***Ellit vk 31***

olen joukossa uusi mutta tuo painonpudotus haaste iski silmään...minä itse asetin aiemmin tavoitteen painaa 75kg kun rupean vauvaa yrittämään, tänään vaaka näytti 91kg ja vauvakuume on hirmuinen... meillä tosin ei mies lämpeä vauvalle niin on tässä aikaa keventyä. eli tulen mielelläni haasteeseen mukaan jos mahtuu..

Kivaa, kun NANNE olit jo ehtinyt avata pinon! Ja olipa sulla kahvipöytävierailu!!! Uskomatonta!! Mitenhän itse olisin tuossa toiminut.. :( Toki vanhempien ihmisten sanomisia yritän itse ainakin sulatella vähän kovemmalla kädellä, mutta ottaa se kovaan silti. Ja mikähän minä olisin mummon silmissä, kun painoa on paljon, paljon enemmän, kuin sinulla.. :/

Ja tuo alkukuvaus rokokoosta kuulostaa niin yhdeltä miehen sukulaiselta!! Alkuun olin aina kauhuissani, kun mentiin kylään, kun pelkäsin pojan rikkovan paikkoja (kristallia + lasia + koriste-esineitä JOKA puolella kotia, ovat lapseton pariskunta, mies tosin kuoli tuossa jokin aika sitten). Nykyisin poika on sulattanut vanhan tädin sydämen niin, ettei millään teolla ole mitään välilä. ;D



hapsumuru: Tervetuloa mukaan joukkoon PYYLEVÄÄN. ;) Jos sitten perjantaina astutaan jokainen vaa' alle ja kerrotaan, mistä lähdetään, ja minne yritetään päästä. Oma kokonaistavoita on myös tuo 75kg, mutta sitä toivottavasti en ennen raskautta ehdi saavuttaa, muuten menee KAUAN ennen plussaa.. :/ Haasteeseen otan siis paljon pienemmän kilomäärän, jotta reissuun varmasti pääsen.

Ekaa siis kuumeilette? Hmm, mikäs miestä mietityttää? Toivottavasti pian lämpenee, ja ajattele tosiaan, että jokainen kilo ennen lupaa on voittoa suuresti!



Pikaesittely tähän väliin, minä 23v, mies 27v, poika 2v, yk11/17 (riippuen laskutavasta) ja pääkaupunkiseudulla asustellaan. Lähtöpaino oli 102kg (hui!!), paino ennen lomaa 93.7, viime viikon päiväpaino 96.2!!!! YÖK, YÖK, YÖK!!! (No päiväpaino, just syönyt, menkkaturvotus...*seliseliseliseliseliseliseli*) Perjantaina toivottavasti lähempänä edes 94:ää. Että näin.



SUSA, onnea menkoista!! Nauti nyt tunteesta, tästä eteenpäinhän niitä ei enää oteta vastaan, eihän? ;)



PAARU, määä vähän muistelinkin, että olit jossain lomalla, en vain koskaan muistanut tänne kirjoitella. Miten meni reissu? Oliko niin ahdistavaa kuin ajattelit?

JUMPISTA, mä tosiaan haluaisin jonkun, mistä vois valita oman mielen mukaan jumpan, mutta enää en sitoudu noihin keskuksiin. Elixian jäsenyyden otin viime syksynä ja ahdistuin siitä ihan kympillä, kun en ehtinyt käymään tarpeeksi montaa kertaa tunneilla. Itse olen niin laiska kuntosalin käyttäjä, ettei 2xkuntosali + 1-2x jumppa/ viikko tehonnut näihin ihroihin, kun sitten hyötyliikunta jäi, kun oli kuntosalikortti rahapussissa.. Senhän pitäis laihduttaa automaattisesti, eikö vain. ;)

Nyt löysin paikallisen urheiluseuran sivulta, että heille voisi ostaa kortin, joko 1 tai 2 kertaa viikko ja jumpan saa valita sitten vapaasti listasta. Ajattelin ottaa tuon 1kertaa ja toiseksi kerraksi viikossa tulisi pojan kanssa yhteinen jumppa, saman seuran ohjelmasta. Hinnatkin on vallan sukkelat, ainakin tuohon Elixiaan verraten.. ;)



Ja kuule, et sinä ole mikään läskimooses, olet vain naisellisen pyöreä ja kaunis. Ja muista, että me lihavat ollaan leppoisia ja elämän myöteisiä, siksi meistä niin pidetään. :) *halaus kaverille*

Niin ja tohon Bebantheneen sen verran, että esikon mielestä se tosiaan toimii mihin vain, viimeksi kun löi varpaansa, meni sohvalle maate ja huusi, äiti rasvaa! Ja kun yksi päivä masu oli kipeä, niin siihenkin auttoi rasva. Hyvää kamaa siis. :)

Ja älä huoli, ei se tee susta huonoa kuumeilijaa, jos vaunut ei oo valmiiksi vielä katsottuna. Kunhan teet sen huomiseen mennessä.. ;) Ei vaan, itse pähkäilin pitkään vaunuja, kunnes sittenn oikeastaan ulkonäöstä lopulta valittiin nuo Briot.



Ovuloimaton taisin olla minäkin viime kierrosta, vuoto on ollut niin niukkaa, että pikkuhousun suojalla pärjäisi, jos uskaltaisi luottaa. Lisäksi sitä normaalia " limakalvoa" ei ole tullut lainkaan.

Isosisko on kylässä ja eilen juteltiin, niin sanoi, että esikostaan vuosi samallalailla, joten pakko kai se on tänään varuiksi käydä testi ostamassa, vaikka negaa siihen odotankin. Pelottaa lähinnä vain tuon antibiootin takia, joten pakko varmistaa. No, ensi kiertoon sitten innolla, esikko tärppäsi ovuloimattoman kierron jälkeisestä kierrosta. No, ei sitä vahinkoa uudestaan käy..



