Kuvaile ihan normaali 10-12-vuotias poika

Lapsia on erilaisia

Tarkoitin, jolla ei ole todettu eikä epäiltäisi mitää adhd tai muuta häikkää vaan ihan perusjannu, ei täydellinen vaan "tavallinen".

No meillä on tuon ikäinen tavallinen terve poika. Sanoisin, että on keskimääräistä rauhallisempi. Ei ole mikään rämäpää. Koulussa menee tosi hyvin, osaa käyttäytyä. Omatoimisuus puuttuu vielä monessa asiassa. Pitää muistuttaa jatkuvasti läksyjen teosta. Pitää sanoa monta kertaa ennen kuin iltapesut ja iltapalat tai aamulla pukemiset ja hampaiden pesut ja aamupalat on hoidettu. Vanhempien pitää vielä huolehtia esim. että on urheilupäivänä liikuntavaatteet ja -välineet mukana tai että muistaa sen, että huomenna on koulussa poikkeuksellinen aikataulu. Kotona kiukuttelee ja välillä saa korottaa ääntäkin, että tottelee joissakin asioissa. Muualla tottelee tosi hyvin, esim. kavereiden vanhemmilta ja opettajilta tulee positivista palautetta käytöksestä. Ei ole koskaan aiheuttanut suurta harmia, soittaa aina ja ilmoittaa missä menee esim. koulun jälkeen. Tulee kiltisti sovittuna aikana kotiin.

Olin juuri tulossa kommentoimaan erityislapsen vanhempana :D
No kerron silti minun 11 vuotiaasta pojasta..
On aika omatoiminen, lähtee esim sählyä pelaamaan ja pakkaa reppunsa itsenäisesti. Ollaan siis töissä kun hän lähtee.
Tekee välipalat itse.
Peseytymiset ym sujuu.
Kavereilla aika paljon viettää aikaa ja urheilun parissa.
Tottelee ihan hyvin, tosin kun villiintyy niin taantuu kyllä pikkusisarien tasolle ;)
Pettymysten sietokyky lähes nollissa mutta lähinnä kotona tuo nuo asiat esille.
Minusta nyt aikalailla samanlainen poika kuin normaalit ikätoverinsa. Olen nähnyt paljon lapsellisempiakin tuon ikäisiä.
Pojalla siis adhd ja monimuotoinen kehityshäiriö.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:45"]

Olin juuri tulossa kommentoimaan erityislapsen vanhempana :D No kerron silti minun 11 vuotiaasta pojasta.. On aika omatoiminen, lähtee esim sählyä pelaamaan ja pakkaa reppunsa itsenäisesti. Ollaan siis töissä kun hän lähtee. Tekee välipalat itse. Peseytymiset ym sujuu. Kavereilla aika paljon viettää aikaa ja urheilun parissa. Tottelee ihan hyvin, tosin kun villiintyy niin taantuu kyllä pikkusisarien tasolle ;) Pettymysten sietokyky lähes nollissa mutta lähinnä kotona tuo nuo asiat esille. Minusta nyt aikalailla samanlainen poika kuin normaalit ikätoverinsa. Olen nähnyt paljon lapsellisempiakin tuon ikäisiä. Pojalla siis adhd ja monimuotoinen kehityshäiriö.

[/quote]

Tuo onkin jännä, kun heissä ei sitten välttämättä ole eroa tavallisten kanssa. Sitten koulun palaverissa jahkataan ja mietitään asioita ja viereisen pulpetin Jerellä voi olla paljon huonommin jutut, mutta ei diagnoosia. Joten vaikea tietää välillä miten pitäisi olla.

