perheväkivaltaa?
Jättäisitkö miehesi jos hän riidan päätteeksi murtautuisi kylpyhuoneeseen jossa olet iltapesulla, telkeäisi sinut suihkukoppiiin ja suihkuttaisi monta minuuttia jääkylmää vettä päällesi lapsen katsellessa vierestä ?
Entä jos miehesi on lisäksi joskus heitellyt sinua ympäri olohuonetta ?
Onko tämä todellisen perheväkivallan alkua ? Pitäisikö erota heti vai katsella miten asiat kehittyvät ?
Eroaminen kuulostaa ihan hirveän raskaalta prosessilta, en millään jaksaisi, ainakaan vielä kun lapsi on alle 2 vuotias. Mies ei ole koskaan varsinaisesti lyönyt.
Onko muila vastaavia kokemuksia, miten elämä on jatkunut tälläisen jälkeen?
Kommentit (10)
...katselemaan, että kuinka käy. Tuo on jo raskauttavaa, mitä kerroit! Tee siitä heti loppu ennen kuin pahenee vaikka sitten lähtemällä hetkeksi pois. Itse kärsin mieheni ajoittaisesta henkisestä väkivallasta enkä siedä sitäkään ja nyt olenkin ajautunut suhteeseen toisen kanssa. Voimia sinulle:)
väkivaltaa eikä sen alkua? Nimenomaan lapsen takia ainakin niin lähde pois. Itse tulen vklivaltaisesta perheestä (väkivalta ei kyllä kohdistunut minuun) jota jouduin todistamaan ihan pienenä lapsena ja sen seurauksena olen kärsinyt vielä aikuisiälläkin ja käynyt läpi pitkän terapian. Joten älä tosiaankaan katsele tuollaista!
Älä ole sokea, älä ummista silmiäsi, älä usko parempaan. ANteeksi vain, mutta näin asia on. Lastasi autat parhaiten sillä, että hankkiudutte miehestäsi eroon. Toivottavasti kaikki sujuu parhain päin! Nyt heti yhteyttä sossuun tai perheneuvolaan. Hyvänen aika, olet Oikea ja Tärkeä ja Rakas ihminen, ei sun kuulu tuollaista kokea!! Hae apua, pliis.
hetkeäkään en tuollaista katsoisi, joka siis ON perheväkivaltaa. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua tuollaista todistamaan.
Jos miehesi apua haluaa, voi hän (tai te) sitä hakema vaikka ette saman katon alla asuisi. Älä alistu tuollaiseen, älä anna miehesi manipuloida sinua uskomaan että olet jotain tuollaista ansainnut.
eli ex-mieheni ei varsinaisesti ikinä minua lyönyt, mutta kännipäissään ravintolaillanpäätteeksi muutaman kerran nosti minut seinälle ja kovakouraisesti riepotteli, jonka seurauksena erään tällaisen tilanteen päätteeksi otin paksupohjaisen kattilan sängyn viereen ja sanoin että tule metriä lähemmäksi niin itsepuolustukseksi kalautan tällä päähän, ja mies pysyi sen yön kaukana että sain nukkua rauhassa.
Näin jälkikäteen olen kuullut että mies on uudessa suhteessa ruvennut lyömään ja jopa potkimaan vaimoaan eli pahempaan suuntaa käytös on kokoajan mennyt, ja olen onnellinen että pääsin itse irti.
Meillä ei onneksi ollut lapsia, joten olimme näissä tilanteissa kaksin ja aika pitkään odotin ja toivoin ennenkuin luovutin.
Ja vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että väkivalta ei ole hyväksyttävää niin itse aikoinaan siinä suhteessa koin, että itse provosoimalla tilanteita olisin varmasti saanut mieheni lyömään minua, esim: Mies humalassa haastaa riitaa, niin ymmärsin että myöntelemällä ja olemalla mieliksi sain mieheni rauhoittumaan vaikka näin: " Mies haukkuu minua että tiirailin muka muita miehiä ravintolassa, minä:" anteeksi kulta, olet oikeassa, en kyllä tarkoittanut loukata sinua, mutta uskon että siltä se näytti ja olen pahoillani, ei viitsitä riidellä, pyydän anteeksi, otatko vähän iltapalaa, mä voisin laittaa!"
Näin mieheni rauhoittui kun en lyönyt vettä myllyyn vaikka mieli tekikin, en halunnut turpaan ja oma ylpeys oli siinä vaiheessa pieni hinta. Seuraavana aamuna annoin sitten tulla täyslaidallisen, eli puhuin suuni puhtaaksi, mutta huom, vasta kun mieheni oli nukkunut päänsä selväksi.
En tarkoita että väkivalta olisi naisen syy tässä tapauksessa mutta uskon että itse pystyy vaikuttamaan siihen miten tilanne kehittyy.
Eli jos haluat katsoa miten miehesi väkivaltaisuus, jota nyt on ilmaantunut, kehittyy niin suosittelen varautumaan näihin riitoihin omalla asenteella, eli haluatko että mies käy päällesi vai haluatko että riita loppuu ja lapsesi koti rauhoittuu.
