~¤~HAAVEILIJAT VKO 8~¤~

Kinttunen:

Meillä siis sama tilanne..

Mä uskon että ehkä vuoden päästä suunnitellaan varmaan yhteen muuttoa, koska nyt jo suunnilleen asutaan mun luona yhdessä.. Mutta kultani muuttaa ensin omaan asuntoon ja vasta sitten yhteen.. Katsotaan nyt..



Mutta meillä menee hyvin.. Luulen, että taistelemme suhteestamme tarpeen vaatiessa kynsin ja hampain..



Olin viikonloppuna laivalla, niin heti alettiin vikittelemään kun on varattu.. Tämä mies kysyi enkö voi jättää miestäni ja sanoin etten jätä, kun mulla on hyvä mies. Ja en muutenkaan kahden minuutin tuttavuuden jälkeen alkaisi jättämään omaa rakastani..



Mutta nyt täytyy siivota ennen töihin lähtöä, kun huomenna tulee päivällä vieraita..



Olemme kumpikin vuorotöissä kultani kanssa ja siksi vähän mielenkiintoista välillä tämä meidän elämä.. Tänäänkin kulta meni aamuun ja mä menen iltaan..

Joten vasta illalla näen kultani..



KP -> siivoamaan...

onkin ollut myrskyisä ja kiihkeä alusta asti. Olimme seurustelleet melkein kaksi vuotta kun menimme kihloihin, ensimmäisen kerran. :) Ostimme oman asunnon 2003 vuoden lopulla ja minun kaino vauvakuumeeni pompahti pilviin ylimääräisen makuuhuoneen vuoksi. Oli mahtavaa suunnitella ja haaveilla, mutta valitettavasti mies oli ihan eri linjoilla. Erosimme toukokuussa 2004, kun emme päässeet mihinkään yksimielisyyteen asiasta. Palasimme sitten kuitenkin takaisin yhteen muutaman kuukauden eron jälkeen, ei me pärjätty ilman toisiamme. Vuoden kuluttua kesällä 2005 kuitenkin taas erosimme, tällä kertaa 4 kuukaudeksi. Kun palasimme yhteen, päätimme että kolmas kerta toden sanoo. Nyt olemme sitten olleet ja pysyneet yhdessä, kihlauduimme uudestaan kesällä 2006. Häistä on ollut puhetta, mieskin jo semmoisia miettinyt. Minä tosin sanoin, että häitä ei tule ennen kuin vauva-asiassa halutaan samaa!



On taas ollut niin hirveä kuume, että ei tällaista tunnu kestävän. Oman nyytin kaipuu on valtava. Me asutaan isossa omakotitalossa isoine pihoineen, niin tämäkin tietty vaan yllyttää kuumeilemaan. Viime ajat oon taas yrittänyt keksiä muuta sisältöä elämälleni, etten tekisi miestäni hulluksi 24h käännyttämiselläni. :) Voi miten toivonkin, että Te saisitte minua rauhoitettua. On ihanaa lukea toisista edes samansuuntaisissa tilanteissa olevista.



Ja minulla muuten myös ikuisen kuumeeni seassa on myös epävarmuutta ja pelkoa tulevasta. Miten kestän synnytyskivut, miten jaksan lapsen kanssa, kärsiikö mahtava seksimme lapsista, kestääkö parisuhteemme vauva-ajan haasteet.. Kaikenlaista ihanaa ja kauheaa sitä voi ihmisen päässä yhtä aikaa pyöriäkin.. Ja kylläpä tulikin taas vuodatettua.. :)



Aurinkoista päivänjatkoa kaikille haaveilijoille!



Sognatore

Meidän parisuhde on ennen kaikkea kahden jästipään fuusio. :) Mun äiti aina naureskelee sitä, et miten ollaanki löydetty ukon kans toisemme. Meillä on ollu pari sellasta vaikeempaa pätkää, mut niistäkin on selvitty.



Se on hienoa KP, et teillä menee noin hyvin ja hyvä, että ette oo heti lyömässä hynttyitä yhteen. Se on hyvä katella rauhassa tilanteen kehittymistä. :)



No mutta, nyt pitää taas kiitää palailemme myöhemmin :)

Mekin ollaan kaks niin vahvaa ja itsepäistä ihmistä, että väkisinkin suhteessa leiskuu ja salamoi. Toisaalta ollaanpa sitten todettu, ettei meillä ainakaan tylsää koskaan ole. Ja on suhteemme vuosi vuodelta pikkuisen aina tasoittunut, kun on opittu joustamaan ja huomioimaan toinen toisiamme.