TUITU (määää aina niin haluun kirjoittaa sua kahdella keskiT:llä), lopetetaanpa heti nuo pahoittelut omasta plussauksesta. Ei se teidän plussa ole missään vaiheessa ollut meille tulossa, kyllä se on teidän vauva, ei meidän. :)

Itseäni satuttaa lähinnä eniten ihmisten tapa ilmoittaa asiasta. Eräs kaverini (tai luulin, että sellainen olisi, mutta en tiedä, tekisikö kaveri niin..) ilmoitti hyppien ja iloiten, miten heille tuli yllätysplussa, juuri kun itse olin kertonut meidän vaikeuksista. Eikä siinä vielä mitään, mutta kun sivulauseessa kuitenkin sanoi, että oli laskenyt tärppipäivät ja valheella vikitellyt miehen uskomaan, ettei olisi ovisaika, joten ei minusta ollut kovin yllätysplussa, lähinnä kaksinaamaisuusplussa..

Toinen satuttava juttu tapahtui juuri eilen, paras ystäväni plussasi. Mikä on sinällään ihanaa, mutta olin varta vasten sanonut, että ilmoittaa tekstarilla kun näin käy. Mutta hän kuitenkin soitti. Eniten mua loukkasi ja satutti se, ettei mua sanomisilla ollut mitään painoarvoa hänelle. Puhelu kun meni just niin hankalaksi kuin olin kuvitellut ja nyt on kamala syyllisyys, kun en pystynyt riemuitsemaan. Sanoinkin, että olen kyllä onnellinen heidän puolestaan, mutta en edes jaksa yrittää esittää iloista. Viestiin kun olisin voinut helposti laittaa paljon iloisemman viestin, sen, mikä sydämessä on, mutta mitä ei suun kautta ulos saa. Paska ystävä olen siis kai. :(



OVISTIKUISTA muuten sen verran, että mitenkäs se pitäisi sitten laskea, kun ovis tosiaan on yleensä sen 24-48h plussasta, niin tuleekos menkat kuitenkin siis sen 14vrk plussasta vai vasta siitä oviksesta? Mulla kun sitten taitaa olla liian lyhyt se luteenivaihe (oviksesta menkkoihin), kun menkat on tullu yleensä siitä ovisplussasta sen 14vrk..



( . ) Tänään olisi tarkoitus soitella jonnekin hoidoista, tässä kohta. Mies on ihan rikki tilanteesta, joten hän halusi kovasti jo lähteä tutkimuksiin, itse olin vähän jo kallistunut, ettei vielä mentäisi. Mutta eihän siitä mitään haittaakaan varmasti ole. Haluan myös päästä juttelemaan lääkärin kanssa siitä, miten tätä painoa olisi paras laskea. Kannattaisiko ottaa kovakuuri ja pudottaa kunnolla (hmm, onnistuisikohan edes..) vai jatkaa tällä hitaasti hyvä tulee, metodilla. (näin hitaasti ei kyllä kovin hyvä tule.. :D )

Olitteko NANNE te muuten missä hoidossa? Olitteko tyytyväisiä?



Mua ahdistaa tää syksy. Mulla on työkavereina itseäni lähes ja yli tuplasti vanhempia tätejä, ja jo viime keväänä sain vastailla kysymykseen, milloin TEHDÄÄN pojalle sisko tai veli. Nyt olen asian kanssa taas aika sinut, mutta jos tuollainen kysymys tehdään heikolla hetkellä, niin en tiedä miten toimin.. :( Voin olla todella ikäväkin, tai sitten onnistun luikahtamaan tilanteesta tai sitten purskahdan totaaliseen itkuun..

Ja tuntuu, että kaikki muutkin asiaa miettii, läheisille ollaan asiasta jo kerrottu, mutta jotenkin en enää haluaisi kertoa. En haluaisi joutua kaikkien kohdalla miettimään, että pohtiiko tuokin nyt VAIN sitä, että onko jo tärppi käynyt..



Mutta mieli on siis ihan hyvä, vaikka viestin loppu menikin vähän surkutteluksi. :)



Naanuli *myös ilmanjohtolankaa addikti*



ps. tässä kierrossa yritän taas jättää nuo kpt käyttämättä, testaan sitten joulukuussa, jos ei menkkoja kuulu.. ;D

Naanuli: minä sanoisin että ei kai siitä lääkäristä mitään haittaakaan ole. ehkä tekisi hyvää saada tietää onko jossain jotain hämminkiä ei tarvisi pähkäillä sitä itsekseen. ja varmaan tekisi muutenkin hyvää puhua jollekin ns. ammatti ihmiselle. Ja minusta kuulostaa todella hienolta että saat mieheltäsi ison tuen asialle ja sekin on jollain távalla kaunista että asia koskettaa häntä myös syvästi. koska minä teidän kaksi pariskuntaa jotka on yrittänyt pidempään ja toisessa mies ei suostu minkään näköiseen lääkäriin koska hänessähän ei mitään vikaa ole! ja toisessa mies on hyvin välinpitämätön ja sanoo vain aina että kyllä se sitten tulee kun on tullakseen. ei sellainenkaan kivaa ole :( mutta tulehan sitten kertomaan mitä päätitte!



Nanne: sinullahan ihanat kutsut olivat:) herra jumala että ihmiset osaavat olla ajattelemattomia!! ja luojan kiitos että olemme kaikki erilaisia! sisäinen kauneus on tärkeintä ja oma hyvän olon tunne! :D älä välitä, vaikka itsekin kiehuisin raivosta jos joku huomauttaisi mun pyylevyydestä!



