~¤~HAAVEILIJAT VKO 8~¤~

Eipäs ole kovin kummoisia suunnitelmia. Yksin kotona. Mies tämän ja huomisen iltavuoroissa ja sunnuntaina menee yövuoroon. Kotona koirien kans, netissä on tämäkin ilta tullut istuttua. Kouluhommia pitäs kyllä tehdä ja kirpparille ois tarkoitus viedä maanantaina vaatteita myyntiin niin ne pitäs laitella valmiiks, mutta enpä oo sitäkään saanu aikaiseksi. Ihanaa kun saa kuskata isoksi käyneitä vaatteita pois nurkista pyörimästä. onnistuin tiputtamaan viime marraskuusta lähtien painoa 10kg, niin pääsee shoppailemaan uusia ja PIENEMPIÄ vaatteita. Tosin toivottavasti pian pääsis ostamaan mamma vaatteita.

Kultani on tänään töissä 06-19 ja mä pääsen töistä 07.15, joten ei nähdä ennenkuin illalla.. Joten ajattelin järjestää kullalle yllätyksen.. Ajattelin laittaa paljon kynttilöitä palamaan ja sitten kuin kulta tulee, niin jotain hyvää ruokaa ja juomista ja jälkiruokaa.. Meillä kun ei vielä kuitenkaan olla edes tuossa harjoitteluvaiheessa.. Kun mä olen se joka jarruttaa ainakin tällä hetkellä.. Koska se yksi ikävämpi juttu ja muutenkin haluan että meidän eka kerta jotain ihanaa.. Vaikka jossain reissussa... Kun suunnittelin, et me lähdettäisiin nyt keväällä jonnekin viikonlopuksi kahdestaan nautiskelemaan.. Että molemmilla on oltava se vapaata.. Ja varmasti ainakin saataisiin olla rauhassa.. Jos siellä sitten pidettäisiin puhelimet äänettömällä.. Hän suunnitteli, et kun mennään laivalle kesällä vissiin, et otetaan silja europalla silja-hytti, joka on toiseksi paras hytti luokka.. Et kultaseni ainakin on valmis panostamaan, jos jotain tehdään..



KP tulipa pitkä sepustus..



P.S. sain illalla ihanan viestin..

" Voi rakas.. Et sä mitään pilaa. Mä en ainakaan päästä sua pois kun vihdoinkin löysin sut. Sun kanssa tuntuu niin hyvältä. hyvää yötä kulta.." Tällaisen viestin hän laittoi mulle sen jälkeen kun oli päässyt kotiin..

KP, sä oot niiiiiiiiiiiiiin rakastuneen kuulonen...ihana. ;) Mun ukko tulee lomille 3,5 viikon päästä. Sillon mä oon kököttänyt täällä 8 viikkoa yksin. Mä aattelin kans järjestää jotain kivaa sitten meille. Suhteen alussa kaikki tuntuu aivan upeelta ja koko ajan ollaan yhessä. Ajan kans se arki sitten iskee, mut jos jotain hyvää tästä mun leskeydestä pitää kaivaa niin se, et ennen ku ukko lähti se oli niin yltiöromanttinen että. Uskoisin, et sama homma jatkuu lomilla. Kiva kun saa maileja ja viestejä, missä se sanoo, et on ikävä. :) Arkena kun kummallakin on kiire ei sellaiseen tahdo muka jäädä aikaa..



Täksi päiväksi aattelin tehä kaupunki reissun, koska mä pääsin mun unelmien duunipaikkaan haastatteluun ens viikolla!!! :D

Puhuttiin miehen kanssa kolmannesta lapsesta ja kysyin että mikä siinä niiin pelottaa. Sanoi : että sinä et jaksa hoitaa, jos ei oo terve, menee rahaa yms, tavallista =) Sanoi että haluaa kolmannen esim. sit kun kuopus 3v eli parin vuoden päästä. Kun ei ole mikään kiire ja tuntuu ettei aika riitä edes noille kahdelle. Tottahan se on. Hetken päästä tästä keskustelusta kysyin sitten että mitäs ehkäsyä sitten käytettäs niin sano ettei ite jaksa ainakaan käyttää mitään eikä myöskään sanonu et minun pitäis käyttää. Eli sit jos tulisin raskaaksi niin ok sit meille tulee vauva.



Täällä olen siis pää aivan pyörällä =)

Miehet, kuka niistä selvän ottaa?! Kuulostaa siltä, että miehesi haluaa sen kolmannen lapsen, mutta ehkä häntä pelottaa ettei kaikki menisikään niin hyvin kuin aikaisemmin. Kuitenkin tuon ehkäisyn jättäminen kertoo siitä, ettei hän sitä lapen tuloa kiellä, muttei ehkä vielä halua aktiivisesti ruveta yrittämään, tulee jos on tullakseen. Mutta siinähän sulla on hyvä sauma, jos mies ei ehkäisystä välitä, niin lasket vain päivät kohdilleen ja houkuttelet ukon vällyjen heilutukseen ja lopputulos on kohtalon käsissä.