En tarkoita että aina pitäisi myönnytellä, ja jotkut väkivaltaiset ei tyynny myöntelyyn vaan lyövät silti, mutta ainakin oma ex-mieheni oli nimenomaan kännirähisijä, eli joi rähinäviinaa. Jos taas puoliso käy päälle ihan selvinpäin niin silloin on vähintäänkin hermojen hallinnassa puutteita joita pitäisi lähteä hiomaan ettei vastaavaa enää synny.
Mutta siis mun mielestä on parempi kännisen riitatilanteessa antaa periksi kuin pitää oma päänsä jos seurauksena on väkivaltaa.
Toivottavasti tilanteesi ratkeaa tai ainakin rauhoittuu ettei sinun tarvitsisi pelossa elää. Vaikka minua ei koskaan lyöty, koen nykyisen aviomiehenikin kanssa joskus riitatilanteessa uhkaa vaikka mieheni on itse rauhallisuus ja lähtee ennemmin pois kuin kävisi päälle, mutta exmieheni uhkaavat teot jättivät jäljet niin että riitatilanteessa ne vanhat muistot nousevat yhä uudelleen pintaan.
Mitäpä jos pistätte parisuhteenne todelliseen syyniin.
Kerrot aika vähän teidän tilanteestanne noin muuten - meneekö hyvin, onko teillä normaalisti hyvät välit, mitä muuten kuuluu; juoko miehesi, onko masentunut jne. Miksi hän hurjistuu välillä niin että riepottelee, katuuko tekojaan, pyytääkö anteeksi. Onko sulkeutunut ihminen, onko hänellä vaikeaa puhua tunteistaan, miksi riitelette.
Et kai voi noin vain jättää ja lähteä! Kerro miehellesi mitä tunnet tästä kaikesta (ilman provosointia ja riidan haastamista). Kysy mitä hän tuntee ja kokee, onko tyytyväinen elämäänsä, mitä haluaa. Sano että se mitä hän tekee on ehdottoman väärin ja olet pistää sinut miettimään lähtemistä vaikka et sitä haluaisi (vai haluatko?)
Voisitte myös mennä parisuhdeterapiaan.
Mielestäni ei kannata tuollaista missään tapauksessa hyväksyä, mutta asioita voi selvitellä ja muistaa että kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa jos kummatkin niin haluavat! Todennäköisesti miehesi on myös ahdistunut ja haluaa (vaikka ei sitä ehkä myönnä) apua. Yhdessä voitte saada apua ja nostaa parisuhteenne takaisin hyvinvoiville urille! Eikä tarvitse erota vaan voi elää yhdessä ja ottaa parisuhteen ongelmat haltuun!
Pidä pää kylmänä! Tsemppiä!
Ja kerro kuulumisia!
vaan nimenomaan väkivaltaa. Se on ihan selvää. Ja sekin on selvää, että tuollaiset tapahtumat " riittävät" varsin hyvin eron syyksi, eli kyllä tuollaisen jälkeen voisi vain ottaa ja lähteä. Todella vakava teko minusta, enkä ikimaailmassa moista sulattaisi mieheltäni. Huh!
Toinen asia on tietysti edellisen kirjoittajan ajatukset kokonaisuudesta. Tiedät sen varmasti itse, onko mitään syytä yrittää? Haluaako mies muuttua? Pystytkö enää luottamaan?
Jos pääsette johonkin terapiaan, ja mies todellakin tosissaan sitoutuu muuttumaan ja lopettamaan väkivalta, niin ehkä vielä kannattaa yrittää jos siltä tuntuu. Itse vain en varmaan tuollaisten jälkeen osaisi enää mieheen luottaa. Mikä parisuhde se sellainen on jossa toinen saa pelätä? Ja lapsi saa ikuiset traumat!
Tsemppiä jatkoon. Ei varmasti tule olemaan helppoa, teit miten päin vain. Mutta väkivaltaa EI pidä hyväksyä. Erityisesti lapsen takia täytyy tulla muutos, ja jos ei muu auta niin eroaisin.
Lasta ajattelisin tässä asiassa ihan ensimmäiseksi. Sanoit, että olisi kovin raskasta erota, kun lapsikin alle 2-vuotias. Mieti miltä lapsesta tuntuu olla läsnä tappeluidenne aikana. Vaikka lapseen ei kohdistuisikaan väkivaltaa, niin pieni mieli kyllä varmasti järkkyy väkivallan näkemisestäkin.
Muuttaisin mitä pikimmiten pois lapsen kanssa, ennenkuin lapsi saa osansa väkivallasta. Mitä kauemmin odotat sen vaikempaa lähtö on!
Ja sitä suuremmalla syyllä kun on lapsia. Siis en yhtään kertaa sietäisi tuollaista väkivaltaa keneltäkään vaan lähtisin heti. Eihän väkivallalla ole jotain selkeää määritelmää että vasta lyöminen olisi sitä, tai puukon isku jota jotkut myöskin jäävät odottamaan. Tottakai tuo on väkivaltaa jota olet kokenut.
Kannattaako sinun mielestä jäädä katsomaan mitä ikävää seuraavaksi voisi tapahtua. Itse olisin ottanut samantein kassini ja häipynyt sillä onhan toi nyt jo kamalaa mitä sulle tapahtui. Voimia sulle. Yritä miettiä todella onko sun pakko katsella moista. Eroaminen on vaikeeta kun on lapsi, mutta ei sunkaan tartte silti sietää moista käytöstä. Henna