♥PERJANTAI SYYSKUU-04♥
Kommentit (17)
Ollaan pian lähdössä. Täytyy vielä pakkailla omia ja tytön tarvikkeita. Mennään miehen mukana, sillä on työjuttuja ja me jäädään matkan varrella mun vanhemmille. Huomenna sitten odottaa meitä pitkästä aikaa laskettelupäivä. Jippii :) Tyttö vaan vaikuttaa hiukan nuhaiselta, että en tiedä onko tulossa kunnolla flunssaan .. täytyy seurata.
Kiitos vielä, että olette niin ihanasti ottaneet vastaan tämän aloitukseni tästä arasta aiheesta ja jakaneet ajatuksia sekä tunteita. Olette todella ihania!!
Enkeli, mulla oli myös juuri noita mustia ajatuksia että jos lapsi vaan kuolisi hiljaa pois yön aikana. Tai jos vaan jättäisin sen tuonne parvekkeelle ja siellä se nukkuisi pois, ja muita tämän tyyppisiä. Toisaalta mietin myös kuinka itse pääsisin pois, ehkä lieviä itsetuhoisia-ajatuksiakin oli. Mutta jotenkin oli järki päässä, ajatteli näitä vain .. se kai se ero synnytyksen jälkeiseen psykoosiin oli, että todellisuuden taju kuitenkin säilyi vaikka muuten olikin järki mennä. Syyllisyyttä, isoa, kannan juuri myös näistä ajatuksista. Ne koskettavat syvältä ja tekevät vieläkin pahaa kun miettii. Mutta en voi niille mitään. Ne olivat silloin. Ynikselle tässä kohden kiitos kirjoituksestasi! En voi kantaa syyllisyyttä lopun elämääni, en tosiaan pyytänyt tätä. En halunnut tätä. Siis lapsen joo :) Mutta en sitä alkuvaiheen ahdistus/pelko/avuttomuus, jne. masennuskautta. Mistä mä olisin sen osannut tosiaankaan ennustaa.
Ja yritän myös ajatella että jospa se on helpompaa toisen kanssa - tällä henkisellä tasolla siis. Siis juuri niin, että ei ole enää niitä ihmeellisiä odotuksia, on realistisempi ja tietää vähän paremmin. Mutta eihän sitäkään varmuudella tiedä. Siksi haluaisin varautua juuri niin että kävisin keskustelemassa jossakin jollekin ammatti-ihmiselle näistä peloista, yms. Koska tässä minun masennuksessani tai pahoinvoinnissani oli kysymys myös muusta kuin pelkästään epärealistisista toiveista ja odotuksista. Taustalla on kipeää elettyä elämää joka alkoi uudelleen elää mun päässäni juuri synnytyksen jälkeen. Ja niistä täytyisi jonkun kanssa päästä syvällisesti keskustelemaan, solmuja avata.
Mutta ihanaa että täällä on paikka jossa myös avata sydäntään!
Ynis, laitoin osoitteen ylös. Siis s.postiosoitteen. Voisin tosiaan hyvin liittyä tähän s.posti-rinkiin ja alkaa vaihdella ajatuksia asioista kuin asioista siellä :) Kiitos!
Voikaa oikein hyvin! Rauhallista viikonloppua ja ihania hetkia lapsosten kanssa. Halaus.
Alli
Typy heräs 10yli7..Annoin heti vellin et jatkettas unta,mutta....Mies suihkussa ja se ääni kuuluu tosi kovaa makkarii,sit tuli lumitraktori ja sit talon oma puuhapappa tekemää lumitöitä...AAARGH!!!!Typy kuitenki rauhottu ja nukahin ehkä 8pintaa ja typy heräs 8.20!!!Ois pitäny nousta sillo seiskalt ni ei ehkä ois niskat ja pä kipee pyörimisestä!!