No mulla on 11-vuotias, omasta mielestäni hyvin kiltti poika. Omatoiminen niin halutessaan eli osaa kyllä vaikka mitä, mutta mielellään heittäytyy myös passattavaksi. Aamuisin pesee hampaat ja petaa petinsä ilman erillistä käskyä, syö aamupalan ja lähtee kouluun itsenäisesti. Koulun jälkeen tulee yleensä kotiin ja syö omatoimisesti välipalaa. Välillä menee suoraan koulusta kaverille ja unohtaa ilmoittaa, siitä on ajoittain pientä vääntöä. Keskustelun jälkeen kuitenkin palaa ruotuun ja ymmärtää, että menemisistään pitää ilmoitella. Läksyistä tai kokeisiin lukemisesta ei ole ikinä tarvinnut takuta, poika tykkää koulusta ja on hyvä melkein kaikessa. Harrastuspäiviä on 3 viikossa + pelit ja turnaukset. Joskus pimeimpinä talvikuukausina joutuu vähän patistelemaan treeneihin, mutta aina on kuitenkin treenien jälkeen tyytyväinen, että tuli lähteneeksi. Kännykällä pelailisi varmaan tuntitolkulla, jos annettaisiin. Uskoo yleensä suosiolla, kun pyydetään laittamaan pelit pois. Riitaa ylipäänsä tulee lähinnä silloin, jos poika on väsynyt tai nälkäinen. Muuten pärjätään neuvottelemalla. Kotiintuloaika on 19.30 ja sängyssä on viimeistään klo 21, minkä jälkeen saa vielä lueskella 15-30 minuuttia. Viime aikoina poika on selvästi alkanut kiinnostua ulkonäöstään enemmän.

Meidän 10v. Pärjää koulussa hyvin. On pidetty poika. Ei mene mukaan typeryyksiin. Huolehtii itse läksyistään. Aikataulumuutoksista, erityispäivistä saa muistutella. Samoin repun pakkaamisesta. Ei ole kovin järjestelmällinen. Huone on usein sekaisin. Tosin leikkii myös paljon. On luonteeltaan huolehtivainen ja murehtii asioita herkästi. Haluaa tehdä asiat ns. oikein.

Hyvä ketju

Poikani on 10-vuotias (kohta 11) ja melko rämäpää ja spontaani. En pysy aina hänen ajatuksenjuoksussaan mukana. Koulussa ei mene kovin hyvin lukuaineissa, mutta liikunnassa, englannissa ja käsitöissä pärjää hyvin.

Harrastaa jalkapalloa ja on hyvä siinä. Liikkuu paljon pari vuotta vanhempien poikien seurassa, joiden seura on välillä vähän arvelluttavaa. Tekevät pahojaan. Vanhempana olen välillä huolissani, mutta olen sanonut että pitää ainakin kotona käydä syömässä. Muuten on paljon ulkona. Kiellot tai kotiaresti toimivat enää huonosti, pojalla on hyvin vahva oma tahto. Viikkorahoista pidättäytyminen on tehokain tapa rankaista, mutta samalla mielestäni turhan ankaraa. Mopot ja tytöt ovat jo alkaneet kiinnostaa ja välillä pelaa myös paljon xbox-pelejään. Toivoisin että keskittyisi kouluun paremmin, mutta kaverit ja harrastukset menevät edelle.

Vaikuttaa, että normaali tuonikäinen on melko mukava, tottelevainen, pitää rutiineista ja unohtaa helposti muutokset päiväohjelmassa.

Pikkuveljeni oli tuossa iässä aika ujo ja rauhallinen, mutta kavereita löytyi: muutama paras kaveri ja isompi porukka koulussa. Valtaosa kavereista oli yläasteikäisiä 10-vuotiaana. Ensimmäinen tyttöystäväkin oli jo kuvioissa 11-vuotiaana :D

Kotona pelasi pleikkarilla ja oli tietokoneella lähes päivittäin. Pikkuveljeni myös leipoi usein, oli tosi taitava jo ennen yläasteen köksäntunteja. Luonteeltaan veljeni oli lapsena (ja on edelleenkin) empaattinen ja herkkä. Esim. hautajaisissa ja häissä itki/itkee ihan vapaasti toisin kuin isänsä ja isosiskonsa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:45"]

