%% Joulutontut -06%% vko 50

Mukava olla taas palstan ääressä! Olin loppuviikon nettipimennossa ja meni tovi kahlatessa teidän kuulumisia! Täällähän on tapahtunut vaikka mitä!



Ensinnäkin pahoittelut tädistä Nonulille ja toivotaan ettei mannariille tule samaa kohtaloa! Toivottavasti äitsy testaili vaan vähän liian aikaisin....?



Meillä alkaa olla jo melkoinen tohina päällä täällä!!



Itse olen saanut pidettyä näppini erossa testihyllystä, ainakin toistaiseksi... Sille on kuitenkin looginen selitys:



Eilen en löytänyt testejä prismasta vaikka luulin niitä siellä olevan??! Yritin etsiä kaikista mahdollisista hyllyistä mutta ei osunut silmään? Osaako joku sanoa missä hyllyssä niiden pitäsi olla (olettaen että ketjujen tavarat on jotenkin tietyllä logiikalla sijoitettu?)



Mulla kierto vaiheessa 23/27-30 joten vähän jänskättää. En tiedä olenko kuvitellut nuo pienet alavatsan nippailut (niin isäntä väittää), mutta kun on ekaa kertaa liikenteessä niin ei oikein tiedä mitä odottaa. Mutta eiköhän tässä pääse viimeistään ensi viikolla selvyyteen.



Loppuviikko meni kotona remppaa tehdessä ja sukulaisia maakunnassa kiertäessä. Sain ostettua lastenhuoneeseen maalin ja raivattua sen mukavasti. Meillä on perintökehto valmiina, se pitäisi hioa ja vahata tai maalata sekä tehdä lipastosta hoitopöytä...



Isäntä onneton vilustutti itsensä jouluvaloja laittaessa ja luvassa on yletäntä hoivaamista. Miksi miehet on aina niin järjettömän ressukoita sairastuessaan pieneen nuhaan? Meillä on joka kerta sama juttu, ruikutus on valtaisaa ja loppu on lähellä...

No ehkä on ihan hyvää harjoittelua ;)



Mutta nyt tarmolla töiden pariin.



Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ja kirjoitelkaa kuulumisia!!

Huomenta tonttuset!



Olipa taas mukava lueskella kuulumisianne. Pahoittelut nonulille tädistä ja mannariille sen " uhasta" . Mutta ihanan positiivisesti ja realistisesti osaatte asiaan suhtautua. Tuota samaa asennetta koetan imeä itseenikin :) Harvoinhan se ekalla kertaa tärppää, katellaan rauhassa... yeah right ;)



Mukava myös kuulla teidän muiden pillereiden jättäneiden kokemuksista. Saapa nähdä, mitä itselle on luvassa. Nyt olo on ollut ihan normaali, mutta tuskin kroppa vielä on huomannut, ettei uutta pilleriliuskaa olekaan aloitettu. Pientä ruskeahkoa vuotoa on itselläkin päivittäin, joten se ehkä eka " oire" lopettamisesta. Hyvä kuulla, että outoja vuotoja on ollut muillakin!



Meillä ei tosiaan vielä lapsia ole ja sehän tästä kaikesta tekee entistä jännempää :) Viikon kuluttua voisi ruveta ovisoireita bongailemaan... täytynee vielä ottaa miehenkin kanssa puheeksi, että koitetaanko heti tästä ekastakin kierrosta. Alunperin suunniteltiin menevämme kortsujen kanssa tämän ekan kierron, mutta itsellä on mieli tässä " huomaamatta" muuttunut :)



Mukavaa viikkoa jokaiselle ja kuulumisia kuulostellaan!



fudgis (kp 7/??)

Olipa piristävää huomata että uutta tekstiä tullut taas tontuilta, vaikka ei nuo täti-uutiset kivoja olekaan :/ argh! Ja uutta putkeen, se on hyvä asenne, myös noin kirjaimellisesti ;)



Calle77: Mulla nyt kp 20 että ihan perässä tullaan! Olen tässä miettinyt et jos täti ei tule kylään ennen joulua niin vois piruuttaan testata jouluaattona aamulla, sillon olis kp 33 et vähän liian aikaista ehkä mut olis hauska juttu. Mulla ei tietty hajuakaan mun kierron pituudesta, luulen et ennen pillereitä se oli jotain 28-29 päivää, ei tullut sillon ikinä laskettua, kirottua vaan sitä et tuntui siltä että menkat on koko ajan..Olen kanssa kuvitellut itselleni kaikenlaisia nippailuja vatsassa, taitavat johtua siitä et koko ajan ihan turvonnut ja " ilmava" olo ollut pari viikkoa. Jotenkin outoa, johtuuko sitten pillereiden lopettamisesta, niistä vitamiinipillereistä tai mistä, koko ajan kuitenkin vatsa kipuilee.