Pojalla vapaapäviä ja sillä taas kierrokset katossa!!kamala huuto ja juoksu..Hetken leikkii typyn kanssa ja sit taas alkaa.Tuol on kylmä mut pakko kai mennä ulos!!!
Kiva ku ei voi aatellakaa mitää kaupassa käyntiä tai kirjastoa ku poika on niin vilkas!Saiskohan jotain rauhottavaa sille?! :-/
Täytyy Burana purkille suunnistaa
jatu
Väsyttää... Mikähän Lilliä taas yöllä riivasi, kun oli huutoa, karjuntaa, kiljuntaa, yskimistä, tissittelyä, huutoa, silittelyä, huutoa, suppo, huutoa, huutoa,... Lopulta mies sai neitokaisen nukahtamaan ja sen jälkeen pientä vinkunaa ja ynähtelyä kunnes huuto taas alkoi. Otin Lillin viereen ja annoin tissiä, ja tällä kertaa hän onneksi nukahti ja nukkui, vaikkakin levottomasti, aamuun asti.
Silti Lilli on nyt päivällä ihan oma itsensä. Flunssaahan hänellä on ollut jo pari viikkoa, ja epäilys kävi mielessä että oliskohan mennyt korviin... Kumpikaan korva ei kuitenkaan vuoda mitään eikä Lilli niitä erityisemmin arastele eikä pitele. Joten? No, täytyy vaan toivoa että ensi yö on parempi.
Anoppi ja appiukko tulee illalla, pitää siis siivota. Ja kunnolla. Ei huvittaisi. Pakko.
Eiliseen masennuskeskusteluun en osaa oikein lisätä mitään järkevää. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ehdottomasti pitäisi olla jokin kanava, mitä kautta äidit voisivat purkaa näitä asioita ja saada apua. Kuulostaa uskomattomalta tuo, miten Enkeli oli neuvolassa kertonut jaksavansa huonosti eikä silti tarjottu apua. Jos se kanava siis ei ole neuvola, niin mikä se sitten on?
Joo, kai pitäisi aloittaa sitä siivousta...
Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Kylmää on, mittari näyttää taas -26 astetta. Kurjaa, ettei taaskaan päästä pihalle. Kaunista ja aurinkoista on kyllä ulkona, mutta... Vaikka talvi-immeinen olenkin ja pidän talvesta, liika on aina liikaa.
Lapsukaiset nukkuu, itseä ei tietenkään nyt nukuta, joten roikun täällä ja siivoilen (ehkä) tai paremminkin järjestelen paikkoja. Joka paikka on hujan hajan, kaveri kävi 4-vuotiaan virkeän pojan kanssa kylässä ja T:n kanssa saivat aikaan kaaoksen jo ennestäänkin sekaiseen paikkaan. Ja näin äidin vapaahetki kuluu sitten siivoten.
Tuosta masennuksesta. Itsellä esikoisen kanssa meni ihan hyvin, paitsi että muistan sen, että olin tosi yksinäinen. Olin 21 vee kun esikoinen syntyi, muilla kavereilla ei ollut silloin vielä lapsia, muut opiskeli ja vietti nuoruuttaan. Muistan, että silloin itkin yksinäisyyttä. T:n aikaan olimme kärsineet lapsettomuudesta jo usen vuoden ajan ja kun T sitten syntyi, olin hieman alavireinen. Eihän tämä ollutkaan niin ihanaa, kuin esikoisen aikaan. T on kautta aikojen ollut huono nukkumaan (vauvanakin max 40 minuuttia kerrallaan) ja yöt tankattiin sekä roikuttiin tississä muuten vaan ja valvottiin. Siihen kun vielä sattui talonrakennus yhtäaikaa, niin ei ollut helppoa. En tiedä oliko se suoranaista masennusta, jota valvominen ja kaikesta yksin huolehtiminen pahensi. Mutta ystävien ja ihanan th:n kanssa sai puhua. Se helpotti. Ja kun Neiti vielä yllättäen ilmoitti tulostaan, käytiin taas lisää keskustelua yms. Onneksi apua on saatavissa ja itse ymmärtää sitä tarvittaessa hakea.
