Käynnistetty synnyt., kuinka kivulias ym.?Onko kellään käynnistetty synnytyspelon takia ennen LA:aa?

Ihan eri syystä siis! Minäkin menin aamulla (to) käynnistykseen, kohdunsuun kypsyttelyyn, mutta käyntiin synnytys lähti vasta kolmantena käynnistyspäivänä ja vauva syntyi vasta sunnuntaina aamuyöstä. Eli kannattaa varautua siihen ettei heti käynnisty. Kolme päivää voivat kypsytellä suun kautta annettavilla tableteilla, ja jos ei käynnisty, ei kun kotiin yhdeksi päiväksi ja uusi yritys..



Supistuksia oli jokaisena käynnistyspäivänä, mutta lopahtivat aina yöksi. Lauantaina eivät sitten loppuneet, vaan tihenivät ja kovenivat. Illalla annetun peräruiskeen jälkeen muutaman tunnin päästä meni lapsivedet, jolloin olin 3cm auki ja siirryin synnytyssaliin. Kivut oli vielä siedettävissä.



Sain ilokaasua, kunnes kivut oli niin kovat että tuli itku, jolloin pyysin epiduraalia. Sen laitto epäonnistui. Sain kohdunkaulanpuudutteen, joka tehosi n.puoli tuntia. Toinen samanlainen ei taas auttanut ollenkaan. Rentoutti kuitenkin niin että avautuminen eteni siitä tosi nopeesti.



Kivut oli kyllä hirveät viimeiset 3h, mutta mulla ei kokemusta ei-käynnistetystä synnytyksestä, joten en tiedä onko niissä eroa. Puudutukset mullakin siis suurimmaksi osaksi epäonnistuivat, mutta selvisin hengissä:) Eikä jäänyt kammoa, sillä uskon että ensi kerralla puudutuksien on pakko onnistua, kun suurimmalla osalla epiduraali kuit. tehoaa! Sitäpaitsi osasinpahan ainakin ponnistaa (oli oikein ponnistuspakko!) kun ei tunto hävinnyt puudutteiden alle.



Kyllä sinä selviät siitä! Itse voisin mennä käynnistykseen uudelleenkin!

olivat kylläkin 8. ja 9. lapsi,synnytykset kestivät n.neljä tuntia.Kummallakin kerralla epiduraali laitettiin ennen kuin tulin edes kipeäksi,eka kerralla en tuntenut minkäänlaista kipua koko synnytyksen aikana,toisella kertaa puudutus auttoi vain vähän.Puuduttava aine oli eri,joten saatoi johtua siitä tai pienemmästä annoksesta,ettei auttanut.Kerran on laitettu minispinaali ja se vei kivut kokonaan.

Mulla synnytys käynnistettiin rv 38+3 monista eri syistä ja olin positiivisesti yllättynyt, että käynnistetty synnytys ei ollut niin kivulias kuin olin etukäteen ajatellut sen olevan. Ensin puhkaistiin kalvot ja vähän myöhemmin laitettiin oksitosiinitippa melko hitaasti tippumaan, kun omia supistuksia ei tullut riittävästi. Kohdunkaula oli jo pehmennyt ja 3 cm auki, joten se helpotti käynnistystä.

Selvisin ilman puudutuksia, kivunlievityksenä oli lämpöhoidot, amme ja ilokaasu. Kivut olivat kovat avautumisvaiheen lopussa ja ponnistusvaiheessa, mutta ne kesti, kun ajatteli että kohta vauva syntyy. Kätilön ja miehen tuki auttoivat myös kestämään kivut. Oksitosiinitippa ei ollut mulla koko aikaa, sillä tehostettiin supistuksia aina silloin kun omat eivät olleet riittävän tehokkaita. Sängyssä en pystynyt olemaan, kun supistukset kovenivat. Keinutuolissa ja lattialla patjan/säkkituolin päällä pärjäsin ilokaasun avulla. Sänkyyn kömmin vasta ponnistusvaiheen lopulla, kun vauvan pää tuntui jo jalkovälissä...jakkaralla sitä ennen.

Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi mukava muisto ja kivut unohtuivat äkkiä. Synnytyksen kestoksi merkittiin 10 tuntia.