Ulkona on niin synkkää et tulee ahistus! Tulisi jo lunta ***



Palataan astialle..

Mahtava tuuli, oltiin lasten kanssa aamupäivällä jo pari tuntia ulkosalla, ja pienimmät meinas lähteä tuulen mukana:) oma pikkuneiti veti epätoivoisesti pikkusta pulkkansa, ja kitisi, kun se ei liikkunu:) Ollaan isännän kanssa katteltu nettisivuilta kovasti säärintamien kulkua, ja olisi ainakin niiden mukaan loppuviikosta tulossa kylmä rintama suomeen päin, ihan siis myös etelä-suomeenkin... toivo valkoisesta joulusta alkaa taas elää!!



Calle77 mäkin esikoisen testailuvaiheessa pähkäilin, joka kaupassa, et missä ne testit oikeen on, ja jostain kumman syystä ne löytyy luontaistuotehyllystä!! En tiedä mikä järki siinä sitten on:)



).( kp2 täti on aika vihainen, mutta kovin pihi, eli kivut on ollu aika kovat, pillereitä on menny pian paketillinen, mut vuotoa on ollut tosi niukkaa!! Ihan kiva sinänsä, et ei tarvi pikkuneidin housuvaipoissa kulkea, nimittäin joskus on ollut kyl niinkin runsasta vuotoa!



Mä pukutan teille piinaviikos kourissa oleville!!



Nyt pitää mennä laittamaan lapsia tutimaan!!

yritin siis sanoa, et mä peukutan teille piinaviikkoilijoille!!

Kiva kuulla, että monilla on plussautumisen mahdollisuudet lähellä. Plussatuulia teille kaikille! Mulla on tänään kp28/? eikä ole mitään tuntemuksia menkkojen tai raskauden suhteen. Aiemmin mulla on ollut lyhyehkö kierto (21-28), mutta nyt ei ole vielä tietoa kierron pituudesta. Sen kuitenkin opin ensimmäisen lapsen kohdalla, että kiertojen pituudet saattavat vaihdella suuresti pillereiden lopettamisen jälkeen. Itse asiassa toivon toisaalta, että en olisi vielä raskaana sillä toivon lapsen syntyvän työkiireiden vuoksi vasta vuodenvaihteessa 2007/2008. Tämän vuoksi en suunnittele vielä raskaustestejäkään. Onko muilla näin ristiriitaisia tuntemuksia raskautumisen suhteen?

Essi80: Näköjään alkaa olla sullakin kaikesta huolimatta jännät ajat ;) Mulla hieman samanlaiset tuntemukset kuin sullakin. Mun pitäisi vihdoin ja viimein valmistua ensi maaliskuussa, on ollut pari vuotta opinnot tauolla pätkätöiden takia. Joka tapauksessa sillon maaliskuussa viimeistään pitäisi aloittaa työnhaku, mikä ei vält. kovin helppoa ns. maha pystyssä. Et vähän ristiriitainen olo kun toisaalta vauva olisi tervetullut, mutta toisaalta tässä vaiheessa se tarkoittaisi huonompaa taloudellista tilannetta ja epävarmuutta oman työuran suhteen tulevaisuudessa. Toisaalta olen sillä asenteella et hyvä aloittaa yritys aikaisin kaiken varalta..



Että tällaista vuodatusta, kiva tietää että muitakin ristiriitaisia kuumeilijoita, tai siis tonttuja..