Meilläkin mies on sitä mieltä, ettei lapsen aika välttämättä vielä ole, vaan koulu ensin loppuun, mutta kuitenkin ehkäisy on jätetty pois, eikä se siitä huolehdi.. Pidetään vaan peukut pystyssä molempien puolesta että plussatuulet osuu kohdilleen!! Sen jälkeen on miehillä myöhäistä ruveta empimään.

ja samaa mieltä oli ettei voisi koskaan omalle lapselleen niin tehdä. Olen kyllä vähän miettinyt että jos en enää merkkaisi kuukautisia kalenteriin. Onko huono idea? Joskus jos tärppäis niin tietysti lasketun ajan määrittely olisi vaikeampaa, mutta olisko muuta haittaa? Jos sit voisin " rauhassa" jatkaa elämään ja vauvakuume/yritys olisi vaan taustalla.Ehdotin myös että mies vaan merkkaisi kuukautiset ja laittaisi ylös. Tosin voi olla että muistan aina kuukauden eteenpäin itsekin ;) ehkä siitä etten kirjaa ylös ei sitten olisikaan mitään hyötyä...



Ehkä uskaltaisin jo siirtyä tuonne 3- kuumeilijoiden joukkoon =)

Ja kyllähän ne siellä neuvolassa pystyvät sen lasketun ajan ultrassa määrittämään sikiön koosta sitten kun on hieman isompi vaikkei menkat täysin muistissa olisikaan. Ja eiköhön se lapsi sieltä joskus synny ajallaan vaikkei äiti viimeisten kuukautisten ajankohtaa muistaisi;)

Huomenna:

Miehet on kyllä sukkelia. Jos aina puhutaan, että naiset muuttaa mieltään usein, niin kyllä sen osaa miehetkin.

Meilläkin kieltämättä mies on hiukan " tuuliviiri" joissain asioissa, ja se on ärsyttävää.

Jotenkin mustakin tuntuu, että sun mies on valmis lapseen, mutta sitten taas ei. Kai se sitten tuolla ehkäisyn poisjättämisellä/kesk. yhdynnällä kuitenkin toivoo vauvan tulevan, mene ja tiedä.



Omaa napaa sen verran, että miehen kanssa puhuttiin ja tultiin siihen tulokseen, että ehkäisy jätetään pois vuoden päästä kesällä, heti mun 30v-juhlien jälkeen. Jos heti tärppää, niin esikoinen olis 6 ja kuopus 4 vauvan syntyessä. Ihan hyvä ikäero siis. Ja kun meillä ei kumpikaan oo alkuaan saanut ekasta kerrasta, niin tuskinpa seuraavakaan.

Että näin. Nyt on siis vuosi aikaa laihduttaa ja pistää raha- asioita kuntoon.

:)

ja mies kai pelkää että kun kolmas lapsi syntyy niin olisi taas samanlaista. Tämä kuopus kun sattui olemaan sellaista itkevää mallia =)



No näillä yhdyntä määrillä lapsen alulle saattaminen on kyllä aika tuurista sitten kiinni. Nyt ehkä vähän helpottaa kun tytöt käy suunnilleen samaan aikaan nukkumaan ja vessan lukkokin toimii ;)



Itse haluaisin kuitenkin pudottaa paino 6kg ennen raskautumista ja kivahan se olis töissä käydä et saatas vähän tuota rahaa ja lainoja maksettua. Ehkä siitä vauvasta osaisi sitten nauttia enemmän kun kuopuskin hieman kasvaisi.



Onneksi mies sanoi että saan puhua hänelle vauvoista ja haaveilla hänen kanssaan, ettei kuulemma ahdistu siitä. Ehkä itsellä ollut se pelkona että kun tytöt kasvaa niin sitten on niin mukavuuden haluinen että jää se kolmas tekemättä. Mies onneksi painokkaasti että haluaa sen kolmannen muutaman vuoden päästä, että ehkä nautitaan hetki tästä helpommasta arjesta, matkustellaan jne. Taidan vaan olla sellainen että kun alkaa helpottaa elämä olla mallillaan niin kaipaan jotan " ylimääräistä" . Töihin menoonkin kun on vielä se 5kk. Eiköhän siinä ole sitten haastetta taas meidän perheelle ;)



Jatkan siis edelleen haaveilua =) Minäkö tuuliviiri? =)

Teillä oli aiemmin puhetta tuosta naimisiinmenon ja vauvahaaveilun aikataulusta...

