Milloin kertoa raskaudesta perheen pienelle?

meillä esikoinen aika lailla saman ikäinen kuin teillä mutta viikkoja tässä uudessa raskaudessa vähän vähemmän (5+3). Eli olisi mukava kuulla miten muut ovat tämän tehneet.



Jouluna ajateltiin kertoa isovanhemmille (mikäli kaikki silloin OK) ja luulen että siinä vaiheessa mahdollisesti tuo esikoinen asiasta kuulee. Sitä mietin että onko tuo sitten kuitenkin vähän aikaisin, kun lapsi levittää tietoa kuitenkin kaikille mahdollisille tahoille (ainakin hoitoon ja naapureille) ja sitä ei ehkä toivota kuitenkaan vielä tässä vaiheessa. On nimittäin sellainen höpöttelijä että ei paremmasta väliä.



Mikäli mahdollista niin venyttäisin itse esikoiselle kertomista NP-ultraan asti, siinä vaiheessa ajattelin kertoa asiasta myös töissä joten ei ole enää niin suuri salaisuus.

Kerrottiin 2,5v esikoiselle ja mun 4v veljelle heti np ultaran jälkeen.. Vielähän he ei oikein tajua asiaa, muksu kyl taputtaa masua ku kysyy missä vauva.. Ja vauva aiheuttaa äidille oksentamista ym =)

Meillä esikoinen 3v2kk ja minulla viikkoja kasassa 9+3. Tuntuu toisaalta hölmöltä, että melkein kaikki muut tietävät odotuksesta paitsi tuo pieni rakas, mutta olemme päättäneet, että hänelle kerromme vasta rakenneultran jälkeen, ellei kasvava vatsa paljasta asiaa aiemmin.



Syynä meillä on se, että jos jotain meneekin vielä pieleen on mielestäni noin pienen vaikea ymmärtää asiaa ja kokea pettymystä tuollaisesta menetyksestä. Lisäksi " odottavan aika on pitkä" , eli vaikka kerrommekin vasta joskus helmikuussa tulevasta pikkusisaruksesta, ehtii poika vielä odottamaan monta kuukautta, ennen kuin vauva oikeasti on olemassa.



Meille varhaisultran tehnyt lääkäri sanoi asiasta hyvin - antaa lasten olla lapsia ja aikuisten kantaa vastuu aikuisten asioista. Hänen mielestään lapsia rasitetaan nykypäivänä muutenkin liikaa ottamalla heidät mukaan kaikkiin mahdollisiin aikuisten asioihin. Hän oli todella kriittinen, mutta toisaalta ymmärrän myös hänen pointtinsa ja ajatuksen sanomisten takana.



Toisaalta olen myös sitä mieltä, että tulevien isosisarusten on tärkeää päästä tottumaan ajatukseen tulevasta vauvasta, silitellä masua ja jutella vauvalle. Mutta ei siis vielä näin varhaisessa vaiheessa. Eli me ainakin odotamme vielä ennen kuin otamme tulevan isoveljen mukaan odotukseen.



-Cityäippä ja Öttiäinen 9+3-

joten oli ihan luonnollista kertoa lapsillekin. Meillä pojat 7v, 2,5v ja 8kk ja puhumme usein jo vauvasta osana perhettämme ja isommat taputtelevat makkaraa ja laulavat sille.. :D

Kaikilla on tietenkin oma tapansa toimia, ja tämä on meidän!



marsipaani80 ja mörssäri 6+4

eli silloin kun ulkopuolisetkin alkoivat asiasta juttelemaan. Tyttö 3v ja ymmärsi asian heti tosi hyvin (vauvoja tullut lähelle). Nuorempi 1v9kk ei taida tajuta asiaa ennen kuin nyytti kannetaan kotiin...:/



Jos lapsi olisi isompi, asia olisi mutkikkaampi. Nyt oksentelut ym. pystyi selittämään vain " äiti on nyt vähän kipee..." . Yritettiin kyllä välttää supisemasta lapsen läsnäollessa (varsinkin ulkopuolisten kanssa). Kurja, jos lapsi tuntisi olonsa ulkopuoliseksi. Toisella puolella tietty painaa keskenmenon mahdollisuus...

Meillä on esikoistytär noin 4-vuotias ja hänelle kerrottiin vauvasta vasta rakenneultran jälkeen. Ajattelin juuri samalla tavalla kuin joku tuossa edellä: Hän ymmärtää jo iloita vauvasta, mutta jos joku menisikin pieleen, hän on niin pieni, että on vaikea ymmärtää, ettei vauvaa tulisikaan. Ymmärrän hyvin myös tuon lääkärin ajatuksen, että antaa lasten olla lapsia ja aikuisten kantaa vastuun aikuisten asioista. Ja odotusaika on pitkä meille aikuisillekin, joten vaikka kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen, jää tytölle vauvan odottamista tässäkin ihan liikaa.. :)

KErroin 3- ja 5-vuotiaille heti alkuviikoilla, kun oli huono olo ja he ihmettelivät miksi äiti makaa. Sitten tuli keskenmeno. Silti olen iloinen että kerroin, koska ulvoin keskenmenoa monta päivää sängyssä ja sekin selitettiin lapsille. 1,5 kk myöhemmin olin taas raskaana ja kerroin rv 6-7 aikaan lapsille, että vaikuttaisi siltä että on vauva mahassa, mutta odotetaan vielä kun käydään lääkärissä kuulemassa kuuluuko vauvan ääniä mahasta. Puhuttiin siis ehkä-vauvasta ja lapset ymmärsivät sen hyvin. Sitten ekassa lääkärissä lapset ja mies odottivat aulassa ja kun sydänäänet saatiin kuulumaan, pyysin lapset ja miehen kuulemaan. Sitä 5-vuotiaan hihkumista kun hän tajusi, että siellä tosiaan on nyt se vauva ihan oikeasti!



