Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan kanssa valvominen - en vain enää jaksa!!
04.05.2015 |
Vauva on ensi viikolla 4kk ja yöheräämisten vähenemisestä ei ole tietoakaan, päinvastoin. Vauva syö 2-3 kertaa yössä (pulloa), ja useimpina herää siihen päälle (tuttiin, muuhun liikkumiseen, muuten vaan) n. 2-15 kertaa yön aikana. Alan olla ihan poikki kun pisin unipätkä yhtenäinen pariin kuukauteen on ollut n. 3h, useimpina öinä alle 1-2h.
Ongelma ei ole pelkästään heräämisissä, vaan siinä, että monesti syötön jälkeen käy niin etten enää itse saa unta vaikka olisin kuinka kuolemanväsynyt. Sitten heittelehdin hereillä 15min-tunnin, jolloin yön unisaldo jää kokonaisuudessaan yleensä naurettavan pieneksi. Olen aina ollut huono nukahtamaan, mutta nyt se on ilmeisesti stressin ja yliväsymyksen takia mennyt ihan äärimmäisyyksiin. Nytkin olen ollut hereillä puoli viidestä saakka vaikka vauva tuolla kuorsaa.
Päivät menevät sumussa. Vauva on ihana, mutta melko vaativa, ei ehkä sieltä ihan vaikeimmasta päästä, mutta kaipaa kuitenkin läpi päivän lähes jatkuvaa viihdytystä ja huomiota. Joskus viihtyy hetken yksikseen matolla, mutta yleensä kuitenkin max. 10min. Unenpuutteen takia en jaksa tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvan, joskus sekin tuntuu haastavalta.
Miehestä on apu kotitöiden tekemisessä ja vauvaakin hoitaa iltaisin minkä ehtii, mutta päävastuu on kuitenkin (tietysti) minulla. Öitä valvoi aiemmin aina kerran viikossa/kahdessa että sain nukkua, mutta nykyään siitäkään ei ole enää apua kun joko vauva ei huoli mieheltä pulloa yöllä, tai sitten en kuitenkaan saa nukuttua miehen kuorsaamisen/vauvan ääntelyiden takia. Ja minulla siis on korvatulpat, mutta niistä ei juuri ole apua. Päiväunien nukkumisen koen vaikeaksi, vauvan päiväunet ovat niin lyhyitä pätkiä ettei siinä välttämättä ehdi kunnolla nukahtaa ja herätessä olen sitten vain entistä väsyneempi.
Apua!! Mitä voin tehdä? Pelkään että sekoan kohta tästä unenpuutteesta, olen miehelle ihan kamala ja äksy, olen hajamielinen ja päivät menevät kuin mustassa sumussa. Onko olemassa jotain nukahtamislääkksitä mitä voisi käyttää ja silti herätä syöttämään vauvaa? Vai pitääkö minun vain tyytyä tähän ja toivoa etten mene järjiltäni ennen kuin vauva alkaa nukkua öitä. Olen epätoivoinen!
Lisätään vielä, etten koe itseäni masentuneeksi (olen ollut aiemmin elämässäni, eikä nyt tunnu siltä), vaan vain mielettömän uupunut ja univelkainen. Ja se vielä, että tiesin kyllä että vauva valvottaa ja että ensimmäinen vuosi tulisi olemaan rankka, mutta ei tällaiseen univelkaan ja uupumukseen oikeasti voinut mitenkään varautua tai asennoitua. En vain enää jaksa.
Kommentit (54)
Kokeile kapaloimista, se voi vähentää heräilyä kun vauva ei pääse säpsähtelemään niin paljon. Käytin itse sitä kuopuksen kanssa, joka heräili 10 krt/yö. Kun aloin käyttää kapalointia, heräilyt väheni 4-5krt/yö, mikä oli jo sitten ihan siedettävää.
