Paraneeko tämä elämä koskaan?

Musta tuntuu, että olis parempi vain kadota. Tämmöstä rämpimistä tää tulee olemaan aina. Harmiksi perheelle ja itselle oon vaan.

Onko täällä ketään masennuksesta parantunutta? Miten te sen teitte?

Auttakaa :(

Olen menossa nukkumaan enkä jaksa kirjoittaa nyt, mutta katso vaikka tuosta näin aluksi:

http://www.vauva.fi/keskustelu/4438935/ketju/miten_te_entiset_masentuneet_olette_parantuneet_masennukhsesta

Lääke+hoito. Ja tee aina jotakin.

Energiahoidosta minä sain avun masennukseen. Löysin aivan ihanan hoitajan jonka kanssa vietän kerran viikossa kaksi tuntia. Olen puhunut pahasta olostani ja jo se on auttanut. Hoitaja on empaattinen ja kannustava, parempi kuin yksikään hoitoalan ihminen jonka olen tavannut

Sen tajuaminen että elämme rikkaassa länsimaassa jossa itsestäänselvyytenä meillä on kaikkea mahdollista.

Miksi kehitysmaissakin ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin täällä meillä? Jatkuva toisiin vertaaminen. luonnosta vieraatuminen, koko ajan jonkin tavoittelu ja kilpailu.

Masennus voi olla niin täysi pysähdys että on pakko miettiä mikä on aidosti tärkeää, mistä pitää kiinni ja mitä jättää pois. Minä jätin alkoholin, sitä kautta tosi monta ihmistä jäi myös mutta hyvä näin.

Punaisen lihan syönnin lopetus oli myöskin hyvä päätös. Elimistö kiittää.

Maailmankuvan laajentaminen. Kannattaa lukea kirjoja eikä olla koneessa kiinni. Mielikuvitus on lahja

Verensokerin tasaisena pysyminen ja riittävästä unensaannista huolehtiminen.

Kannaattaa katsoa onko oman paikkakunnan henkinen kehitys ry:lla jotain annettavaa

www.henkinenkeitys.fi  Ystävällisiä ihmisiä niistä seuroista ainakin löytyy

www.henkinenkehitys.fi

Tänään astelen hieman sivummalle
olen kauempana muista polulla kulkijoista
sillä tahdon nähdä oman osuuteni 
tässä kokonaisuudessa selkeämmin 
 
että voisin nähdä selkeämmin 
on minun katsottava kauempaa
 tai eri tavalla kuin aikaisemmin 
 
siksi suuntaan kulkuni metsiin
 joissa ei ole kuljettu aikoihin
 
 siksi suuntaan katseeni taivaalle 
sen sisimpiin sopukoihin
 joihin ei ole kurotettu aikoihin 
 
siksi katselen varovasti auringon säteiden siipien lomitse 
että voisin nähdä oman varjoni pituuden 
sen ääriviivat jotka heijastuvat tälle polulle
 jossa kuljen lakkaamatta yhä vain eteenpäin joka päivä 
 
minulla on oma salainen kulkuratani 
olen kuin planeetat ja galaksien kaukaisimmat tähdet 
 
minulla on oma reittini
ja oma tarkoitukseni 
sen aion kulkea ja toteuttaa
 
silti tahtoisin ymmärtää 
miksi teen matkaani 
mutta tarvitseeko minun sittenkään
 
tietääkö taivaan tähti miksi se matkaa
entä muurahainen työpöydälleni eksyneenä 
mikä on sen tarkoitus tässä maailmassa 
mikä sen ajatuksien määrä ja kauneus
 
siksi astun tänään sivuun polultani hetkeksi
että näkisin selkeämmin oman tarkoitukseni
että olisin oman kuvajaiseni arvoinen.
 

[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 03:18"]

Energiahoidosta minä sain avun masennukseen. Löysin aivan ihanan hoitajan jonka kanssa vietän kerran viikossa kaksi tuntia. Olen puhunut pahasta olostani ja jo se on auttanut. Hoitaja on empaattinen ja kannustava, parempi kuin yksikään hoitoalan ihminen jonka olen tavannut

Sen tajuaminen että elämme rikkaassa länsimaassa jossa itsestäänselvyytenä meillä on kaikkea mahdollista.

Miksi kehitysmaissakin ihmiset ovat tyytyväisempiä kuin täällä meillä? Jatkuva toisiin vertaaminen. luonnosta vieraatuminen, koko ajan jonkin tavoittelu ja kilpailu.

Masennus voi olla niin täysi pysähdys että on pakko miettiä mikä on aidosti tärkeää, mistä pitää kiinni ja mitä jättää pois. Minä jätin alkoholin, sitä kautta tosi monta ihmistä jäi myös mutta hyvä näin.

Punaisen lihan syönnin lopetus oli myöskin hyvä päätös. Elimistö kiittää.

Maailmankuvan laajentaminen. Kannattaa lukea kirjoja eikä olla koneessa kiinni. Mielikuvitus on lahja

Verensokerin tasaisena pysyminen ja riittävästä unensaannista huolehtiminen.

