Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että vauvan isä kohtelee sitä väärin
29.05.2015 |
Niin rasittava fiilis! Yritän olla hiljaa ja neuvomatta, mutta kun se ei vaan osaa lukea vauvaa. Jos yritän sanoa miten kannattaa toimia niin nalkutan ja kyseenalaistan hänet. Kyllä se johtuu ihan vaan siitä että minä olen vauvan kanssa 22 tuntia vuorokaudessa ja hän 2... en haluaisi olla sellainen äiti joka ei voi lasta isälleen jättää, mutta tekee pahaa kun vauvasta näkee mitä se haluaa, mutta isä antaa vaan huutaa... Tai käsittelee vähän liian kovakouraisesti, tai pukee liian vähän tai liikaa, tai ei ota syliin kun pitäisi, tai ottaa syliin kun vauva on nukahtamassa ja tarvitsisi vain tutin. kai tähän auttaa kun vauva oppii puhumaan? Onko tämä ihan tavallista? Ähhh.. Pitäisikö mun pumpata pariksi päiväksi maitoa ja jättää ne kaksin? Onkohan vahingollista vauvalle?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:57"]Miksi et voi opastaa isää, kyllähän hänkin tajuaa että koska olet koko ajan vauvan kanssa, osaat tulkita paremmin. Ei sitä tarvitse tehdä ikävään sävyyn. Miksi tehdä kaikesta ongelma, kerro ystävällisesti, sehän on teidän yhteinen juttu hoitaa vauvaa :)
[/quote]
Yritän kyllä kilttiin sävyyn, mutta usein se ei onnistu. Vauva huutaa, isällä valuu kylmä hiki otsassa niin mene siihen loukkaamatta sanomaan mitä pitäisi tehdä. Mies kun on jo valmiiksi hermona niin ei ole vastaanottavaisimmillaan. Tai jos olen ensin tunnin nukuttanut vauvaa, se on nukahtanut vaikka 5 min sitten ja se alkaa kitisemään unissaan kun tutti on tippunut. Sitten saapuessani paikalle, valot on päällä, vauva on nostettu sängystä ja sille jutellaan reippaalla iloisella äänellä. Silloin saattaa olla vaikeaa etsiä sitä sopivaa sävyä ääneen.
[/quote][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:12"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:57"]Miksi et voi opastaa isää, kyllähän hänkin tajuaa että koska olet koko ajan vauvan kanssa, osaat tulkita paremmin. Ei sitä tarvitse tehdä ikävään sävyyn. Miksi tehdä kaikesta ongelma, kerro ystävällisesti, sehän on teidän yhteinen juttu hoitaa vauvaa :)
[/quote]
Yritän kyllä kilttiin sävyyn, mutta usein se ei onnistu. Vauva huutaa, isällä valuu kylmä hiki otsassa niin mene siihen loukkaamatta sanomaan mitä pitäisi tehdä. Mies kun on jo valmiiksi hermona niin ei ole vastaanottavaisimmillaan. Tai jos olen ensin tunnin nukuttanut vauvaa, se on nukahtanut vaikka 5 min sitten ja se alkaa kitisemään unissaan kun tutti on tippunut. Sitten saapuessani paikalle, valot on päällä, vauva on nostettu sängystä ja sille jutellaan reippaalla iloisella äänellä. Silloin saattaa olla vaikeaa etsiä sitä sopivaa sävyä ääneen.
[/quote]
"Kokeilepa tehdä xxx, olen huomannut sen toimivan parhaiten" iloiseen sävyyn, miksi siitä loukkaantuisi. Jo on herkkänahkainen mies..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut vauvat vain ovat sellaisia, ettei isä kovin hyvin kelpaa, vaikka mitä tehtäisiin. Ja jotkut ovat herkkiä käsittelylle, toiset eivät ole moksiskaan just mistään, ja ne jälkimmäiset eivät tosiaan mene kömpelöstä käsittelyssä rikki, mutta herkkä vauva voi mennäkin. Menettää luottamuksen, menettää iloisuuden ja niin edelleen.
meillä oli tosi vaikeaa herkän ja masuvaivaisen vauvan, huonounisen vauvan kanssa, kun mies ei ymmärtänyt yhtään noudattaa ohjeita. Vasta ihan hirveä raivokohtaus auttoi ja mies alkoi olla tukena enemmän kuin ylimääräisenä riippana ja rasitteena. Pienen vauvan kanssa isän rooli voi jossakin tapauksissa olla juuri avustava, ja silloin pitää osata kuunnella ohjeita. Ei aina voi olla päättämässä, vaikka olisi ne munat, sorry. Meilläkin miehen täysipainoisen itsenäisen vauvanhoidon esti työssäkäynti ja toisaalta täysimetys. Aikaa vauvan kanssa oli niin vähän, ettei siinä muodostu vielä taitoa, syvää tunnesidettä tai kykyä tulkita vauvan koko ajan kehittyvää kommunikointia.