Itse ymmärrän hyvin tuon, että on vaikea jättääitkuinen vauva miehelle. Oma mieheni ei yhtään osannut olla empaattinen yöllä itkeviä vauvoja kohtaan vaan oli sellainen jännittynyt ja kireä. Tuntui pahalta jättää oma vauva ihmiselle, joka ei aidosti ollut hellä ja välittävä. Koita kuitenkin järjestää itsellesi edes silloin tällöin hyvin nukuttu yö. Ehkä mies pärjää hienosti kun on pakko pärjätä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile kapaloimista, se voi vähentää heräilyä kun vauva ei pääse säpsähtelemään niin paljon. Käytin itse sitä kuopuksen kanssa, joka heräili 10 krt/yö. Kun aloin käyttää kapalointia, heräilyt väheni 4-5krt/yö, mikä oli jo sitten ihan siedettävää.
Itse ymmärrän hyvin tuon, että on vaikea jättääitkuinen vauva miehelle. Oma mieheni ei yhtään osannut olla empaattinen yöllä itkeviä vauvoja kohtaan vaan oli sellainen jännittynyt ja kireä. Tuntui pahalta jättää oma vauva ihmiselle, joka ei aidosti ollut hellä ja välittävä. Koita kuitenkin järjestää itsellesi edes silloin tällöin hyvin nukuttu yö. Ehkä mies pärjää hienosti kun on pakko pärjätä. Tsemppiä!
Todellakin! Kun sinä olet pois on miehen ja vauvan pakko pärjätä. Eväät myös heidän välisen luottamuksen ja suhteen kehittymisen olemalla koko ajan hollilla. Mistä mies saa niitä onnistumisen tunteita ja aikaa tutustua lapseen kun ryntäät aina paikalle vaikeina hetkinä? Ei varmasti innosta hoitaakaan vauvaa öisin kun "olet niin paljon parempi". Voi olla että miehesi osaisi hoitaa vauvan uniasioita paremmin kuin sinä joka annat periksi. En tarkoita pahalla.
N30
Jos otat nukahtamislääkettä niin silloin lapsi ei voi jäädä viereesi yöllä. Koeta saada kunnalta kotiapua päiväksi, hoitaja menee vaikka ulkoilemaan niin saat nukkua pari tuntia.
Ensinnäkin voimia sinulle! Kerron miten meillä saatiin vauva (nyt 5kk) nukkumaan täydet yöt. Esikoisen kanssa tein sen virheen, että ajattelin olevani ainoa hyvä hoitaja vauvalle. Hoidin vuoden yöheräämiset yksin, onneksi esikoinen oli aika tyytyväinen tapaus. Tämä kuopus herättelivät enemmän, mutta päätin tietoisesti antaa isän osallistua enemmän. Lähdin isovanhemmille nukkumaan öitä, kunnes ihmetyksen loputtua n. 3kk jälkeen muutin vierashuoneeseen nukkumaan muutamaksi viikoksi ja isä hoiti kaikki yöheräämiset. Hän antoi tutin aina, kun vauva heräsi. Vauva nukahti hyvin, eikä vaatinutkaan ruokaa. Yösyömiset lopetti siis n. 3kk iässä ja nyt on jo monta viikkoa nukkunut 21-06 heräämättä.
Suosittelen siis antamaan isänkin osallistua, ja myös vaatia sitä. Jos lähdet nukkumaan muualle, et jätä lasta hoitoon vaan vanhempansa kanssa kotiin. On tärkeää, että isään löytää tavan hoitaa lasta. Oman tapansa! Lapsellekin on hyödyllistä, että tottuu vähän erilaisiin hoitotapoihin. Esikoinen itki täyttä kurkkua, jos suihkussa kävin. Se oli raastavaa kaikille. Nyt kuopukselle isä on ihan suosikki!
Tsemppiä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kannattaisi vielä kokeilla josko miehen hoito kelpaisi vauvalle. Meidän vauva oli ainakin todella ailahtelevainen. Mikä ei kelvannut viikko sitten kelpasikin mainiosti viikon päästä. Joskus oudoille raivareille ei löytynyt mitään järkevää selitystä, ehkä kuun asento oli väärä :) Mutta aina vaikean jakson jälkeen tuli taas rauhallisempaa.