Hapsumuru: tervetuloa joukkoon pyylevään :D Toivottvasti saat yhdessä meidän kanssa kilot karisemaan ja miehen lämpenemään :)

Pika esittely myös: Elikkä minä 21v ja mies 31vee eikun just sillä oli synttärit eli 32v :) asutaan pääkaupunkiseudulla. Miehellä edellisestä avioliitosta yksi 12vee poika. me olemme avoliitossa. Nyt toiveissä olisi kevät vauva eka yhteinen :) juuri kärsin ekoista menkoista pillereiden lopettamisen jälkeen... Ja sitten painoa täällä on 95kg noin ja pituutta 169cm



sitten tähän haasteeseen elikkä minä olen, rakkaat ellit, eilen varannut minulle ja siskolle matkan kyprokselle syyskuun viimoiselle viikolle :D elikkä perjantaina 21.9.2007 toivon että vaaka näyttää max 90kg! elikkä 8viikon päästä. siinä on mun haaste ja palkinto! :) ja nyt pysytään tiukkana!! koska 5kg vähän reilu on tuohon tavoitteeseen matkaa.... hui! ja vielä näistä menkoista... olo on ollut todella tuskainen, ruoka ei maistu ja olen ollut todella kipeenä näistä ja vuotanut todella runsaasti :( katsotaan nyt kuinka monta päivää saan vielä kestää näitä.

ja siis omaa pientä esittelyä myös...

olen 25v, mies 29v. pääkaupunkiseudulta. meillä on kaksi omaa murusta jo, poika 3v5kk ja tyttö 1v8kk....miehellä sen lisäksi 4 poikaa jotka viikonloppuja meillä (11v 9v ja 2x7v) eli siinä varmaan jo paljon syytä miehen vastahakoisuuteen....



mutta on se kolmonen meille vielä tulossa, ei ehkä niin nopeasti kun äippä haluaisi mutta joskus kuitenkin, meillä tuo mieskin on se luvannut, on vain vastahakoinen ajankohtaan....

Naanuli: Me oltiin hoidoissa Tampereen väestöliitossa, väestöliitollahan nuo hinnat on pikkusen edukkaammat kuin yleensä yksityisillä (oliskos se nyt niin, että väestöliitto on valtion tukema vai miten...), jonoja ei ainakaan Tampereelle ollut, kun soitin, niin kysyivät tultasko huomen aamulla vai miten sopis =) Heh... Henkilökunta mukavaa, joten pelkkää positiivista sanottavaa! Kyllä se kovasti meillä ainakin jotenkin sitä henkistä stressiä helpotti kun meni tutkimuksiin, niin jotenkin tuntu, et homma on nyt hoidossa ja kyllä tästä vielä lapsi saadaan! Jotenkin sai jakaa sen taakan sinne henkilökunnan harteille osaksi...



Hapsumuru: (muistinkohan mä nyt sun nimimerkin oikein??!!) Tervetuloa joukkoon!! Pieni esittely täältäkin, minä ja mies 27v, tyttö 1v3kk, toista siis toivotaan kolmas yrityskierto meneillään, esikoinen siis lapsettomuushoidoilla aikaan saatu, tosin luomuraskauskin ihan mahdollinen, raskautumista haittaa mun temppuileva kilpirauhanen... Niin, sitä painoa täällä noin 82kg, syyskuun lopussa toivottavasti vain 78kg, haaveissa siintää lukema 68kg...



Mukava kun ollaan taas saatu uusi motivaatio!! Eiköhän nuo painolukemat lähde laskusuuntaan taas! Oon täällä miettiny, et millähän sitä sitten ittensä palkitsis, kun tuohon tavoite lukemaan pääsee, ehkäpä uudet farkut vois olla kivat, tällä kotihoidontuella kun ei noita ulkomaanreissuja kustannella...



Nanne *jo hieman tyyntynyt*

siivosin vaatekaapin...pakkasin pois kaikki mitä en ole vähintään kuukauteen käyttänyt samoin kaikki " näihin mä melkein mahdun" :( melko masentavaa ja pahinta oli kun löysin kahdet mun lempi farkut sinkku ajoilta ja ne ei noussut reisiä ylemmäs :((( voitteko kuvitella 2,5 vuotta sitten mä mahduin niihin!? meinasin kyllä jättää toiset seinälle roikkumaan `tavoitteeksi`



samalla tuli myös ihme haikeus noihin ihaniin sinkku vuosiin...melkein itku pääsi niitä ajatellessa :/ en tajua. rupesin ihan miettimään että tätäkö todella haluan?! mikä ihme mua vaivaa....?

PAINONPUDOTUSHAASTE, pitäisköhän munkin ottaa jokin vähän isompi tavoite, kun te ootte noin isoja pudotuksia ottanut. Mulla meinaa vaan olla kauhea ongelma siinä, että mikä olisi hyvä tahti pudottaa painoa, ettei suotta sotke lisää tuota hormoonitasoa, se -500g on gynen mukaan suositeltava, suurempi sotkee sitten herkemmin.. Hmm.. siinä on siis tasan 8viikkoa, jos perjantaista alkaa.. eli mun tavoite vois olla se 4kiloa. Se on sitten se. :)



HAPSU, saanen lyhentää nikkisi, olen niiiin laiska. :D Teillähän on osa-aikaisesti oikea suurperhe!! Mun veikkaus ekasta meni sitten vähän pieleen.. ;)



Kiitos NANNE tiedoista, toisaalta mustakin tuntuu, että helpottaa sitten, kun asian saa muiden käsiin. Lisää asiasta tuolla alempana..

Mulle on kanssa tullut uusi motivaatio, illalla jopa mietin, että josko rääkkäisin kuntopyörää, no ajatukseksi vielä vain jäi, mutta tuli edes mieleen! ;) Heikompi juttu on vain, että ollaan taas kaksi päivää vietetty esikon synttäreitä ja herkkuja on syöty.. toisaalta oon kyllä onnistunut tekemään aika keveitä tarjottavia, sellaisen ihanan marjaisen kakun, johon kyllä tuli kermaa ja rahkaa ja valkoista suklaata, mutta puolet tuosta määrästä korvasin kiisselillä (tuli siis liivatteella hyydytettynä pohjan päälle, vähän niin kuin juustokakku ilman juustoa.. ;D), joten keveni aika hyvin. Seuraavalla kerralla vähennän myös tuota valkoisensuklaan määrää, sitä oli musta turhan paljon.

