Mies mukaan?

Itsellä oli aika lailla samoja aatteita esikoista odottaessa, ja minä puhuin siitä miehellenikin. Me sovittiin ennen synnytystä, että sinne ei sitten mennä kurkkimaan tai mina potkaisen =)

Vauvan pään syntyessä kätilö kysyi mieheltäni, että haluaako hän tulla katsomaan ja minä ponnistusten välissä piipersin, että et varmasti mene, eikä mieheni kyllä sinne olisi mennytkään pällistelemään.. tajuhan siitä olisi lähtenyt.

Siihen päätökseen olen kuitenkin tyytyväinen, että mieheni oli mukana synnyttämässä. Kyllä minä olen nyt enemmän arvostusta saanut puoleeni, kun ikinä ennen. Saavatpahan miehetkin kokoea jotain mullistuttavaa!! ;) Ja synnytyksen jälkeen saa nähdä kyllä ihka aitoja onnen kyyneliä!! Sitä' hetkeä on mukava miehen kanssa muistella sitten jälkikäteen!!

Ponnistuksen ja ompelemisen aikana mieheni on ollut minun pääni vieressä. " Valitettavasti" sitä perää täytyy vielä synnytyksen jälkeenkin näytellä. Minulla ainakin hoitajat halusivat nähdä, että minkä verran olen vuotanut ja millon mitäkin. Vähän väliä synnärillä saa olla housut kintuissa, että eiköhän ne miehetkin siihen jo aika nopeasti totu..

Se on mieheltä paljon pois jos ei saa olla mukana todistelemassa vauvanne syntymää.. koska sitähän te sinne menette tekemään, eikä niinkään perä näyttelyä =)

Onnea synnytykseen!!

AatuLiina ja tyttö 4.5kk

että oli sovittu etukäteen että saadaan pää- ja jalkapuolen väliin sermi, jotta mies ei vahingossakaan näkisi mitään. lisäksi olin pyytänyt ponnistusvaiheeseen lakanan jalkojen päälle (sellainen kun aina elokuvissakin on). silti voin sanoa, että minua haittasi ponnistuksessa kun mies oli siinä katselemassa...

ja ps. kätilö voi tehdä sisätutkimukset myös seisaaltaan, tai sitten niin kuin meillä eli mies viereiseen huoneeseen tutkimuksen ajaksi.

Meillä mies on kyllä ehdottomasti halunnut olla paraatipaikalla, kun vauva syntyy!! Siis ihan konkreettisestikin;) Huudellut kommentteja " nenä näkyy jo" ja tsempannut kovasti. Kuulemma hienoimpia kokemuksia ovat olleet hänen elämässään!



Toisen synnytyksen ponnistusvaiheessa mulla ei ole ollut edes aavistusta, kuinka monta henkilöä huoneessa on ollut paikalla, joten eipä ole tuota tullut ajateltua. Ja parhaitenhan mies minut tuntee. Sanonut toivomuksiani ääneen, kun itse en ole osannut jne.

Olen itse kyllä todella häpeävää sorttia enkä tykkää kun alapäätä tuijotetaan, mutta kyllä jo esikoista odottaessa siihen tottui niin paljon ettei se enää synnytyksessä tuntunut missään. Ja ennen synnytystä toteutui sitten se yksi painajaisistani, miesgynekologi :D Ja synnytyksessä mies sitten kyllä seuraili aktiivisesti mitä tapahtuu, katsoi tarkkaan vauvan syntymisen päästä varpaisiin. Vaikka itelle tuli kyllä hieman orpo olo kun mies ja kätilö oli molemmat siellä alapään puolella pään syntyessä ;)



Pian menossa synnyttämään toista, eikä kyllä mitään sermejä eikä katsomiskieltoja tarvitse antaa. Kyllä se mies on jo tarpeeksi mun alapäätä nähnyt ennestään että kestetään kyllä molemmat.

En edes muista missä kohtaa mieheni oli ponnistusvaiheessa, mitä teki tai sanoiko jotain. Keskityin vain vauvan ulos saamiseen ja kätilön sanoihin. Kaikki muu " hävisi" ... Kotiuduttuamme hihiteltiin sitten yhdessä kauhunsekaisin tuntein alapään " hiukan " muuttunutta ulkonäköä ;9 (joka kyllä korjaantuu ajan myötä)

Rohkeasti vaan mies mukaan, se on varmasti elämän hienoimpia hetkiä hänellekin kun oma lapsi syntyy!

että ei ole tainnu kivut olla kovin kovat jos on ehtinyt sermejä ajatella. :)



Kyllä silloin kun ensimmäistä synnytin, oli ihan sama kuka siellä huoneessa oli pahimmassa vaiheessa, kun ilokaasua otti että olis kivusta selvinnyt.

Muistan nähneeni jonkun nuoren mies kandinkin säälivän katseen, mutta siinä vaiheessa se oli yks ja sama.

Epiduraali auttoi niin paljon että pääsin kivun takaa virkoamaan.

Kaikki päättyi sektioon ja selvittiin lapsen kanssa hengissä.



Kyllä itsekin olen kainompaa sorttia, mutta synnytyksessä saatat löytää uuden puolen itsestäsi.

Voit toki sopia että miehen on oltava pää puolella, jos niin haluat.