ESSI80 ja SOPHIE77 kyllä minullakin usein on ristiriitaisia tunteita. Alunperin isäntä oli se ensin kuumeileva, ei mitenkään kertonut siitä heti suoraan, mutta ohimennen sitten sanoi, että on ollut jo pitkään valmis uuteen vauvaan, mutta, koska minä en ollut, hän oli vain odotellut. Nytkin välillä kysyy, että olenko ihan varma, että olen valmis toiseen. Hassua, ennen esikkoa se oli tyystin toisinpäin! En varmaan olisi vieläkään kovin kuumeileva, ellei veljeni vaimoke olisi saanut lastaan pari viikkoa sitten. minulla taasen nuo ristiriitaiset tunteet liittyvät kyllä psyykkisiin juttuihin, toisin kuin teillä työasioihin. minulla oli lievä babyblues esikoisesta, joskin myös samoihin aikoihin ostimme vanhan omakotitalon, ja aloimme rempata sitä, myös paineet minun työni jatkumisesta... niin kaikki liittyi kaikkeen. Ensimmäisen kohdalla ne odotukset vauvasta ovat myös kovin ruusunpunaiset... Mutta kummasti ne kaikki pelot sitten vain karisevat, ja vauvansaanti-tauti iskee uudestaan:)) Sanotaan näin, että vielä puolivuotta sitten ajattelin, että ei toista vielä moneen vuoteen, jos koskaan. kyllä minä sitten aloin sitä vähitellen pohtia, että, jos en nyt sitä toista ala tahtoa, niin minusta tulee niin mukavuudenhaluinen, että en tosiaan halua enempää! Ei uskoisi, että olen ajatellut noin. Minä joka olin aina halunnut paljon lapsia:) Ja nyt olen taas vauvanhajun pauloissa. Olem nyös nyt vauvaa " tehdessä" paljon tyynempi, otan asian niin, että tulee jos tulee, ei kiirettä!!



Oho mikä vuodatus..



kirjoittelemisiin!!

Tulin just kaupasta ja palo hermo kyllä niin pahasti, et jouduin kassallekin antaan palautetta. Meillä on tollanen kohtuullisen kokonen K-kauppa, jossa on tosi ahtaat käytävät, enkä yleensä tykkää käydä siellä rattaiden kanssa, mut joskus on pakko. Tänään se oli ihan tupaten täynnä jo noin aikasin ja yritä siellä sit edetä kori toisessa kädessä ja toisella vaunuja ohjaillen, kun on vielä joka käytävällä joku rullakko tai tyhjiä pahvilaatikoita tai muuta vastaavaa. Ymmärrän, että joulukiireiden takia ne siellä on, mutta kyllä kai siellä pitäis pystyä vaunujenkin kanssa liikkumaan. Kassatyttö lupas kuitenkin puhua asiasta eteenpäin.



Olikos se Calle77, joka kyseli siitä raskaustestien paikasta. Meidänkin S-marketissa ne on luontaistuotehyllyssä. Tosi alhaalla siellä eli joutuu kykkimään löytääkseen.



Itellä tänään kp23. Nyt lasken ton mukaan niin ei tule mitään tyhmiä ajatuksia. Enkä ole enää edes kauheen varma noista mahatuntemuksista. Ikään kuin välillä olis, mutta yritän olla miettimättä.



Mites Mannarii? Onko täti pysytellyt poissa?



Kaikille hyvää viikonalkua

Äitsy

Menipä aikaa kun luin teidän kaikkien kuulumiset, ihan kuin jotain jännitysromaania olisin lukenut, niin elin mukana viikonlopun tapahtumissa! Kyllä ne pikkutontut sieltä vielä ilmaantuvat, odottakaas vain! Harvoin tosiaan ihan heti tärppääkään, on ihan tavallista että onnistuneeseen plussaukseen menee useampikin kierto. Omalta kohdaltani voin sanoa, että mitä vähemmän sitä odottaa, sitä todennäköisemmin se tapahtuu!



Terveisiä Lontoosta ja Placebon keikalta! Lontoossa vasta olikin kunnon jouluhulinat. Oxford Street oikein kuhisi ihmisiä! Siellä ei muuten meikäläisten vaunuilla ja yhdistelmillä olisi toivoakaan liikkua, pikkuruiset sateenvarjorattaat olivat ainoat mitä liikeenteessä näkyi. Eipä muuten ennen äitiyttä ole tullut seurattua tuollaistakaan! Ihmettelin myös miten siellä puetaan lapsia, pipoista ja kintaista ei ollut tietoakaan, vaikka itsekin välillä tuulessa paleli, kovin vähissä vaatteissa tuntuivat tarkenevan, huh!



Itselläni kp9 menossa, hedelmällisintä aikaa siis tässä odotellessa..! Katsotaan mitä tuleman pitää!



Plussatuulia!

Iltavuoro takana. Oli lähellä etten joutunu jäämään yövuoroon heti perään. Ei olis kyllä jaksanut. Tuntuu että on niin synkkää ja pimeää koko päivän että 8 tuntiakin on aivan tarpeeksi.