Mulla eka synnytys oli käynnistetty yliaikaisuuden takia, kuitenkin ihan " raakaan" tilanteeseen. Synnytys kesti vuorokauden, josta tosin vasta viimeiset 10 h oli kivuliaita. Sain epiduraalin ja sen jonkun pudent... puudutuksen joka laitettiin just ennen ponnistusvaihetta. Yllätyin positiivisesti kun synnytyskipu ei ollut ihan niin kamalaa kuin olin luullut, tosin varmaan sain puudutukset oikeeseen aikaan.



Toinen synnytys käynnistyi itse enkä saanut puudutuksia. Edellisen hyvän synnytyskokemuksen takia menin ilolla synnyttämään. Synnytys kesti n. 4h. Kivut oli paljon karmeammat, varsinkin ponnistusvaihe oli painajaista ilman puudutuksia. Onneksi eteni sentään nopeasti.



Nyt kolmonen tulossa rv 38+ ja olisin halunnut käynnistyksen, koska edellinen painoi 4700 g ja synnytys pelottaa. En kuitenkaan saa käynnistystä, koska painoarviossa vauva on vain n. 4kg. Nyt mietinkin mitä keksisin, että käynnistäisvät ainakin jos on jo laskettu aika käsillä, ettei kasvaisi vielä kahta viikkoa yliaikaisena ainakaan. Eli menisin kiljuen käynnistykseen uudelleen jos vain päästettäis!

Lapsivesi oli jo mennyt mutta supistuksia kävi hyvin harvakseltaan. Sitten laitettiin tippa ja johan alkoi tapahtumaan. Supistukset alkoi heti kovina mutta toisaalta synnytys eteni hyvin nopeasti. Jo 1,5 tunnin päästä oli tyttö maailmassa. Kohdunkaulanpuudutus piti kivut siedettävinä. Ei ollenkaan huono kokemus.

Mullakin käynnistettiin vähäisen lapsiveden takia synnytys rv:lla 41+0 ja päivä oli vielä torstai meilläkin.



Itse sain käynnistystabuja, 2 x 1/4. Ekasta jo alkoi supistukset. Sain ekan palan päivällä kahden aikaan ja tokan kuuden maissa. Kätilöt olivat iltaan asti sitä mieltä, ettei vauva välttämättä synny tänään. Sitä kuulin koko päivän. Itse tunnustelin supistuksia ja olin että juupajuu... Supistukset olivat siedettäviä melko pitkälle ja olen melko kipuherkkä. Vasta kun lapsivesi meni yhdeksän maissa, olin juuri mennyt suihkuun ja siellä saatoin olla noin vartin, jonka jälkeen tuli kiire. Puoli kymmenen aikaan menin synnytyssaliin, kun olin jo kokonaan auki ja siinä sain ja TODELLA tarvitsin kivunlievityksen. (minispinaali, vei kaikki kivut, mutta tunto jäi, tunsin supistuksia ja ponnistustarpeen, mutten yhtään kipua, oletko itse tätä kokeillut synnytyksissä?). Itsellä kivut yltyivät noin vartissa-puolessa tunnissa ihan kauheiksi. Mutta kätilöt ja hoitajat olivat väärässä, kello olli 23.40 kun meidän poika päästi ensi parkaisut :)



Mutta tämä taitaa olla tapauskohtaista. Laitoksella huonetoverinikin synnytti samana yönä vauvan, ja hänelläkin käynnistettiin vähän myöhemmin kuin minua. Olen vain miettinyt, oliko meidän poju muutenkin jo matkalla tänne, kun kaikki meni niin nopeaa (ekasta pilleristä reilut 9 tuntia vauvan syntymään).

Toisilla käynnistys toimii ja toisilla ei. Olen kyllä kuullut juttua, kun on yritetty käynnistää ja pistetty takaisin kotiin vielä..

ja mullaki kokemuksena vain tää yks synnytys, muttei kyl jääny mitään traumojakaan. Synnytyski oli niin rauhaisa, ku oli yö ja paikalla vaan 2 kätilöä ja oma ukko. Ja ihana himmeä valaistus :) Ja koko raskauden aikana en miettinyt yhtään synnytystä, olisin vain alkanut pelkäämään. Kun sen aika tuli, menin vain mukana. Eihän siinä loppujen lopuksi muukaan auta.



Minulle kerrottiin synnärillä, että luonnollisesti käynnistyvässä synnytyksessä keho tuottaa itse jotain kipulääkettä supistuksiin.