Meidän parisuhde on kyllä ollut koko sen 2,5v historian ajan tosi rauhallinen ja tasainen. Ollaan molemmat aika rauhallisia ja joustavia ihmisiä, joten suuria riitoja ei ole päässyt syntymään. Ensimmäinen puolitoista vuotta meni varmaan täysin ilman riitoja. Viimeisen vuoden aikana riitoa on syntynyt lähinnä kotitöistä ja miehen aikaa vievistä harrastuksista.



Kaverit alussa puhuikin, että tässä on kaksi lehmänhermoista toisensa löytänyt. Mutta kaikissa suhteissahan riitoja tulee, ei aina voi olla onni ja autuus. Riidat on myös merkki välittämisestä. Jos toisesta ei välitä, ei sen kanssa viitsi edes riidellä.



Vauvan teosta me ei olla ihan samoilla linjoilla vielä. Mies on sanonut, että sitten heti yritetään kun koulusta valmistun, mutta minä en malttaisi odottaa. Koulua n.1,5v jäljellä. Tiedän ettei ole loppujen lopuksi pitkä aika, mutta tuntuu nyt ikuisuudelta. Olen aina halunnut tehdä nuorena lapset, sillä olen kuullut niin monen lähemmäs nelikymppisen äidin sanovan ettei enää jaksa samanlailla kun parikymppisenä yövalvomisia ja lapsen itkua. Ja onhan se riskien kannaltakin toivottavampaa saada lapset reilu parikymppisenä kun 20v päästä. Miehelläkin on ikää jo nyt yli 30, niin en haluaisi senkään vuoksi kauaa odottaa, että hänkin jaksaa olla hommassa mukana.



Jotenkin on vain semmoinen tunne että on kauhean kiire tekemään kaikki, vaikka sitä aikaa olisikin. Mutta eiköhän ne asiat lopulta mene niinkuin ne on tarkoitettu.

Olitte mielenkiintoisista asioista jutelleet, joten ajattelin kantaa korteni kekoon =) Ensiksi tervetuloa uudet =) Minä useimmiten taustailen, kun omat tunteet kolmosen hankinnasta ovat ihan sekaisin. Tiedän, että kolmannen haluan, mutta milloin. Miehellä on vauvakuume, minullakin periaatteessa? Välillä olen valmis heittämään pillerit nurkkaa heti, välillä järki haraa vastaan. Juuh, kai nämä tunteet tästä selviävät.



Parisuhde: Meillä minä olen se rauhallinen (lasten myötä olen saanut kilon rauhallisuutta) mies taas tulta ja tappuraa. Yhdessä ollaan oltu vuosikaudet, joista kihloissa reilu neljä ja naimisissa kaksi ja puoli vuotta. Naimisiin mentiin heinäkuussa 04 ja kuopus syntyi toukokuussa 05 =) Esikoinen oli reilu kolme kun mentiin naimisiin, ´halusimme mennä naismisiin ennen seuraavan lapsen syntymää. Naimisiin mentiin aika pitkälti järkisyistä (toki rakkaudestakin) Ilman lapsia, oltaisiin tuskin vieläkään naimisissa.



KP: Kiva kun olet löytänyt rinnallesi ihanan miehen ja etenette noin rauhassa =)



Palaan kommentoimaan, nyt kuopus repii kättä ja komentaa " mennään"



Mareila

Tai kiire ja kiire.. kuitenkin tällainen malttamaton olo, ettei haluais odottaa enää yhtään pidemmälle eikä pettyä enää yhtään ainoaa kertaa.. Minä oon itselleni perustellut kiirettäni sillä, että haluaisin olla nuori äiti (nyt kylläkin se on jo myöhäistä, jos uskoo tilastoihin) ja pelännyt että hedelmällisyys tulee laskemaan 30 vuoden jälkeen. Kunpa en olisi koskaan tämmöisestä lukenutkaan! Puuh.. :)



Sognatore

En olekkaan kirjoitellut ikuisuuteen!

Ei sillä että nytkään olisi mitään kerrottavaa mutta ajattelin muistuttaa olemassa olostani :) Parit gallupit oli laitettu pystyyn joten vastailempa niihin.



