Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Monta sellaista asiaa olen tassa ketjussa lukenut, miten meilla oikeasti omasta mielestani PITAISI toimia jos uhmaikainen ei usko, jos vaan jaksamus aina siihen riittaisi.

31.01.2006 |

Ne kuulostavatkin aika järkeviltä, ja osaan kuvitella tilanteen mielessäni miten tuo tulisi menemään, ja poika ehkä uskoisikin.

Nyt on pakko tsempata ja kokeilla järkevämmällä tavalla, muutoin en enää jaksa.

Luulen että pojan kanssa tuosta hommasta saataisiin jotain aikaankin...



MUTTA mitäs sitten kun perheessä onkin se ihanan ihana pahojaan tekevä pikkusisko, jolla ikää 1v11kk?

Poikamme on vielä rauhallinen lapsi verrattuna siskoonsa,

tyttö ei usko mitään.

Tänään on käyty jo kaksi " tappelua" tytön kanssa läpi, kun ei saanut tahtoaan läpi.

Siitä seurasi itkua, äidin lyömistä, kunnon rääkymistä ja lopuksi tuntui ettei tyttö ollut tässä maailmassakaan kun menetti kunnolla malttinsa, tuskin muisti enää edes mistä koko tappelu alkoi.

Ihme valtataistelua, minä kun en anna lapsen hyppiä silmille sillä tavalla että saa kaiken periksi.

Tuon ikäiselle on turha yrittää perustella mitään.

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
31.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun piti kirjoittaa viesti tuohon ketjuun " miten toimitte kun 4-vuotias ei kerta kaikkiaan tee niinkun sanotaan"

Vierailija
2/3 |
31.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä poika 1v7kk ja tahtoa löytyy. Yleensä TODELLA kiltti ja tottelevainen mutta välillä tulee niitä kohtauksia. Ja mikäs niissä kohtauksissa jos vain itsekseen riehuis mutta kun lyö.. Mistä lie kaveriltaan oppinut, meillä nimittäin ei edes nopata/läpsäistä sormille. Uhataan nurkalla ja jos vielä jatkaa niin sitten viedään sinne. Sitten kyllä uskoo... Ei ole montaa kertaa tarvinnut viedä mutta tänään poika meni käskemällä itse! Mua alkoi miehen kanssa naurattamaan, oli pokassa pitelemistä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
01.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuo raivarikuvaus:) Itselläni on vain tämä yksi ihana raivotar. Hoidan grande raivarit kuten pienemmätkin niin, että otan syliin ja käsistä kiinni ja puhun rauhoittavasti " sua harmittaa nyt, mutta ei se mitään. Ei sa lyödä" . Tyttö rauhoittuu ihan parissa minuutissa. Näitä voi kyllä tulla useampikin päivän mittaan, ja illalla saatan olla ihan vaan hiljaa ja pitää sylissä, jos pinna on jo kireällä:/