Jaahanz, neiti kuuluu itkevän. Palaan paremmalla aikaa.
Mimmu kera kolmen lapsosen
Pikaisesti tosin.
Yöllä nukuttiin taas miten nukuttiin. Siis neljältä tyttö heräsi ja sitten meidän välissä nukkui ja änisi tunnin varmaan. Sitten onneksi nukkui loppu yön. Nyt taas väsyttää äitiä. Höh, nukkuisi nyt kokonaisia öitä. Mutta sitä luksusta ei ole meille suotu kuin pari viikkoa ;).
Tuossa tuo pirteä ja iloinen Omppu leikkii lattialla. Joo, ja haisee pahalta siis vaipan vaihtoon... Meilä tuo pottailu ei oikein toimi? Siis on sitä parit pisut pottaan saatu mutta muuten... Mites muilla?
Ulkona on ihana ilma, ainakin näin lasin takaa. Pitänee lähteä nauttimaan ilmasta ihan paikan päälle. Niin ja kauppaan....
Typy, Omppu ja Masu-Pähkynä
...Päätin vielä tulla poikkeamaan ennen ulos menoa, kun pitänee hetki vielä odotelle. Siis mittailen itseltäni noita sokereita ja odottelen, että tunti kuluu aamiaisesta, että voin mitata. Joo onneksi ovat arvot olleet ihan hyviä...
Siis kakka keskustelua täällä oli joskus ja ajattelin nyt tuoreeltaan tulla kommentoimaan. Siis kakka. Väri puna ruskea. Koostumus tahna mainen, poskiin liimautuva ja hieman sattumia mm.herneitä. Haju makeahko, tyrmäävä ja viipyväinen.
Hauskaa päivää kaikille...
typy (taas)
Ja meidän 5-v kihlajaispäivää:) Onko siitäkin jo niin kauan..? Vanhuksiahan tässä jo ollaan;)
Täällähän oli keskusteltu eilen tärkeästä asiasta. Muistan, että sama aihe oli tapetilla noin vuosi sitten. Ja se oli silloin tärkeä mulle. Kuten eilen jo kerroinkin, en nauttinut kyllä juuri yhtään ekoista kuukausista Onnin kanssa. Äidiksi tuleminen kesti mulla tosi kauan, siis kuten muutama muukin totesi, siihen piti hiljalleen kasvaa. En ole koskaan tykännyt lapsista erityisemmin ja olen aina ollut todella vaivaantunut pienten lasten kanssa, en ole tiennyt miten niiden kanssa ollaan. Oma lapsi on nyt tietysti rakkain maailmassa ja käsittämätöntä, miten se kiintymys kasvaa päivä päivältä. Mutta edelleenkään en koe oloani omaksi, jos " joudun" olemaan Onnia vanhemman lapsen kanssa. Eli kasvan lapsen iän myötä näihin juttuihin. Suurinpiirtein Onnin ikäisten lasten kanssa osaan jo höpötellä niitä näitä mutta taas 3-vuotiaasta ylöspäin...en tiedä, mitä nille sanois:) Sekavasti varmaan sanottu mutta kuitenkin.
Noita todella mustia ajatuksia oli minullakin ekan vuoden aikana, ainakin ekojen kuukausien aikana. Koin monesti, ettei mua ole tarkoitettu äidiksi, kun en osaa rauhoitella omaa lastani ja menetän sitten hermoni siihen itkuun. Neuvolassa sain tosiaan vähän jutella asioista mutta en ehkä kuitenkaan tarpeeksi paljon ja en ainakaan tarpeeksi syvällisesti. Mutta selvitty on - luulisin. Vaikka vieläkin on tekemistä tuon sietokyvyn kanssa mitä itkuun tulee.