Olemme menossa puolen vuoden sisään naimisiin ja ne touhut ovatkin viime aikoina syrjäyttäneet vauva ajatukset aikalailla kokonais valtaisesti. Siinä sisaret oikein hyvä keino jos vauva kuume nousee liian korkealle :)



Suhteessamme on kaksi hyvin vahvaa osapuolta. Mutta aika kivasti tämä yhteiselo saman katon alla on sujunut jo muutaman vuoden. Itse en jaksa tapella ja mies rakastaa väittelyä.... eli hakee päänaukomis kohteensa muualta eli toisin sanoen töistä!



Omassa napaskuikkelissa ei siis mitään erikoista vauva saralla. Laihtumisenhan aloitin vuoden vaihteessa kun makkarat rupes tympimään oikein kunnolla ja saldoa on tähän mennessä noin -6kg! Jihaa....



Onneksi kenelläkään oikein läheisellä (niin kuin teillä osalla) ei ole pieniä nyyttejä tai edes tulossa!



Muhku

ja mies tyyni viilipytty. Minä huudan ja meuhkaan ja mies naureskelee mulle :)

isoja riitoja ei juurikaan oo ollut ja nykyään jos jostain kinastellaan, niin ne on nää perusjutut: kotityöt, rahankäyttö ja harrastukset.



Kiersin eilen kirpparilla etsimässä kirjoja ja leluja ja löysin aivan turkasen ihania vauvanvaatteita ja äitiysvaatteita. Pieniä 56- senttisiä bodeja ja potkareita ja juuri mun tyylisiä mammavaatteita... Taas vauvakuume nousi pykälällä.



Väliin mä mietin, että mitä me kans odotellaan. Jos nyt tulisin raskaaksi, olis ikäero melkein 3v. Eli ei ees mikään mahdoton. Asuntoon mahduttais, auto on tilavahko farmari jne.

Mutta sitten taas mietin, kuinka kiva on kun hiukan pääsee kulkemaan tai saa liki kaikki yöt nukkua ilman syöttelemistä ja vaipanvaihtoa.

Ja painoa tosissaan sais tipauttaa muutaman kymmenen kiloa ennen seuraavaa raskautta.



No, tän vuoden aikana ei yritys ala ainakaan, se on melko varmaa. Mutta jos sitten ens vuonna heti 30- vuotissynttäreiden jälkeen :))



C

Mä huvikseni luin joskus jotain skorpionin (minä) ja neitsyen (mies) suhteesta ja se kyllä istu meihin ku nenä päähän. Kaks vahvaa tahto luonnetta. :) Mä oon suuripiirteisempi ja pystyn tekeen päätöksiä nopeesti paineen alla. Mies taas on ihan älytön pilkunviilaaja ja jahkailija. G: Onko muilla tällaiset horoskooppi hömpät osuneet kohdilleen?



Me tavallaan täydennetään toisiamme silleen, et jos mä oon menossa päätä pahkaa johonki mies vähä hissuttelee mun vauhtia ja mä taas saan vauhtia sen tekemisiin. :) Muuten huumorintajun puolesta sovitaan oikein hyvin yhteen ja arvot+ajatusmaailma on aika samanlainen. Myrskyisintä aikaa oli meillä se ensimmäinen puolitoista vuotta. Nyt menee oikein hyvin, tosin ukko on siellä rauhanturvahommissa vieraalla maalla kaukana. :)Riidat nykyään johtuu aika pitkälti siitä, et me ollaan samaa mieltä jostain asiasta, mut ilmastaan se niin eri tavoin, et toinen aattelee, et se toinen ei taas tajua mitään. :) On se ukon räähkä silti niin ihana. :)



Kunhan tästä projekti junioristakin oltais joskus tulevaisuudessa samaa mieltä. Kyllä mä koitan sille selittää sitä, et kun omat vanhemmat on saaneet mut nelikymppisinä, et tiedän millaista se on olla ala-asteikäisen vanhempi viiskymppisenä ja teini-ikäisen vanhempi kuuskymppisenä. Sen se on suostunut sanomaan, et parin vuoden päästä ois kiva saada muksu kun se on 27 (eli puoltoista vuotta). Ukko tuntuu unohtaneen tän 9 kuukauden muhimisajan. :)

Kinttunen

Meillä on kanssa välillä mies unohtanut sen että jos lupa annetaan niin on hyvin epätoden näköistä että testiin pärähtää samantien plussa ja siihen päälle odotus :) hehee... musta tuntuu ja kuullostaa siltä että jos lupa myönnetään niin huutava ja kitisevä napero on meillä jo ensi viikolla! miehet....

