~¤~HAAVEILIJAT VKO 8~¤~

Eli tervetuloa kaikille uusille vielä kerran! :)



Herkkä tais kyselle edellisessä pinkassa sitä, et onko joku muu yhtä epävarma omien tunteidensa kans vauvahommassa. Minä ilmottaudun! ;) Välillä tulee sellasia päiviä, et miettii, et miten oman uran käy ja onko musta äidiksi ja pysyyköhän se mies nyt kuvioissa jne..Mut noin ylipäätään mä aina päädyn siihen tulokseen, et kyllä se oma muksu ois kiva. :) On muutkin naiset vaativimmillakin aloilla saaneet lapsia, mä oon ihan täyspäinen nainen ja mieskin on ja pysyy. :)



Tansem, musta se euroviisukappale oli ihan hirvee! Hanna Pakarinen on muuten ihan ok, mut ei sinne tarvi tollasta eroitkuvuodatusta kuitenkaan laittaa.. Mä en oo kauheesti seuraillu niitä, mut ku kävin kattoon youtubesta sen esityksen niin ei hyvää päivää.. Finland zero points. ;)

Viikonloppu menikin sitten selvittäessä miehen isän ongelmia ja varmaan pitää vielä tällä viikollakin käydä siellä useamman kerran.



Tenttiin lukeminen taas sitten unohtui mutta vielä tässä on muutama päivä aikaa lukea, niin ihan hyvin kerkee kun ei oo mikään iso tentti.



Aleidalle onnittelut, jospa se mies siitä näitten parin viikon aikana muuttaskin lopullisesti mieltä etkä joutus enää pillereitä alottamaan :)



Mutta, kun jäi viikonloppuna tuo tenttiin lukeminen niin nyt on jo kiireellä alotettava, kun ei oo tänään kouluakaan.



Hyvää alkanutta viikkoa kaikille :)

Apua, taas pikku neiti vetä päikkäreitä kakat housussa. Ihme tapa sille on tullu et ku laitan nukkuu ni ihan enne nukahtamista tekee kakat.



Viikonloppuna oli isin kaa vauvakeskustelut. Kyl se sitä niin kovin haluu... mut pitää malttaa viel vähä aikaa. Mitenköhän pitkää menee et saa menkat säännöllisiks ekan synnytyksen jälkee. Nyt ollu menkat puol vuotta kp n. 36-46. Enne ekaa raskautta oli säännöllinen 28 pv.



Tytär oppi viikonloppuna sanoo izzii. Kyl oli mies polleena. Tuli miullekin niin onnellinen olo.



Hmm. pitää mennä hakee neiti... se heräs. Hyvää alkanutta viikkoo kaikille.



Tytskä

Arvatkaa pomppasiko vauvakuume pilviin perjantaina? Kuultiin nimittäin, että meidän pikkumies saa serkun kesällä! Eli miehen veli vaimoineen odottaa esikoistaan. Olinkin jo pitkään ollut huolissani, ettei serkkuja tule lainkaan, kun mun veli on vielä niin nuori, ja miehen veli oli ilmoittanut, etteivät he saa lapsia (5 v yritysta takana!!) Eli kaiken kaikkiaan aivan fantastinen yllätys, mutta nyt sitten nosti vauvakuume äänekkäänä päätään, että minä myös! Olisihan se ihanaa, kun serkukset olisivat ihan lähekkäin syntyneitä. Voitaisiin olla yhdessä äippälomalla ja puuhailla kaikkea kivaa! Voi vitsi. Samalla kuitenkin tuo raksaprojekti painaa päälle, eli ei nyt olisi oikein mahdollisuuksia " aamu" pahoinvointiin ja loputtomaan väsymykseen.



Mutta katotaan nyt, josko mieskin nyt innostuisi, saisi veljensä kanssa sitten höpöttää odotusjuttuja. Heh heh, niin varmaan!

Yhtä sekavissa tunnelmissa täällä edelleen oon,kuin viime viikollakin...Nyt huomasin ilmoituksen lehdessä yhdestä tosi mielenkiintoisesta koulusta, ja tekisi mieli hakea sinne...en tiedä pitäiskö siirtää vauvahaaveita tuonnemmaksi...Kunpa joku voisi päättää puolestani!!!

Hauskaa viikon alkua!!



Täällä kullan kainalossa on ihanaa..



Mites teidän viikko alkanut?

Mulla on onneksi huomenna vapaata..



Mutta nyt nautimme toisistamme ja tästä illasta..