Tänään oli se rav.terapeutilla käynti. Oli kyllä kiva käydä, sai paljon ruokaohjeita ja vinkkejä. Nyt jatketaan n. 2kk ihan tällä periaatteessa keliaakikon ruokavaliolla ja sitten voi kokeilla ohraa uudelleen. Vähän rauhoitellaan tilannetta ja pitää nyt oppia kunnolla tarkkaileen, mikä itku milloinkin mistäkin johtuu. Lisäksi pitäs selvitellä, miten sen Kelan tuen kanssa menetellään. Kun keliaakikko saa sen automaattisesti mutta kun kyse on vilja-allergiasta, näin ei aina ole. Tietääkö kukaan, tarvitaanko siihen sairaala-altistukset, että Kela maksais sitä hoitotukea vai mitä se nyt onkaan???
Oon oikeesti tosi innoissani. Sain paljon tuolta käynniltä, nyt vaan pitää lueskella tuo monistepino läpi ja miettiä järkevästi, etten ole heti jokaista reseptiä kokeilemassa:)
Viime yö oli syvältä. Kakka jäi eilen tulematta ja sitä mietin yöllä, että vaivaako se. Kun nimittäin 1,5h välein itki Onni. Puoli 3 aikaan mies oli vaihtanut vaipan ja loppuyö meni hyvin. Herättiin 8.15!!! Meinas tulla kiire kymmeneksi tuonne terapeutille. MIes oli illalla laittanut " päivävaipan" , kun oli odotellut sitä kakkaa. Oli ollut paljon pissaa yöllä siinä (Lidl:n) vaipassa, joten josko tuo vaipan märkyys sitten valvotti. Mene ja tiedä.
Viihtymisestä. Välillä tuntuu, että Onnin kanssa pitäs koko ajan olla touhuamassa jotain. Tanssiminen on nyt ykköspuuhaa. Osoittaa aina stereoita, että pitäs laittaa musiikkia. Eilen otin sopivat alkuverryttelyt ennen jumppaa. Tanssiittiin taas sitä Irinaa melko tovi. Ihanasti Onni pitää kaulasta kiinni ja nautiskelee. Välillä moikauttalee pusuja ja jos oikein innostuin rajusti tanssimaan, poika sen kun innostui! Ihanaa, joskin väsyneenä ei vois vähempää kiinnostaa tuo tanssiminen äitiä.
Mitenkähän tuota viettäis päivän ennen töihin menoa, ulos meillä ei ole asiaa kun on 17 astetta pakkasta ja viima kova. Tai pitää nyt katsoa, jos meno menee liian raskaaksi äiteelle, voishan sitä puoli tuntia käydä käveleen pihalla.
Tulipas pitkä selostus.
T-P
Kylmä on taas ulkona, käytiin avoimella leikkimässä.
Typylle pottailusta, meillä ei pottailla vielä ollenkaan. Muutaman kerran tyttö on istunut potalla lukemassa kirjaa ja siinä se.
Hyvä T-P että sait apua Onnin ruokahommeleihin. Toivottavasti saat selvyyttä algeerioihin.
Lintsu viihtyy itsekseen ihan kivasti, yleensä parhaiten aamulla kun ollaan herätty ja syöty, saan katsoa Sydämen asialla suht rauhassa :)
Illalla kun pitäisi nukkumaan mennä, niin välillä saa jonkun touhotushepulin ja painelee itekseen touhuamaan pitkin kämppää.
Huomenna menen kaverille istumaan iltaa, saan olla rauhassa, jutella ja juoda vaikka pari lasia viiniä. Nyt kun tätä omaa aikaa ei käytännössä ole, niin tuntuu juhlalta jos menen lauantaina vaikka ruokakauppaan ilman lapsia.
Tämä oma-aika tuntuu taantuvan takaisin sinne nyytti aikaan, silloin tunsin olevani kuin Liisa ihmemaasa mennessäni yksin käymään lähikaupassa :))
Hyvää viikonloppua rakkaat syysystävät !