Näemmä ne miehet tuntuvat olevan aika lailla samanlaisia.. Minusta myös tuntunut, ettei rakkaani vaan ymmärrä kuinka pitkässä puussa lastensaanti voi olla.. Tai voihan olla, että hän ei juuri tällä hetkellä haluakaan ajatella sen helppoutta eikä vaikeutta.



Tänään on ollut ihana ilta, ollaan lähekkäin katseltu leffaa ja silitelty toisiamme. Päivällä vähän jotain juteltiin tästä vauveliasiasta ja sain nyt sitten oikein luvan kuumeilla hiljaa itsekseni. Mies ei silti edelleenkään halua alkaa yrittämään. Turhauttavaahan tämä meinaa olla, kun kaikki tuntuis olevan valmiina, molemmat töissä, on iso talo ja tilaa vaikka tusinalle lapsia, autot molemmilla, farkkukin juuri mulle vaihdettiin alle.. Ainoa mutta on mies.. Noh, minä jatkan odottamista ja toivomista! :)



Kauniita haaveunia haaveilijat! :)



Sognatore

Olipas mielenkiintoista keskustelua pinossamme. Kannanpa korteni kekoon...



Parisuhteesta... yhdessä ollaan oltu lähes 10 vuotta, josta naimisissa 8½ vuotta. Aika tasaista on meilläkin ollut, vaikka mä olen tosi rauhallinen ja pitkähermoinen ja mieheni selvästi lyhytpinnaisempi. Ehkä me sitten tasoitamme toisiamme. Tää vuosituhat (2000 ->) on ollut meidän suhteessa oikein koetusten aikaa. On ollut jos minkämoisia vaikeuksia ja vastoinkäymisiä (keskenmenoja, sairautta, taloudellisia vaikeuksia jne.), mutta yhdessä ollaan pysytty kaikesta huolimatta. Välillä kyllä oli aika, jolloin oltiin jo laittamassa lusikoita jakoon. Useimmiten riitaa aiheutuu meilläkin kotitöistä, raha-asioista ei niinkään olla eri mieltä.



Horoskoopeista... En ole lukenut mitään luonnekuvauksia omasta (rapu) tai miehen (kaksonen) horoskoopeista, kun en niihin usko. Jos joku tietää, mitä rapunaisen ja kaksonen-miehen suhteesta sanotaan, niin voisin huvin vuoksi lukaista.



G: onko teillä jaettu kotitöitä? Miten? Meillä mä vastaan ruoka-asioista ja miehen vastuulla on autoista huolehtiminen. Ne on ainoat " selkeät" jaot meillä. Siivoukset ja pyykinpesut ym. sujuu kummaltakin.



Kiharapään viesteistä kuvastuu ihanasti, kuinka rakastunut hän on. Kovasti onnea teille!!



Mulle ei kuulu mitään ihmeellistä. Ei mitään uutta sitten edellisen kirjoituksen. Nyt poistun kahville!



Sanjuska

Kamalaa kun sai muutaman päivän jo oikeasti haaveilla vauvasta, mutta tulihan ne kuukautiset sitten ja kierto oli 36 päivää. Mistä tietää onko ovulaatiota edes ollut? Ei kai mistään enää tässä vaiheessa. Mitään tuntemuksia en oo koskaan seuraillu.



Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä reilut 5v. ja näistä pari vuotta naimisissa. Lapsia on kaksi. Tytöt syntynyt 2003 ja 2006. Ikäeroa kuitenkin 2v kun esikoinen syntynyt loppuvuodesta ja kuopus alkuvuodesta ;) 3 kaipuu on minulla kova, mutta mies ei vielä halua. On kyllä sanonut että haluaa 3 lasta mutta nyt voisi pitää vähän aikaa taukoa kun ei tuota ikääkään vielä niin kamalasti, että sen puoleen pitäis kiirehtiä



Tajusin tässä, että miten hyvä olisi jos nyt tulisin raskaaksi.Saisin olla raskaana ja kotona kun olen hoitovapaalla elokuuhun asti. Teen hoitotyötä ja viime raskaudesta jouduinkin sitten jäämään sairaslomalle ennen äitiyslomaa. Pitää yrittää vielä miehelle tuosta puhua ;)



Meillä on viime vuosi ollut aika rankka, mutta nyt helpottaa kun mies aloitti päivätyöt. Jossain vaiheessa vetosi siihen, että oma työtulevaisuus on auki niin ei halua sen takia vielä kolmatta.Sai juuri vakipaikan niin sekään veruke ei enää kelpaa minulle.Harmi että tuo mies ajattelee niin paljon rahaa ja toki jos menisin töihin niin tulot olisi paremmat.



mutta nyt pitää lähteä laittamaan lapsille iltapalaa niin pääsee itsekin huilaamaan.