Frankie: oli varmaan ihanaa käydä näin joulun alla Lontoossa. Tarttuiko paljon lahjoja mukaan?



Essi, Sophie: Ristiriitaisia ajatuksia täälläkin. Välillä toivon meille syysvauvaa ja taas toisena hetkenä mietin jospa saataiskin nyytti vasta yli vuoden päästä. Mä niin haluaisin tehdä sen tekemättömän häämatkan (mentiin heinäkuussa naimisiin) joka jäi työkiireiden takia tekemättä.



Calle: sulla on piinaviikko. Plussatuulia täältäpäin!



Nonuli sai sitte tädin kylään: pahoitteluni!! Toivottavasti häipyy nopeesti että pääsette jatkamaan harjoituksia!



Frankie ja Fudgis: teillä on kierto melkein samassa vaiheessa. Pääsette kohta pupuilemaan urakalla tahoillanne. Ei kun peitot heilumaan!!



Manteli huhuu missä mennään?



Äitsy: joopa joo täti on vieläkin poissa vaikka miinusta tuli sunnuntaina. Nippailee toisinaan mutta mitään ei tapahdu. Paitsi hiivailee ikävästi. Mulla on niitä maitohappobakteeri-kapseleita joilla sen saa suht nopeasti kuriin ja kutinan veks. Epäilen että enteilee tädin tuloa. Tänään kp. 31



Mannarii

Kylläpas mein koti on nyt niin toivottoman autio, olen urakalla pessyt mattoja. Ostin kyllä kolme joulunpunaista uuttakin mattoa, mut nyt kun on uusi koti ja paljon enemmän huoneita, niin mattojakin tarvitaan paljon. Isomummu se oli kiltti ja ompeli mulle jouluverhot, minä kun olen toivoton poropeukalo. Nyt vain ollaan " alastomina" aatonaattoon asti, jouluvalojakin piti ostaa lisää, kun on noita ikkunoitakin nyt tuhottoman paljon.. Ah miten odotan kun saa lopullisen joulun tehdä, laitella jouluvaloja, pestä ja puunata... Voi, kuinka mä odotan sitä niinkuin pikkulapset joulupukkia! Piparitalo(muumi) värkättiin eilis ehtoona, ja oli siinä väkertämistä, sormet ja hermot paloi;) Mut hieno tuli, ja on ainakin oman näköinen!



Frankie oliko Lontoossa kallista? Ehkä minäkin sinne joskus pääsen...Hmm en vähään aikaan, kun ollaan tällähetkellä niin kovasti naimisissa pankin kanssa!!

Mannarii sulle minä peukutan, niinkauan kun täti on mun luona, niin sulla on toivoa!



).( kp3 ja täti jo pakkaa kovaa vauhtia kassejaan. En muista koska olisi näin niukat kuukautiset mulla ollu, ja lyhkäsetkin ku mitkä.

jos ne nyt sit kerranki alkas olemaan ns.normaalit niinkun muillakin ihmisillä:) toivossa on hyvä elää;)



Tonttuilemisiin!!

Frankie: Kiitos terveisistä! Lontoo on oikein mukava paikka, siellä on tullut käytyä ja asuttuakin vähän aikaa. Joku taisi kysyä kalleudesta, sitä se on, mutta lentoja saattaa saada sinnepäin aika halvalla. Muistan millaista siellä oli joulun alla, ihanaa :)



mannarii: Mulla kanssa hiivailut ikuisena vaivana, ajattelin et nyt ei enää tulis kun jätin pillerit pois mutta kyllä taas kutisee, argh! Toisaalta tuli ahmittua viikonloppuna paljon kaikkea vehnä- ja sokeripitoista et ehkä siinä selitys. Täytyy kokeilla niitä maitohappobakteereita, kiitos vinkistä!



Omaa napaa sen verran et olin eilen ihan varma että täti kolkuttelee oven takana kun oli just sellaset vatsakivut, mutta toistaiseksi ei ainakaan viel näy mitään. Mulla kuitenkin vasta kp 21! Täytyy varmaan alkaa kanniskella " vaippoja" mukana kun ei tiedä koska housuihin valahtaa..



Olen toisaalta alkanut pohtia, että pitäiskö mennä gynekologin pakeille tarkistukseen varmuuden vuoksi. Mua ei ole koskaan ultrattu ja olen miettinyt et jos on jotain myomia tai jotain tullut, kun kipuilee vähän koko ajan ja mun äidillä on ollut kaikenlaista vaivaa jo alle kolmekymppisenä.