Hilu
Kiva taas lukea teidän juttuja ja huomata, että syysmammat vuosilukua 04 jatkaa edelleen kuulumisien vaihtoa.
Meille ei kuulu mitään sen ihmeellisempää kuin viimeksikään kirjoitellessani. Ansku varvistaa edelleen ihan kamalasti kävellessään ja sain lääkärille ajan, jotta tutkitaan asiaa ja katsotaan pitääkö tyttö laittaa fysioterapiaan. Kakkakeskusteluun voin osallistua kertomalla, että Ansku kärsii edelleen ummetusvaivoista, mutta kysäsen niistä sitten samalla lääkärikeikalla.
Itse opiskelen edelleen kovaa kyytiä, vaikka joulun jälkeen on ollut aikamoisia käynnistymisvaikeuksia. Ihanaa silti tehdä muutakin kuin huushollata aamusta iltaan. Mieskin hyväksyy mukisematta " kirjastokeikat" ja hoitaa lapsia, että saan lukea. Se on sitä omaa aikaa sitten minulle samalla.
Anskun sanavarasto käsittää edelleen alle 10 sanaa, mutta eiköhän se puhe sieltä jossain vaiheessa tule. Esikoinen pälätti tuossa iässä jo ihan eri tavalla.
Nyt Ansku heräsi ja huutaa vaativasti pinnasängystä. Pakko mennä.
Odotus... ja Ansku
Tätä perjantaita en haluaisi aina viettää. Minä teen lakon! En aja autollamme taas vähään aikaan! Eilen tuli ajeltua pitkin kaupunkia ja vaikkei matkat mitään mahdottomia ole, niin meidän autossa saa niskansa niin kipeäksi, että tänään on särkenyt päätäkin sen takia eikä ruokakaan maistunut ennen kun nyt äsken. Jos meille hankitaan joskus kakkosauto, niin se on MUN auto ja siinä on oltava mulle hyvä ajoasento. Nyt sitä ei ole, joten ihan tyytyväinen olen, kun harvakseltaan sillä ajelen. Tänään vasta tajusin, että pahimmat niskakivut on tainneet olla aina sen jälkeen, kun olen päivän ajellut menemään autolla. En tykkää, kun en muutenkaan ole maailman innokkain autoilija.
Mutta pakko kertoa tän viikon havaintoja. Aloitetaan aamusta. Minä nukun alakerrassa sohvalla ja heräilen, kun mies touhuaa aamujuttujaan ja esikoinen kihertää peittonsa kanssa sängyssään hereillä. Jonkin ajan päästä isihissi tuo kaksi rinsessaa alakertaan ja saan molemmat syliini ja nykyään ovat siinä jopa hetken aikaa rauhassa. Liikkistä! Nelosen lastenohjelmat ovat tuleet helpottamaan aamuja. Saan puettua esikoiselle ulkovaatteet samalla, kun ohjelmat pyörii telkkarissa ja kun teen sen olohuoneessa, niin pikkurinsessakin roikkuu vähemmän ja saan paremmin rauhan pukea. Suloinen näky koittaa, kun mies ja esikoinen talvitamineissaan katoaa ulko-ovesta yhdessä taapertaen kohti autoa ja päiväkotia.
Tänään oltiin ajoissa päiväkodin pihalla ja katsoin juuri ikkunasta, kun isorinsessa reippaasti söi viimeisen lusikallisen ja vei lautasen pois ja otti leivän tilalle. Oli ensimmäisten joukossa valmis ruokapöydästä. Oli muuten suloisen näköistä, kun lauma pieniä lapsia haarukoi ruokaa suuhunsa ja mussuttaa sitä antaumuksella.
