Mitä tehdä kun lapsi ei halua harrastaa yhtään mitään?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:52"]

Haluaisi vaan leikkiä ja olla vapaa. Täällä päin kaikki ovat tosi aktiivisia ja kaikki kaverit harrastavat urheilua. Silti tyttö ei haluaisi, suostuisi vain yhteen harrastukseen viikossa, se kun sattuu olemaan samaan aikaan kun hänen bestiksensä harrastus, niin ei haittaisi.. Muutoin haluaa vaan olla tämän yhden kaverin kanssa koko ajan, eikä mikään aika ole tarpeeksi. Harrastuksineen päivineenkin ehtivät ihan hyvin leikkiä monta tuntia päivässä, mutta sekään ei riitä. 

Voiko, ja kannattaako pakottaa urheilemaan? Hän on aina hymyssä suin treeneissä ja on lajissaan hyvä, mutta lähteminen on taistelua joka kerran. Itkua, huutoa, vanhempien haukkumista.

[/quote]

Meilläpäin on tällainen harrastus lapsilla ja heidän vanhemmillaan kuin gangstalking. Sopisiko se hänelle?

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:52"]

Haluaisi vaan leikkiä ja olla vapaa. Täällä päin kaikki ovat tosi aktiivisia ja kaikki kaverit harrastavat urheilua. Silti tyttö ei haluaisi, suostuisi vain yhteen harrastukseen viikossa, se kun sattuu olemaan samaan aikaan kun hänen bestiksensä harrastus, niin ei haittaisi.. Muutoin haluaa vaan olla tämän yhden kaverin kanssa koko ajan, eikä mikään aika ole tarpeeksi. Harrastuksineen päivineenkin ehtivät ihan hyvin leikkiä monta tuntia päivässä, mutta sekään ei riitä. 

Voiko, ja kannattaako pakottaa urheilemaan? Hän on aina hymyssä suin treeneissä ja on lajissaan hyvä, mutta lähteminen on taistelua joka kerran. Itkua, huutoa, vanhempien haukkumista.

[/quote]

Meilläpäin on tällainen harrastus lapsilla ja heidän vanhemmillaan kuin gangstalking. Sopisiko se hänelle?

[/quote]

Sinulle se ainakin sopii.

Jos sun lapsi on aktiivinen menijä, on kavereita, tykkää ulkoilla jne, niin en näe mitään syytä pakottaa harrastamaan. Jos taas lapsi haluaa olla vain omassa huoneessa, eikä koskaan olla kavereiden kanssa, niin silloin kyllä patistaisin johonkin urheiluharrastukseen.

Lapsi selvästi tykkää siitä aktiivisuudesta, muttei siitä aikatauluttamisesta mikä siitä tulee. Siitä tulee stressiä. Onko lapsesi ilmaissut että hän pitää itse siitä tekemisestä vai sitten siitä suorittamisesta ja kehittymisestä?
Itse muistan kun vanhemmat yrittivät väkisin muokata minusta kilpauimaria samanlailla kuin siskostakin. Hyvinhän se aluksi meni, mutta pidin enemmän uinnista kuin kilpailusta. Samalla lailla, olihan siellä kiva olla paikan päällä, mutta lähteminen ahdisti ja itketti.
Ap, yksikin harrastus viikkoon on tosi hyvä. Lakkaa tuo jankkaaminen "mutta kun hän on niin lahjakas ja iloinen" ja kuuntele lastasi. Harrastukset ovat lapsille hyviä, mutta niin myös ystävyyssuhteet ja oma aika. Kuten yksi jo ehdottikin, pidä taukoa ja anna lapsen kaivata harrastustaan.

Lisäksi, tuo kaverin kanssa kokoajan oleminen ei voi olla vahingollista. Lapsesi on löytänyt jonkun, jonka kanssa on hyvä olo ja hän tuntee aikansa mielekkääksi. Aikuisena on vaikea saada samanlaisia ihmisuhteita ja teineinä kaverukset hyvinkin saattavat ajautua erilleen.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:10"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:52"]

Haluaisi vaan leikkiä ja olla vapaa. Täällä päin kaikki ovat tosi aktiivisia ja kaikki kaverit harrastavat urheilua. Silti tyttö ei haluaisi, suostuisi vain yhteen harrastukseen viikossa, se kun sattuu olemaan samaan aikaan kun hänen bestiksensä harrastus, niin ei haittaisi.. Muutoin haluaa vaan olla tämän yhden kaverin kanssa koko ajan, eikä mikään aika ole tarpeeksi. Harrastuksineen päivineenkin ehtivät ihan hyvin leikkiä monta tuntia päivässä, mutta sekään ei riitä. 