Plussatuulia ainakin callelle!! Olikohan muita piinaviikkoilijoita..?

Lueskelin äsken uusinta vauva-lehteä. silmät iskeyty heti mainokseen; varhainen raskaustesti. Testi tunnistaa mahdollisen raskauden jo noin KYMMENEN PÄIVÄÄ YHDYNNÄN JÄLKEEN. (voi hyvät hyttyset, kohta tulee varmasti testi joka ilmottaa heti oliko onnistunut yhdyntä, eli oliko paikanpäällä munasolu, ja hedelmöittikö siitiö sen, vai oliko hukka reisu;) )Testi ei kyl ole hirviän kallis, Barnierin Care-testisarja vain apteekeista, raskaustestit 8-10ekeä...jos joku meinaan nyt innostui, ja tahtoo ostaa niitä;))



).( musta muuten on alkanu tuntua siltä, et mitä useemmin mä viivyn näillä sivuilla, ni sitä enemmän mä laskeskelen päiviä ja mietin aivan mahottomasti ovulaatioita, ja raskautumista ja täti-punaista jne...

Ennen esikoista en koskaan laskeskellu päiviä:)

taitaa käydä niin, et mitä enempi mietti, laskee ja pähkäilee, sitä enempi stressaa ja sitä huonommin raskautuu...hmm toisaalta tärkeintähän tässä on vertaistuki, on tosi kiva olla samassa veneessä muiden kanssa ja miettiä ja pähkäillä asioita, ja innostua toisten raskautumisoireista ja plussauutisista!!



Otetaanhan lunkisti ja puhalletaan raskautumispulveria toisillemme!!

Outoa tulla töihin nyt vasta, olen yleensä paikalla tuossa seitsemän maissa ja tänään poikkeuksellisesti nyt vasta, outoa...



Kävin illalla palstalla ja alkoi naurattamaan tämä meidän ketju ;)



Kun luin viimeisen viestin ja joku (oliko Mannarii?) mainitsi sen uusimman raskaustestin ja vauvalehden niin tuli heti mieleen että ainakin jälkimmäisestä syystä on palstalla hiljaista kun kaikki lukevat uusinta lehteä...



Tuleeko monelle joku / useampi vauva tai perheaihainen lehti? Itse pähkäilin pitkään tilaanko ja sitten taivuin ja tilasin yhden ja loput ostan sitten jos (=aina) jotain mielenkiintoista löytyy...



Työskentelin viime vuoden toisella puolella Suomea ja oli ihana kun sai " seuraa" lehdistä. Meillä tuntuu nykyään olevan vähän joka paikassa näitä lehtiä mun jäljiltä ja olen vaivihkaa pannut merkille,e ttä jopa isäntä selaislee niitä ihan kiinnostuneen oloisena (kolmen vuoden hiljainen propaganda tekee tehtävänsä!)



).( Tällä viikolla pitäisi ilmaantua kuukautiset. Hämmentävää on se, että yleensä kolme neljä päivää ennen tulee sellaista " varoitusvuotoa" ja ainakaan vielä sitä ei ole näkynyt. Pienoinen jomotus vatsassa jatkuu mutta en oikein tiedä mitä se on.



Olen saanut useammin kuin kerran itseni kiinni käyttäytymästä kuin jo olisin raskaana, jänistin työpaikan kouhuviinitarjoilut vedoten työkiireisiin ja illalla jätin särkylääkkeen ottamatta kun kotona ei ollut panadolia, samoin särkyvoiteen laittamatta kun sisälsi ibuprofeenia. Mulla on niskat olleet todella kipeät ja jumissa, niin kipeät että syvään hengittäessä sattuu.



Perjantaina olen menossa viettämään " omaa iltaa" ehdottoman suosikkibändini keikalle ja kauhulla odotan sitä tupakansavua...



Mä olen ihan outo :O





Mitäs muut?

edelliseen; Nonulihan se oli joka oli minun lisäkseni nenä kiinni lehdessä eilen :)

Huomenta!