Mun pitäis tehdä polttarivalmistelut loppuun, mutta taidan odottaa miehen kotiin ensin. Mistähän saisin intoa, kun olo on kaikkea muuta kuin innostunut. Huomenna sitten h-hetki sen suhteen. Saa nähdä miten kaikki sujuu. Jotenkin pelkään hermostuvani, jos menee ihan säätämiseksi, kun mielestäni kaasot ois voineet hoitaa hommansa paremmin ja ainakin hoitaa tiedottamisen ja ihmisten ajan tasalla pitämisen paremmin.
Nyt lakkasi ajatuskin kulkemasta. Kiva Odotus, kun kävit moikkaamassa!
T: Ynis
Mies tulossa kotiin,sitten alkaa viikonloppu :-)
Käytiin tänää puistossa ja reilu tunti oltii...Ei ollu kuitenkaa niin kamalan kylmä,ei tuullu!puistossa oli grillipäivä mitä en muistanu!Onneks sain makkara rahat lainaks puistosta,ois muuten ollu päviä pilalla..poika oli niin surkeena!typyki maisto makkaraa,ihan pikkusen vaa..ja mitähän kaikkee siin samalla,mut kylläpä tykkäs.Ekan palan jälkee tuli vaativa " anna" !!!! :-)
Puistossa on kerho 2vuotiaille kerran viikossa.otin hakupaperit varalta jos syksyks hakis typylle paikkaa...
Nyt meteli nousee,täytyy ryhtyä tuomariks!
jatu
Olen ihmetellyt että kun tuo laps ei tykkää kirjoista ja minä niin mielelläni lukisin. On ollut väärät kirjat, laps löysi isin Koneviestin ja siinä on kulunut puolituntinen jos toinenkin. Selaa kovin intensiivisesti, sanoo välillä ohhoh ja kun tulee isin traktori, sanoo miehen nimen:D
Vähitellen alkaa tuntua sille, että saisi tämä viikko olla jo ohi, eikä mies tule vielä moneen tuntiin, oli Tampereella päivän. Vaikka on ollut seuraa, niin kun ei ole itse päässyt liikkumaan, on huono olo. Huomenna lähden shoppailemaan, hiukan pakonsanelemasti, ne häävaatteet ois tähtäimessä ja mies vanhenee ensi viikolla. Mies toivoo sinisen jussipaidan, sotakirjan, täytekakkua ja laatuaikaa sanan syysmamma tarkoituksessa;) Siinä taisi tulle miehen intressit hyvin esille!
No niin, legot ei enää kiinnosta.
Viikonloput.
Aavis ja Motti
meillä nettipimento kotona, voi olla et kuukausi vielä menee!!
nyt tulin äitille maksaa laskuja ja päätin piipahtaa.
muutto siis ohi,oli kyllä historian nopein
oli niiin paljon apulaisia,
tavarat oli paikoillaan samana päivänä paitsi taulut yms.
ihan uusi koti!!!
hilmalle laitettiin tänään putket korviin,aih mun sydän meinas särkyä!
luokkaantu koko sairaalan henkilökunnalle :(
mutta nyt ok,kotona touhuttaa menemään.
nälkä oli kova kun pääästiin kotiin!
mutta voikaa hyvin kaikki!
palaan paremmalla ajalla
r plus hilma plus salamatkustaja
Minä sain polttarihommat suunnilleen valmiiksi, vaikka ihan mieleisiä ei tullutkaan. Mutta tuskinpa haittaa enää huomenna, joten en ota stressiä pienistä jutuista. Kunhan vaan muistaisin ottaa kaiken tarpeellisen mukaan!
Enkeli, miten kävi asunnon suhteen? Minäkin jännityksellä odotan tuleeko teistä melkeen Jatun naapureita:)
T: Ynis
Aaamulla oli esikoisen kerhopäivä. Yhden isin auto ei sitte pihassa lähteny käyntiin ja muut oli jo menny, joten otettin meidän autosta virtaa. Sain jopa ite nokkapeltin auki ;) Ja tulipa sekin taas nähtyä, miten ko. homma tapahtuu. En ois tainnu enää muistaa.