Voiko, ja kannattaako pakottaa urheilemaan? Hän on aina hymyssä suin treeneissä ja on lajissaan hyvä, mutta lähteminen on taistelua joka kerran. Itkua, huutoa, vanhempien haukkumista.

[/quote]

Meilläpäin on tällainen harrastus lapsilla ja heidän vanhemmillaan kuin gangstalking. Sopisiko se hänelle?

[/quote]

Sinulle se ainakin sopii.

[/quote]

Mitä tarkoitat tällä? 

En jaksanu lukea tarkkaan kaikkia kommentteja, mut kyllä mä pakottaisin jos harrastus on esim. kerran viikossa ja on ihan selvästi siellä silloin kivaa.
Mua harmittaa nyt aikuisena hirveästi kun annettiin aina kaikki jättää kesken.

meillä 9 vuotiaalla on usein päivässä vain 5-6 tuntia koulun jälkeen aikaa tehdä mitään eli siinä kaikki läksyt, syömiset, pesut jne. että kun on harrastuspäivä niin ei ennätä nähdä kavereita. 

teillä on paljon aikaa =) siksi varmaan mietitte tuota harrastamistakin. olisiko hyvä harrastus esim. partio? 

Ei meillä ole kumpikaan koskaan halunnut mitään kodin ulkopuolella harrastaa, emmekä ole todellakaan nähneet asiaa ongelmana. Päinvastoin, säästyypä rahaa. Ei sitä ennenkään mitään harrastettu ja ihan kunnollisia ihmisiä meistä on tullut. Ei niitä harrastuksia mihinkään tarvitse, niin että ihan pakola täytyisi vastentahtoista harrastuttaa.

Moni introverttiluonteinen lapsi kokee ikäväksi jo sen että täytyisi vielä koulun jälkeen jaksaa lisää sosiaalista tekemistä siellä harrastuksessa. Saattavat mieluummin haluta harrastaa itsekseen kirjan lukemista tai tietokoneella pelaamista, ja näin itsekin introverttiina ymmärrän tällaisen rauhassa latautumisen tarpeen erinomaisesti.

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 10:24"]

Ei meillä ole kumpikaan koskaan halunnut mitään kodin ulkopuolella harrastaa, emmekä ole todellakaan nähneet asiaa ongelmana. Päinvastoin, säästyypä rahaa. Ei sitä ennenkään mitään harrastettu ja ihan kunnollisia ihmisiä meistä on tullut. Ei niitä harrastuksia mihinkään tarvitse, niin että ihan pakola täytyisi vastentahtoista harrastuttaa.

Moni introverttiluonteinen lapsi kokee ikäväksi jo sen että täytyisi vielä koulun jälkeen jaksaa lisää sosiaalista tekemistä siellä harrastuksessa. Saattavat mieluummin haluta harrastaa itsekseen kirjan lukemista tai tietokoneella pelaamista, ja näin itsekin introverttiina ymmärrän tällaisen rauhassa latautumisen tarpeen erinomaisesti.

[/quote]

No, eihän tämä lapsi mikään introvertti ole. Hän haluaa vain olla sen yhden ja saman kaverinsa kanssa ja vaikuttaa siltä, että tämä riippuvuus kaverista on enemmän ongelma. Olisi hyvä, jos hän saisi muitakin kavereita kuin tämän yhden, sillä hän on nyt aika haavoittuvassa tilanteessa, koska on vain yhden kortin varassa. Mitä, jos tämä kaveri päättääkin olla jonkun muun kaveri enemmän ja tyttö jää ihan yksin? Sitä varten olisi hyvä olla harrastustoimintaa, jossa on muitakin lapsia, itsetunto kohoaisi ja sosiaalinen piiri hieman laajenisi.

Juttelisin kyllä lapsen kanssa siitä, mikä harrastus hänestä on mukavaa. Motivoisin erilaisilla palkinnoilla, esim. elokuvissa käynneillä, yhdessä leipomisella tms. sosiaalisella palkinnolla. Tietysti lapsen ehdoilla.

Jos yhteen kaveriin takertuminen on se ongelma, niin lapsen kanssa voisi puhua siitä, että välillä voisi koulustakin pyytää jotakuta toista leikkimään tai kylään tai pihalle.

Ei harrastamaan PIDÄ lähteä, harrastamaan HALUTAAN lähteä. Jos ei halua, kyse ei ole harrastuksesta vaan PAKOTTAMISESTA. Montako harrastusta itselläsi on mitä et halua tehdä?