Lapset sairaana,töissä kiire ja motivaatio kadoksissa.Vauvahaaveita pakko siirtää kun ei miestä nappaa...:( Elämä on.

Päivemmällä kävin " ilmoittautumassa" haaveilijoihin ja nyt aloitan sitten kirjoittelu-urani. Voin tosin jo tässä vaiheessa sanoa, etten ole kovin aktiivinen kirjoittelija. Yrittelen nyt kuitenkin.



Tänään olen ollut kotona esikon kanssa, kun pieni on kipeänä. Tosin vauhtia on riittänyt ihan tarpeeksi. Töissä olen äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen ehtinyt olla vasta pari kuukautta, joten ihan kotoisalta tuntuu tämä kotonaolo. Kyllähän täällä voisi olla muutoinkin lapsen kanssa! Mutta kyllä toisaalta halusin jo töihinkin, ja ikävä sanoa, mutta rahakin ratkaisi. Toisaalta olen kyllä ajatellut (saa nyt sit nähdä), että kakkosen jälkeen olen pidempään kotona.



Mietityttää kyllä tässä haaveilussa/kuumeilussa, että miten sitä kahden kanssa pärjää. Esikon kanssa oli kyllä tosi helppoa, sekä raskausaika, että vauva-aika. Mutta mitä jos kakkonen onkin sitten ihan toista maata. Allerginen koliikkivauva ja kovaluonteinenkin vielä... Juu, kyllähän sen järkeilee, että turha etukäteen tuollaisia miettiä. Mutta mietityttää kuitenkin. Ja miten raskausaika, jos tulee kremppoja ja väsymys nyt ainakin tulee varmasti...



Jännä olla täällä kuumeilupuolella, kun ekaa en oikein kuumeillut, vaikka pitkään sitä tehtiinkin. Eikä mulla nytkään mikään " kuume" ole, sellainen pieni kutina vain. Tosin huomaan, että täällä lukiessa tulee ihan toisenlaisia fiiliksiä. Siis positiivisesti!



Sitoutumisesta ainakin oli puhetta. Me ollaan oltu piiiitkään yhdessä. Vajaat yhdeksän vuotta ehdittiin olla kimpassa ennen kihlautumista, puolisen vuotta kihloissa ennen häitä ja melkein kolme vuotta naimisissa ennen esikoista. Mitä siitä nyt sitten tulee... *laskee* Nyt ollaan oltu yhdessä 14 vuotta! HUH!



Ollaan tasaisia luonteita molemmat, eikä juuri riitoja saada aikaan. Eri mieltä ollaan asioista ja välillä jompi kumpi on " pahalla päällä" , mutta mitään tappelua ei synny. Joskus nuorempana odotin, että jossain vaiheessa homma sitten räjähtää isosti. Mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole tapahtunut. Pitkässä suhteessa on kyllä se hyvä puoli, että tuntee toisen ihan läpikotaisin. Tietää suurin piirtein nenän asennosta, mitä sillä on mielessä... Vauvan myötä päätin, että teen kaikkeni, että tämä perhe pysyy koossa.



Kotitöistä. Meillä ei ole mitään virallista jakoa tehty. Mä olen ollut sellainen kanaemo suhteemme alusta asti, kun olen halunnut lelliä miestäni hyvällä ruualla ja leipomuksilla. Mies kokkailee silloin tällöin, ja yleensä niin, että mä huutelen toisesta huoneesta ohjeita! =) Olen kyllä " uhannut" , että saa opetella ruuanlaittoa, niin saa pidettyä lapset hengissä tulevaisuudessa. Siivoamisessa taidetaan olla yhtä laiskoja. Yritän pitää kämpän suht koht kunnossa, ettei ikinä pääsisi kerääntymään kovaa urakkaa. Tiedän, että sen purkaminen venyisi kuitenkin johonkin pakkotilanteeseen (esim. että anoppi on tulossa kylään.). Pyykkikone pyörii lähinnä mun toimesta, mutta ripustaminen ja poisviikkaaminen onnistuu molemmilta. Imurointi on yleensä miehen hommia. Joo, ja autoa huoltaa useammin mies, vaikka nuo perushommat onnistuisi kyllä multakin.



