Kolmatta kuumeilevia???
Siis kaksi lasta ennestään ja kolmatta mieli tekee...Esikoinen on ihan pian 3-vuotias ja kuopus on 1v 3kk vanha ja vauvakuume nostaa päättään ihan todenteolla. Mieskin on ihan minun kuumeilustani tietämättömänä alkanut puhumaan kolmannesta lapsesta. Onko täällä muita samassa tilanteessa? Vaikka sydän hellii ajatusta kolmannesta niin silti jonkinverran epäillyttää...
Kommentit (27)
Esittelin itseni juuri tuolla syystoiveissa. Meillä lapsoset 2,5v ja 1v2kk, ja kuume valtava! Mieskin on nyt ihan täpinässä. Mun on vain PAKKO saada ensi vuosi opiskeltua, jos aion valmistua, joten syksyyn asti täytyy odotella yrityksen aloitusta.
Lapset ovat olleet nyt hoidossa, joten ajatus kolmannesta tarkoittaisi minulle myös aikaa taas kotona, josta olen pikku hiljaa alkanut pitää yhä enemmän! Aikaisemmin en ollut sitä tyyppiä. Toisaalta olen nauttinut työn tuomasta tehtävästä ja aikuiskontakteista, mutta...
Nyt jopa haaveilen raskausajasta.
Esikoinen kohta 1v7kk ja pikkukakkonen vajaa 2kuinen! Toiveissa olisi jo kolmas ja tarkoitus olisi tuossa elokuun kuluessa jättää ehkäisyt pois ja antaa kolmosen tulla kun sen aika on. :-)
Esikoinen on 5-vuotias ja nuorimmainen 3 v. Vielä puolisen vuotta sitten olin aika vahvasti sitä mieltä, että meidän perheen lapsiluku on nyt täynnä, mutta niin se mieli muuttuu!
Minulla on jo kuitenkin kolmenkympin rajapyykki ohitettuna, niin että kauaa ei olisi ollut enää kai järkevääkään odotella, jos perheenlisäys on suunnitelmissa.
Niinpä meillä on nyt sitten parin kierron verran yritetty ihan tositarkoituksella. Itseasiassa nyt eletään jänniä päiviä, kierto on ollut 26 - 31 päivää ja tänään on kp 32. Tänä aamuna jo hätäisenä testasin negaa, mutta en luovuta vielä. Menkkojen alusta kertovia oireita ei kuitenkaan vielä ole... Joten jos mitään ei lähipäivinä tapahdu, testaan uudelleen.
Meilläkin haaveillaan kolmosesta. Nuorimmainen on nyt 8,5 kk ja esikoinen jo koulussa. Haaveilin jo nuorimmaisen raskausaikana, että ehkä vielä kolmaskin tulisi meidän perheeseen mutta pelotti ottaa asia puheeksi miehen kanssa. Hän kun on ollut koko seurustelumme ajan (kohta 10v) melko ehdoton kahdesta lapsesta. Pitkään pyörittelin ajatusta ja tietysti oma kuume on kasvanut kasvamistaan tämän ihanan kakkosemme kanssa. No, uskalsin sitten vihdoinkin noin kuukausi sitten kysäistä miehen mielipidettä ihan suoraan. Hetken piti jännityksessä (ehdin jo pelätä pahinta, että tyrmää ajatuksen täysin) mutta sitten yllätyksekseni sanoikin, että olisihan se kolmas lapsi ihan ok! Ja että pistetäänkö heti alulle! Nyt sitten kunhan täti poistuu kuvioista niin päästään aloittelemaan yritystä. Vähän itseäni on alkanut jännittämään, että jos tärppää niin mitenköhän tulen jaksamaan alkuraskauden pahanolon ja väsymyksen tämän pienen touhukoneen kanssa. Mutta eiköhän siitä jotenkin selvitä!
esikoinen täyttää elokuussa 5 v. ja kakkonen kesäkuussa 2v. Meillä on kaksi poikaa ja täytyy myöntää että vauvahaaveet ovat varsin vaaleanpunaisia. Kunhan nyt ensin tärppäisikin, tuli sitten tyttö tai poika olisi hän kovasti toivottu ja rakas.