Olin juuri tulossa kommentoimaan erityislapsen vanhempana :D No kerron silti minun 11 vuotiaasta pojasta.. On aika omatoiminen, lähtee esim sählyä pelaamaan ja pakkaa reppunsa itsenäisesti. Ollaan siis töissä kun hän lähtee. Tekee välipalat itse. Peseytymiset ym sujuu. Kavereilla aika paljon viettää aikaa ja urheilun parissa. Tottelee ihan hyvin, tosin kun villiintyy niin taantuu kyllä pikkusisarien tasolle ;) Pettymysten sietokyky lähes nollissa mutta lähinnä kotona tuo nuo asiat esille. Minusta nyt aikalailla samanlainen poika kuin normaalit ikätoverinsa. Olen nähnyt paljon lapsellisempiakin tuon ikäisiä. Pojalla siis adhd ja monimuotoinen kehityshäiriö.

[/quote]

Tuo onkin jännä, kun heissä ei sitten välttämättä ole eroa tavallisten kanssa. Sitten koulun palaverissa jahkataan ja mietitään asioita ja viereisen pulpetin Jerellä voi olla paljon huonommin jutut, mutta ei diagnoosia. Joten vaikea tietää välillä miten pitäisi olla.

[/quote]

Luultavasti vanhemmat ei sitä eroa huomaa. tai tiedä kuinka lapsi koulussa käyttäytyy. Ei siellä kukaan halua palaveerata turhaan. Eikä niitä diagnooseja ole turhaan saatu. Mutta näissä esimerkeissä tukitoimet ja vanhempien hyvä tuki on auttanut lasta. Ja käytös siitä syystä hienoa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:42"]

No meillä on tuon ikäinen tavallinen terve poika. Sanoisin, että on keskimääräistä rauhallisempi. Ei ole mikään rämäpää. Koulussa menee tosi hyvin, osaa käyttäytyä. Omatoimisuus puuttuu vielä monessa asiassa. Pitää muistuttaa jatkuvasti läksyjen teosta. Pitää sanoa monta kertaa ennen kuin iltapesut ja iltapalat tai aamulla pukemiset ja hampaiden pesut ja aamupalat on hoidettu. Vanhempien pitää vielä huolehtia esim. että on urheilupäivänä liikuntavaatteet ja -välineet mukana tai että muistaa sen, että huomenna on koulussa poikkeuksellinen aikataulu. Kotona kiukuttelee ja välillä saa korottaa ääntäkin, että tottelee joissakin asioissa. Muualla tottelee tosi hyvin, esim. kavereiden vanhemmilta ja opettajilta tulee positivista palautetta käytöksestä. Ei ole koskaan aiheuttanut suurta harmia, soittaa aina ja ilmoittaa missä menee esim. koulun jälkeen. Tulee kiltisti sovittuna aikana kotiin.

[/quote]

Meillä sama. Poika on nyt 13. Ja edelleen tosi rauhallinen. Koulunkäynnissä tarvitsee tukea. Lähinnä muistuttamista ja kokeisiin kertausta yhdessä. Unohduksia on ollut melko paljon, mutta ilmeisesti normaalia. Keskiarvo on 8. Käy treeneissä ja peleissä n. viisi kertaa viikossa. Katsoo paljon you tube videoita. En ole rajoittanut, koska urheilua on muuten niin paljon. Käy myös kavereiden kanssa ulkona, lähinnä potkimassa palloa. Kavereita on nyt vähemmän kuin aikaisemmin. Olen välillä tästä pahoillani

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:02"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:45"]

Olin juuri tulossa kommentoimaan erityislapsen vanhempana :D No kerron silti minun 11 vuotiaasta pojasta.. On aika omatoiminen, lähtee esim sählyä pelaamaan ja pakkaa reppunsa itsenäisesti. Ollaan siis töissä kun hän lähtee. Tekee välipalat itse. Peseytymiset ym sujuu. Kavereilla aika paljon viettää aikaa ja urheilun parissa. Tottelee ihan hyvin, tosin kun villiintyy niin taantuu kyllä pikkusisarien tasolle ;) Pettymysten sietokyky lähes nollissa mutta lähinnä kotona tuo nuo asiat esille. Minusta nyt aikalailla samanlainen poika kuin normaalit ikätoverinsa. Olen nähnyt paljon lapsellisempiakin tuon ikäisiä. Pojalla siis adhd ja monimuotoinen kehityshäiriö.