Miten hel***** avuttomia ihmiset ovat nykyään? Miksi kaiken harrastamisen on pakko olla ohjattua? Itse en lapsena käynyt missään ohjatuissa treeneissä, vaam liikuin vapaa-ajalla omaehtoisesti (potkin palloa, hyppäsin pituutta, kiipeilin puissa, hiihdin, juoksin yms. yms.). Jos sattui olla kavereita paikalla, niin sitten liikuttiin kavereiden kanssa, mutta suurimmaksi osaksi yksin. Aikuisena ehdin urheiluharrastuksessani Suomen mestariksi asti.

Miksei tyttösi voisi käydä halutessaan lenkillä/kuntosalilla vaikka sen kaverinsa kanssa?

Mikä ongelma on yhdessä hyvässä ystäväsdä, jonka kanssa haluaa viettää aikaa. Ei 9 v ystävyyssuhteita voi enää ohjailla

Kuulosti että harrastuksia on paljon. Yhdessä n voisi säilyttää kuten ap mainitsi. Miksi se ei riittäisi.

Ei lasta voi pakottaa. Mutta voidaan sopa että käydään tämä kausi, joka on aloitettu ja maksettu. Seuraavaa ei ole enää pakko aloittaa.

Muuten tulee vaan kammo lajiin

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 09:57"]

Mutta mikä selittää hirvittävän ristiriidan lähtemisen ja itse tekemisen välillä? Lähtemisen vastustus ei ole missään suhteessa siihen miten hyvin sitten siellä kuitenkin viihtyy. 

[/quote]

Luonne? 

Olin itse lapsena saman mainen ja olen edelleen. Salilla on kivaa ja tuntuu hyvältä lihaksissa tehdä jotain. On mukava saada lämmin olo ja hikeä pintaan ja kehittyä, onnistua isommilla painoilla kuin ennen.

Mutta se LÄHTEMINEN. En lähde jos sataa, eilen oli migreeni, en löydä kenkiä, kävin jo aamulla suihkussa, on nuhaa, en saa kaveria mukaan, koskee edelliskerrasta... Vihaan salilla käyntiä silloin kun en ole siellä. Eikä ole lajikysymys. Kaikkea on kokeiltu tanssiryhmistä nyrkkeilyyn, joukkueista yksilölajeihin, ohjatusti ja itse. Lapsesta näin kolmikymppiseksi. Pisimmillään harrastin lapsena 8 vuotta eli en ole mikään luovuttaja.

Olen tullut siihen tulokseen, että minä vain vihaan liikuntaa. Sydämestäni vihaan. Inhottaa kun on hiki, inhottaa olla märkä pesun jälkeen, inhottaa kun koskee, keuhkoihin ja lihaksiin. Olin lapsena liikunnallinen ja edelleen notkea ja tunnen vartaloni ja sen toiminnan, eli mikään osaamattomuuskaan ei oikein selitä tätä. En vaan tykkää.

Valitettavasti kestävyyttä ja lihaskuntoa kannattaa pitää yllä terveyden kannalta, joten sitkeästi yritän. Minulle sopisi työ, jossa kunto kohenisi. Minua nimittäin ei haittaa pyöräillä kymmenen kilometriä suuntaansa, kunhan se pyöräily ei ole itsetarkoitus. Minua ei haittaa likaantua ja hikeentyä (:D) vanhempieni apuna puutöissä nostamassa ja kantamassa ja kumartelemassa, koska liikkumisella on jokin muu tarkoitus kuin liikkuminen itsessään.

Jospa lapsellesi sopisi tuollainen "huomaamaton" liikunta eli juoksee/pyöräilee kaverille ja kauppaan ja kouluun ja vaikka mummolaan, eikä tarvitsisi pakottaa ohjatusti. 

[quote author="Vierailija" time="30.03.2015 klo 08:52"]

Haluaisi vaan leikkiä ja olla vapaa. Täällä päin kaikki ovat tosi aktiivisia ja kaikki kaverit harrastavat urheilua. Silti tyttö ei haluaisi, suostuisi vain yhteen harrastukseen viikossa, se kun sattuu olemaan samaan aikaan kun hänen bestiksensä harrastus, niin ei haittaisi.. Muutoin haluaa vaan olla tämän yhden kaverin kanssa koko ajan, eikä mikään aika ole tarpeeksi. Harrastuksineen päivineenkin ehtivät ihan hyvin leikkiä monta tuntia päivässä, mutta sekään ei riitä. 

Voiko, ja kannattaako pakottaa urheilemaan? Hän on aina hymyssä suin treeneissä ja on lajissaan hyvä, mutta lähteminen on taistelua joka kerran. Itkua, huutoa, vanhempien haukkumista.

[/quote]

Mikä pakko se on virallisesti harrastaa jotain? Leikkiminen on ihan hyvä harrastus lapselle.Ja ei,et voi pakottaa harrastamaan urheilua tai muutakaan,pakottamalla saat aikaan vain kammon kyseistä asiaa kohtaan.