Olin jo vakaasti päättänyt, että nyt hetkeksi rauhoitun tämän palstan seuraamisessa, mutta olitte kirjoittaneet JUST samoja juttuja, mitä itsekin olin pohtinut, joten enhän minä nyt maltakaan vaieta :)



NONULI, olen pohtinut ihan samaa, että kun näitä sivuja seuraa, niin seuraa itseäänkin paljon tarkemmin. Ja kuumeilu senkun nousee. Ja tuntuu, että vauva-asiasta tulee vähän elämää suurempi juttu. Mutta kuten totesit, niin toisaalta vertaistuki on korvaamatonta. Ja on niin mukava elää mukana vaiheissanne! Varsinkin, kun omista toiveistaan ja haaveistaan ei puhu muille kuin miehelle, niin on kiva välillä päästä kertomaan omista kokemuksista ja ajatuksista muillekin.



CALLE77:n viesti sai melkein kyyneleet silmiin. Siis mainintasi " kolmen vuoden hiljaisesta propagandasta" ja sen tuottamasta tuloksesta. Kiva, että mainitsit siitä, lohdutti minua tällä hetkellä kummasti.



Otin nimittäin illalla puheeksi sen, että mitä jos alkaisimmekin yrittää nyt heti, ilman sitä kuukauden taukoa pillereiden lopettamisen jälkeen. Mies oli aika...hmm...yllättynyt...ja ainakin pettynyt siihen, että olin yksikseni tehnyt tuollaisia päätöksiä, enkä ollut asiasta puhunut. Äh. Tuntui tosi pahalta, mutta ymmärrän täysin hänen pointtinsa. Tähän asti vauva-ajatus on ollut vain semmoinen pieni kutina ja ollaan puhuttu, että katsotaan sitten vuodenvaihteen jälkeen. Ja minä olen tietysti heti tulkinnut, että tuo " katsominen" tarkoittaa yrityksen aloittamista. Ja kun suuri muutos ymmärrettävästi pelottaa miestä(kin), niin hän ei oikein näistä yksintehdyistä päätöksistäni aikaistamisesta innostu. Kokee varmaan loukkauksena, kun keskenäni muutan suunnitelmia.



Jotenkin tämä palstailu on saanut minut ehkä vähän liikaakin innostumaan ja vauvasta on tullut semmoinen ylitärkeä juttu. Kun vielä tässä vaiheessa - ja myös vauvan mahdollisesti joskus tultua - parisuhde on kuitenkin se pääjuttu, johon pitäisi keskittyä. Turvallinen parisuhde on paras turva lapsellekin.



Ilta meni itkiessä (mietin, että onkohan tämä nyt eka oire siitä pillereiden lopettamisesta, ko en noin paljoa ole itkenyt aikoihin!). Onneksi saatiin asiasta puhuttua miehen kanssa ja nukkumaan pystyi menemään jo suht hyvillä mielin. Saatiin asia puhuttua, vaikka kummallekin varmasti jäi vähän kurja olo. Kun asiasta ollaan eri mieltä, niin kummankin on pakko tyytyä kompromissiin. Olen nyt koettanut muistuttaa itseäni siitä, että näistä asioista on pakko osata keskustella ja puhua ja sopia, kun vauvan myötä vaikeita, sovittavia asioita tulee varmasti lisää. Tämä on siis hyvää harjoittelua parisuhteen hoidosta!



Anteeksi pitkä sepustus. Mutta tämmöinen anonyymi vertaisverkosto on oikeasti tosi hieno juttu. Jotenkin näitä omia ajatuksia saa tässä kirjoittaessa vähän järjestykseen. Nyt siis koetan malttaa pitää vauvakuumeen kurissa (mutta en taida kuitenkaan malttaa täältä palstalta pysyä pois ;)) ja keskittyä parisuhteeseen. Katellaan vuodenvaihteen jälkeen uudelleen. Onhan se hyvä nähdä, miten menkat tulee ilman hormonien avustusta. Ja oikeasti; yhdellä kuukaudella yrityksen aloittamisen siirtäminen on oikeasti aika pieni juttu. Vähän hävettää koko pitkä sepustukseni. #punastelee#



CALLE77:lle pidän peukkuja, että täti ei saapuisi ollenkaan - oireet ainakin kuulostavat hyviltä! :)

SOPHIE77: ajatuksesi gynelle menosta ei varmastikaan ole huono, varsinkin, jos äidilläsi on ollut samanmoisia ongelmia. Gynekäynti varmasti helpottaisi omaa oloasi, kun saisi varmuuden asioihin.