Eilen sitten tehtiin mustikkapiirakka, vanilijavaahdolla.



SUSA, tervetuloa normaalien hormoonien maailmaan! :D Se voi olla, että alkaa nuo hormoonit heitellä, kun pillereiden vaikutus lakkaa. Vaikka, kai nainen aina miettii, että valitsinko oikein vai en. Ja pelkästään ajatus vauvasta lisää tuskaa, se on kuitenkin elinikäinen side toiseen. Mutta usko pois, vain hetkellinen juttu se on. :)

Mun pitäis varmaan kanssa heitellä vaatteita kaapista pois. Pelkästään jo siksi, että osa on vaan niin kulahtaneita. Mutta kun aina miettii, että ostan sitten, kun painoa on vähemmän.. ;) Yhdet housut mulla on kaapissa, jotka ei oo pitkään aikaan mahtuneet..

Niin ja kiitos tsemppisanoista, sä oot kyllä niissä tosi hyvä! :)



Missäs TUITU taas oikein on? Hop, hop, tänne nyt!



PAARUA armahdetaan loman takia. ;)



LÄÄKÄRIIN soittelen tänään. Olen yrittänyt jonottaa tuonne Väestöliittoon, mutta ruuhkasta on. Toinen vaihtoehto on tuo felicitas, kotisivut on parhaat ja heillä ekalla kerralla on jo tutkimuksia. Toisaalta, mut kyllä ultrattiin sillon viimeksi omalla gynellä, mutta ehkä ne joka paikassa haluaa ton ultran ja gynen tutkimuksen tehdä, vaikka viime kerrasta ei oo kuin se muutama kuukausi..

Tän asian takia mä oon jotenkin niiiin rakastanut uudestaan mun ihanaan, ihanaan mieheen! Se on niin kultainen ja rakas ja ihana! Me vaan halitaan ja pusutellaan ja ollaan vierekkäin. Jotenkin kumpikin tietää, että toiseen sattuu, niin ei tarvii edes puhua. Aiemmin mä aina ihmettelin, miten pitkään yrittäneet ei soita lääkäriin, mutta samassa veneessä ollaan nyt, jotenkin koko ajan miettii, et josko kuitenkin vasta seuraavan kierron jälkeen soittaisin, ehkä sittenkin..Huoh.



Naanuli *menkoista irti päässeenä*

soittele ihmeessä sinne lääkäriin.



mun ystävällä on kolme ihanuutta juuri felicitaksen kautta alkunsa saaneena. sanoi että aivan ihania ovat siellä!!!



älä epäröi yhtään ottaa kiinni hetkestä, pirautat vaikka jo tänään, mun kavereista löytyy myös sellainen pari jolla oli aika jo varattuna ja samana aamuna kun olisi pitänyt ekaa kertaa mennä käynnille niin oli plussa tikussa....ja toinenkin tullut sen jälkeen luomuna....

Elokuun 22 päivä mennään sitten lääkärille. En päässyt ruuhkasta läpi Väestöön, niin mennään sitten sinne Felicitakseen. Vähän on jotenkin luovuttajaolo, mutta ehkä se tästä.. :)



Naanuli *niin jos niitä töitäkin välillä..*

... et mikä pino tämä Ellit on? Luin teidän juttuja, ja mieleen tuli sekundäärisesti lapsettomat, mutta en ole varma, niin kysytään =)

Eli siis meillä kaikilla on enemmän tai vähemmän liikakiloja, joista haluttaisiin eroon. Tarkoitus olisi tsempata toinen toistamme asian suhteen, välillä paremmalla menestyksellä, välillä huonommalla. Tällä hetkellä alkaa uusi tehotsemppaus syyskuun loppuun, lähdetkö mukaan? ;)



Mutta plussan metsästys on kuitenkin kaikilla se pääasia.



Osa metsästää esikkoa, osaa kakkosta, uusin jäsen jo kolmosta. Sekundakamaksi voi tosin minut jo laskea, mutta muut toivottavasti eivät siihen lahkoon koskaan joudu. :)



Naanuli *Työmotivaatio- onko se jotain syötävää? Toivottavasti ei, kuulostaa aika kitkerältä..*

Teidän jutut jotenkin kolahti minuun, ja tässä pinossa on älyttömän hyvä meininki! Kyllä " koira koiran tuntee" eli olen ikuisesti painoni kanssa painiskeleva 30-kymppinen kotiäiti. Minulla on kolme lasta, joista nuorin nyt 4kk. Eli joukkoonne en voi vielä heittäytyä, vaikka neljännen vielä joskus haluankin.



Minä jos kuka tiedän kuinka vaikeaa painonpudotus on. Ja painonhallinta! Ennen esikoista laihdutin 40kg, joista kymmenen viimeistä oli ihan liikaa... 173cm mimmi kun painaa 62kg, niin se on liian vähän. Keskimmäistä ja nuorinta lasta alkaessani odottaa painoin 72kg, ja se on mun unelmapaino. Keskimmäisen jälkeen laihdutin vuodessa 26kg, kunnes olin taas raskaana =) No, nytkin vielä laihdutettavaa 16kg (pääh!)... Olen uskollinen painonvartijoiden jäsen, se systeemi vain toimii mulle.



Mun on jatkuvasti tarkkailtava syömisiäni ja painoa kun olen unelmapainossani. Olen vain ottanut sen niin, että jos haluan pysyä normaalipainossa, mun on pakko syödä vähän, vaikka tiukkaa tekee. Mutta toisaalta, todella harva pystyy syömään mitä vain herkkuja lihoamatta -ja sekin lohduttaa se.