[/quote]

Tuo onkin jännä, kun heissä ei sitten välttämättä ole eroa tavallisten kanssa. Sitten koulun palaverissa jahkataan ja mietitään asioita ja viereisen pulpetin Jerellä voi olla paljon huonommin jutut, mutta ei diagnoosia. Joten vaikea tietää välillä miten pitäisi olla.

[/quote]

Luultavasti vanhemmat ei sitä eroa huomaa. tai tiedä kuinka lapsi koulussa käyttäytyy. Ei siellä kukaan halua palaveerata turhaan. Eikä niitä diagnooseja ole turhaan saatu. Mutta näissä esimerkeissä tukitoimet ja vanhempien hyvä tuki on auttanut lasta. Ja käytös siitä syystä hienoa.

[/quote]

Nehän on tietyt keskustelut pidettävä aika ajoin.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:42"]

No meillä on tuon ikäinen tavallinen terve poika. Sanoisin, että on keskimääräistä rauhallisempi. Ei ole mikään rämäpää. Koulussa menee tosi hyvin, osaa käyttäytyä. Omatoimisuus puuttuu vielä monessa asiassa. Pitää muistuttaa jatkuvasti läksyjen teosta. Pitää sanoa monta kertaa ennen kuin iltapesut ja iltapalat tai aamulla pukemiset ja hampaiden pesut ja aamupalat on hoidettu. Vanhempien pitää vielä huolehtia esim. että on urheilupäivänä liikuntavaatteet ja -välineet mukana tai että muistaa sen, että huomenna on koulussa poikkeuksellinen aikataulu. Kotona kiukuttelee ja välillä saa korottaa ääntäkin, että tottelee joissakin asioissa. Muualla tottelee tosi hyvin, esim. kavereiden vanhemmilta ja opettajilta tulee positivista palautetta käytöksestä. Ei ole koskaan aiheuttanut suurta harmia, soittaa aina ja ilmoittaa missä menee esim. koulun jälkeen. Tulee kiltisti sovittuna aikana kotiin.

[/quote]

Meillä sama. Poika on nyt 13. Ja edelleen tosi rauhallinen. Koulunkäynnissä tarvitsee tukea. Lähinnä muistuttamista ja kokeisiin kertausta yhdessä. Unohduksia on ollut melko paljon, mutta ilmeisesti normaalia. Keskiarvo on 8. Käy treeneissä ja peleissä n. viisi kertaa viikossa. Katsoo paljon you tube videoita. En ole rajoittanut, koska urheilua on muuten niin paljon. Käy myös kavereiden kanssa ulkona, lähinnä potkimassa palloa. Kavereita on nyt vähemmän kuin aikaisemmin. Olen välillä tästä pahoillani

[/quote]

Lisään vielä. Laitan aamulla puuroa. Osaa kyllä itsekin ottaa syötävää. Siivoaa kehoitettuna oman huoneensa ja tekee pieniä kotitöitä. On tehnyt vuosia. En käytä rangaistuksia, keskustelemalla on aina mennyt hyvin. Kysyy luvan aina menemisiin ym. Ja on erittäin luotettava

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:02"]

Pikkuveljeni oli tuossa iässä aika ujo ja rauhallinen, mutta kavereita löytyi: muutama paras kaveri ja isompi porukka koulussa. Valtaosa kavereista oli yläasteikäisiä 10-vuotiaana. Ensimmäinen tyttöystäväkin oli jo kuvioissa 11-vuotiaana :D

Kotona pelasi pleikkarilla ja oli tietokoneella lähes päivittäin. Pikkuveljeni myös leipoi usein, oli tosi taitava jo ennen yläasteen köksäntunteja. Luonteeltaan veljeni oli lapsena (ja on edelleenkin) empaattinen ja herkkä. Esim. hautajaisissa ja häissä itki/itkee ihan vapaasti toisin kuin isänsä ja isosiskonsa.