Ai miten ihanan nopeesti sulla eteni synnytys vain kahdella tbl:lla! Mikä sulla oli lähtötilanne siis? Mulla oli vielä reilusti kohdunkaulakanavaa jäljellä ja ihan pikkuisen kohdunsuu vain raollaan kun aloitettiin. Oli siis suppareilla tehtävää meikäläisessä (raskauden lopullakaan ei juuri lainkaan supistellut).



Lapsiveden menon jälkeen supistukset tosiaan voimistui nopeesti sietämättömiksi. Spinaalipuudutetta on lähipiirissä kehuttu maasta taivaisiin, mutta siinä täytyy olla visiin aika paljon auki ennen kuin annetaan, mulla ei kai keritty antaa sitä enää. Tokan paraservikaalin sain kun olin 6cm auki, ja sain sen siis siksi kun se ensimmäinen tehosi mullla niin hyvin. Mutta ei auttanut enää se. Sitten heti sen laiton jälkeen tulikin se kaamea kakkahädän tunne, mistä kätilö käski sitten ilmoittamaan kun tulee. Tunsin oikein kun vauva valahti alemmas synnytyskanavassa. Olinkin sitten jo ihan auki ja sain ruveta ponnistamaan (ja se muuten sattui!!onneks edes vähän erilailla kun avautuminen, ei sitä samaa piinaa ois kauempaa jaksanut!). 10min ja poika oli rinnalla!



Tuota spinaaliahan voiskin harkita seuraavaksi. Se kuulemma voi viedä vielä epiduraaliakin tehokkaammin ponnistuksen tarpeen pois, siks suositellaan uudelleensynnyttäjille kun ne sitten tietää ainakin periaatteessa että mitä siinä ponnistusvaiheessa oikein kuuluu tehdä.



Aiheen vierestä oikein kunnolla, mutta liittyyhän nämäkin niihin käynnistetyn synnytyksen kipuihin=)

Kiitos, kun olette kivasti kertoneet kokemuksistanne. Mulla meinattiin käynnistää kalvojen puhkaisulla, jos tilanne kohdunsuulla tarpeeksi kypsä. Aiemmissa synnytyksissä vain kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset muuttuneet heti todella sietämättömiksi, joten pelottaa kyllä hieman.

Lähtönä oli 2 cm auki ja (kanavan?) pituutta 1 1/2cm (puolet vähempi kuin normaalisti). Muuta ei ole äit.korttiin merkitty.



Ja nyt korjaan kaikille, kun muistin juuri, etten ollutkaan kokonaan auki saliin mentäessä, vaan 7 cm. Sekös ois syynä siihen että ensikertalaisena sain spinaalin, vaikkakin se oli mini sellainen. mitä lie eroa niillä sitte on.

Joo sullahan oli jo paljon kypsempi tilanne alkujaankin, ei siis ihme että eteni niin hyvin!



Spinaali (en tiedä onko eriasia kuin minispinaali??) ainakin vaikuttaa nopeemmin kuin epiduraali, ehkä siks paljon avautuneelle annetaan se, että kerkii vaikuttaakin. Sitä ei myöskään voida antaa kuin 1 annos kun ei jää mitään piuhaa mistä annoksia vois lisätä niinku epiduraalissa. Sekin varmaan on syynä siihen että laitetaan vasta sit kun on tosi kyseessä! Mulle sanoi lääkäri että epiduraali vaikuttaa n.30min päästä laittamisesta, sullahan olis jo vauva ollu maailmassa (no ei nyt ihan kai...) jos olisit jääny sitä odotteleen:)



No, turhaa pohdintaa tämä kai on, pääasia että spinaali oli juuri se mitä tarvitsitkin, kai ne kätilöt tietää mikä kellekin on sopiva!

raskausmyrkytyksen takia. Ekassa käynnistettiin tableteilla. Ekana päivänä ei tapahtunut mitään mutta toisen päivän iltana alkoivat ihan yhtäkkiä tosi rajut supistukset. Kaksi tuntia ja lapsi oli maailmassa. En ehtinyt saada mitään kivunlievitystä mutta oli se aika äkkiä ohikin.