KP

Haaveilu jatkuu, mutta on jo nyt toteutus asteella. Tässä kuussa ei ole ehkäisyä käytetty ja kierto on nyt puolivälissä. Mies ei ole sanallisesti sanonut että haluaa lapsen nyt, mutta ei ole ehkäisyäkään halunnut enää käyttää. Meillä on ehkäisy pohjautunut kondomeihin, koska hormonaalista ehkäisyä en voi käyttää, joten salassa tätä ei siis tehdä;) Miestä huolettaa minun opintojen keskeytyminen, mutta nyt tuntuu ettei vuosi suurta eroa tee. Pari viikkoa pitäisi malttaa nyt odottaa että näkee tärppääkö. Hieman kyllä pelottaa, oli tulos sitten nega tai positiivinen. Negaa seuraa pettymys ja positiivista varmaan pelko ja jännitys tulevasta. Mutta kyllä minä uskon, että ollaan miehen kanssa siihen valmiit, tuli mitä tuli.

Kärsivätkö loppuvuoden lapset koulussa? :/ Pakko oli kommentoida asiaa ku ite Marraskuussa 82 olen päivänvalon nähnyt. Uskomatonta...hitautta oppimisessa ja fyysistä heiveröisyyttä ja pienikokoisuutta. Hohhoijaaa.



Aika hassua, et tollasta ylipäätään pitää miettiä. Luulis, et se vauva ois tervetullut millon tahansa.



Pieni purkaus..oppari ressaa.. :)

Vielä tulin kattomaan ennen nukkumaan menoa :)



sanle:

Onnittelut ehkäisyn jättämisestä, hienoa että mies näyttää muuttaneen mieltään :) Voi, kun meilläkin kävis noin.



Kinttunen:

Mua rasittaa kanssa välillä tuommoiset kysymykset, kun eihän sillä nyt oikeesti pitäs olla mitään väliä missä kuussa se lapsi syntyy. Vielä enemmän harmittaa just kun on itekin keskenmenon joutunut läpi käymään, että pienet on ongelmat ihmisillä jos tuommoiset on niin tärkeitä kysymyksiä. Itse toivosin vaan, että saisin edes yrittää saada sen vauvan alulle ja sitten, että sen saisin myös pitää (eli ettei tulis km:a). Saati sitten niitten puolesta, jotka vuosikausia yrittää saada lasta ja sitten toiset valitsee kuukaudenkin millon sen lapsen sopis tulla! Mutta toisaalta, jos ei todellakaan oo ollut mitään vastoinkäymisiä raskauden ja lasten saannin suhteen niin tuommoiset asiat sitten varmaan tuntuu tärkeiltä, huoh.



No nyt taidan mennä nukkumaan, huomisiin :)

Vauvakuume on välillä kova ja väliin taas ajattelee, että ihan hyvähän meillä neljästään on.

Tosin, aina kun näkee pieniä vauvoja, niin hiukan sydänalassa tuntuu...



Meillä kyllä ihan olosuhteiden pakosta menee yrittäminen (= kierukan poisottaminen) ainakin vuoden 2008 loppuun, tai 2009 vuoden alkuun.



Toisaalta mä oon nyt pistänyt kiertoon kaikki vauvatavarat, itelle jätin ainoostaan äp- laatikollisen ihanempia vaatteita, jotka haluan lapsille säilyttää. Eli kolmas lapsi jos joskus suodaan, niin joudun (saan) ostamaan/hankkimaan kaikki tarvikkeet uusiksi.



Nyt esikoista herättämään kerhoon, joten MOIt kaikille!!



Constantin, lapset -03 ja -05

Kun joku sanoi, että toivottavasti lapsia jossain vaiheessa.. Olemme keskustelleet kyllä siitä että kuinka monta lasta ja kaikesta muustakin tulevaisuuteen liittyvää..



Mutta nyt lähden kummityttöni ja hänen siskonsa ja äitinsä kanssa ulkoilemaan..



KP

Puhuttiin miehen kanssa aamulla,että siirretään nyt vauvahaaveita vähäksi aikaa...tai miehellä niitä nyt ei niin kovasti oo ollutkaan...Mies kyllä vaikutti helpottuneelta,kun on asian suhteen ollut niin epävarma.Ja kai se parempi on sitten vasta yrittää, kun MOLEMMAT todella lasta toivoo...Meillä on kuitenkin jo kaksi lasta(-01 ja 02 syntyneet)ja jos sitten päätämme vielä yrittää jossain vaiheessa kolmatta lasta,niin mahdottoman pitkää ikäeroa en haluaisi näiden kahden ja vauvan välille(Esim.10 vuotta).