[/quote]

Kuulostaa tulevaisuuden täydelliseltä poikaystävämateriaalilta!

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:59"]

Hyvä ketju Poikani on 10-vuotias (kohta 11) ja melko rämäpää ja spontaani. En pysy aina hänen ajatuksenjuoksussaan mukana. Koulussa ei mene kovin hyvin lukuaineissa, mutta liikunnassa, englannissa ja käsitöissä pärjää hyvin. Harrastaa jalkapalloa ja on hyvä siinä. Liikkuu paljon pari vuotta vanhempien poikien seurassa, joiden seura on välillä vähän arvelluttavaa. Tekevät pahojaan. Vanhempana olen välillä huolissani, mutta olen sanonut että pitää ainakin kotona käydä syömässä. Muuten on paljon ulkona. Kiellot tai kotiaresti toimivat enää huonosti, pojalla on hyvin vahva oma tahto. Viikkorahoista pidättäytyminen on tehokain tapa rankaista, mutta samalla mielestäni turhan ankaraa. Mopot ja tytöt ovat jo alkaneet kiinnostaa ja välillä pelaa myös paljon xbox-pelejään. Toivoisin että keskittyisi kouluun paremmin, mutta kaverit ja harrastukset menevät edelle.

[/quote]

Olisin huolissani tilanteesta. Vanhempien poikien kanssa ehtii aikaisemmin typeryksien tielle. Näitä on nähty paljon. Usein vanhemmat saa nuoremman esim. varastamaan kaupasta puolestaan ym. Päihteet tulee aikaisin kuvioihin ja koulu kärsii. Onko hän vasta viidennellä? Ja käy "kylillä"?

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:59"]

Hyvä ketju Poikani on 10-vuotias (kohta 11) ja melko rämäpää ja spontaani. En pysy aina hänen ajatuksenjuoksussaan mukana. Koulussa ei mene kovin hyvin lukuaineissa, mutta liikunnassa, englannissa ja käsitöissä pärjää hyvin. Harrastaa jalkapalloa ja on hyvä siinä. Liikkuu paljon pari vuotta vanhempien poikien seurassa, joiden seura on välillä vähän arvelluttavaa. Tekevät pahojaan. Vanhempana olen välillä huolissani, mutta olen sanonut että pitää ainakin kotona käydä syömässä. Muuten on paljon ulkona. Kiellot tai kotiaresti toimivat enää huonosti, pojalla on hyvin vahva oma tahto. Viikkorahoista pidättäytyminen on tehokain tapa rankaista, mutta samalla mielestäni turhan ankaraa. Mopot ja tytöt ovat jo alkaneet kiinnostaa ja välillä pelaa myös paljon xbox-pelejään. Toivoisin että keskittyisi kouluun paremmin, mutta kaverit ja harrastukset menevät edelle.

[/quote]

Olisin huolissani tilanteesta. Vanhempien poikien kanssa ehtii aikaisemmin typeryksien tielle. Näitä on nähty paljon. Usein vanhemmat saa nuoremman esim. varastamaan kaupasta puolestaan ym. Päihteet tulee aikaisin kuvioihin ja koulu kärsii. Onko hän vasta viidennellä? Ja käy "kylillä"?

[/quote]

Nyt kannattaa ottaa kiinni. Kotiintuloajat tiukat ja ollaan muutenkin enemmän kotona ja keksitte enemmän vielä perheenä jotain tekemistä. Käy nyt liikaa "elämänkoulua" mielestäni.

5 vielä kommentoi eli se erityislapsen äiti.
Työtä on siis tehty että tässä pisteessä ollaan.
Koulussa menee hyvin ja se on kyllä ihanan opettajan ansiota joka on ottanut pojan tosi hyvin huomioon.
Seuraa aina menikö ohjeet perille myös hänelle ja poika osaa kuulemma pyytää itse hyvin apua. Ja on kahdesta aineesta pienryhmässä.
Ja ei diagnoosia turhaan ole annettu, kyllä niitä ongelmiakin tottakai on. Nyt vaan on mennyt paremmin niin unohtuu ne huonot jutut ;)
Poika selvästi häpeää sitä että on nuo diagnoosit eikä ole kertonut edes parhaalle kaverille.
Kuntoutuksessa käy viikoittain.
Eli eroaa se arki hieman tavallisen pojan arjesta :)
Ja tuosta kun joku sanoi että ulkonäkö kiinnostaa niin tukkaa täällä myös laitellaan ahkerasti :D Joskus geeliä on niin paljon että pakko käskeä suihkuun!