Toinen synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla. Pari tuntia odoteltiin supistuksia ja kun niitä ei kuulunut laitettiin oksitosiinitippa. Supistuksia alkoikin heti tulemaan ja otin ilokaasua. Heti kun kivut alkoi olla sellaisia etten kestä pyysin epiduraalia. Kätilö oli kuitenkin sitä mieltä että kannattaisi laittaa spinaali kun edellinen synnytys oli niin nopea. Spinaali siis laitetiin ja se oli aivan ihanaa. Alle viisi minuuttia ja kaikki kivut oli poissa. Tunsin kyllä supistukset mutta en kipua. Siitä noin 45min ja tunsin että kohta pitää ponnistaa. 5 minuutin ponnistamisen jälkeen lapsi syntyi. Tunsin selvästi kun supistus tuli ja tunsin kun lapsi tuli ulos mutta en yhtään kipua. Se oli aivan mahtavaa :) Tämä synnytys kesti noin 2h 15 min. Toivottavasti sinunkin synnytyksesi sujuu hyvin :)

Esikoista alettiin käynnistää 10 pv ennen la cytotec tableteilla (laitettiin kolmesti päivässä kohdunsuulle).

5 pv kesti tabletti" hoitoa" ja kuudentena päivänä sitten aamusta kalvojen puhkaisulla syntyi. Meillä käynnistyksen syynä isokokoinen vauva, lapsiveden niukkuus ja istukka ei enää ihan kunnolla toiminut.

Kipee oli synnytys, mutta sain epiduraalin ja se auttoi!



Kuopus lähti syntymään itsestään ja en nyt voi sanoa, että olisi ollut yhtään sen kivuttomampi synnytys. Spinaalin sain ja se auttoi.

Mutta samalla lailla ne viimeset senit tuntu kipeeltä molemmissa.



Tuosta käynnistyksestä vielä... siinä tosiaan saattaa sitten vähän aikaa mennä. Toki riippuu vähän tilanteesta, että alkaako paikat olla valmiit jne.

Omalla kohdalla vaan meinas usko loppua, et se lapsi ikinä syntyisi. Mutta eka synnytys se olikin ja paikat ei millään lailla kypsät olleet käynnistystä aloitettaessa.



Mutta siis, ei ollut mitään merkittävää eroa... eka oli vaan nopeempi sitten kun sinne saliin saakka päästiin :) Jos ponnistusvaihetta ei oteta lukuun ;) Kakkonen olikin jonkinverran pienempi sitten mitä esikoinen.



t. K@tju ja pojat 3,5v ja 1v3kk sekä rv: 34+

Lähtötilanne oli n. yhdelle sormelle auki. Yritettiin ensin kalvojen puhkaisua, muttei onnistunut, ja sitten niitä tabletteja kohdunsuulle. Säännölliset supistukset alkoivat toisesta tabletista ja tulivat heti alle kymmenen minuutin välein. Aukesin nopeasti kun seisoin pari tuntia suihkussa keinuttelemassa lantiota. Neljän tunnin päästä olin auki. Ponnistus kesti tunnin. Ihan luomuna synnytin, kivut olivat juuri ja juuri siedettävissä. Kun aloin tuntea tarvetta saada lääkitystä, olinkin jo siirtymävaiheessa. Eli ihan hyvin meni. Erona itsestään käynnistyneeseen synnytykseen oli ainakin se, että supistukset tulivat heti niin tiuhaan. Tämän toisen kyllä toivoisin käynnistyvän itsekseen. En ihan ymmärrä, miten käynnistys auttaa synnytyspelkoon. Itsestä tuntui kamalalta maata sairaalassa piuhoissa ja jännittää synnytyksen käynnistymistä. Olisi ollut ihanaa olla ensin kotona omassa rauhassa... Sitä toivon nyt. Mutta jos käynnistys autaa pelkoon, niin ei se mitenkään kamala kokemus ollut, kannattaa yrittää!

Siksi siis käynnistystä mietittiin synnytyspelkoon liittyen, ettei vauva olisi kovin iso syntyessään, jos näin uskaltaisin paremmin synnyttää...mutta tosiaan mietityttää, että jos onkin vain kipeämpää, kun ei saa rauhassa itse käynnistyä. Mutta ei tässä nyt mitään kauhukertomuksia näistä käynnistyksistä näyttänyt tulevan. Tällä viikolla jo kävin kokeilemassa, mutta kohdunkaulan tilanne oli sen verran epäkypsä, että sain viikon päähän uuden ajan...