Mihin aikaan olet kaikista väsynein? Minulla se oli aina iltaisin klo. 21.00 aikaan. Silloin mies hoiti vauvaa ja minä sain nukkua 2-5 tuntia kunnes miehen piti tulla nukkumaan. (Kävi töissä) Tämä oli ainoa aika jolloin nukahdin melkein suorilta jaloin. Ja koska aika oli selkeästi sisäisen kelloni mukainen nukkuma-aika nuo lyhyet nokoset virkistävät ihan eri tavalla kuin jos nukuin muina vuorokauden aikoina.
Mites kun vauva nukkuu päikkäreitä? Koita nukkua silloin, ja jos et nukada, niin lepäile vaan. Sekin auttaa lataamaan akkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja sitä maitoa ei ole mikään pakko lämmittää, meillä tyttö jo 3kk iästä juonut huoneenlämpöstä. Mulla on yöllä pari pulloa ja maitotetraa yöpöydällä ja jatkan itse unia kun vauva on juonut. Loppu maito aamulla viemäriin.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:47"]
Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin.
[/quote]
Meinaatteko jatkossakin antaa lapselle periksi kaikessa, mitä se keksii vaatia? Kyllä tuo nyt kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta. Mies voisi hoitaa vauvaa ja sinä voisit nukkua eri huoneessa. Mikronkin voi siirtää makkariin maidon lämmitystä varten, mikään pakko sitä ei ole tehdä keittiössä. Tai vaikka siirrätte miehen ja vauvan olohuoneeseen ja sinä nukut makkarissa.
[/quote]
jos vauvan ikä on vasta 4kk niin sille annetaan "periksi" kaikki. Ei noin pientä opeteta vaan aikuinen opettelee elämään vauvan mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:47"]
Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin.
[/quote]
Meinaatteko jatkossakin antaa lapselle periksi kaikessa, mitä se keksii vaatia? Kyllä tuo nyt kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta. Mies voisi hoitaa vauvaa ja sinä voisit nukkua eri huoneessa. Mikronkin voi siirtää makkariin maidon lämmitystä varten, mikään pakko sitä ei ole tehdä keittiössä. Tai vaikka siirrätte miehen ja vauvan olohuoneeseen ja sinä nukut makkarissa.
[/quote]
jos vauvan ikä on vasta 4kk niin sille annetaan "periksi" kaikki. Ei noin pientä opeteta vaan aikuinen opettelee elämään vauvan mukaan
[/quote]
Väärin.
Meillä oli myös vähäuninen vauva, joka lisäksi öisin jäi valvomaan tuntikausiksi. Kun vauva oli 9 kk, oma kehoni sekosi niin, että en saanut itse nukuttua, vaikka vauva olisi nukkunut. Oli aivan kamalaa!
Menin Kannelmäessä olevalle Uniklinikalle, jossa mulle tehtiin erilaisia kokeita. Tulos: Keho seonnut jatkuvasta valvomisesta. Sain unilääkkeen, joka siis HUOM! auttaa unessa pysymisessä. Herään silti siis lapsen itkuihin ym., mutta saan unen päästä takaisin, kun hänkin nukahtaa.
En tiedä onko sinulla jo näin paha tilanne, mutta itse ainakin sain avun tuolta Uniklinikalta! Ihan fysiologisesti keho voi seota tuossa valvomisrumbassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, tämä on kuin minun kynästäni joskus reilu pari vuotta sitten.
Ensinnäkin sinun vauvasi nukkuu niinkuin suurin osa vauvoista nukkuu. Hän on vielä tavattoman pieni ja tarvitsee yöllä hoivaa ja huolenpitoa. Tuon ikäiselle on ihan normaalia syödä parin tunnin välein, joskus tiheämminkin. Yö on vauvalle myös muutenkin pitkä ja vauvojen unisyklit lyhyitä joten heräämisiä tapahtuu ja vauva kaipaa tällöin äitiä/isää rauhoittamaan uudelleen uneen.
Vauvoilla ja lapsilla on myös erinäisiä kehitysvaiheita, jotka heikentävät (vanhempien) unenlaatua. On tiheänimun kausia (myös pullovauvoilla), kehitysharppauksia, hampaita ja eroahdistuksia. Mitä milloinkin.Vauvojen unisyklit ovat lyhyitä ja vielä vuoden iässä on normalia että pisin unipätkä on 5h, ja se lueataan täydeksi yöksi.
