Mitä tehdä kun lapsi ei halua harrastaa yhtään mitään?

Muilla samanlaisia kokemuksia? Miten olette ratkaisseet? Syy, miksi emme haluaisi luopua näistä urheiluharrastuksista on se, että tyttö on niissä hyvä ja hän on aina iloinen siellä paikan päällä. Mutta lähteminen sinne on järkyttävän vaikeaa. On vaikea käsittää miksi hän haluaa lopettaa kun näyttää kuitenkin paikan päällä tykkäävän, olevan iloinen ja on kaikenlisäksi hyvä.

Meillä ei ole pakotettu jatkamaan. Sai lopettaa, oli puoli vuotta ilman harrastuksia ja sitten löysi uuden lajin. Harrastaa ehtii myöhemminkin, leikkiä vain lapsena.

Ei missään nimessä urheiluun pakottamista. Mitä järkeä siinä on? 

Anna olla harrastamatta jos se on noin vastentahtoista. Onnistuisiko jokin perheen yhteinen harrastus kuten uiminen, suunnistus tai vaikka geokätköily sen tilalle. Saisi lapsi myös mallia. Meillä mentiin koko perhe ujon pojan kanssa sirkuskouluun ja kaikilla on nyt paljon kovempi kunto ja poikakin nykyään harrastaa enimmäkseen kavereiden kanssa. 

On aivan totta, että leikkiä on vain lapsena, mutta pointti onkin juuri siinä että kun sitä leikkiaikaa on aivan riittävästi. Suoraan koulusta ovat yhdessä ja ehtivät leikkiä 6 tuntia ennen kuin sitten pitää lähteä harrastamaan. Ainahan nuo leikit jäävät kesken, viimeistään kun pitää mennä nukkumaan. 

Ja ihmetyttää siis tuo vastustuksen kovuus kun sitä vertaa siihen kuinka iloinen hän sitten kuitenkin on harrastaessaan. Siinä on mielestäni ristiriita. 

Minkä ikäinen lapsi?

Minä en ole pakottanut harrastamaan, yksi harrastus viikossa riittää kyllä, jos liikuntaa ja tekemistä riittää ilman ohjattuja harrastuksiakin. Jos kaikki vapaa-aika kuluu sohvalla tv:tä tuijottaen, patistaisin harrastamaan.

Jari Sinkkonenkin sanoi hiljattain jossain haastattelussa, että nykyään lapsilla on liian vähän sellaista aikaa, joka ei ole ohjattua. Kavereiden kanssa leikkiminen ja pihalla touhuaminen ovat minusta ihan hyviä harrastuksia ja jopa tärkeitä lapsen kehityksen kannalta.

Päiväkotipäivä/koulupäivä voi olla lapselle rankkakin, vaikka koulussa sujuisi kaikki hyvin. Siellä pitää keskittyä ja tulee uutta asiaa jne. joten lepokin on tärkeää. Kuinka moni aikuinen jaksaisi joka päivä jotain ohjattua harrastusta?

Kannattaa kysyä, miksi haluatte että lapsi harrastaa. Koska kaikki muutkin? Koska sitten voi tuntea tehneensä velvollisuutensa vanhempana? Voi olla varma että lapsen elämässä on kaikki kunnossa? Koska lapsi voi urheilun kautta saavuttaa onnistumisia jotka kohottavat myös vanhemman itsetuntoa? 

Jos lapsi leikkii ja ulkoilee ja touhuaa ihan luonnostaan, ei hän välttämättä tarvitse ohjattua liikuntaharrastusta. Sen aika voi tulla myöhemmin. 

On 9 vuotias. Hyvällä ilmalla pyöräilevät, potkulautailevat jne. mutta kuten tiedämme, Suomessa säät on varsin usein kehnot. Huonolla ilmalla ovat sisällä ja silloin se aika kaverin kanssa menee pelaamiseen, leffan kattomiseen jne. 

Päätös olisi helppo, jos lajit olisi aivan väärät, kokisi olevansa huono, olisi allapäin paikan päällä, mutta kun tilanne on täysin päinvastoin.

En ymmärrä tätä touhua, että lapsilla pitää väkisin olla joku "harrastus"

Ap:nkin lapsi touhuaa ja leikkii muutenkin.

Antaisin lopettaa jos haluaa. Lapsi pärjää ilman harrastuksiakin. Meillä 9-v tyttö ei halua harrastaa mitään. Liikkuu sitten muuten kyllä. Talvella kävelee ja muut ajat pyöräilee 7km koulumatkan, koulussa on liikuntatunnit ja pelailee veljiensä kanssa kesällä pesistä ja talvella hankifutista. Jo koulumatkoista tulee noin 2 tuntia joka päivä liikuntaa.

Haluamme että harrastaa urheilua koska hän on liikkunnallisesti lahjakas ja tuntuu että heittää lahjakkuutensa hukkaan, jos ei tee mitään tavoitteellista. Pidämme liikunnan tuomasta sitoutumisesta treeniin, pitkäjänteisyydestä, jota kehittyminen vaatii ja ilosta, jota se näyttää hänelle tuottavan - paitsi silloin kun sinne pitää lähteä.. Ennustamme että viimeistään murrosikäisena on tyytyväinen kun osaa jotain.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:28"]Antaisin lopettaa jos haluaa. Lapsi pärjää ilman harrastuksiakin. Meillä 9-v tyttö ei halua harrastaa mitään. Liikkuu sitten muuten kyllä. Talvella kävelee ja muut ajat pyöräilee 7km koulumatkan, koulussa on liikuntatunnit ja pelailee veljiensä kanssa kesällä pesistä ja talvella hankifutista. Jo koulumatkoista tulee noin 2 tuntia joka päivä liikuntaa.
[/quote]
Niin ja tietenkään millään hirveillä pakkasilla ja kaatosateella se ei kävele. Silloin viedään ja haetaan autolla. En itsekään tahtois niillä ilmoilla kävellä, joten lastakaan en pakota.