Minullakin hän oli vieressä katsomassa etten sammunut ilokaasuun. :)

Hieno kokemus miehelle nähdä vauvanne heti vastasyntyneenä ja sinulle on varmasti apua jos kestää pidempään niin eivät ne kätilöt siellä ole jatkuvasti paikalla. Mulla ekassa synnytyksessä tehtiin yks sisätutkimus ja sitten ponnistin jakkaralla mies selkänojana. Tokassa synnytyksessä kohdun suu tarkastettiin kolmesti ja ponnistin seisaalleen nojaten sänkyyn, mies taisi silloin olla vastapäätäni(en kyllä ole huomannut tarkistaa oliko näin, mulla on siitä ponnistusvaiheesta vähän sekavat muistot). Eli ei mitään alapäänäkymiä ollut, housut jalassa siellä ollaan loppuun asti.



Mulla on synnytykset olleet niin nopeita että miehelle ei juuri ole jäänyt tehtävää. Ekassa toimi autokuskina ja selkänojanani ponnistaessa(kesto 5t5min), toisessa toi vettä jossain vaiheessa muutaman kerran(kesto 3t).



Mielestäni turhaa on miettiä noita juttuja, mutta jos häiritsee niin sano miehellesi ettet halua hänen tiirailevan alapäätäsi.

Tottakai sisätutkimukset tehdään pitkällään eli oot kyllä aika paljon peräpää paljaana synnytyksen aikana.

Minusta olisi fixumpaa jättää kokonaan mies kotiin jos sulla on tollanen olo ettet halua näyttää paikkojasi hänelle..

Mulla ei kyllä synnytyksien aikana käynyt mielessäkään ruveta paikkojani piilottaa, vaikka muuten olenkin hieman häveliäs...



t. jonzku80 rv 23+6

surut:

Mitenkäs paljon siellä synnytyksen aikana pitää esitellä tuota peräpäätään? mm. arvioinnit siitä kuinka paljon on auki, niin tehdäänkö ne pitkällään? Synnytyksessähän sitä ollaan reva levällään samoin varmaan ompelun ajan?

Ihan sillä kyselen, etten halua miehelleni mitään peränäyttelyä järjestää ja tiedän milloin pistän ukon ulos huoneesta.

Ota ihmeessä mies mukaan. Hän on kuule hyvä tuki ja seuraa siellä.:)

Sisätutkimukset tehdään pitkällään, mutta meillä ainakin mies ei ollut sinne alapäähän kattomassa, vaan istui siinä minun vieressä pääpuolella tai piti kädestä kiinni tai levähti ja makas sohvalla.:)

Meillä mies ainakin on jo kotona saanut sellaisen peränäyttelyn ettei sitä hätkähdytä mikään :D

Kyllähän siinä ollaan perä levällään ja kaikenlaista mies näkee jos pyörii siellä perspuolella. Mutta kuka käskee siellä pyörimään?! Enemmänkin voi keskittyä vaimoon toisesta päästä. Toisekseen jos itse olisikin normaalisti häveliästä sorttia, ei siinä synnytyksen edetessä ole enää yhtään vieno vaan on sama vaikka koko suku seisoisi tuijottamassa alapäätäsi. Eiköhän mieskin mieti sitä kohta syntyvää vauvaa eikä vaimon alapäätä. Ja onhan tuota alapäätä täytynyt jo jonkin verran katsella jos on vauvakin tulossa.



Itse mietin ennen esikoista vähän samaa, mutta sitten kun mies oli mukana, en olisi millään päästänyt häntä pois eikä hän ois halunnut lähteä mihinkään. Kaikki muu oli kuulemma ok, mutta eniten häntä (jälkeenpäin kysyttynä) haittasi vaimon tuskan näkeminen kun ei oikein osannut auttaa (vaikka auttoi vain olemalla siinä) ja siitä hän kommentoi, että välilihan leikkaaminen kuulosti kamalalta rouskeelta (itse en tuntenut mitään puudutuksen ansiosta) ja toinen roisi juttu oli istukan näkeminen. Mies tuli juuri vauvan pesusta kun istukka roikkui puoliksi perästäni ulkona. Sitä hän ei kuulemma ois halunnut nähdä, mutta jälkeenpäin enemmänkin naureskeli asialle. Mies piti mua supersankarina esikoisen synnytyksen jälkeen, katsoi pitkään sillä silmällä että melkosen homman teit. Ja seksi maistui hänelle heti kun mullekin molempien lasten jälkeen.



Olen paskonut pöydälle miehen silmien edessä, hän on nähnyt kaiken kahdessa synnytyksessä, olen pissannut sängyllä sellaseen astiaan epiduraalista kankeana ja käyttänyt jättikokoisia siteitä sekä hän on nähnyt kun kätilö lypsää koneella pinkeitä tissejäni. Silti hän pitää mua ehkä enemmän naisena kuin ennen lapsia, tuollaiset asiat vain parantaa yhteenkuuluvuutta (vaikka sillä hetkellä ei siltä tuntuiskaa).



Nyt lähdetään pian kolmosta hakemaan ja mies tulee taatusti mukaan. Mutta jos kovasti epäilyttää, niin eihän sinne ole pakko mennä. Vaimolle se on kuitenkin aika orpoa jos ei ole mies mukana.

ei kyllä aiemmin oltu sovittu mitään ettei sais mennä alapäätä katsomaan mutta enemmän hänestä oli hyötyä kun piteli kädestä ja pyyhki hikeä jne. Ja meidän synnärillä aika " häveliäästi" kätilöt hoitivat tutkimukset, osittain oli peittoa päällä eli ei mitenkään erityisesti tarvinnut itseään esitellä. Kakkosen ponnistin seisaaltaan mutta siitä en osaa sanoa et miten paljon mies näki kun oli tukemassa mua toisella sivulla. Mutta voithan vaikka kätilölle sanoa ettet halua miehesi olevan paikalla tutkimusten ajan niin hän osaa sitten pyytää miestä poistumaan tutkimusten ajaksi.