Ongelmahan on sinun oma huono nukkuminen. Näin oli minullakin. Olin niin herkistynyt jokaiselle vauvan änähdykselle yms ja luonnostani huono nukkumaan/nukahtamaan. Jäin myös valvomaan, mikä stressasi ja valvotti lisää. Jonkinlaista apua sain pitkävaikutteisesta melatoniiinista (reseptivalmiste).
Vauvani myös nukkui lyhyitä päiväunia enkä ehtinyt itse nukahtaa. Mutta siihenkin tuli muutosta myöhemmin. Alkuun heijasin aina vauvan uudelleen uneen ja noin 6kk iässä päiväunet piteni ja myös minä ehdin ottaa päikkärit. Parhaiten uni tuli aamulla, kun mies heräsi niin minä menin unille. Nyt tuo entinen "vauvani" nukkuu 2,5h päikyt kerta päivään.
Olin itse todella väsynyt ja harmissani kun en jaksanut olla sellainen energinen äiti joka juokseeuipyöräileejoogaaleipookyläilee yms pitkin äitiyslomaa. Tuntui että KAIKKI muut nukkui paremmin kuin minä, KAIKILLA muilla nukuttiin täydet yöt, eikä KENENKÄÄN muu vauva syö enää yölllä. Ihan kuin olisi tavoite ja normi, ettei vauva häiritse vanhempien unia.
Totuus on se, että tavalla tai toisella jokainen vauva häiritsee vanhempien eloa ja unta. Ja jos sinulla on huonosti nukkuva vauva niin ne ajat kun sait nukkua läpi yön ja aamulla pitkään ovat nyt menneet. Itseäni auttoi se, että hyväksyin tilanteen. Olin väsynyt, olin sumussa ja ruma silmäpussieni kanssa. Silti raahauduin vaunulenkille, hiljaakin voi kävellä, ei aina tarvitse olla kuntoilemassa. Sanoit, että et jaksa hoitaa kuin vauvaa. Muuta sinun ei nyt tarvitsekaan (olisimpa tajunnut tämän itsekin). Kahden kuukauden kuluttua voit olla jo vähän virkeämpi, tai vuoden päästä ja aika menee loppujen lopuksi nopeasti.
Väsymyksessä on parasta se ettei jaksa suorittaa, jaksaa vain olla. Kölliä vauvan vierellä lattialla tai sängyllä, hiippailla hiljaa vaunulenkeillä. Vauvakin nauttii kun äiti on läsnä.
Älä ikinä sure sitä,e ttä olet liian kiinni vauvassa. Näin on luonto meidät luonut. Jos et pysty jättämään isää ja vauvaa yöksi kaksin, niin anna ajan kulua. Ehkä parin kk päästä on jo helpompaa.
Kolmen kuukauden päästä synnytyksestä ns synnytyshormoonit laskee ja mieli voi muuttua matalaksi. Ihan kuin paukut olisivat loppu, minne se virta katosi? Tämä on normaalia, mutta seuraa itseäsi.
Unohda nyt, että asioiden pitäisi olla jotenkin toisin. Vauvan pitäisi olla toisenlainen, tai sinun pitäisi olla toisenlainen äiti ja osata nukkua vaikka vauva tuhisi miten. Loppujen lopuksi kovinkaan moni äiti ei osaa nukkua tai rentoutua kun vauva on läsnä, eikä sittenkään kun vauva on poissa vaikka isän kanssa mummolassa.
Tsemppejä sinulle. Kesää kohti mennään ja ulkona voi vaikka maata puistonpenkillä jos ei muuta jaksa. Ensi kesänä olet jo (toivottavasti) virkeämpi. Älä stressaa minkään sellaisen kanssa mihin et voi loppujen lopuksi vaikuttaa, tai mikä ei itsestäsi tunnu hyvältä.
Tämä aloitus ei ärsyttänyt, koska siinä hait ihan konkreettisia ratkaisuehdotuksia etkä valittanut itse aiheutettua ongelmaasi. Nyt minultakin heltisi hieman myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin meillä. Vauva vielä saman ikäinen. Onneksi kaveripiirissä on ollut huonoja nukkujia niin saan vertaistukea.