Iltäpäivällä lähdettiin yks kaks kavereitten luona käymään koko porukalla, kun oli tällainen pakkaspäivä ja mua vaivas, että milloin löydetään aikaa ja saadaan mentyä. Ihan kiva oli jutella. Mä vain oon jotenkin niin tottunu tällaisenn sekamelskaan, että jotenkin ahdistaa tuollainen ylisiisti pienten lasten koti. Ja vielä kun kuuli, että heillä on huomenna siivouspäivä, viedään matot ulos jne. Niin me ollaan erilaisia.
Mulla on kaks lapsiperhettä, joitten kanssa vähän useammin/ säännöllisemmin nähdään ja pidetään yhteyttä. Nyt oon saanu molemmille selittää tuota miedän pikkunelosta. Vaikeapa sitä on sanoa, että tuskin meillekään nyt tulis seuraavaa, jos ei kuitenkin ois menny nämä vauva-ajat näinkin hyvin eikä kenellään oo mitään kummempaa. No, heillä on molemmilla nyt kolme lasta ja kokevat, että se on heille sopiva määrä. Niin varmaan se tuntuu kummalta, kun meille tulee neljäs. Seuraava kysymys sitte onkin, että tuleeko viides sitte perään. No, tuskin, mutta eihän sitä vielä varmaksi tiedä. Kunhan tästä nyt selvitään eteenpäin. Koitan miettiä jo tulevaa syksyä, käytännön järjestelyjä ym valmiiksi, niin eiköhän se siitä. En mä osaa sitä murehtia etteikö me pärjättäis. Onneksi.
T-P. Hyvä, ettäsait apua rav. terapeutilta.
Mua vaivaa, kun jollekin on pitäny kommentoida jotain, mutta nyt en muista, mitä ja kenelle.
Odotus. kvia, kun laitoit kuulumisia.
Pitäis mennä nukkumaan. Ollu nuo yöt niin vaihtelevia, mutta yleensä iltayön Pekka nukkuu hyvin, joten...
Aamu-unihiekkaa Enkelille ja kaikille hyviä yöunia!
T@hti
Voi unettomuutta! Nea on taas nukkunu läpi yön ja miehen kanssa tuolla uniaan jatkavat, miks mun pitää valvoa!!??!!
Ynis, oon miettiny samaa, et se on turhaa muiden sanoa, et olis pitäny etukäteen tietää, jos ei jaksa valvoa öitä tai tehdä sitä tai tätä, kun vauva tulee. Mut ne on asioita, joihin ei osaa varautua, eikä voi tietää omaa jaksamista tai esim. valvomisen sietokykyä. Jokainen kokee asiat eritavalla, toiset on herkempiä ahdistumaan ja väsymään. Tälläisissä tilanteissa pahinta on just syyllistäminen ja kommentit tyyliin: " no tätähän sä halusit!" Mua VIELÄKIN välillä ahdistaa, kun muistelen sitä meidän alkutilannetta, kun Nea unissaan karjui 2 min välein kaikki yöt (johtúi siitä maitoallergiasta, jota ei sillon tiedetty) ja voitte varmaan kuvitella, että mä muutenkin herkkäuninen en siinä metelissä nukkunut, kuin tyyliin muutaman tunnin. Sit kun oli kello herättämässä 3 tunnin välein pumppaamaan maitoa ja samalla 3 tunnin välein piti tytsy herättää syömään, niin se oli ihan KAMALAA. Meidän oli pakko mun mielenterveyden takia nostaa Nean sänky eri huoneeseen, että en herännyt koko ajan Nean unissaan ääntelyyn (se ääni oli kova!! Jatu varmaan muistaa..). No, mun perhe sitten syyllisti mua tästä ja sain kuulla koko ajan, et miten lapsi kärsii, sillä on turvaton olo siellä yksin pimeässä.. Ja