Kannaattaa katsoa onko oman paikkakunnan henkinen kehitys ry:lla jotain annettavaa

www.henkinenkeitys.fi  Ystävällisiä ihmisiä niistä seuroista ainakin löytyy

[/quote] 1. Köyhällä ei varmastikaan ole vara noihin huuhaa-hoitoihin.

2. Mihin perustat väitteesi, että kehitysmaissa ovat onnellisempia? Hemmetisti sisällissotia, naisten raiskauksia, ja sen johdosta kivittämisiä yms. naisen alistamista.

Sairauksia ja nälänhätää. Luuletko, että ne onnesta hihkuu, kun taas yksi lapsista kuolee nälkään tai sairauteen, johon meillä on lääke? Kun ovat kerjuulla pienestä pitäen, että saisivat edes yhden suullisen jollekin perheestä. Voi prkle, että risoo tuollaiset hihhulit, jotka kaunistelevat asioita...

kyllä paranee. ihan varmasti. ihan vain siksi että se matto voidaan taas vetää jalkojen alta

Tää on klisee, mutta liikunta on auttanut. Aloin miettiä, että sama se missä olen. Olen sitten vaikka kävelyllä. Joo, tosi kannustavaa. Mutta kengät jalkaan ja takki päälle, sama se missä on. Pikkuhiljaa alkoi kyrsiminen vähentyä ja välillä kiinnitin huomion johonkin muuhun kuin itseeni. Eihän sen ole väliks, vaikka kävelisi sateessa tai lumessa. Jos palellutan itseni ja siksi sairastun, niin who cares! Taitan jalkani? Palelee? Ei se ole ainakaan sen kummempaa. Joten mä kävelen, joskus montakin tuntia päivässä. 

Ei, jos et itse tee asioille jotain.

Eroa, opettele olemaan itsesi kanssa, tee mukavia asioita. Voit löytää uuden rakkauden, jossa onni on läqsnä. Eikä se onni uutta parisuhdetta edes tarvi, huono parisuhde syö turhaan voimavaroja.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 23:33"]

Onko täällä ketään masennuksesta parantunutta? Miten te sen teitte?

[/quote]

Lopetin tissuttelun, lopulta aloitin lääkityksen, jota vastaan olin ollut pitkään, aloin käymään kävelyllä metsässä, pakotin itseni ajattelemaan positiivisemmin yms.

Olo on parempi nykyään, nukun paremmin, luotan huomiseen, luotan, että vielä joskus iloitsen tästä elämästä, siihen vain on matkaa, mutta minulla on aikaa.

N40+

Sama :( Olin samassa tilanteessa 10 vuotta sitten jo, vaikea nähdä miten tästä voisi parantaa kun kaikkeni olen yrittänyt ja se ei ole vaan tarpeeksi tässä elämässä.

Olisinpa edes rakastettava, mutta ei. Yksin köyhänä ilman tulevaisuutta.

Täällä myös ihan samat tuntemukset ja lisäksi vielä menettänyt terveydenkin niin aika synkät on mietteet juuri tällä hetkellä. Mutta tsemppiä ja jaksamista ap sulle huomisen ja tulevien päivien kohtaamiseen toivon kaikesta huolimatta! <3

Mulla samat ajatukset, ollut jo monta vuotta, ja olen vasta 20. Joku saa mut uskomaan parempaan huomiseen, ainakin vielä. Mä nostan itseni ylös kun tunnen että masennus tai ahdistus on tuloillaan, koska pian se on jo vaikeaa.
Mä asetan itselleni tavoitteita, jotka saavuttaessani tuntisin, että elämä on elämisen arvoista. Mä teen töitä että saavutan ne, pikku hiljaa. Esimerkiksi luen hulluna pääsykokeisiin että pääsisin yliopistoon. Ja menen tapahtumiin, keikoille, baariin, koska haluan tavata ihmisiä. Vaikka haluaisin jäädä kotiin, ei kukaan tule mua täältä hakemaan, ja tänne jäämällä ei elämä etene, tai parane. Ja lähtemällä ulos unohdan hetkeksi sen huomisen.
Kun perheenjäseneni sai tietää pian kuolevansa, sai hetkessä eläminen ihan uuden merkityksen. Se auttaa, olla vaan tässä hetkessä, koska tulevan murehtiminen ei vie minnekään. Tee sitä mitä haluat, ja eletään tä elämä loppuun asti, jooko? :)

Sanotaan, että pienet arkiasiat piristää, täytyy jaksaa yrittää, pysyä positiivisena, olla avoin ja kiinnostunut. Mutta kun ei tästä tule mitään! Pieniä askelia parempaa ja jo kohta taas harppauksia taaksepäin. Ihmissuhteet on tervaa, työttömyyttä, koulutukseni on turha ja kuolevalta alalta. Pahinta kuitenkin tämä musta mieliala. En jaksa.