Nyt vauva on jo iso poika ja isä on oikein hyvä vanhempi. Tekee monia asioita paremmin kuin minä, ja hyvä niin.
Valitettavasti lasten kanssa olemista oppii vain olemalla heidän kanssaan. Tietenkään kovakouraisuus tai välinpitämättömyys ei kuulu asiaan, mutta juurikin tuollaiset ottaa syliin, vaikka tuttikin riittäis on silkkaa harjoituksen puutetta. Isän epävarmuus hoitaessa voi näkyä vauvan levottomuutena ja vauvan levottomuus ei ainakaan kasvata isän varmuutta. Anna vaan isän hoitaa vauvaa ja heidän tutustella toisiinsa, siitä se varmuus kasvaa.
Kannattaa tarkkaan harkita puuttuuko isän ja vauvan touhuihin. Toisaalta oikealla hetkellä annettu vinkki voi auttaa isää pääsemään samalle aaltopituudelle vauvan kanssa. Toisaalta jatkuva neuvominen ja puuttuminen luultavasti ärsyttää enemmän, kuin auttaa.
Kannattaa koittaa keksiä itselle jotain kodin ulkopuolista tekemistä niin että mies on vauvan kanssa kahdestaan. En tarkoita mitään sen enempää kuin vaikka pieni 15-30min kävely päivässä, ja vaikka kahvittelua kaverin kanssa kerran viikossa pari tuntia. Mies saa opetella ja sinä vältyt stressiltä.
Raaskisikohan heidät jättää kaksin? Lähinnä mietin onko se vahingollista 4,5 kk vauvalle?on kuitenkin täysimetyksellä ja parin tunnin hoidossa oloja lukuunottamatta ollut aikalailla minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:48"]Kannattaa koittaa keksiä itselle jotain kodin ulkopuolista tekemistä niin että mies on vauvan kanssa kahdestaan. En tarkoita mitään sen enempää kuin vaikka pieni 15-30min kävely päivässä, ja vaikka kahvittelua kaverin kanssa kerran viikossa pari tuntia. Mies saa opetella ja sinä vältyt stressiltä.
[/quote]
On se vauvan kanssa kauppareissujen aikana ja muutenkin joskus aina pari tuntia kerrallaan. Mutta ei näköjään tarpeeksi ole ollut kaksin. Etenkin kaikki nukkumiseen liittyvät jutut takkuaa. Ja pidempiaikaiseen viihtymiseen. Mitäs sitten sen puolen tunnin jälkeen kun vauva tylsistyy leluihin tms.
Siis älä nyt vielä kaksin jätä, kyllä pikku hiljaa hyvä tulee. Ei tee hyvää noin pienelle olla erossa, eikös se ole niin että tunti per ikäkuukausi voi olla erossa äidistä (niin kauan pystyy säilyttämään muistikuvan päähoitajasta ilman että kokee ahdistusta).
Kannattaa kehua miestä ja rohkaista häntä. Miehillä ei oo sellasia samoja vaistoja aina pienen vauvan kanssa, yritä ymmärtää. Meillä mies alkoi viettää oikeasti aikaa ja ymmärtämään vauvaa ehkä lähempänä vuotta. Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nukkumiseen liittyvät asiat takkuaa niin yritä antaa neuvoja ja selittää tarkemmin hänelle. Ei välillä moni äitikään ymmärrä vielä nelikuisen nukkumisista tai monista muistakaan vauvan viesteistä. Anna aikaa. Ei tee vauvalle hyvää olla yhtäkkiä erossa pitkää aikaa.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:53"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:48"]Kannattaa koittaa keksiä itselle jotain kodin ulkopuolista tekemistä niin että mies on vauvan kanssa kahdestaan. En tarkoita mitään sen enempää kuin vaikka pieni 15-30min kävely päivässä, ja vaikka kahvittelua kaverin kanssa kerran viikossa pari tuntia. Mies saa opetella ja sinä vältyt stressiltä.
[/quote]
On se vauvan kanssa kauppareissujen aikana ja muutenkin joskus aina pari tuntia kerrallaan. Mutta ei näköjään tarpeeksi ole ollut kaksin. Etenkin kaikki nukkumiseen liittyvät jutut takkuaa. Ja pidempiaikaiseen viihtymiseen. Mitäs sitten sen puolen tunnin jälkeen kun vauva tylsistyy leluihin tms.
[/quote]
Sitten se on miehen tehtävä lapsen isänä ratkaista tilanne. Kannattaa antaa tilaa miehelle, muuten huomaat hetken päästä että hän on ottanut askeleen taaksepäin ja kaikki on yksin sinun harteillasi etkä pääse missään koskaan käymään. Sitten onkin jo toisenlaisen palsta-aloituksen paikka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kovakouraisuus kuulostaa vähän huolestuttavalta.