Pakko kommentoida: Nanne-79, toi kahvittelukertomus on just niin sitä mihin olen tottunut aina laihduttaessani: ota vaan ota nyt! Ja sit kun kieltäytyy niin rivien välistä tai suoraan voi tulkita kommenteista, että " pitäishän sun kyl vähän laihtuakin!" Ja sitä ei kukaan tahdo tajuta, että mun pitää JATKUVASTI rajoittaa syömisiäni, eli hoikka kun on, niin kaikki sanoo, että voithan sä nyt ottaa. Vaikka ei voi! AARGH!



No, tulipa pitkä vuodatus...



Käyn taatusti lukemassa tätä pinoa, oli kivaa lukea teidän juttuja!

Tärppionnea ja ONNEA myös painonpudotushaasteeseen =) =)

minun vastahakoinen mieheni joka nyt kuitenkin jo miettii....kysäisi eilen et miksi minä haluan kolmannen lapsen????



voi apua...mitä tuohon sanomaan? siks ku on vasta poika ja tyttö? nii haluaa jommankumman=P

vaiko kenties jotain biologisesta kellosta yms?

tai väläyttää jopa maamme huimat lapsilisät!?! (huomatkaa suuri sarkasmi)



päädyin vastaamaan vaan et mul on sellanen tunne et meidän perheeseen kuuluu vielä yksi. et haluanpa vaan....



enpä tiedä mitä se siitä sitten miettimään, hänen sanainen arkkunsa sulkeutui silloin, oltiin jo menossa nukkumaan vällyjen alla niin annoin olla....kuulosti niin kivalta että toinen edes kyselee aiheesta....



mutta siis hyvät naiset....mitä tuohon pitäisi sanoa? miksi me haluamme lapsia???

Hyvä kysymys. Emmää vaan tiiä. Siksi, että haluan taas katkonaisia öitä, pitkiä iltoja itkevän vauva kanssa, väsymystä, ahdistusta, paniikkia, huonovointisuutta, pohjekramppeja.. ;)

Mutta kaipaan myös ekaa neuvolaa, ultraa, sydänääniä, potkuja masusta, vauvantuoksua, maitosuista tissittelijää, ekaa hymyä, tiukkaa sormiotetta, sydämeen asti porautuvaa katsetta, kädet ojossa syliin pyrkivää pikkupalleroa.. *sniisk*



Mun kaveri valmistui kätilöksi ja heillä oli tunnillakin puhuttu, että luonto sen jutun vain laittaa naisen päähän. Ei kukaan muuten lähtisi vapaehtoisesti niin rankkaan juttuun, kuin raskaus, synnytys ja pikkulapsivaihe on. :)



Mutta oikeasti hyvä kysymys, tuota täytyykin kunnolla pohtia..



Naanuli *saanut jo yli puolet tän päivän töistä tehtyä*



PS. anttusanttu, kyllä mukaan voi tulla ilman plussan kaipuutakin, jos meidän muiden höyryilyt haittaa. :) Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!!! Itse olen noita Painonvartijoita, mutta jotenkin en usko sen auttavan, tai sitten täytyisi olla loppu ikänsä niiden kaveri..

Hirveästi viestejä täällä. Taitaa muidenkin kuin Naanulin työmotivaatio olla hukassa, kun täällä palstalla vain luurataan.... :DDD Mutta hyvä niin!!



Uusille eka esittely, niin ei unohdu. Kolkyt ikää itsellä, miehellä 30+. Ekaa yhteistä toivotaan, miehellä on " entisiäkin" . Painoa about 90kg, en oo käyny vaa' alla viikkoihin. Pituutta jotain 168. Haaveissa n. 68-70kg. Sellainen olen ollut 5v sitten ja sitä haikailen taas. Olis mullakin yhdet ihanat farkut siltä ajalta odottamassa.... :) Mutta 75kg on kans ihan hyvä saavutus.



Tuitu - Moi! Missäs oot? Mitäs vauvalle kuuluu? :)



Susa - Vai että sinkkuaikoja haikailet... :/ Onhan muuten kaikki kunnossa? Että on vain hormonihäiriö eikä muuten riita-aikaa perheessä? Eiköhän asiat taas ala sujumaan, kyllä tässä matkan varrella on kaikilla varmasti aikamoisia epäilyjä asioiden suhteen. Vielä näin 30v:kin miettii sitä valtavaa vastuuta minkä lapsi tuo. Onneks teille tulee reissu eteen, niin voit rauhassa pähkäillä asioita. Mutta tsemppiä sulle. Ehkä kaipaat vain niitä sinkkuaikoina mahtuneita housuja... :) Niihin voi kyllä sopia näin pariutuneenakin!! :)



Nanne - Kiva sukulaisvierailu teillä.. :) Hitto mä aina mietin tuollaisissa tilanteissa, että kun rohkenisi niin kommentoisi takaisin, jotain vähintään yhtä henkilökohtaista. Miksi äitini kasvatti minut näin hienotunteiseksi?????? :) Mä olen saanut valtavasti kommenttia siitä, että otin naimisiinmennessä miehen sukunimen. Varsinkin tuollaiset viiskymppiset (sinkku)naiset on ihan sitä mieltä, että olen pettänyt koko naiskunnan, kun olen ALISTUNUT ja ottanut mieheni nimen. Voi *%##*!!! Saan olla vähän väliä perustelemassa päätöstäni. Mitä he***iä se niille kuuluu!??? En koe olevani alistettu, varsinkin kun mieheni sanoi että pidä oma nimesi koska se on erikoisempi. Sekin on muuten jännä juttu, kun minun harvinaisempi tyttönimeni muuttui hassusta hienoksi kun vaihdoin sen mieheni tavallisempaan sukunimeen. Aikaisemmin se lähinnä hymyilytti ihmisiä, oli vaikea ymmärtää ja kirvoitti kommentin siitä miten hassu se on, ja nyt kun se ei enää ole nimeni saan kuulla olevani huono nainen/ihminen kun olen niin hienon ja erikoisen/harvinaisen nimen päästänyt pois. ARRRGH!!