Lapsen hoitoon mies on osallistunut loistavasti! Välillä tosin uppoutuu mun mielestä liikaa lehden taakse, mutta ei voi kyllä haukkua. Hyvin on homma mennyt, en olisi etukäteen voinut kuvitellakaan. Siksi kai sitä uskaltaa haaveilla toisestakin, kun tietää, että mieheltä saa kyllä tukea.



Nyt on kyllä tullut ihan liian pitkä sepustus mun tapoihini nähden. =)Lähden saunaan ja sit nukkumaan.

Nyt olen siis yövuorossa töissä.. Olisin niin paljon mieluummin kotona nukkumassa kultani kanssa.. Ja nämä yöt alkaa olemaan vaikeampia, koska en enää samalla tavalla valvo edes kotona.. Vaan menemme melkein joka ilta ajoissa nukkumaan.. Varsinkin jos kultani menee aamuun kun aamuvuoro alkaa 06.00. Mutta nyt täytyy syödä eväs loppuun, että pääsee seuraavalle kierrolle..



Onneksi enää 3 tuntia jäljellä niin pääsee kotiin nukkumaan.. Mun selkä ei oikein tunnu tykkäävän näistä yövuoroista, kun " kiukuttelee" mulle taas.. Siis särkee.. Mutta johtuu varmaan siitä, että yövuorossa tulee melkein istuttua enemmän kuin liikuttua.. Ja tämän selän kanssa olisi pakko olla liikkeessä päivät.. Mutta jos se on vain hieronnan puutetta..



Täytyy mennä vaikka salille lauantaina ja varata hieronta johonkin päivään.. Jotta taas saa selän kuntoon..



KP

Siivouspäivä ja minä roikun netissä, no kohta on pakko ottaa niskasta itseäni kiinni.



KotityöG: Nyt kun olen hoitovapaalla, minä teen suurimman osan kotitöistä (mies tekee tosi pitkää päivää, joten ne lankeavat minulle, jos mies tulisi kotiin neljän aikaan, olisi tilanne erilainen) Pyykit on miehen homma, minä laitan koneeseen, mutta mies ripustaa ja se viikkaa kuka ehtii. Kun mies on kotona, menee kotityöt aika tasan.



Tango (lyhensin nimerkkisi) Meillä esikoinen oli superhelppo ja raskaus meni tosi hyvin. Tämän kakkosen kanssa taas melkein kaikki pahimmat pelkoni kävivät toteen, ensin oli ennenaikasen synnytyksen uhka, raskaus aikana oli kaikki mahdolliset krempat ainkain melkein. Pahimpana kivuliaat ja suhteellisen säännllölliset supistukset, joita tulikin 7 viikkoa. Vauva oli iso (4,2 ja 54) olen aina pelännyt ison vauvan synntystä ja tosi tempperamenttinen. Huuto alkoi synnäriltä ja sitä jatkui, poika ei ollut tyytyväinen missään muualla kuin sylissä (eikä siinäkään aina) Koko kuopuksen elämän aikana olen nukkunut alle 10 kokonaista yötä (poika ei siis vieläkään nuku öitään) Meillä on ollut ongelmia syömisessä...listaa voisi jatkaa. Mutta silti kaikki on ollut PALJON helpompaa kuin esikoisen kanssa ja huutokonsertit olen kestänyt tyynesti. Minun kokemukseni on, että hirveästi ei kannata pelätä, minkälainen vauva tulee, siihen kun ei hirveästi voi vaikuttaa ;)



Nyt on mentävä siivoamaan, blaah...Mitäs viikonloppu suunnitelmia teillä on? Meillä ei oikeastaan ihmeempiä, huomenna saan omaa aikaa aamulla. Iltapäivällä mies menee kirjastoon ja me poikien kanssa minun vanhemmilleni. Sunnuntai ollaan varmaan kotosalla (mies ehkä menee taas kirjastoon)



Hauskaa viikonloppua haaveilijoille



Mareila

Rupes mies sitten eilen illalla perumaan suostumustaan lapsenhankintaan ja harrastamaan keskeytettyä yhdyntää... Voi pojat, senkö se luulee auttavan ja tehoavan! Onneksi tärppipäivät on jo takana ja ei auta kuin toivoa että pulla on jo uunissa. Ihmemies kun osasta kuuta ei välitä ehkäisystä mitään ja sitten iskee joku ihme jarru päälle, näin meillä joka kuukausi. Aikuinen mies, eikö voisi jo päättää!

Mä voin vaan kuvitella, et miten ottaa päähän. :( Jospa se siitä..



Mitä viikonloppusuunnitelmia arvon rouvilla ja neidellä on? :)