Vaiettu aihe henkinen väkivalta ja kiusaaminen

Minusta keskustelun kärki pitäisi siirtyä pois fyysisestä väkivallasta ja siirtyä enemmän henkisen väkivallan puolelle. Ihmiset kyllä tuomitsevat ja yhteiskuntakin puuttuu aika herkästi fyysiseen väkivaltaan, henkistä väkivaltaa ja kiusaamista ei pidetä samanlaisena ongelmana, saati että se tuomittaisiin yhtä jyrkästi.

Nämä kiusaajat tuntuvat saavaan jatkaa ilman että kukaan puuttuu tätä kiusaamistaan loputtomiin asti.

Naiset ovat useammin tyytymättömiä omaan elämäänsä ja purkavat sen muihin?

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:38"]

Naiset ovat useammin tyytymättömiä omaan elämäänsä ja purkavat sen muihin?

[/quote]Ajatelkaapa minkälaiset jäljet tämä jättää ihmiseen, pahemmat jäljet kuin fyysinen väkivalta. Asiaan ei kuitenkaan suhtauduta samalla vakavuudella kuin fyysiseen väkivaltaan.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:38"]

Naiset ovat useammin tyytymättömiä omaan elämäänsä ja purkavat sen muihin?

[/quote]

Tekeekö tämä tasa-arvo teidät naiset oikeasti niin onnellisiksi? Taitaa olla toisin päin.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:56"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:38"]

Naiset ovat useammin tyytymättömiä omaan elämäänsä ja purkavat sen muihin?

[/quote]

Tekeekö tämä tasa-arvo teidät naiset oikeasti niin onnellisiksi? Taitaa olla toisin päin.

[/quote]Tekeekö tämä miesten ja naisten välinen tappelu ja kinaaminen ketään onnelliseksi. Sitähän tämä tasa-arvo nykyään on, tappelua kaikenmaailman jonninjoutavasta päivästä toiseen, niin oikeassa elämässä kuin keskustelufoorumeilla.

Olen toiminut aiemmin opettajana ennen kuin vaihdoin alaa ja tunnistan kyllä aloittajan kirjoittamat asiat.

Työskentelin opettajana useissa kouluissa ja eri kouluasteilla ja joissakin oppilaitoksissa ilmapiiri oli ahdistava ja riitaisa. Selän takana pahan puhumista tai ilkeämielista nimittelyä esiintyi kollegojen välillä. Eräässä oppilaitoksessa tuossa ilkeilyssä mukana olivat myös esimiehet. Pariin otteeseen vaihdoin pois vakituisestakin opettajan työstä, joten sinänsä työn loppumisen puolesta ei tarvinnut huolehtia.

Alaa vaihdettuani tuntui kuin olisin saapunut paratiisiin. On mukavaa, kun vaikka lounaalla keskustelut ovat kiinnostavia ja työkaverit muutenkin ystävällisiä ja asiallisia. Lisäksi tunnen kehittyväni erittäin paljon ammatillisesti.

Vaikka nyt olenkin yksityisellä puolella, jossa YT-neuvottelut ovat tavallisia, työmäärät välillä kovinkin suuria ja lomat lyhyempiä, olen erittäin tyytyväinen siihen, että vaihdoin alaa.

Ei ole enää vaiettu aihe, aika paljon puhutaan.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:29"]Ei ole enää vaiettu aihe, aika paljon puhutaan.
[/quote]

Totta, paljon kiusaamisesta puhutaan ja toivoisi, että ihmiset alkaisivat myös muuttaa käytöstään.