Minusta oli hyvä että tuli kerrottua lapsille ajoissa. Oudompaa heille olisi ollut yrjöävä ja itkuinen äiti ilman mitään selitystä.

vielä tuosta keskenmenosta. Lapset puhuvat joskus vieläkin, että " taisi olla huono siemen se ensimmäinen homma kun ei tullutkaan vauvaa. Onneksi nyt on hyvä siemen" . Voihan odotuksessa mennä joku pieleen missä tahansa vaiheessa. Minusta ainakin lapset on hyvä pitää mukana arjen asioissa, niin hyvissä kuin vaikeissakin. Itse en ainakaan osaa teeskennellä rakkaimmilleni mitään. Tietysti tässä vaikutti sekin kun olin niin järjettömän huonovointinen ja juoksin aina ruokapöydästäkin vessaan sekä nukahtelin kaikkialle. Lapset ei ennen ole antaneet mun levätä kipeenäkään mutta nyt kun selitettiin että on vauvallekin tärkeetä että äiti lepää, he antoivat minun levätä (ja en saanut kantaa mitään kun oli tässäkin raskaudessa aluksi paljon vuotoja)

eli ei viitsitty kertoa kovin aikaisin, koska odottavan aika on tosi pitkä, varsinkin lapsilla. Meillä nytkin päivittäin kuopus (2½.v) kysyy: Äiti, milloin se vauva oikein tulee pois sun masusta?



Toinen syy kertomisen myöhäisyyteen oli esikoinen (4.v) joka olisi varmastikin möläyttänyt väärässä paikassa väärille ihmisille asian, joten kerroimme vasta kun kaikki ihmiset joille aiomme raskaudesta kertoa, tiesivät siitä.



Olisin mielelläni vähän pidenpäänkin salannut lapsilta tämän, jottei olisi niin kauan tarvinnut odottaa, mutta rupesivat sitten jo vähän kyselemään masun koosta.

Me kerroimme 4,5 v ja 6 v niskapussiultran jälkeen. Katsottiin yhdessä heidän ja masuvauvan ultrakuvia ja todella hyvin ottivat uutisen vastaan.

Nyt kun massu on jo kasvanut niin asia on konkreettisempi, joka ilta sanotaan hyvää yötä myös vauvalle ja molemmat kyselevät vauvan kuulumisia, nukkuuko vai potkiiko :) Aika ihanaa.



Zeldatar ja viikko 27 menossa

Mulla esikoinen 2.5v ja nyt 17vk menossa, taidan kertoa ensi vuonna. en ole muutenkaan monelle kertonut jollei ole huomannut. Enkä halua että tieto vielä leviää kun rakenneultraakaan ei ole vielä ollut. Esikoisen kohdalla onnistuttiin salaamaan niinkin pitkälle kun laitokselta lähetettyyn viestiin asti, kyllä oli ihmiset ihmeissään..

mietin samaa pitkään minäkin. Esikoinen 3v4kk, ja ajattelimme että kerrotaan aikaisintaan rakenneultran jälkeen.



Jossain vaiheessa, n. viikko ennen tuota rakenneultraa (eli n. rv.18?) rupesi neidin jutut olemaan sellaisia että epäilin hänen kuulleen ja ymmärtäneen jo jotain. " Pikkuveli" tai " pikkusisko" oli jo saunassa mukana, rattaissa istumassa ym.. eli kovasti oli yhtäkkiä pikkusisar mielessä. Päätimme silloin kertoa, jottei pienen päässä pyörisi kaikenlaista " epämääräistä" ..Saattoi tietysti olla sattumaakin, mutta epäilen että tyttö oli kuitenkin kuullut kun oltiin puhuttu muiden kanssa asiasta, vaikka oltiin muka niin varovaisia ;)



Odottavan aika voi olla pitkä kyllä, tämän ikäisellä ajantaju on vielä vähän hakusessa. Ollaan puhuttu että keväällä sitten tulee vauva, ja sattumoisin kirjastostakin löytyi kirja jossa Franklin malttamattomana odottaa kevättä koska silloin heillekin tulee vauva :) Sitä kirjaa ollaan sitten luettu jo monet kerrat, selvästikin tyttö käsittelee uutista sitä kautta..

Ja tarhassa tyttö kertoi kyllä kaikille tädeille ja lapsille saman tien seuraavana päivänä että äidin masussa on vauva, joten jos ei halua vielä kaikille kertoa, ei kyllä kannata kertoa esikoisellekaan vielä.. ;)