ESSI80: Kerrohan, miten käy. Kp' si ainakin ovat aika hyvät. Jos sattuisi niin, että raskautuisit jo nyt, niin kyllä varmasti muutkin asiat järjestyvät siinä sivussa, vaikka nyt työhommat kiireiseltä vaikuttaisivatkin. Asioilla on tapana järjestyä :)

ÄITSY05: hyvä, että annoit sinne kauppaan asiallista palautetta. Vain noin niitä asioita voi saada muuttumaan.

NONULI: kiva, että täti teki vain pikavierailun. Ja tosiaan kuten sanoit, niin tämä vertaistuki on korvaamatonta, joten jatketaan ahkerasti palstailua - ilman, että kuume nousee liian kovaksi. heh, mitenhän siinä onnistuisi...

MANNARII: onko tätiä vielä näkynyt?

FRANKIE: kiitoksia Lontoonterveisistä - kuulostivat hyviltä! Pidähän sinä peitot heilumassa ahkerasti, kun ollaan samoissa vaiheissa ovista odotellessa. Minäkin koetan pitää, harjoituksena seuraavaa kiertoa varten ;)



Täytyy itselleen myöntää, että sitä on taas jo sitten suunnittelemassa seuraavaa kiertoa, vaikka kovasti olen koettanut itselleni vakuuttaa, etten halua painostaa miestä mihinkään. Haluan, että hänkin on vauvaprojektissa täysillä mukana. Mutta täytynee kuitenkin muistaa se, että tuskin mies vauvakuumetta ihan yhtä voimakkaasti kokee kuin nainen, vaan ottaa sen enemmän järjellä. Mutta sittenkään en halua joka välissä olla kyselemässä, että joko nyt...joko nyt... menee mieheltä pian maku koko hommasta ;)

Iso halaus sinulle ystäväiseni!



Tiedän tismalleen miltä sinusta tuntuu....



Taustaksi omaani vähän jaan: Minä olen kuumeillut vauvaa jo pitkään, mutta mies ei ollut valmis edes ajatukseen. Olemme nyt olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja viime vuonna menimme naimisiin. Yksi syy miksi lähdin vuodeksi muualle töihin oli, ettei mies ollut valmis lapseen. Repäisin itseni irti, koska jossain vaiheessa ihan oikeasti mietin meneekö haluni omaan lapseen parisuhteeni edelle. Pelästyin ajatuksiani niin paljon että pakenin, kauas.



Etäisyys teki tehtävänsä ja kun palasin kotiin, mies oli päässyt asiassa eteenpäin ja tilanne on nyt mukava :) Meillä on aina ollut erittäin tasainen suhde, ei suuria riitoja eikä draamaa. Jälkikäteen huomaan paenneeni ongelmia, mutta samalla " kuin pakosta" antaneeni miehelle riittävää aikaa ja tilaa tutustua ajatuksiinsa lapsiasiassa.



Yhtenä viikonloppuna herra vaan totesi, että ok, nyt ajatus lapsesta tuntuu luonnolliselta. Pahinta minulle oli tuon kolmen vuoden aikana erottaa omat ajatukset ja haaveet miehen tunteista ja tajuta että olemme kaksi erillistä ihmistä ja loppupeleissä aina olet yksin. On vaan uskaltauduttava varaamaan toiseen ihmiseen koko painollaan, riskillä. Lopulta kun tuon tajusin, kuumeilusta tuli mun juttu ja tietoisesti pidin miehen pimennossa kuumeilustani ja päätin että en puhu asiasta hetkeen juuri hänelle mitään. Taukoaikana auttoi juuri tämä palstailu ja vertaistuki. Kunhan vaan pidin itselleni selvänä että omalla kohdalla ei ole vielä todellista aikataulua, vain haaveita ja ajatuksia.



Noniin, olipa paatosta ;) Näin siis minulla ajatukset kulkivat.



Mutta voimia sinulle ja hengaile mukana jos se helpottaa oloasi. Muista että aina löytyy joku jolla on sinua varten olkapää vapaana vaikkakin sitten virtuaalisesti :)



Ainiin, loppuviikoksi lupasi todella kaunista iltaa ja jopa viilenevää, onko talvi tulossa??? Hui ....

Tää on just tätä! Mä äsken kirjoittelin pitkän tarinan, mutta johonkin bittiavaruuteen se hävis.



Fudgis, halauksia ja jaksamista. Mä tiedän osittain tunteen. Mun on tietysti helppo sanoa, kun yksi lapsi jo on ja toiselle annettu vihreää valoa. Mutta on se vaatinut taivuttelua ja riitoja. Mutta sitten, kun mies on samalla kannalla, niin kyllä sekin kauheesti kuumeilee ja on pettynyt negatesteistä ja niin pois päin. Mutta aina riidoista tulee paha mieli.



