Oma koti masentaa

Mulla on sellainen ongelma, että oma koti on minulle maailman masentavin paikka. Voin huonosti, kun joudun olemaan kotona. Kaikki muu tekeminen, joka vie ajatukset pois itsestäni ja minun asioistani, on ihan ok, eikä masenna. Eli en varsinaisesti ole masentunut. 

Olen vain sellainen paikka-masentunut. Ja se paikka on oma koti. En ossa olla onnellinen ja hyvinvoiva omassa kodissani. Näin on ollut aina, että kodistani vain tulee sellainen , jossa en viihdy eikä ole kiva olla. 

Nytkin oli ihanaa, kun oli lapsen kevätjuhla (ensimmäinen), tuli hyvä mieli, käytiin jätskillä ja kaikki oli niinkuin normaalissa, hyvinvoivassa perheessä. 

Sitten tullaan kotiin, ja minusta kuoriutuu sellainen "en tee mitään kenenkään hyväksi" -jääräpää, jonka mielestä kodin voisi yhtä hyvin räjäyttää. Olen joskus tai montakin kertaa koittanut välittää kodistani, mutta inhoan sitä niin, että olen kai jo melkein luovuttanut. Tilanne paheni lasten synnyttyä, kun olisi pitänyt alkaa siivota muiden sotkuja. Minulle on ongelma, etten ole tehnyt sotkua itse. Eli en saa itseäni taivutettua siivoamaan muiden sotkuja. Onko ketään kohtalotoveria?!