Naanuli - Huimaa! Teillä on nyt aika varattuna. Tosi hyvä juttu. Minäkin olen kuullut useita tarinoita siitä, miten hoitoaika on varattuna ja sitten tärppääkin ihan luomusti. bdbd ehkä teilläkin...... :) Testaat sitten joulukuussa tosiaan... ;) Kunhan vain käytte tekemään lapsia... :) Toi on kyllä toinen sellainen lause, että oksat pois. Tekemään lapsia. Vaikka kyllähän siihen itsekin välillä sortuu. Se on niin fraasi. Mutta sitä ei kyllä itse toivo kuulevansa koskaan. Pitäs siinäkin kohtaa olla taas rohkea ja reipas ja pamauttaa takas, että joo tehdään tosiaan, on miehen siittiöt jo pesussa ja kohta niitä tuolla laboratoriossa yhytettään mun solujen kanssa yhteen. Vaikka ei siis tilanne olisikaan niin. Menis ainakin jauhot suuhun kyselijöille. Siinähän miettisivät!! :) On muuten ihana tunne se, kun rakastuu uudelleen samaan vanhaan mieheen. Kivaa, että teillä on se vaihe meneillään. On ne miehet aika ihania. :)



hapsumuru- Moro sullekin ja tervetuloa mukaan! Lisää meitä pahoja äitipuolia! :) Me siis Susan kanssa ollaan myös Niitä. :) Ja joo, miksi tosiaan lapsia tehdään. Siksi, että olis joku jolle antaa perinnöksi nämä valtavat omaisuudet.. hehehhehe... Ai mitkä?? hahhaha.. Kyllä se vain niin on, että meihin on soluihin kirjoitettu lisääntymisen tarve. Tyttö on äiti jo syntyessään, miksikäs muuten me niitä nukkeja/nalleja/poneja/robotteja/kissoja kärrättäisiin nukenrattaissa ja peiteltäisiin vaipanvaihdon jälkeen vällyjen alle päiväunille. Hoivavietti. Ja sitten kun on jo lapsia niin varmaan sitä haluaa lapsilleen sisaruksia. En tiedä. Mystisiä ovat nämä kysymykset.



anttusanttu - Vai että jojoilija. Sama vika täällä. Oon nyt paksuimmillani ikinä. Kerran olen pudottanut 20kg ja kerran 15kg ja aina välillä käynyt tosi korkealla. Painonvartijoissa olen minäkin käynyt nuo kiloni pudottamassa. Toimii mullekin se systeemi, mutta on vain niiiiin pirun kallista lystiä, jos vain vaa' alla käy. Kun en minä ikinä jaksanut niissä ryhmäistunnoissa istua.. :/ Nyt ajattelin yrittää itse pv-ohjelmalla ilman siellä punnituksessa käymistä. Onhan mulla materiaalit tallessa. Mutta saas nähdä. Aikamoista takkuamista tämä aloittaminen ollut..



ON: Alan olla aika hemmetin kyllästynyt tähän iänikuiseen sairastamiseen. Mulla on siis menossa kesän neljäs tauti. Nyt ihan perusflunssa vain, mutta tuli vielä edellisen angiinan penisiliinikuurin ollessa päällä. Räkä siis valuu ja voimat on poissa. Yöllä aina kuume nousee. Stressaa ja väsyttää tämäkin.



Miehen kanssa on viikon verran tapeltu ja kinailtu. Eilen riideltiin oikein kunnolla. Tää sairastelu ottaa niin koville. Kun ei nää remonttiasiat tahi tavaroiden paikoilleenasettelutkaan kotonakaan edisty, kun minä makaan kuumeessa sängyn pohjalla. :( Ja tappelua aiheuttaa sekin, kun ei tuo pakkonainti (anteeks nyt vain termini) ole meillä kovin suuressa huudossa. Ovuloin siis sunnuntaina. Oli erinomaisen selkeät merkit siitä, mutta ei sit saa miestä punkkaan ei millään. Ja riitahan siitä tuli sitten maanantaina. Ilkeitä asioita sanottiin puolin ja toisin. Mutta kyllä tilanne sitten rauhoittukin ja lemmiskelyäkin harjoiteltiin, mutta valitettavasti luultavimmin liian myöhään noin raskautumisen kannalta. En tiedä miten tässä päät kasassa kestää kummallakaan jos ei pian tärppää. Toivotaan että siipalla on sitkeät sissit, että olisivat jaksaneet puolisentoista vuorokautta sinnitellä odottamassa.. :)



En tiedä. Lomako stressaa vai kaikki nämä asunnonvaihdot vauvayritykset sairastelut reissailut saamattomuudet huonot kelit ja läskitaistelutko yhdessä. Mutta eiköhän tämä taas kerran tästä. Ei meillä siis mitään riitaa selvittelemättä nyt ole, mutta aika tulenarka tilanne vissiin edelleen...



Huomenna lähdetään muuten taas reissuun, tällä kertaa mun suvun luo. Ihanaa. Toivottavasti flunssa vähän hellittää pikkuhiljaa, eikä mies enää sairastuisi, niin voisi rantasaunoa ja uida rauhassa. Ja grillailla. Aion syödä niiiiiiin monta makkaraa, lihanlärpäkettä, maissia, perunaa, leipää, ananasta ja muuta herkkua, että maha ratisee liitoksissaan! ;) Kyllähän se venyy, sen me kaikki tiedämme.... :/



Jaaha, tuli taas tällainen kilometriviesti. Mä vaan oon tällainen lavertelija.. :)



Se vaan vielä enää, että taidan taas siis loppuviikon olla poissa palstalta, mutta maanantaina palaan uusin voimin. Sitten olenkin taas jo lomani pitänyt ja takaisin töissä, niin on aikaa palstailla, vai mitä Naanuli.. ;)



