saatan vielä olla! Ennen raskautta mieheni kuvaili minua maailman pitkäpinnaisemmaksi ihmiseksi, eli en normaalisti hermostu juuri mistää, enkä milloinkaan. Alkuraskaudessa itteeni alkoi jopa hermostuttamaan se, että hermostun niin herkästi... ;)



Nyt lähen pihalle " happihypylle"



T:Remukka & Tirriäinen rv 21+3

Piti vastata, että se on mun mielestä hyvä juttu, että pääsee keskussairaalaan ultraan, meilläkin käydään keskussairaalassa se eka ultra. Siellä kuitenkin kätilöt/lekurit tekevät päivittäin monta ultratutkimusta ja varmaan varaa ostaa paremmat vehkeet kuin yksittäisillä terveysasemilla. Jostain muistan lukeneeni, että ultraajan pitäis olla sellainen, joka tekee vuosittain 300-500 ultratutkimusta, niin hänellä säilyy tatsi ja osaa tulkita ultraa. Noi luvut (300-500) voi olla pielessä, kun tää muisti on mitä on tässä tilassa, mutta enivei ultraajalla täytyy olla kokemusta, jotta se näkee, onko hommat kunnossa. Minä maallikkona en erottanut edes 4D-ultrasta yhtään mitään. Kun lekuri innoissaan selvitti, että tuossa on se, niin olimme miehen kans vaan, että juu...

Uula: paidoista! Jos raidat ja pallot ei ahdista, niin tosi hyviä, kuvauksiisi sopivia paitoja löytyy Marimekolta. Toki ne on kalliita, mutta ei pingota mahan kohdalta... ja värinaihtoehtojakin löytyy. Itse olen ollut nuorempana Marimekolla töissä, ja niiltä ajoilta on kaappiin kertynyt kymmenkunta erilaista paitaa. Olin siihen aikaan myös hieman " pyöreämmässä" kunnossa kuin nyt viimevuosina, joten pitkähihaiset L-koon peruspaidat on nyt tosi hyvät pitää. Minä kyllä tykkään sellaisista tiukemmistakin paidoista. Tämä kun on ensimmäinen raskaus, niin olen jotenkin niin älyttömän ylpeä siitä, etten malta piilotella mahaani :)



Neuvola-käytännöistä: Meidän paikkakunnalla äitiysneuvola on hoidettu mielestäni ihan ok. Olen tähän mennessä käynyt kolme kertaa neuvolassa, joista yksi oli lääkäri-neuvola. Meillä ultrat tehdään myös alue- tai keskussairaalassa, siellä mihin menee synnyttämään. Meillä on kolme vaihtoehtoa... paitsi jos kuuluu johonkin riskisynnyttäjien ryhmään, niin sitten laitetaan suoraan TYKS:iin.



Oma napa: Arvatkaa mitä?!? Meillä tuli eilen se maaginen puoliväli vastaan, ja tänään mieheni yllätti minut PUOLIVÄLILAHJALLA!!! Mistä se oli sellaisen keksinytkin! Hän on rakennusinsinööri, ja toi minulle sellaisen söpön vasara/meisseli yhdistelmän ja pikku mitan, jotka oli koristeltu leopardi-kuviolla. Saan kuulemma nyt rauhassa mittailla hoitopöydän ja pinnasängyn paikkoja makkarissa, ja naputella vauva-aiheisia tauluja seinille :) Vähänkö se on IHANA! Mies siis.



Cana & kirppu 20+1