Miksi et voi opastaa isää, kyllähän hänkin tajuaa että koska olet koko ajan vauvan kanssa, osaat tulkita paremmin. Ei sitä tarvitse tehdä ikävään sävyyn. Miksi tehdä kaikesta ongelma, kerro ystävällisesti, sehän on teidän yhteinen juttu hoitaa vauvaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nopeasti se aika menee ja pian vauva on hieman riippumattomampi sinusta ja helpommin viihdytettävä ja helpommin tulkittava..
Vinkkejä voit antaa silleen piilotettunakin että esim itse puhelet silloin kun itse hoidat (ja mies myös kotona) että "mitähän me tällä säällä tälle puettas, katsotko kulta paljonko siellä on lämmintä..mitä luulet onkohan huppari nyt sopiva.." Tällöin et neuvo vaan voi oppia niinkuin piilossa ja jopa luulla että oikeasti kysyt häneltä... ;)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:54"]Siis älä nyt vielä kaksin jätä, kyllä pikku hiljaa hyvä tulee. Ei tee hyvää noin pienelle olla erossa, eikös se ole niin että tunti per ikäkuukausi voi olla erossa äidistä (niin kauan pystyy säilyttämään muistikuvan päähoitajasta ilman että kokee ahdistusta).
Kannattaa kehua miestä ja rohkaista häntä. Miehillä ei oo sellasia samoja vaistoja aina pienen vauvan kanssa, yritä ymmärtää. Meillä mies alkoi viettää oikeasti aikaa ja ymmärtämään vauvaa ehkä lähempänä vuotta. Kyllä se siitä!
[/quote]
Näinkö on? No en sitten jätä. Mutta jos viideksi tunniksi sitten :) kyllä mä miestä kehunut olen ja pyytänyt myös anteeksi kun neuvon tai kritisoin. Selittänyt miksi teen niin.. kyllä niillä on tosi hauskaakin keskenään, mutta sitä perustekemistä ja -olemista ne ei tee keskenään. Aina riehuvat tai tekevät jotain spesiaalia tai käyvät kylässä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:54"]Siis älä nyt vielä kaksin jätä, kyllä pikku hiljaa hyvä tulee. Ei tee hyvää noin pienelle olla erossa, eikös se ole niin että tunti per ikäkuukausi voi olla erossa äidistä (niin kauan pystyy säilyttämään muistikuvan päähoitajasta ilman että kokee ahdistusta).
Kannattaa kehua miestä ja rohkaista häntä. Miehillä ei oo sellasia samoja vaistoja aina pienen vauvan kanssa, yritä ymmärtää. Meillä mies alkoi viettää oikeasti aikaa ja ymmärtämään vauvaa ehkä lähempänä vuotta. Kyllä se siitä!
[/quote]
Näinkö on? No en sitten jätä. Mutta jos viideksi tunniksi sitten :) kyllä mä miestä kehunut olen ja pyytänyt myös anteeksi kun neuvon tai kritisoin. Selittänyt miksi teen niin.. kyllä niillä on tosi hauskaakin keskenään, mutta sitä perustekemistä ja -olemista ne ei tee keskenään. Aina riehuvat tai tekevät jotain spesiaalia tai käyvät kylässä tms.
[/quote]
Luulen että se perus oleminen tulee vähän myöhemmin. Meillä mies ei ainakaan vaan osannut olla lapsen kanssa kun niin pieneen ei kunnolla saa järkevää kontaktia. :)
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:57"]Tuo kovakouraisuus kuulostaa vähän huolestuttavalta.
[/quote]
No lähinnä jonkun pukemisen tai vaipanvaihdon yhteydessä pitää sellaisissa asennoissa missä itse en pitäisi. Ei sitä vauvaa satu mutta varmasti mukavampia tapoja myös olisi.
Älä jätä keskenään! Meillä ihan sama tilanne ja mä tein sen että olin yksi päivä pois noin 5 tuntia kun vauva juurikin 4,5 kk ja kotiin tullessa näin vauvan kasvoista että oli suorastaan masentuneen ja jotenkin kohtaloonsa alistuneen näköinen :( Kun otin vauva syliin niin katse kirkastui ja hän oikein katsoi että näkikö nyt oikein (äidin siis) ja hän painoi kasvonsa mua vasten sillä tavalla jota ei ole koskaan tehnyt, jotenkin eri tavalla kuin normaalipäivinä. Silmien ympärillä punaiset rinkulat itkemisestä. Vaippa oli miten sattuu ja bodyssa vain yksi nappi kiinni haarovälissä niin se oli mennyt kipeästi nivuseen se bodyn alaosa.