Kiusaaminenhan on tavallaan ryhmäilmiö, jossa jokainen työyhteisön jäsen on mukana. Vaatii kyllä niiltä reiluiltakin työkavereilta paljon rohkeutta, että puuttuvat asiattomaan käytökseen.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 18:28"]

Olen toiminut aiemmin opettajana ennen kuin vaihdoin alaa ja tunnistan kyllä aloittajan kirjoittamat asiat. Työskentelin opettajana useissa kouluissa ja eri kouluasteilla ja joissakin oppilaitoksissa ilmapiiri oli ahdistava ja riitaisa. Selän takana pahan puhumista tai ilkeämielista nimittelyä esiintyi kollegojen välillä. Eräässä oppilaitoksessa tuossa ilkeilyssä mukana olivat myös esimiehet. Pariin otteeseen vaihdoin pois vakituisestakin opettajan työstä, joten sinänsä työn loppumisen puolesta ei tarvinnut huolehtia. Alaa vaihdettuani tuntui kuin olisin saapunut paratiisiin. On mukavaa, kun vaikka lounaalla keskustelut ovat kiinnostavia ja työkaverit muutenkin ystävällisiä ja asiallisia. Lisäksi tunnen kehittyväni erittäin paljon ammatillisesti. Vaikka nyt olenkin yksityisellä puolella, jossa YT-neuvottelut ovat tavallisia, työmäärät välillä kovinkin suuria ja lomat lyhyempiä, olen erittäin tyytyväinen siihen, että vaihdoin alaa.

[/quote]Oma sisko lopetti lastentarhanopettajan työt ja vaihtoi alaa, jatkuvan kiusaamisen ja huonojen työilmapiirien takia. On nykyään tyytyväinen, ei kadu yhtään.

Ihan turha se on yksittäisen ihmisen tässä maassa alkaa tappelemaan tuulimyllyjä vastaan, helpompi vaihtaaa työpaikkaa ja alaa.

Oli vaiettu aihe, ei ole enää. Avoimuuden myötä syntyy konkreettisia muutoksia yleiseen suhtautumiseen henkistä väkivaltaa koskien. Mitä enemmän puhutaan, tuodaan julki ja puututaan asioihin, vaikuttaa sekin kiusaajiin niin, että häpeää kokevat tai ainakin siinä vaiheesssa heräävät, kun eivät saa tukea toimintoihinsa.

Varsinkin henkisen väkivallan tukijoihin pitäisi kiinnittää huomiota, hehän ilmiötä ruokkivat. Vääränlainen tukeminen voi olla sitäkin, että ei puutu asioihin, hiljainen tukija.

Henkistä väkivaltaa, niinkuin kiusaamistakin ilmenee jokapuolella, kotona, koulussa, työpaikoilla, lasten ja vanhempien suhteissa, kaverisuhteissa jne.

Nimenomaan henkinen väkivalta on kauheaa. Koulukiusaamisesta puhutaan paljon mutta pitäisi myös puhua aikuisten kiusaamisesta. Minä olen joutunut kokemaan paljon henkistä väkivaltaa koko elämäni ajan. Osittain siitä syystä on epävakaa persoonallisuushäiriö ja masennusta ja muita ongelmia.

Jos oikeasti saataisiin puristettua niin aktiivisista kuin passiivisemmista mukanaolijoista heidän elämänfilosofiansa muiden kuultavaksi, niin taitaisi moni yllättyä sen lapsellisuudesta ja epäloogisuudesta, ainakin suhteessa kiusaamiseen yms. Opettajien puolustelupuheenvuorotkin ovat väliin niin kivistävää kuunneltavaa, ja sitten vielä ihmetellään, miten koulukiusaamista ei saada kitkettyä tämän tehokkaammin aikuisten voimin. On tietysti epäkorrektia todeta, että toisella on virheellinen asenne (ja jopa alalle sopimaton luonne). Heillä kuitenkin loppuvat perustelut lyhyeen, minkä jälkeen vain itsepäisesti todetaan, että minulla on oikeus ajatella miten minä haluan, piste. Tai vaietaan tyystin uhrin näköisenä, mikä on yleisintä Suomessa.

No se kovettaa. Joten en nyt tiiä. Kannattaa silti lopettaa se jossain vaiheessa. Ihan vaan itsensäkin vuoksi.

Miehet sitä tekee, porukalla.