Välillä tuntuu, ettei jaksa mutta kyllä se päivä iltaan tulee ja lepo koittaa. Vähäksi aikaa. Parin tunnin pätkissä.
Itseäni on auttanut kun Googlesta etsin vielä kauheampia vauva-arki kokemuksia
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 12:07"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:47"] Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin. [/quote] Meinaatteko jatkossakin antaa lapselle periksi kaikessa, mitä se keksii vaatia? Kyllä tuo nyt kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta. Mies voisi hoitaa vauvaa ja sinä voisit nukkua eri huoneessa. Mikronkin voi siirtää makkariin maidon lämmitystä varten, mikään pakko sitä ei ole tehdä keittiössä. Tai vaikka siirrätte miehen ja vauvan olohuoneeseen ja sinä nukut makkarissa. [/quote] jos vauvan ikä on vasta 4kk niin sille annetaan "periksi" kaikki. Ei noin pientä opeteta vaan aikuinen opettelee elämään vauvan mukaan [/quote] Väärin.
[/quote]
Miten niin väärin? Mihin perustat väitteesi?
Myötätuntoa sinulle. Ehkä voisit mennä yhdeksi yöksi pois kotoa. Nukkumaan
Et kertonut, missä vauva nukkuu? Itse olen kaikkia kolmea imettänyt, missä on se etu, ettei kunnolla edes herää itse syöttöön. Voin hyvin kuvitella, että pullolla syöttäessä nukahtaminen on vaikeampaa. Mutta nukkuuko vaiva vieressäsi? Jos ei, niin kokeile! Meillä nukkuneet aina pidempiä päikkäreitäkin, jos itse nukkuu vieressä. Tää viimeinen nukkuu hirmu hyvin päikkäreitä sylissä, mutta vaunuissa tai omassa sängyssä vain lyhyitä pätkiä. Kokeile myös, nukkuisiko kantoliinassa vähän pidempään? Meet itse vaikka pitkälle kävelylenkille. Joskus paremmat päikkärit rauhoittavat myös yöunet. Tsemppiä!
Etkö voisi päästä kahdeksi yöksi pois kotoa nukkumaan? Voisivatko isovanhemmat auttaa ?
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 06:42"]
Myötätuntoa sinulle. Ehkä voisit mennä yhdeksi yöksi pois kotoa. Nukkumaan
[/quote]
Kiitos. Tuo on käynyt minunkin mielessäni, ei vain oikein ole paikkaa minne mennä. Vanhemmat asuvat sen verran kaukana ja ystävillä on itsellään sellaiset elämäntilanteet että vähän vaikea tuppautua ja saada siellä vielä nukutuksi.
Toisekseen vauva on hyvin kiinni minussa. Pelkään että jos olisi kokonaan yön poissa (illan, yön ja aamun), yö menisi helposti huudoksi. Isä kun ei saa vauvaa rauhoittumaan jos kunnon kohtaus iskee. En myöskään tiedä tekisikö tuollainen ero vauvalle hyvää?
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:51"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:47"]
Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin.
[/quote]
Meinaatteko jatkossakin antaa lapselle periksi kaikessa, mitä se keksii vaatia? Kyllä tuo nyt kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta. Mies voisi hoitaa vauvaa ja sinä voisit nukkua eri huoneessa. Mikronkin voi siirtää makkariin maidon lämmitystä varten, mikään pakko sitä ei ole tehdä keittiössä. Tai vaikka siirrätte miehen ja vauvan olohuoneeseen ja sinä nukut makkarissa.
[/quote]
Myönsin jo, että ehkä olen ollut liian kiinni vauvassa enkä antanut miehelle ja vauvalle tarpeeksi tilaa harjoitella sitä yhdessäoloa. On vain tuntunut vaikealta kuunnella vauvan itkua kun mies ei välttämättä saa häntä rauhoittumaan toisin kuin minä. Nyt teidän kommenttienne kannustamana aion kuitenkin saada asiaan muutoksen, ja yritän antaa miehen hoitaa vauvaa enemmän vaikka vauva alussa itkeskelisikin!