- Paaru *oikeasti ihan hyvällä mielellä, vaikka pinnan alla kyteekin*

Naanuli: Todella hienoa että sait sen lääkärin! :) Älä rakas naanuli ajattele että olet luovuttaja! sä olet rohkea. haluat selvittää asian ottaa härkää sarvista ja nostaa kissan pöydälle! Se on todella rohkeaa ja kertoo sun sinnikkyydestä ja halusta selvittää asia ja päästä eteenpäin! luovuttaja olisi lyönyt hanskat tyystin naulaan! ja minä todella uskon että kaikki menee hyvin ja sinä saat oman vauvan joko vähän vaikeammin tai helpommin. olemme kaikki yksilöitä ja sinä et ole yhtään huonompi yksilö kuin muut. :D häntä pysttyn me kaikki olemme täällä sun tukena sun aivan mahtavan ja rakastavan miehen lisäksi!! :) Että sanohan sille terveisiä, että minuun on ainakin tehnyt todella hyvän vaikutuksen :)



Hapsu: siis todella hyvä ja visainen kysymys. minä olisin varmasti myös vastannut että siksi kun musta tuntuu siltä. meillä tosin mies on halunnut lasta jo vuoden päivät, kun minä olen sessyt jarrupolkimella:) kun juhannuksen tienoilla vaihdoin sitten jarrun kaasuun :)



Paaru: ei meillä sen isompia riitoja, vähän erimielisyyksiä joskus. :) ei oo aina niin helppoo. mutta ei kai kukaan sellaista tasaisen helppoa ja vaivatonta haluakaan :) ihan selvästi kaikki tuo mistä mainitsitkin on iso syy tulenarkaan tilanteeseen! toivottavasti tämä reissu onnistuu paremmin! :D



TUITU: missä ihmeessä luuraat? mitä kuuluu sinulle? vaaville? ja muulle perheelle?! :)



mulla ollut oikein hulina päivä ja nyt täytyy vissiin jutella miehenkin kanssa kun se tuolla huokailee siihen malliin:D

Olen hengissä ja enempi ja vähempi hyvissä sielun ja ruumiinvoimissa, nyt en ehdi kirjoittaa enempi, tänään oltiin pankissa ja huomenna tulee kiinteistövälittäjä kuvaamaan.. Mutta yritän ehtiä joko tänään tai huomenna kirjoittelemaan lisää.



Paarulle hyvää lomaa jos en ehdi enää illalla koneelle, me " tavataankin" sitten vasta yli viikon päästä, kun me lähdetään sit lauantaina sinne Kreetalle.. :)!



Muut: palaan asiaan myöhemmin :D



Tuitu rv 8 + kai?

mulla on mennyt päivästä pitkä pätkä tässä surffaillessa, ja palstalla tuntuu jopa välillä siltä ettei mitään tapahdu kun itsellä olisi aikaa turista mutta uudet jutut on jo luettuna kaikki=P



ehdotin miehelle vaivihkaa tänään että joskos ensi keväänä yritettäisiin...



meillä on aiemmin ollut tärppi helppoa ja minä hölmö nyt vähän laskeskelen mikä olisi paras aika pitää aloittaa mammaloma kun opiskelen....yritin siis tähdätä niin ettei syntyisi ihan keskelle lukukautta.



vaikka varmaan unohdan kaiken tuon kun joskus oikeasti saan vihreän valon asian yrittämiseen....



mutta siis, tähän mennessä olen ajatellut kokoajan että vauva olisi paras kesäksi...nyt mietinkin josko olisi mahdollinen kunnon talvivauva, jos syntyisi tammi-helmikuussa niin voisi ne opinnot katkaista siellä keväälläkin, eikä pelkästään syksystä niinkuin aiemmin kuvittelin....



eli ensi kevättä tarjosin, taisi ottaa hyvillään vastaan ns. kompromissin kun minä olisin halunnut ruveta nyt jo syksystä yrittämään ja hän vasta ensi kesänä...sen enempää ei aiheesta puhuttu, en oikein mitään kommenttia edes saanut...



ja nyt tuntuu siltä että sinne meni...tuskin enää on edes toivoa tästä syksystä kun itse hölmö ehdotin kevättä...

vaikka mies kyllä bongaila kaupassa jotain isoja mahoja! kommentoi ilman että itse edes niitä huomasin, eli josko sekin jo miettii asiaa....



eli aikaa olisi nyt sitten hoikentua...motivaatiota ei kyllä kauheasti, tänään meni ainakin pisteet (painonvartijoiden ikuinen kirjekurssilainen) aivan mettään...huomenna sitten uudella tarmolla jotta joskus saisi sen vauvankin...



katsoin työväenopiston opustakin joka tupsahti tänään luukusta ja mietin josko ilmoittautuisin jooga&pilates kurssille syksyksi...en päättänyt vielä kun opinnotkin vievät taas kohta niin paljon aikaa, vaikka kai tuo olisi ihan hyvä juttu kaikkien velvollisuuksien sekaan....



mun pitäisi kyllä järjellä vielä odottaa tuon vauvan kanssa, meidän tytöllä on meinaan sellainen kummallinen iho-ongelma johon kuuluu neurologisiakin juttuja ja me ollaan vasta saatu lähete perinnöllisyysneuvontaan...kai se pitäisi odottaa mitä siellä sanotaan.... mutta minä kun luulen ettei se vaikuta vaikka vauvalla olisi riski samaan, varmaan haluan sen silti...vaikutus tulisi vain siihen miten paljon asiaa tarkkailtaisiin....



mun kuume vaan yltyy...voi apua, tää vertaistuki vaikuttaa nyt pahentavasti =)

Vielä piipahtamassa täällä..



Naanuli, hyvä että varasit ja sait ajan sinne Felicitakseen, uskon kanssa että ovat mukavia, yksityinen kun on.. Silloin on melkein pakko olla, että asiakkaat pysyy ja puhuu hyvää muillekkin, koska puskaradio on paras mainos (siis jos hyvää sanottavaa) :) Ja tuleepahan sitten ainakin selvyyttä, toivottavasti *voimahalaus*.



