oma Nyytti unelmissa <3
Itse olen vm. -88 oleva vauvakuumeinen Kuopiosta. Mieheni on vm. -86. Pillerit jätin pois n, 5kk sitten ja aika menkkojen välillä on yhtä tuskaa,, Kun menkat sitten muutaman päivän ovat myöhässä alkaa mielikuvitukseni lentää ja olen jo ihan pilvissä "jospa NYT olisin raskaana". Tähän asti aina joutunut pettymään.. Häistä itselläni ei ole tieotakaan, mutta mielestäni se ei merkitse vaan se kuinka vakaalla pohjalla parisuhde on. Kummankin on oltava valmis uuteen perheenjäseneen ja käsitettävä että kun lapsi syntyy se ei ole kui koiranpentu, jonka voi palauttaa jos koulutus ei onnistu. Itse tunnen muutamia lähemmäs 30v. ensimmäisen äitejä, jotka eivät ole tätä seikkaa osanneet ajatella etukäteen,, Uskomatonta kyllä... :_|
Kommentit (4)
Heippa hei!
Täällä 25v. " kohtalotoveri" Lahdesta. Kahden " karvaisen lapsen" ( = koiran) äityli haaveilee ihan oikeasta lapsesta. Vauvakuume on ollut jo pitkään, mutta eilen se sitten tapahtui! Oli viimeinen taukopäivä pillereistä ja menin lääkekaapille tarkistamaan varastotilanteen tätä päivää varten. Siinä seisoskellessani avomieheni kysyi paljonko pillereitä oli vielä kaapissa. Vastasin, että kolme levyä. Tähän hän vastasi että nii-in, ehkäpä niitä ei sitten enempää tarvitsekaan ostaa!!! Monttu auki tuijotin miestäni. Ei voi olla totta! Hammasta purren olen odottanut ja painostamatta vihjaillut äitiyedestä ja nyt mieheni oli päässyt samalle aaltopituudelle asiassa. Aivan ihanaa!
Tokihan tässä on nyt tuskaista odotusta ensin se kolme kuukautta pillereitä ja luoja ties kuinka kauan ennen kuin lopulta tärppää. Mutta ainakaan en ole enää yksin haaveideni kanssa.
Mahdollisuudet saada lapsi ovat fifty-fifty. Vanhempi sisareni on onnekas lasten suhteen --> tulee raskaaksi jos sattuu pesemään omat ja miehensä alusvaatteet yhdessä!! :) Nuorempi sisareni taas on jo yrittänyt pitkään. Hirmusti tässä pelottaa, että entäs jos ei...
Olen kyllä miettinyt että ensimmäinen puoli vuotta mennään ihan luonnon ehdoilla. Jos onnistaa niin onnistaa. Puolen vuoden jälkeen voisi sitten alkaa jo tarkkailemaan ovulaatioita yms jos ei tärppää. Olen vain kuullut että pillereiden käytön jälkeen raskaaksi tuleminen kestää pitkään jopa useamman vuoden. Odottavan aika pitkä...
Paljon peukkuja pystyyn sinulle ja kärsivällisyyttä meille molemmille! Toivottavasti saamme äitiyden onnen kokea! :)
Tiedän teidän tunteenne vauvakuumeesta. Itse aikoinaan haaveilin vauvasta monta vuotta (nyt ikää pian 20v). Pillerit lopetin monen vuoden käytön jälkeen 01/2005 ja testasin plussan vasta juhannuksena 2006. Odottavan aika on tooooodella pitkä! Puhumattakaan sitten niistä raskauden viimisistä päivistä..
Ajattelin lisätä teille tähän linkin Vuoden 2008 vauvakuume - pinoon. Sinne vaan reippaasti kirjoittelemaan, saatte vertaistukea ja varmasti hyviä neuvoja. Itsekin siellä ehdin hetken palstailla, kunnes kakkonen ilmoitti tulostaan. http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?appid=73&m=11069291&p=2&tmo…
t.Ufa, Viivi (7kk) & masuasukki (rv10+4)
Kiitos Ufa linkki-vikistä:) sinne taidan suunnata kuumeilemaan kohtalotovereiden kanssa. Ja onnea sinulle raskautumisesta! Tässä sitä vaan odotellaan.. tulis jo syksy, ja talvi, ja kevät... sitten tuntuu et kaikki olis jo vähän lähempänä.
Pakko kirjoittaa tänne nuorten äitien joukkoon, vaikka valitettavasti en teihin (vielä) varsinaisesti kuulukaan. Olen 21v vauvakuumeinen Turusta, perheenä avomies myöskin 21v sekä pikkuinen koira. Ollaan aina puhuttu avoimesti, ja vauvatkin on puheissa joskus seikkailleet... tosin on aina ajateltu että " sitten joskus kun ollaan opiskeltu ja on hyvä työ jne..." . Mutta jokin salama muhun iski kun nyt kesän mittaan oon tajunnut haluavani lasta enemmän kuin mitään. Enkä " sitten joskus" vaan vaikka ihan heti! Puhuttiin sitten miehen kanssa jokunen päivä sitten asiasta. Lopputuloksena se, että enemmän järjellä ajatteleva mieheni sai mut patistettua odottamaan edes hiukan. Yhteispäätöksellä siis jätän nyt pillerit pois (ettei sit tärppi ole ainakaan niiden pitkäaikaisesta syömisestä kiinni) ja kondomit tästä eteenpäin. Häät meillä on tiedossa ensi heinäkuussa (melkein vuosi!!), ja siis sen jälkeen sitten Nyytti on meille tervetullut. :) Olen tosi onnellinen tästä päätöksestä, mutta odottavan aika on pitkä...... Seikkaileeko täällä palstoilla joku, joka olisi samankaltaisessa tilanteessa?? Onnea teille, jotka jo olette pikkuisen syliinne saaneet! Ja myös niille, jotka edes ovat päässeet " tositoimiin" ! :)