Mä kävin tuolla odotuspuolella lietsomassa itelleni kuumetta. :) On tämäki kyllä..tästä vauvakuumeesta on tullut jotenki jo niin pysyvä olotila, eikai tämä lähe pois ku sillä yhdellä tavalla. ;) Toisaalta mä haluaisin kyllä olla naimisissa ennen lapsia, mut ei se nyt mikään ehdoton juttu oo.. Onko täällä muuten moni naimisissa/kihloissa? Mua ei oo vielä edes rengastettu. :) Jospa tän vuoden aikana sitten ku 3 vuotta ollaan piakkoin oltu yhessä. Muutenki ois kiva päästä täältä kuumepuolelta pois. :) Vaikka hyvässä seurassa saakin kuumeilla. ;)

Heippa kaikki vanhat ja uudet tutut!



Täällä ollaan -edelleen! Olen aina välillä käynyt lukemassa teidän kuulumisia. Itselle kun ei kuulu mitään uutta....



eli sen verran ainoastaan on uutta, että kierrot ovat olleet sekaisin, tai lähinnä niin, että kk kestää rasittavat 10 pv ja selvisikin, että keltarauhashormonia on liian vähän. Eli Terolut kuurit on nyt käytössä ainakin jonkin aikaa. Katsotaan sitten auttaako. Mahdollisesti se yksi km silloin pari vuotta sitten oli myös seurausta tästä, kohdun limakalvo kun ei ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta alkio olisi siihen kunnolla pystynyt kiinnittymään, no, mene ja tiedä, nuo ovat välillä ihan henkimaailman juttuja...



Haaveilu lapsesta jatkuu. välillä vähemmän välillä enemmän. Jotenkin pelottaa kun aika kuluu eikä nuorene (nyt siis 37 v), että mitäs jos mies ei koskaan innostukaan... aikaa kun ei ole enää kuin pari vuotta korkeintaan :o( Hän kyllä pitää pienistä hirmusti, kunhan eivät ole omia... eli omat kun ollaan molemmat jo saatu " isoiksi" 9-11 v. niin elämä on varsin helppoa. Mutta silti aina välillä en voi olla miettimättä, että onkohan se elämän tarkoitus jatkaa sukua vai olenkohan siltä osin tehtäväni suorittanut kun tuon yhden pojankoltiaisen olen tehnyt... hmmm... no, ajattelen asiaa näin, että koska ehkäisymme on aina ollut " vähän sinne päin" niin ratkaiskoon luonto asian, eli jos sattuisin raskautumaan, niin on sitten tarkoitettu :o) Helpottaa elämää kun antaa asioiden vaan " mennä" ....



no, sitten on niitä päiviä kun on itse ihan poikki eikä mikään kiinnosta, silloin miettii, että olenko ihan hullu kun edes ajattelen tähän enää pientä vauvaa vielä lisäksi, kun ei jaksa kättään nostaa työpäivän jälkeen.. hmph! Että me naiset ollaan omituisia... vai minäkö vain?



Jaha, johan tässä tuli höpöteltyä... Miehen kanssa menee muuten ihan loistavasti. Onnellisia ollaan ja tulevaisuutta muuten vain suunnitellaan kovasti, mutta tuo vaaviasia ei kyllä suunnitelmissa ole. Mutta jos tilanteeseen tulee muutosta, kerronpa teillekin :o)



Onko muuten niin, että haaveilijoista siis kukaan ei ole raskautunut tässä kirjoittelun aikana??



Aurinkoista kevätpäivää ja taas työn pariin!

Tulinpa pyöräshtää, kun tuo Kinttunen kyseli tuosta rengastautumisesta:)



Me mentiin kihloihin n.vuoden ja 2kk:n jälkeen, seurustelun alusta siis, ja sit eleltiin yhes yms. ja sit alettiin vauvaa yrittää, eikä siis oltu naimisissa, mut aikeissa oli mennä kesällä 2005. No,toisin kävi, ku tyttö ilmottikin tulostaan ja tulevat mummot ja ukit sit sanoivat että kai te eka meette naimisiin. Sitten mentiikin jo marraskuussa 2004, ja tyttö siis syntyi huhtikuussa 2005. Piti sit jännätä mahtuuko hääpuku päällekään, ku olin jo n.rv 18 häiden aikaan. Mahtuihan tuo, ja oli kivat, pienet häät, vaikka aika pika-aikataululla ne pitikin järjestää:)



Oi niitä aikoja..:)



No, vauvakuumesäteitä lähettelen teidän miehille~~~~~~:)

Minä oon tuon ukkoni kanssa taivaltanut samaa matkaa jo kohta 12 v. Kihloissa ollaan oltu pian 10 v ja naimisissa 6 vuotta.



Me haluttiin naimisiin ennen lapsia, häät oli pienet mutta hauskat. Ennen esikoista mulla oli 2 keskenmenoa, joten naimisissa ehdittiin sitten olemaan melkein 2v ennen tytön syntymää...