Paarulla oli jotain kismaa miehen kanssa; juu, epäilen kanssa että nyt on vaan liikaa stressiä teillä molemmilla, kyllä se siitä varmasti helpottuu kunhan tilanne rauhoittuu. Ja musta tuntuu, että toi lapsen " hankkiminen" käy nopeammin miehen hermoille, koska siinähän on sen miehisyys missä (tietenkin) on vikaa.. Tai siis näin kai moni ajattelee, jos ymmärsitte mitä haen takaa.. Ja tuo on aika kova asia miehelle ajatella (luulen minä joka oikeasti en miesten ajatusmaailmasta ehkä kuitenkaan paljon tajua ;)



Ja Susa haikaili sinkkuaikoja- se on vaan identiteettikriisiä suurten päätösten edellä ;) Sanoo sohvapsykologi Tuitu joka ei näistäkään oikeasti ymmärrä mitään.. :D



Nanne, voi jumantsuka mitä meni mummo laukomaan... :o. Mä ehkä olisin sanonut vähemmän nätisti takaisin.. Varsinkin nyt kun on hermot kireellä tän kaiken hässäkän takia.. No, hyvä että sulla kesti paremmin hermot!! :D Kaikkea sitä joutuukin kuuntelemaan ;)



No niin, ja sitten omia kuulumisia.. Siis meillä on nyt kämppä myynnissä, ja tänään käytiin tekemässä lainapaperit uudesta, ja nyt sitten ollaan sen rivitalon uusia asukkaita.. Huomenna tulee kiinteistövälittäjä kuvaamaan, ja nyt sitten ilta on siivottu (tai siis yhdeksästä eteenpäin ;) Ensi maanantaina olisi eka näyttö tästä, ollaan itse silloin sopivasti lomalla :D Ei tarvii sitten stressata.. Ja kämppä pysyy just niin siistinä, kun mihin kuntoon se jätetään.



Oma olo on ehkä piirun verran parempi, ei enää yökötä niin paljon, ja eilen jopa pärjäsin vähän vähemmällä unella.. Vauvan alku voi toivottavasti hyvin, perjantaina (pelätty) neuvola (tai siis lähinnä pelottava vaaka) :(. Toivottavasti olis mukava terkka. Sitten launtaina starttaakin lentokone (jos en vielä tarpeeksi ole hehkuttanut :D



Mutta nyt sänkyä kohti, palaillaan huomenna asiaan!



Ai niin, lyhyt esittely uusille. Olen siis 27 vuotta, kohta kylläkin 28 v, mies 32 v. Aikasemmasta suhteesta 8 vuotias tyttö, ja nyt siis ensimmäisenä meistä raskaana. Kävi tuuri ja tärppäs nopsaan.



Niin ja Naanulille ISOOT onnittelut!! (olihan se sulla synttärit.. nyt en enää mene vannomaan..)



Tuitu joka menee nyt nukkumaan :D

Susa: Mä kans luulen, että tuo tuollainen epäröinti iskee juuri kun on tehnyt päätöksiä jostain suuresta elämän muutoksesta. Itse kyllä muistan rv 38 itkeneeni miehelle, et jos tän vaan jotenkin vois vielä perua??!!! Ja haloo, sitä mukulaa oli toivottu liki 3 vuotta ja oli enää viikko sovittuun sektioon, niin minä olisin sen perunut!!! Syyttäkäämme siis hormooneja, TAAS!



Naanuli: Hienoa, että sait ajan varatuksi! Siitä se homma lähtee etenemään! Muistelisin, että täälläkin se tutkimuksiin lähtö tavallaan " syvensi tai paransi" parisuhdetta, kun elämä ei enää pyörinytkään vain ja ainoastaan kalenteriin tuijottamisella ja kammarin puolellakin se Paarun termein sanottuna " paikkonainti" jäi vähemmällä...



Paaru: Tuo " pakkonainti" , jota täälläkin enemmän ja vähemmän on harrastettu sai mut miettimään, että mitenköhän " ennen vanhaan" kun ei ollut ovulaatiotestejä yms, niin kun kuitenkin perheet oli suuria, lapsia tuli lähes joka vuosi, niin laskeskelikohan naiset silloinkin kalenterin turvin, vai tuliko niitä lapsia vaan kun oli tullakseen? Että onkohan nykyään suuremmat paineet ja odotukset siitä raskaaksi tulosta kuin ennen??!! No joo, se siitä, hyvää lomaa, jospa se piristäisi=)



Tuitu: Tuitulle kanssa hyvää lomaa ja onnea myös ensimmäiseen neuvolaan, se vaaka on paha... Toivotaan, että sattuu mukava neuvolan täti, mulla oli oikein mukava, ei silleen tuohon painoon puuttunut milläänlailla, no tietty sanoi, että ei milellään paljoa yli 10kg lisää... Enemmän kyseli alkuun kun paino vaan laski ja laski, että muitatko sä nyt varmasti syödä.. No muistinhan minä, mutta jos jo työpäivän aikana oksensi 9 kertaa, niin ei ihme jos ei painoa kertynyt...



Hapsumuru: Juu, kyllä sen täytyy jotenkin olla biologista tuon lapsenkaipuun =) Kun ajattelee, kuinka raskasta se odotusaika, synnytys ja vauva-aika on, niin on se hämmästyttävää, kuinka nopeasti sen kaiken " kamalan" unohtaa ja muistaa vaan ne ihanat jutut =)



Mä sain vihdoin kutsut sisätautipolille tarkastuttamaan kilpirauhasarvot, hyvä niin, se on jo ens keskiviikkona. Toivotaan, että olisivat kohdillaan! Piinaviikko täällä on aluillaan, menkkojen pitäs alkaa viikon päästä, no saas taas nähdä.



Nanne kp 22/28-30 yk 3