Tuore suhde ja vauvakuume
Hei!
Mitä mieltä olette moisesta asiasta kun tapasin ihanan miehen hieman yli viikko sitten ja nyt ollaan molemmat aivan hulluina toisiimme ja rakastuneita. Viikonloppuna tuli sitten puhetta lapsista ja molemmat haluavat kauheasti lapsia ja rakastavat lapsia.
Molemmilla ollut edellinen pitkä suhde ja siinä toinen osapuoli ei ollut halunnut lapsia. Itse olen kaivannut pientä kääröä elämääni jo monta vuotta ja nyt kun löysin miehen joka vihdoinkin suhtautuisi myönteisesti asiaan, en millään malttaisi odottaa.
Ollaanko siis aivan kajahtaneita jos nyt jo tässä vaiheessa ollaan lapsia rupeemassa tekemään? Onko kukaan muu tehnyt lapsia jo todella aikaisessa vaiheessa? Miten parisuhteen on käynyt?
Kommentit (7)
En kyllä suinpäin alkaisi vauvaa hommaamaan. Vauva muuttaa niin paljon asioita ja asenteita, se on todella iso muutos parisuhteelle. Ensin on hyvä tuntea kumppani ja sitten vasta miettiä tuota vauvaa.
Olen läheltä seurannut kuinka hankalaa on tutustua toiseen samalla kun on jo se pieni vauva sylissä.
Eli nauttikaa nyt ensin toistennne seurasta, ennen kuin ryhdytte vauvaa " hankkimaan" . Kun vauva tulee perheeseen, niin se kahdenkeskinen aika on kortilla pitkän aikaa.
Me olimme tunteneet vuoden päivät, kun lapsi ( toivottuna ) ilmoitti tulostaan.
Tämä oli hyvä ainakin meille. :) Siinä vuodessa sai kuitenkin suuntaa millainen aviomies/ isä se kumppani sitten on....
Mielestäni on hyvä tuntea toinen pidemmällä aika välillä kuin pari viikkoa, ennenkuin ankaa lapselle mahdollisuuden tulla, jos Luoja suo, koska tosiaan se lapsen syntymä on kuitenkin iso juttu ja on hyvä kyllä tarkoin miettiä millaisen miehen kanssa lapsen tekoon ryhtyy.
Olen huomannut, että joillekkin on käynyt kyllä pitkänkin suhteen jälkeen hassusti, kun lapsi on tullut perheeseeen, kun mies ei olekkaan ottanut naisen kanssa yhtälailla vastuuta lapsesta ja kodista.
Minulla kävi tuuri, kun lopulta tuo vuosikin on ehkä aika lyhyt aika tuntea, niin on silti mennyt tosi hyvin ja mies on osoittautunut aivan huippu aviomieheksi ja isäksi. :)
Me olimme tunteneet vuoden päivät, kun lapsi ( toivottuna ) ilmoitti tulostaan.
Tämä oli hyvä ainakin meille. :) Siinä vuodessa sai kuitenkin suuntaa millainen aviomies/ isä se kumppani sitten on....
Mielestäni on hyvä tuntea toinen pidemmällä aika välillä kuin pari viikkoa, ennenkuin ankaa lapselle mahdollisuuden tulla, jos Luoja suo, koska tosiaan se lapsen syntymä on kuitenkin iso juttu ja on hyvä kyllä tarkoin miettiä millaisen miehen kanssa lapsen tekoon ryhtyy.
Olen huomannut, että joillekkin on käynyt kyllä pitkänkin suhteen jälkeen hassusti, kun lapsi on tullut perheeseeen, kun mies ei olekkaan ottanut naisen kanssa yhtälailla vastuuta lapsesta ja kodista.
Minulla kävi tuuri, kun lopulta tuo vuosikin on ehkä aika lyhyt aika tuntea, niin on silti mennyt tosi hyvin ja mies on osoittautunut aivan huippu aviomieheksi ja isäksi. :)
Mutta aloitettiin ' hengailemaan' miehen kanssa helmikuun alussa. Maaliskuussa sitten jo tulin raskaaksi (ehkäisynä kondomi, miten lie joku siittiö sieltä livahtanut välistä).
Itselläni vielä kaksi lasta aikaisemmasta suhteesta, joten ei muutenkaan olla kahdestaan miehen kanssa. Asutaan vielä erillään.
Vaikka varoitin miestä, että olen sitten oikea hormonihirviö raskausaikana (edellisten odotusten perusteella tiestin varoitella), on suhde mielialavaihtelujen yms takia ollut välillä kovillakin.
Eli kovin pitkältä ajalta ei minulla ole kokemusta neuvoa, mutta silti sanoisin, että kannattaa tutustua toiseen ensin
' So far so good'
vaikka kokemusta ei olekaan samanlaisesta tilanteesta.. Mutta laittaisin minäkin jäitä hattuun vähäksi aikaa ;) Tutustukaa toisiinne ensin kunnolla! Vauva tuo tullessaan kuitenkin jonkinmoisen mullistuksen, että olisi hyvä jos toisen tuntee jonkin verran ensin " vauvattomanakin" ..
Vuosi tutustumisaikaa voisi olla hyvä, tai edes puoli vuotta. Viikon " tuntemisen" jälkeen ei kyllä vielä toista oikeasti tunne! Mutta onnea matkaan, toivottavasti teistä vielä tulee onnellinen perhe joku päivä! :)
aika on kaikille omanlainen käsitteensä joten eikai tähän selvää ohjetta voisi antaa...itse odottelisin...ainakin hetken, ja selvittelisin tarkasti molempien kasvatusnäkemykset yms.
sekä miettikää tarkkaan olisiko teistä esim. erityislapsen vanhemmiksi, miten kestäisitte mahdolliset ongelmat? ja kestäisittekö ne yhdessä?
eihän sellaista tietenkään pysty ennustamaan mutta jokaisella on kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä miten itse käsittelee isot kriisit elämässään...
Me myöskin mieheni kanssa rakastuneina vauvakuumeilimme jo heti ensimmäisinä viikkoina. Oli selvää, että lapsia yhdessä halutaan, mutta päätimme lopulta olla yhdessä vuoden ennen kuin asialla tehdään mitään. Nyt se vuosi tässä kuluu ja on pian ohi. Katsomme sitten taas vaikka vatsanpohjassa toisinaan jo kovasti kutisee ajatus vauvasta.
Välillä on vaivannut aivan kauhea vauvakuume, mutta pohjimmiltani tiedän, että odotus oli meille paras juttu. Olemme tässä vuoden aikana muuttaneet yhteen ja oppineet tuntemaan toisiamme eri tavalla kuin siinä huumassa. Hän on yhä se sama tyyppi ja yhä olemme todella rakastuneita, mutta nautin siitä hiljalleen tapahtuvasta yhteenhitsautumisen tunteesta. Tunnen, että meille on parempi näin kuin että olisimme päätyneet oppimaan kaiken tämän toisistamme kun jo kolmaskin ihminen tekisi tuloaan meidän tuoreeseen perheeseen. Mutta kaikki tavallaan. Mikä sopii yhdelle parille, ei ehkä sovikaan toiselle. Jos kumpikin haluatte, niin siitä vaan!