Kauhea olo ja syyllisyys vieläkin. Vauva on iloinen isän sylissä ja leikkivät iltaisin, mutta toi ero äidistä ja isän osaamattomuus perustoimenpiteissä ja nimenomaan kykenemättömyys lukea vauvaa olivat järkytys meidän vauvalle.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:57"]Miksi et voi opastaa isää, kyllähän hänkin tajuaa että koska olet koko ajan vauvan kanssa, osaat tulkita paremmin. Ei sitä tarvitse tehdä ikävään sävyyn. Miksi tehdä kaikesta ongelma, kerro ystävällisesti, sehän on teidän yhteinen juttu hoitaa vauvaa :)
[/quote]
Yritän kyllä kilttiin sävyyn, mutta usein se ei onnistu. Vauva huutaa, isällä valuu kylmä hiki otsassa niin mene siihen loukkaamatta sanomaan mitä pitäisi tehdä. Mies kun on jo valmiiksi hermona niin ei ole vastaanottavaisimmillaan. Tai jos olen ensin tunnin nukuttanut vauvaa, se on nukahtanut vaikka 5 min sitten ja se alkaa kitisemään unissaan kun tutti on tippunut. Sitten saapuessani paikalle, valot on päällä, vauva on nostettu sängystä ja sille jutellaan reippaalla iloisella äänellä. Silloin saattaa olla vaikeaa etsiä sitä sopivaa sävyä ääneen.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:08"]Älä jätä keskenään! Meillä ihan sama tilanne ja mä tein sen että olin yksi päivä pois noin 5 tuntia kun vauva juurikin 4,5 kk ja kotiin tullessa näin vauvan kasvoista että oli suorastaan masentuneen ja jotenkin kohtaloonsa alistuneen näköinen :( Kun otin vauva syliin niin katse kirkastui ja hän oikein katsoi että näkikö nyt oikein (äidin siis) ja hän painoi kasvonsa mua vasten sillä tavalla jota ei ole koskaan tehnyt, jotenkin eri tavalla kuin normaalipäivinä. Silmien ympärillä punaiset rinkulat itkemisestä. Vaippa oli miten sattuu ja bodyssa vain yksi nappi kiinni haarovälissä niin se oli mennyt kipeästi nivuseen se bodyn alaosa.
Kauhea olo ja syyllisyys vieläkin. Vauva on iloinen isän sylissä ja leikkivät iltaisin, mutta toi ero äidistä ja isän osaamattomuus perustoimenpiteissä ja nimenomaan kykenemättömyys lukea vauvaa olivat järkytys meidän vauvalle.
[/quote]
Really? Oot kyllä korvaamaton. Oikein 5 tuntia pois....
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 22:57"]Miksi et voi opastaa isää, kyllähän hänkin tajuaa että koska olet koko ajan vauvan kanssa, osaat tulkita paremmin. Ei sitä tarvitse tehdä ikävään sävyyn. Miksi tehdä kaikesta ongelma, kerro ystävällisesti, sehän on teidän yhteinen juttu hoitaa vauvaa :) [/quote] Yritän kyllä kilttiin sävyyn, mutta usein se ei onnistu. Vauva huutaa, isällä valuu kylmä hiki otsassa niin mene siihen loukkaamatta sanomaan mitä pitäisi tehdä. Mies kun on jo valmiiksi hermona niin ei ole vastaanottavaisimmillaan. Tai jos olen ensin tunnin nukuttanut vauvaa, se on nukahtanut vaikka 5 min sitten ja se alkaa kitisemään unissaan kun tutti on tippunut. Sitten saapuessani paikalle, valot on päällä, vauva on nostettu sängystä ja sille jutellaan reippaalla iloisella äänellä. Silloin saattaa olla vaikeaa etsiä sitä sopivaa sävyä ääneen.
[/quote]
Joo meillä siis aivan sama!
15
[quote author="Vierailija" time="30.05.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="29.05.2015 klo 23:18"]Joillekin on näköjään tosi helppo hylätä vauva vaikka kuinka pitkäksi aikaa...
Ei tässä ole siitä kyse, että mä olisin korvaamaton vaan vauvan kiintymysuhteesta ihmiseen jonka kanssa hän viettää 22 h vuorokaudessa, pässi!
15
[/quote]
Oliskos tuota aikaa mahdollista jakaa vähän tasaisemmin, esim. 12/12h? Miksei isä voisi olla lapsen kanssa enemmän, vaikka äiti olisikin kotona?
[/quote]
Jos mies käy töissä ja äiti imettää, niin yö on äidin kanssa, työpäivä on äidin kanssa. Mies tulee kotiin esim klo 18 ja on vaikka 2 h vauvan kanssa, kunnes klo 20 vauva menee nukkumaan. Näin se helposti menee. Tosi kaunis ajatus tuo 12/12, joskus viikonloppuna voidaan päästä 18/6 suhteeseen :)