Calle77, mulle tulee Vauva ja Kaksplussan ostan melkein aina. Odotus ja 9kuukautta jäi synnytyksen jälkeen kaupan hyllyyn, mutta viime aikoina on taas tarttunut käteen. Meikäläinen oli kans aika nenä kiinni lehdessä eilen illalla. (En muuten huomannut sitä mainosta, täytyypi kaivella uudelleen.)



Niistä lääkkeiden ja alkoholin sun muun välttämisestä vielä. Mun on pakko sanoa, että en kauheesti vältä. Oon päättänyt, että plussatestiin asti elän ihan normaalisti eli otan lasin viiniä silloin täillöin ja jopa tupakoin jonkun verran. Vaikka oliskin raskaana niin sikiölle ei siitä ole tässä vaiheessa haittaa. Tietenkään ei varmaan kannata ihan järjettömiä lärvejä vetää tai askia päivässä polttaa. Tietysti sitten kun plussa tulee, niin tietyt jutut jää.

Omaa napaa vielä vähän. Nyt taitaa olla kp25, edelleen on ne samat mahajutut, mutta en niille kauheesti arvoa anna. Jos oikeen yrittää keksiä, niin mua on muutama ilta kuvottanut inhottavasti. Mutta ei sekään oikeen kuvioon sovi, kun esikoisen kanssa ei mitään pahoinvointia juuri ollut ja sekin mikä oli, oli paljon myöhemmin.

Sellasta vielä, että meidän poika lähti eilen kävelemään! Just sopivasti ennen lauantaisia synttäreitään. Täällä on äiti ja isä tosi ylpeenä.



Hauskaa Lucianpäivää kaikille tonttutyttösille!



Ai niin, oltiin pojan kanssa eilen neuvolassa ja tuli mainostettua terkkarille, että toivottavasti nähdään paljon aikasemmin, kun pojan seuraavalla kerralla, mikä on siis vasta puolen vuoden päästä.=)

Täällä palstalla tapahtuu koko ajan niin paljon kaikkea jännittävää ettei tässä ehdi mitään muuta lueskellakaan ;)



Fudgis: On pahoillani sun puolesta. Ymmärrän kyllä että sulla on pettynyt fiilis, mutta pitkällä tähtäimellä ei se kuukauden tai kahden odottaminen pitkä aika ole. Sinä olet kuitenkin vielä tosi nuori, kyllä tässä aikaa on! Ja kuten sanoit, olen samaa mieltä että kyllä suhteen täytyy olla kaikin puolin kunnossa ja molemmat täysillä mukana lasten hankinnassa ennen kuin siihen lähdetään. Olen vaan ympärillä huomannut että kyllä se lapsen, varsinkin ensimmäisen, tulo on niin iso asia että suhde joutuu koetukselle. Jos kuitenkin molemmat täysillä mukana niin voi tukeutua toiseen kun on väsynyt ym. Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy! Toivon että kuitenkin pysyt meidän tonttuporukassa mukana ja ilmoittelet yhä kuulumisiasi, vaikutat ihanalta ihmiseltä :)



calle77: En ole ostanut mitään vauvalehtiä. Korkeintaan olen vilkuillut lehtien kansia hermostuneesti kaupan lehtihyllyssä. Pelkään että joku tuttu näkee minut vauvalehti kädessä ja tekee omat johtopäätöksensä. Ja toisaalta tunnen itseni jotenkin " huijariksi" jolla ei ole mitään tekemistä vauva-asioiden kanssa..en osaa selittää tätä tunnetta mitenkään järkevästi. Se liittyy jotenkin siihen että tuntuu epätodelliselta että voisin tulla raskaaksi.



äitsy05: Onnittelut pikkutaaperon kävelemään lähdön johdosta! Teillä taitaa tulla elämään nyt paljon vauhtia lisää ;) Olen samaa mieltä sun kanssa tuossa elämäntapa-asiassa. Olen myös juonut hiukan viiniä eri tilanteissa, koska raskaudesta ei ole vielä mitään tietoa. Luulen kyllä etten mitään kauheita lärvejä silti meinaa ottaa missään vaiheessa varmuuden vuoksi.



Keskiviikon jatkoa! Tänään lääkäriin..argh! :/