Joo, taas Iltasanomien laatujournalismia. Naisvaltaisilla aloilla... Tästä syntyykin sitten todella rakentava ja hedelmällinen keskustelu, kun lähtökohtaisesti asetetaan 50 % suomalaisista syytetyn penkille. Tuollaiselle taitaa olla sanakin... Mikä se olikaan? No, kun en muista... Ai niin! Henkistä väkivaltaa!

http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/naita-merkkeja-ei-haluta-nah…

Nämä ovat henkisen väkivallan muotoja:

Uhkaileminen ja kiristäminen (esim. väkivallalla, lasten menettämisellä tai itsemurhalla)

Nöyryyttäminen (esim. nimittely, alistaminen, mitätöinti, itsetunnon murentaminen, järjestelmällinen loukkaaminen)

Eristäminen (esim. sukulaisista, ystävistä tai työssäkäynnin estäminen)

Kontrollointi (esim. liikkumisen valvonta, oman rahankäytön estäminen, uskonnollinen fanatismi)

Mustasukkaisuus (esim. aiheeton ja korostunut epäluulo puolisoa kohtaan)

Laiminlyönti, toisen tarpeiden jatkuva ja tarkoituksellinen huomiotta jättäminen

http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/paniikkihairioita-hengena…

Henkisen väkivallan aiheuttamia ongelmia

Minäkuva vääristyy

Kyky tulkita omia tunteitaan vaikeutuu

Kyky tietää omat rajansa ja pitää niistä kiinni vaikeutuu

Kehon ja mielen yhteys heikkenee

Kokonaisvaltainen kehonhallinta heikkenee

Paniikkihäiriöitä, hengenahdistusta

Traumaattinen stressi

Itseä vain joskus rassaa nämä uhriutujat. Meillä töissä kiusataan. Itse en moiseen viitsi energiaa käyttää. Mutta tiedän, että minua selän takana haukutaan. Ja välillä muiden kuullen kyselyillä yritetään mollata. Siitä vaan. Välillä näpäytän terävästi takaisin. Mutta siis ihan sama. Käyn töissä, koska tykkään siitä ja siitä saa palkkaa. Mutta en näe tarpeelliseksi olla mikään suosittu siellä, olen sitä sitten urheiluporukassani.

Ne harvat henkiset väkivallan ja kiusauksen tapaukset mitä itse olen joutunut näkemään (ohjaamaan eteenpäin työsuojeluvaltuutetuille ja psykologeille) ovat tapahtuneet ihmisten välillä joista vuorotellen ovat toisiaan kiusaamisesta syytelleet. Molemmissa tapauksissa KAIKILLA, niin kiusaajilla kuin kiusatuilla ollut jo ennen tapauksia jaksamisongelmia. Ainakin osittain nuo kiusaamiset tuntuvat olevan henkisesti epätasapainoisten ihmisten hakeutumista/joutumista samanlaisten luo ja siinä ei kukaan jaksa pitää normaaleista käytössäännöistä kiinni. Työpaikan kannalta olisi paras saada nuo ihmiset sairauslomille tai -eläkkeelle tai muokataan työnkuva paljon vähemmän vaativaksi. Ja kun joskus kuuntelee niitä kiusaustapausten kuvauksia alkaa surettaa, aivastaminen väärään aikaan on kiusausta kun ihminen on tarpeeksi kireä.

Vierailija kirjoitti:

Itseä vain joskus rassaa nämä uhriutujat. Meillä töissä kiusataan. Itse en moiseen viitsi energiaa käyttää. Mutta tiedän, että minua selän takana haukutaan. Ja välillä muiden kuullen kyselyillä yritetään mollata. Siitä vaan. Välillä näpäytän terävästi takaisin. Mutta siis ihan sama. Käyn töissä, koska tykkään siitä ja siitä saa palkkaa. Mutta en näe tarpeelliseksi olla mikään suosittu siellä, olen sitä sitten urheiluporukassani.

On todelliset uhrit ja uhriutujat. Jos teillä töissä on yksi, jota eniten kiusataan ja hän on silmminnähden siitä vaivaantunut, eristäytyy tms., hän on uhri. Ja kun hyväksyt vierestä kiusaamisen vaikenemallakin, tuet kiusaamista. Teidän työpaikalla taitaa olla enemmän kyse  kiusaamisen suhteen työpaikkahuumorista?