Mikä mun lapsessa on vikana: mikään ei kelpaa!
Siis ei mikään! Aina on kaikki huonosti! Pyysi tekemään kukkaseppeleen, tein. No tietysti oli väärin tehty, painoi liikaa. Halusi puistoon, mentiin. No oltiinkin väärässä puistossa. Ruuaksi aina huonoa ruokaa, hiukset aina väärin, väärät kengät, huonot housut. Mä en jaksa! Ollaan porukalla, jossa muitakin lapsia. Muut leikkii ja on iloisia, oma mököttää ja valittaajatkuvasti. Ulisee, märisee ja valittaa. Mikään määrä huomiota ei riitä! Mitä mä teen tolle
Kommentit (13)
Eikö niitä voi aina poistaa seurueesta, jos väninä alkaa? Edes hetkeksi? Olen seurannut vierestä vastaavia märinäterroristeja ja ne saavat ihan suhteettomasti huomiota vrt. sisarukset. Toiveethan on tosi itsekkäitä ja omanapaisia.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:06"]Eskari-ikäiselle tyypillistä. Menee ohi kun koulu alkaa.
[/quote]
Ei välttämättä mene. Meillä 12v ulisija (poika). En enää viittii/jaksa. Olkoon omissa oloissaan.
Jäähylle omaan huoneeseen. Huomion kerjääminen loppuu. Saa tulla pois muiden joukkoon kun osaa käyttäytyä. Ei mitään erikoiskohtelua sisaruksiin nähden.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 15:17"]Ei kannata tuollaiseen käytökseen liikaa kiinnittää huomiota, se menee kyllä ohi ajan myötä. Missään nimessä ei kannata ruveta mesoamaan tyyliin "aina sä oot tuommonen, ei sulle mikää kelpaa", se iskostuu lapsen päähän aika tehokkaasti ja käytös vaan yltyy. Ohitat vaan rennosti nuo ja jatkat tyynen rauhallisesti. Kyllä lapsi pikku hiljaa oppii, ettei hänen jokaista toivettaan toteuteta eikä mieltä muuteta minuutin välein. Tuonikäiselle se on vielä vaikeaa. Ja jokainen on yksilö, lapset ovat keskenään erilaisia, älä koskaan vertaa lastasi muihin lapsiin. Jokaisella lapsella on ne omat hankaluutensa, ei kenelläkään asiat suju kuin tanssi. Ulospäin voi näyttää siltä, mutta totuus se ei ole. Kaikkien kanssa jankataan jostain. Se on elämää lasten kanssa.
[/quote]
Mä olen sanonut jopa 5-vuotiaalle tuollaisella käytöksellä, että sä olet yks persreikä, joka luulee auringon kiertävän ympärillään.
En ole ylpeä, mutta on helpottanut olemista.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 19:15"]Eikö niitä voi aina poistaa seurueesta, jos väninä alkaa? Edes hetkeksi? Olen seurannut vierestä vastaavia märinäterroristeja ja ne saavat ihan suhteettomasti huomiota vrt. sisarukset. Toiveethan on tosi itsekkäitä ja omanapaisia.
[/quote]
Mun serkku oli koko lapsuutensa aivan kauhea vänisijä. Eikä se ole loppunut, on 43v. Varsinainen prinsessa.
[quote author="Vierailija" time="20.06.2015 klo 19:08"]Jos joku on löytänyt tähän aiheeseen sopivia asialinkkejä ja -vinkkejä, niin pistäkäähän jakoon. Tuntuu että voimat loppuu jatkuvaan kitinään, mutta hassulta tuntuu lähteä mihinkään perheneuvolaankaan jonottamaan, kun pvkodissa ym lapsella kaikki menee kuulemma mallikkaasti.
[/quote]
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tukivinkit/lapsi_kokeilee_rajoja/
Eskari-ikäiselle tyypillistä. Menee ohi kun koulu alkaa.
Opetat sille, että kaikkea ei voi saada ja elämä ei pyöri hänen ja hänen toiveidensa ympärillä
Ei kannata tuollaiseen käytökseen liikaa kiinnittää huomiota, se menee kyllä ohi ajan myötä. Missään nimessä ei kannata ruveta mesoamaan tyyliin "aina sä oot tuommonen, ei sulle mikää kelpaa", se iskostuu lapsen päähän aika tehokkaasti ja käytös vaan yltyy. Ohitat vaan rennosti nuo ja jatkat tyynen rauhallisesti. Kyllä lapsi pikku hiljaa oppii, ettei hänen jokaista toivettaan toteuteta eikä mieltä muuteta minuutin välein. Tuonikäiselle se on vielä vaikeaa. Ja jokainen on yksilö, lapset ovat keskenään erilaisia, älä koskaan vertaa lastasi muihin lapsiin. Jokaisella lapsella on ne omat hankaluutensa, ei kenelläkään asiat suju kuin tanssi. Ulospäin voi näyttää siltä, mutta totuus se ei ole. Kaikkien kanssa jankataan jostain. Se on elämää lasten kanssa.
Meidän kohta 5-v on ihan samanlainen. Terrorisoi koko perhettä ja narisee ja ulisee suurimman osan valveillaoloajastaan. Esikoinen vissiin osattiin kasvattaa, mutta tää pikkusisko on ihan mahdoton.
Jos joku on löytänyt tähän aiheeseen sopivia asialinkkejä ja -vinkkejä, niin pistäkäähän jakoon. Tuntuu että voimat loppuu jatkuvaan kitinään, mutta hassulta tuntuu lähteä mihinkään perheneuvolaankaan jonottamaan, kun pvkodissa ym lapsella kaikki menee kuulemma mallikkaasti.