että kyllähän minäkin nukuin lapsen vieressä pälä pälä pälä. Niin ja toinen sisko luennoi, et miten lapsi tarvii rakkautta ja läheisyyttä. Ai niinkö??? Voi tuska, et mä olin vaihainen ja itkin! Olis tehny mieli kirkua, et HALOOOOOO se lapsi nukkuu (miten siis on turvaton, kun on syvässä unessa) ja että MINÄ EN OLE SINÄ, en pysty nukkumaan YHTÄÄN lapsen vieressä, jos se huutaa mun korvaan unissaan! Ja äitikin sanoi, että varmasti ei karju unissaan, jos viereen pääsee, niin, ihan kuin ei sitä ois kokeiltu, nukuin karjunnan tahdissa 2 tuntia koko yönä. Niin ja sitten kun selvis allergia ja et se ei todella ollu mitään nukkuvan vauvan suloista tuhinaääntä, niin en tiedä, menikö viesti silloin perille, et ois aika epänormaalia saada nukuttua siinä ääntelyssä, ei mun mieskään saanu.. Anteeks kamala paasaus, mut pointti oli siis se, et ei KOSKAAN pitäis verrata omaan jaksamiseen ja siihen, mikä toisessa perheessä on toiminu ja pitää sitä ainoana tapana.
Mietin välillä, et kuin pitkälle äidin pitää venyä vaan jonkin periaatteen takia, et lapsi ei saa hetkeäkään nukkua eri huoneessa!!! Nukkuuhan se lapsi illallakin yksin, ennen ku vanhemmat menee nukkumaan ja nukkuu yksin parvekkeella jne! AAAARGH! Ja joskus se vaan menee niin, et kaikki nukkuu paremmin eri huoneessa. No, olisin toki halunnut Nekun samaan huoneeseen ja sitten siirtyikin, kun mä olin saanu vähän nukuttua. MUTTA. Kamalaa oli juuri se syyllistäminen, ku ei KUKAAN voinu ymmärtää, mitä kaikkea mä käyn läpi ja sit ois vaan pitäny jaksaa, kun se laps raukka kärsii, kun ei oo koko aikaa äitin vieressä, hohhoijakkaa!!! Arvatkaa mikä syyllisyys oli, ku oma perhe painosti. Sisko sano, et puhu vaik neuvolas, siel vois psykologon kans puhua syyllisyydestä jne. Sanoin, et mul ei tätä ennen mitää syyllisyyttä ollu, ennen ku perhe luennoi miten teen väärin ja neuvolassakin sanoi, et laita vaan lapsi toiseen huoneeseen, tärkeintä et ite saat edes hieman nukkua. No tähän ei sisko sanonu mitään. No niin, vanha raivo nostaa päätään, kun näitä muistelen. Mut tollaset jutut loukkaa ja ahdistaa kun parhaansa yrittää, et jotenki jaksais..
Onneks olette te, ihanat ystävät! Täältä on aina saanu tukea! Mäkin vähemmin sillon alkuun jaksoin kirjotella ku Nea synty, niin ahdistunu ja väsyny olin. Mut kyl se helpotti lukea, et muillaki valvotaan ja ollaan väsyneitä ja ei aina-niin-onnellisia. Mut kyl se ois ihanaa, et seuraavan lapsen vauva-aika ois rauhallisempi. Tosin nyt osais ehkä paremmin varautua ja ois myös enemmän itseluottamusta äitinä, tyhmät neuvot vois heittää syrjään!
Mä oon ihan sekaisin päivistä, ku mies sairiksella, tuntuu ihan viikonlopulta. Kunhan tuolta heräävät, niin sitten kauppaan ruokaostoksille ja iltapäivällä saapuukin ystävä sieltä ulkomailta. Mut nyt vois lähteä pesulle täältä paasaamasta! Mukavaa alkavaa viikonloppua ja jaksamisia kaikille!
Enkeli1 ja Nea