Se joka vitsaa säästää, lastaan vihaa.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:59"]

Hyvä ketju Poikani on 10-vuotias (kohta 11) ja melko rämäpää ja spontaani. En pysy aina hänen ajatuksenjuoksussaan mukana. Koulussa ei mene kovin hyvin lukuaineissa, mutta liikunnassa, englannissa ja käsitöissä pärjää hyvin. Harrastaa jalkapalloa ja on hyvä siinä. Liikkuu paljon pari vuotta vanhempien poikien seurassa, joiden seura on välillä vähän arvelluttavaa. Tekevät pahojaan. Vanhempana olen välillä huolissani, mutta olen sanonut että pitää ainakin kotona käydä syömässä. Muuten on paljon ulkona. Kiellot tai kotiaresti toimivat enää huonosti, pojalla on hyvin vahva oma tahto. Viikkorahoista pidättäytyminen on tehokain tapa rankaista, mutta samalla mielestäni turhan ankaraa. Mopot ja tytöt ovat jo alkaneet kiinnostaa ja välillä pelaa myös paljon xbox-pelejään. Toivoisin että keskittyisi kouluun paremmin, mutta kaverit ja harrastukset menevät edelle.

[/quote]

Olisin huolissani tilanteesta. Vanhempien poikien kanssa ehtii aikaisemmin typeryksien tielle. Näitä on nähty paljon. Usein vanhemmat saa nuoremman esim. varastamaan kaupasta puolestaan ym. Päihteet tulee aikaisin kuvioihin ja koulu kärsii. Onko hän vasta viidennellä? Ja käy "kylillä"?
[/quote]
Viidennellä on. Ollaan vanhempina toki erittäin huolestuneita tilanteesta ja samoin jopa jotkut opettajista. On haistatellut opettajillekin. Poikaa on kuitenkin vaikea saada kuriin ja osaa olla aikamoinen suustaan välillä. Ei ainakaan kotoaan ole oppinut tätä, vaikka isänsä välillä vähän kiroilee. Mieheni on välillä aika ankarakin kun yrittää puhua pojalle järkeä, mutta silti ei mene aina perille.
Tilanteeseen on vaikea puuttua, koska haluaa enimmäkseen olla näiden vanhempien poikien kanssa. Pojalla on koulu alkanut menemään alamäkeen vasta viimeisen vuoden aikana. Hän oppii kyllä, jos haluaa, mutta keskittyminen on hankalampaa.

Päihdekokeilujakin on ilmeisesti jo ollut, kun osaa kertoa niistä. Perheenä voisimme olla huomattavasti enemmän yhdessä ja aina kun mahdollista yritetään kyllä tehdä esim. mökkireissuja, mennä elokuviin, tehdään hyvää ruokaa yhdessä ja pelaillaan pelejä, kylpyläreisssuja tai muuta mukavaa. Isänsä matkustaa työnsä puolesta paljon ja on siksi toisinaan vain muutamia päiviä viikossa kotona.

Välillä mietin että kasvatan poikaa yksin ja häneltä puuttuu kokonaan oikea miehen malli, joka näyttää kaapin paikan. Olen ihan rikki välillä, koska tuntuu että teen kaikkeni poikani eteen, mutta hän ei tottele. Hänen lisäksi meillä on vielä 2,5-vuotias tyttö, joka vie paljon huomiotamme. Poika kertoo silti usein rakastavansa minua kun lähtee ulos, mikä on aika koskettavaa. Aika näyttää mihin hänen tiensä vie, toivon parasta ja rakastan häntä kaikesta huolimattakin juuri sellaisena kuin hän on.