Kiva huomata, etten ole ainut " hullu" kuten kaveripiirini on minut leimannut. Kaveripiirissäni on muutama kahden lapsen perhe ja lisäksi yksilapsisia ja he eivät jaksa ymmärtää minun toivettani kolmannesta, joten en ole kamalasti viitsinyt mietteistäni edes puhua.
Minuakin mietityttää lähinnä arjen pyörittäminen kolmen lapsen kanssa. Toisaalta niin se mietitytti silloinkin kun kakkosta suunniteltiin ja odotettiin ja kaikki meni mitä parhaiten kun esikoisella oli jo selvät systeemit ja rytmit ja kakkonen sujahti valmiiseen päiväjärjestykseen. Toinen mikä takaraivossa vähän kalvaa on se, että huoliiko kukaan minua enää töihin jos tähän pötköön vielä kolmannen lapsen teen. Ehdin nimittäin ennen esikoista olla vain 4 kuukautta töissä ja sitten olen ollut " vain" kotona.
No maanantaina lähtee hormonikierukka jokatapauksessa pois (ehtihän se jopa vuoden ollakin), mutta ihan vielä ei yritys ainakaan todenteolla ala. Huvittavaa kyllä tuo kierukan poistaminenkin oli ihan miehen aatos, minä olin ihan vaan tarkastukseen menossa, joten kumpihan se meistä enemmän kuumeilee??
En tiedä nyt " kuumeilenko" toistaiseksi mitenkään ihmeemmin sitä kolmatta, mutta haaveena on kyllä ainakin kolme lasta. Pienin on vasta 8kk, joten ei nyt ole mikään hengenhoppu saada sitä kolmatta tähän hätään. Toisaalta nyt on kyllä menkat jo viikon myöhässä ja tässä odotellaan että mitä tapahtuu. Ja kolmas on kyllä tervetullut toki jo nytkin jos on tullakseen... En kyllä sit tiiä miten sitä jaksaa taas sitä vauvarumbaa, mutta eiköhän se siitä kun on pakko ;)
Meillä on kaksi tyttöä, 4-vuotias ja 1v2kk. Olen toistaiseksi kotiäitinä, opinnot vaiheessa ja meillä on iso asuntolaina odottamassa toistakin maksajaa, joten tässä tilanteessa ei todellakaan pitäisi antaa vauvakuumeelle valtaa, mutta..... =) Minkäs teet!! Minä tahtoisin suuren perheen, mutta mies ei ole ilosta kiljahdellut.. :/
Miten muiden miehet suhtautuvat vaimon toiveeseen saada lisää (tai minun tapauksessa PALJON) lapsia? Oletteko joutuneet perustelemaan, mihin " tarvitte" lisää lapsia? :D Kuulostaa ihan pöhköltä, mutta meillä miehen asenne on kärjistäen tuo. Samoin koko lähisuvun, joten tukea ei ole odotettavissa sieltäkään.
Pikkuisen ahdistaa, sillä minä todella haluaisin viettää elämäni pääasiallisesti ÄITINÄ. Totisesti toivon saavani tutkinnon valmiiksi ja haluan tehdä töitä kodin ulkopuolellakin, mutta en minä silti halua unelmaani suuresta perheestä sen takia haudata!
Hiukan menee sivu aiheen tämä tilitys.. ;) TIIVISTYS: Tahtoo siis kysyä että miten teillä ukkokullat suhtautuneet vauvahaaveisiin, kun perheessä on jo lapsia?
-M
ja jos onni on myötä niin kuumeilu vaihtuu odotukseksi, sillä tein eilen advance 10 testin kp 28/29 ja siihen tuli sallitun ajan puitteissa haamu, en nyt sit tiedä onko se plussa tai muuttuuko edes plussaksi..Maaliskuusta on ollut tosi yritys päällä ja 5v sekä 2v vuotiaat tytöt löytyvät. perjantaina teen uuden testin ja sillon pitäisi kyllä haamun vahvistua jos on ollakseen plussa.
Mihinkäs kaikki kolibrit ovat hävinneet? Itse olen ollut viimeisen kuukauden niin kiireinen että en ole kuin nopeasti käynnyt lueskelemassa viestejä.