Mä ilmottaudun siihen samaan soppaan. Me ollaan mieheni kanssa sellasia jahkailijoita ettei tosikaa... Eli ollaan siis seurusteltu noin 2 vuotta, ei kihloja. Kihloista on ollu puhetta, samoin häistä, vauvasta ja omasta talosta. Mutta: MISSÄ JÄRJESTYKSESSÄ?? Niin ois kiva järjestää ensin ne kunnon häät ja esitellä itteään siinä häämekossa... Mut sitte se vauvahaaveilu venyy ja venyy... Joutuu odottamaan entistä kauemmin! Sitte samaan syssyyn meijän tarvis vielä hankkia isompi asunto/talo. Ei nykyseen mahduttais ku korkeintaan vähäks aikaa perheenä.

Miten tän pähkäilyn nyt sais pistettyy toteutettavaks???!!! Mihin järjestyksee tän paketin uskaltais laittaa? (Tunnistatteko teidänki pähkäilyn tän tyyliseks...?)

...jatkanpa taas haaveilua, näistä kaikista...

No just jotain tollasta mä pähkäilen, miehellä yleensä alkaa kuristaan kaikki puhe noista. Mun mies on sellasta sorttia, et mitä väliä on suunnitella jos sitä ei oo mitään konkreettista aikomusta toteuttaa. :/

Kihloista tuli sellanen kommentti että -Hö, pitääks muka joku sormuski ostaa? Mihin sellast tarvii?- Kai se puoliks leikillää noit tollasii aina latelee, mut puolethan niis on sit tottaki. Et viel mietityttää asiat... Ja mun miehel tietty vähä stressaa työasiatki täl hetkel. Ei oo vakituist työtä, edelliin työpaikka " meni konkurssii" . Mul itelläni ois hyvä hetki perheen perustamisee, on se vakituinen työ.

Samaa vikaa tuntuu miehissä olevan muillakin. Me ollaan oltu ukon kanssa 2,5v yhdessä ja viime jouluna päästiin kihloihin asti. Kohloihin päädyttiin kun eräänä marraskuun iltana kysyin ukolta nukkumaan mennessä että pitäskö mennä kihloihin. Se siihen tuumas että siltäkö tuntuu? MInä vastasin että niin tuntuu ja siihen ukko vaan totesi että samapa tuo. Eli siis todella yltiöromanttista kosiomenoa!! Kihlajaisten aikaan kun tutut kyseli kosinnasta ja miten tähän päädyttiin, niin ukko totes että kun tuo toinen osapuoli halusi niin eipä siinä vaihtoehtoja ollu. No kyllähän minä tiedän ja kaveritkin tiesi ettei se sitä tosissaan sanonut, mutta silti hieman pänni.



No tätä se on kun mehtäläisten kanssa elää!! Talon ja lapsen kans sama juttu. Tietysti meillä on se este, että mulla vielä koulu kesken(n.1,5v). Ite kun on semmoinen haaveilija niin tuntuu että saa aina tyhjille seinille jutella. Mies jos jostain haaveilee niin se seuraavana päivänä sen toteuttaa. Sen aikaisemmin ei kannata kuulema asioita miettiä.

Ihan pikaisesti tulin kommentoimaan, kyllä sen lasketunajan saa aika tarkkaan selville, vaikka ei kuukautisia kalenteriin merkkaisi. Meillä kävi tämän kakkosen kohdalla niin, että jätettiin pillerit pois maaliskuussa 04 ja silloin tuli tyhjennysvuoto, seuraavat menkat tulivat viime syksynä, eli kaksi ja puolivuotta elelin ilman menkkoja. Raskaaksi tulin elokuussa 04 ja aikaisempien kiertojen perusteella laskettiin, että la olisi 5.5.05, ultarassa sitten siirretiin viikkoa aikaisemmaksi eli 28.4, poika syntyi lopulta 05.05.05 eli hyvin olivat neuvolassa laskeneet. Meilläkin oli ( ja on)tämä kakkonen tosi itkeväistä sorttia =)



Nyt naamapesulle (tein kasvonaamion ja mies on kohta tulossa kotiin, en tahdo pelästyttää...;))



Mareila

Nyt on vähän epäuskoinen olo.



Ekalla luomukierrolla mennään piiiiitkään aikaaan, kirjaimellisesti vuosikausiin. Oviksen bongasin kivuista ja limoista viikko sitten ja satuteltiin sitten avioelämää niihin päiviin.



Eilen sitten aamulla suihkussa melkein parkaisin kun käsi osui toiseen rintaan; molemmat nyt aivan pikeinä ja sivuilta särkee. Eilen illalla mittasin lämmön ja normaalin 36,5 sijaan oli 37. Palellut on jo pari päivää. Vatsa turvoksissa, menkkamaista kipua ja nipistelee. Kp vasta 18/28.



Ilmoittelen kun uskallan testailla...



- Assja