Älkää kertoko kellekkään, mutta mä oon jo huutonetistä käyny kattelemassa vaunuja... Koko vauvasta eikä yrittämisestä ei edes tietokaan, mutta hauskaahan se on miettiä, että mitä sitten kolmannelle hommataan :D

Täällä myös yksi haaveilija.... On muuten aika hirvittävä tauti tämä vauvakuume : ). Mies on täysin sitä mieltä, että meidän lapsiluku on nyt täynnä (2 tyttöä kotona ilonamme), mutta tuntuu itselle niin kauhean surulliselle ajatella, etten enää koskaan olisi raskaana tai iloita vastasyntyneestä. Varmaan tuo miehen ei pistää mun vauvakuumeen ihan kympillä nousuun.... Nyt tosin on tuhat ja yksi tuttavaakin juuri saanut vauvan tai saamassa tässä lähiaikoina -tahtoo niin kovasti myös!!!



Tuosta rengastautumisesta. Kihloissa oltiin jo ennen esikoisen syntymää, mutta toinen sormus pujotettiin nimettömään vasta vähän ennen kuopuksen syntymää.

Joku kyseli miten tämä rengastautumisen taso on. Me ollaan kihloissa, seurusteltu ollaan 2,5v, mutta tunnettu varmaan koko ikämme kun samalta pieneltä paikkakunnalta ollaan molemmat kotoisin. Naimisiin on tarkoitus tässä lähivuosina mennä, mutta sen tarkempaa aikaa ei olla päätetty. Luultavasti karataan jonnekin etelän maihin ja vihkiydytään ihan kahden kesken. Eli semmoisia isoja sukuhäitä ei ole tiedossa, sillä ne ei vaan tunnu kummankaan jutulta. Mutta jos lapsi ilmoittaisi tulostaan nyt, niin varmaan haluaisin naimisiin ennen lapsen syntymää. Se tuntuisi jotenkin luonnolliselta vaikkei tietenkään mikään pakko olisikaan. Itse olen kasvanut perheessä jossa vanhemmat eivät ole naimisissa. Lapsena se rassasi kun äitillä ja isällä oli eri sukunimet ja kaikkien kavereitten vanhemmat oli naimisissa. Olen päättänyt että minä haluan omalle perheyksikölleni saman sukunimen, vaikkei se nykypäivänä enää todellakaan mikään välttämättömyys olisi. On se kuitenkin semmoinen merkki yhteisestä elämästä ja sitoutumisesta, ainakin minulle henkilökohtaisesti.

Renkaista:

Viime vuonna mentiin naimisiin, yhdessä siihen mennessä vajaa 4 vuotta. Mulle naimisiinmeno ennen lapsia oli ihan ehdoton juttu. Lapset on paljon - paljon - isompi sitoumus mutta joku siinä naimisiinmenon julkisuudessa on, että se on monelle kova paikka.



Miehelle naimisiinmeno oli selkeästi iso asia, ja olo mahdollisen lapsen suhteen on nyt tosi turvallinen kun tietää, että meidän suhde on niin tukevalla pohjalla kun vaan voi.



Sitten olisi kysymys kokeneemmille:

Lopetin viime viikon perjantaina ehkäisyrenkaan käyttämisen. Nyt on olo ihan outo, vatsaa ja alaselkää vihloo ja painaa, turvottaa, väsyttää hirveästi keskellä päivää (todella outoa mulle), tarvarat tippuu käsistä ym. kömpelyyttä, koko ajan pissattaa...



Arvasin ettei ehkäisyn lopettaminen ihan oireetta mene mutta tää on aika rajua. Tausta: söin 8 vuotta Femodenia ja 4 vuotta käytin Nuvaringiä. Ei taukoja kun en halunnut sotkea hormonitoimintaa edes silloin kun ehkäisyä en olisi tarvinnut. Mitään ongelmia ei kummastakaan ilmennyt, ei edes silloin alussa.



Kuinkas teillä - ovatko rajut " vieroitusoireeet" liittyneet mihinkään, onko esim. liittynyt siihen onko vaikea vai helppo raskautua? (Tämä on tällaista märkäkorvan stressaamista...)



-Assja

Mä söin kans pitkään pillereitä ja eka tauon pidin elokuusta 2005 toukokuuhun 2006 ja kesän söin pillereitä ja lopetin elokuussa 2006. Mulla ainaki tuo turvotus tuli hyvinki tutuksi. Menkkaoireet on kans ihan omaa luokkaansa nykyään. ;) Kierrot meni ihan sekaisin silleen, et ne vaan pitenee ja pitenee joka kerta. :) Näin mulla. Noi on kans niin yksilöllisiä juttuja. Raskautumishommaan en voi kommentoida kun mulla ei oo vielä lapsia, eli esikoistani kuumeilen. :)