Kyllähn se haamu siitä vahvistui, eli plussaa se on! Tuntuu kyllä aika uskomattomalta. Toivotan plussa onnea kaikille ja aurinkoista viikonloppua!
Heippa vaan!
Aikaisemmin meitä pinoutui jonkin verran pinoon nimeltään KOLIBRIT, mutta nyttemmin ei tuota pinoa ole saatu kokoon....ajattelin jo että olen ainut " hullu" mutta onneksi meitä on sitten muitakin!
Taustaa.... Meillä on siis poika 3,5 vuotta ja tyttö 2 v ja nyt ollaan jo kaksi kiertoa yritetty kolmosta. Kuparinen kierukka ehti olla mulla parivuotta ja otettiin pois maaliskuun alussa, sen jälkeen onkin sitten ollut vähän arvailua kierron pituudessa. Nyt sitten ovis aikakin on ollut jo ja jännäillään että joko olis tärpännyt.
terveisin kolomonen kp18/26-30
Meillä kuumeilu on vielä lähinnä haaveilun asteella, eli kypsyttelemme mieheni kanssa ajatusta kolmannesta lapsesta. Meillä lapset ovat vielä molemmat niin kovin pieniä (1v 8kk ja 4kk), että mitään kiirettä kolmosen alulle saattamiseen ei ole. Mutta päivittäin käy mielessä, että olisihan se aivan ihana se kolmaskin vauva!
Haluaisin lapset kuitenkin melkoisen pienellä ikäerolla monestakin syystä. Ainoa, mikä hiukan huolettaa/askarruttaa, on jaksaminen kolmen pienen kanssa. Kahden piiperon kanssa arki on sujunut aivan loistavasti - mutta miten on, kun kolmas pieni tulee kuvioon mukaan?? Miten sitä äidin huomiota riittää kolmelle lapselle, kun välillä kahdenkin kanssa joutuu miettimään, miten huomioida molempia tasavertaisesti...
Jospa kumminkin tässä syksyn tullessa vauvakuume kasvaisi kasvamistaan niin, että kumiukkoset voisi heittää sinne missä pippuri kasvaa! Ja sitten käydä jännittämään, saataisiinko perheeseemme ihanainen kevät tai kesävauva!
Meillä kanssa esikoinen täyttää nyt kesäkuun alussa 3.v. ja kakkonen on 1v9kk meillä tosin ollaan jo yrittämisasteella.Yritystä takana jo 1v5kk ja siiihen väliin mahtuu keskenmeno rv 9. Tuon keskenmenon jälkeen ei olekkaan tärppiä kuulunut ja aikaa siitä on jo 7kk.Nyt varasinkin ajan lekurille jos sais terojen kaveriksi vielä clomitkin,koska meillä esikoista yrittäessä 6 vuoden lapsettomuus ja hoidot takana.
Meillä on tyttö 3v4kk ja poika 1v10kk ja miehen kanssa ollaan päästy yhteisymmärrykseen siitä, että kolmas saapi piakkoin tulla. Itseasiassa mies olisi ollut valmis kolmanteen jo jonkin aikaa, itse olen hieman enemmän asiaa jarrutellut, kun tämä kuumeilu on jotenkin niin turvallista ;) Ei vaan, syynä on ihan vaan se, että toivoisin niin kovasti kevätvauvaa ja kakkoselle ja kolmoselle ennemmin liki 3v ikäeroa. Senpä takia vielä tämä kierto ja seuraava menee kuumeillessa, mutta sitten lähtee yritys käyntiin. Joskaan ehkäisyä ei ole aikoihin käytetty vaan on tärppipäiviä vältelty, eli periaatteessa olisi saanut tulla, jos olisi tullakseen. Kaksi ensimmäistä on tärpännyt 2-3 kierrosta, mutta eihän sitä tiedä, miten seuraavan kanssa käypi.
Kaksi poikaa on ennestään, vanhempi 3v9kk ja nuorempi 1v2kk. Kuume on ollut kova jo puolisen vuotta, mutta vasta tästä kierrosta uskaltauduttiin yrittään. Mies olis ollu valmis jo aikaisemminkin, mutta itse jarruttelin, kun hieman hirvittää miten sitä kolmen kans pärjää :) Mutta mukava huomata ettei olla yksin kolmatta suunnittelemassa, kun myös meillä tuttavapiiri hiukan ihmettelee tätä meidän useamman lapsen toivetta ;) Saas nyt nähdä milloin tärppää, kun ensinmäistä yritettiin puolisen vuotta ja toinen tärppäs ekasta kierrosta.