Jos lapsi on yhdessä lakissahyvä niin aivan hyvin voisi olla jossain toisessakin lajissa. Jospa vaikka menisivät kaverin kanssa yhdessä johonkin toiseenkin harrastukseen.
Tai meeette koko perheen kanssa uimaan, pyöräilemään, metsäretkille, talvella luistelemaan ja hiihtämään?

Harrastaako teillä perheessä aikuiset jotain? Useinhan tämmöset opitaan mallista ja jos aikuiset ei harrasta niin ei lapsiakaan liikunta kiinnosta.

Kyllä lapsia on hyvä ohjata liikunnan maailmaan. Juuri on keskusteltu siitä, miten liikkumattomuus tulee vaikuttamaan terveyteen tulevaisuudessa, kun nämä sohvaperunalapset kasvavat aikuisiksi. Liikkeelle vaan, mutta laji olisi hyvä löytää lapsen ehdoilla. Jokin, mistä hän innostuu.

Ja kuulostaa mielestäni kyllä epänormaalilta, jos on noin riippuvainen kaveristaan, ettei pysty olemaan yhtään erossa.

Kysy lapselta itseltään, mikä siinä harrastuksessa on sellaista, mistä hän ei pidä. Älä tuputa sitä ajatusta, että hän on siinä hyvä tai että selvästi tykkää siellä olosta, vaan kuuntele, mitä hän itse sanoo. Harrastuksen tulee olla vapaaehtoista ja mieluisaa ja rentouttavaa, ei pakotettuna puurtamista.

Meillä loppui yksi harrastus siihen, kun lapsi itse sanoi, että vetäjä ei oikein saa porukkaa kuriin ja häntä häiritsi se, että muut häsläsivät siellä niin paljon ja aikaa kului hukkaan. Tämä siis tuli nimenomaan lapsen suusta.

Jos haluat ehdottomasti lapsen harrastavan jotain, tarjoa vaihtoehtoja. jos nykyinen ei kuitenkaan ole hänen juttunsa, mieti, mikä voisi olla ja vie lapsi kokeilemaan sitä.

Lapset myös ovat erilaisia. Kaverini lapsi harrastaa niin paljon, että kerran kahdessa viikossa on päivä, jolloin ei ole mitään treenejä. Lapsi tykkää kovasti ja kyse ei ole siitä, että vanhemmat painostaisivat häntä treenaamaan. Minun lapseni ei ikinä ottaisi noin paljon harrastuksia. Hän tarvitsee omaa aikaa ja haluaa lueskella ja olla kavereiden kanssa ulkona ja harrastaa perheen kanssa uintia ja pyöräilyä yms.

Pitäkää yhteisymmärryksessä valmentajan kanssa tauko. Jospa lapselle tulee ikävä sitä harrastusta. Muutenkin kannattaa valmentajan kanssa jutella. Ette varmasti ole ainoita tuon  ongelman kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:34"]

Kyllä lapsia on hyvä ohjata liikunnan maailmaan. Juuri on keskusteltu siitä, miten liikkumattomuus tulee vaikuttamaan terveyteen tulevaisuudessa, kun nämä sohvaperunalapset kasvavat aikuisiksi. Liikkeelle vaan, mutta laji olisi hyvä löytää lapsen ehdoilla. Jokin, mistä hän innostuu.

Ja kuulostaa mielestäni kyllä epänormaalilta, jos on noin riippuvainen kaveristaan, ettei pysty olemaan yhtään erossa.

[/quote]

AP:n lapsi ei ole sohvaperunalapsi, vaan aktiivinen ja leikkivä ja liikkuva lapsi. Liikkumattomuus on jotain ihan muuta kuin urheiluseuraan kuulumattomuus.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:34"]

Kyllä lapsia on hyvä ohjata liikunnan maailmaan. Juuri on keskusteltu siitä, miten liikkumattomuus tulee vaikuttamaan terveyteen tulevaisuudessa, kun nämä sohvaperunalapset kasvavat aikuisiksi. Liikkeelle vaan, mutta laji olisi hyvä löytää lapsen ehdoilla. Jokin, mistä hän innostuu.

Ja kuulostaa mielestäni kyllä epänormaalilta, jos on noin riippuvainen kaveristaan, ettei pysty olemaan yhtään erossa.

[/quote]

No tämä on yksi asia mikä meitä häiritsee. On liian kiinni kaverissaan, ihan koko ajan pitäisi olla yhdessä. Urheilun myötä toivottaisiin että itseluottamus kasvaisi.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:34"]

Kyllä lapsia on hyvä ohjata liikunnan maailmaan. Juuri on keskusteltu siitä, miten liikkumattomuus tulee vaikuttamaan terveyteen tulevaisuudessa, kun nämä sohvaperunalapset kasvavat aikuisiksi. Liikkeelle vaan, mutta laji olisi hyvä löytää lapsen ehdoilla. Jokin, mistä hän innostuu.

Ja kuulostaa mielestäni kyllä epänormaalilta, jos on noin riippuvainen kaveristaan, ettei pysty olemaan yhtään erossa.

[/quote]

Liikuntaa on muukin kuin urheilu jossain seurassa.

Mutta mikä selittää hirvittävän ristiriidan lähtemisen ja itse tekemisen välillä? Lähtemisen vastustus ei ole missään suhteessa siihen miten hyvin sitten siellä kuitenkin viihtyy.