Kyllähän se vauvakuume taas riivaa. Meillä pojat 2v ja 3v. Palasin töihin, ja samalla kuume iski. Mieskin on ilmoittanut että niin monta vauvaa saa tulla kun minä haluan ja jaksan järjissäni hoitaa.
Ainut mikä pelottaa on se, että viime syksynä mulle tuli jonkun sortin loppuun palaminen kotiäitinä. Olin tosi väsynyt ja itkuinen, selviä masennusoireita. Nyt ne on pois, mutta silti se pelottaa.
Onko hyviä vinkkejä? Tai vertaiskokemuksia.
En osaa murehtia miten jaksan hoitaa vauvan, sillä meillä on ollu helpot ja tyytyväiset vauvat ja varsinainen jaksaminen ja hermot koetuksella kun ikää alkaa olla 2 v.
Aurinkoista kevättä!
Ennestään kaksi poikaa 2 v 3 kk ja 5 kk. Mutta taas nostaa kuume päätään. Olen jo yli 30 v, joten jos Luoja suo, lapset olisi tehtävä suht pienellä ikäerolla. Meillä esikoista tehty 1,5 v. joten olen valmis pitkäänkin yritykseen. Mies jopa haluaisi, että söisin minipillereitä tässä välillä, ettei kävisi liian rankaksi tämä lastenhoito. Olen ollut nimittäin välillä tosi väsynyt (yrittäjäyksinhuoltaja).
Mutta minun mielestäni uusi vauva olísi tervetullut piankin. Tykkään olla raskaana, päänsäryt katoaa ja voin mainiosti.
Taas pitkä aika kun olen kerinnyt palstalle, mutta kovasti kolmatta kuumeillaan ja yritellään. Pojat 4 ja 2vee on jo kotona ja pientä prinsessaa tai prinssiä on lähdetty toivomaan. Viime menkat oli maaliskuun lopussa ja nyt tosi pitkän kierron jälkeen alko eilen.
Nyt sitten vaan toivomaan jos helmivauva tulis meidän taloon...Ehdin jo tossa välissä luulla että heti ensimmäisestä kierrosta tärppäs kun pojat on lähtenyt heti kun ollaan vasta suunnilleen ajateltu mutta nyt päästään sentään vähän tekemään...
Aurinkoisia kevät päiviä kaikille vai onko jo kesä?!
Meillä on tyttö 4v ja poika 2,5v, ja äiti jolla on kamala vauvakuume.. Isännän mielestä vaan nämä kaksi on tarpeeksi, ja hän ei haluaisi yhtään lisää.. Joten yksin itkeskelen kuumeissani ja etsin lohdutusta vertaisistani!
Meillä kaveripiirissä taasen menossa " kolmas-rinki" , ja osalla kolmannet jo on. Ja suvussa muutenkin on lapsia, eli sielläkin suunnalla odottajia on. Mutta äsken taas kysyttyäni sain melko ehdottoman Ein, joten haaveeksi taitaa jäädä, nyyh... :(
Meillä esikoinen täyttää kesällä 3v. ja nuorempi on 1v.2kk. Aiemmin olin vahvasti ajatellut, että näiden kahden kanssa elellään rauhassa ennen kuin mietitään kolmannen lapsen mahdollisuutta. Mutta kappas vaan... :) Vauvakuume on kova.
Minun tilanteessani harmikseni ei mies ole mukana. Hänen mielestään ei ole vielä aika kolmannen tulla. :(
Välillä itseäni mietityttää, miten sitä jaksaisi kolmen lapsen kanssa. Ja ehtisi antaa kaikille tarpeeksi huomiota. Silti olen aina ajatellut, että haluaisin kolme lasta, en tiedä miksi, niin vain on ollut. Kuitenkaan vielä en pääse tositoimiin - haaveilla voin vaikkei mies ole (vielä) haaveissa mukana.