Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan kanssa valvominen - en vain enää jaksa!!
04.05.2015 |
Vauva on ensi viikolla 4kk ja yöheräämisten vähenemisestä ei ole tietoakaan, päinvastoin. Vauva syö 2-3 kertaa yössä (pulloa), ja useimpina herää siihen päälle (tuttiin, muuhun liikkumiseen, muuten vaan) n. 2-15 kertaa yön aikana. Alan olla ihan poikki kun pisin unipätkä yhtenäinen pariin kuukauteen on ollut n. 3h, useimpina öinä alle 1-2h.
Ongelma ei ole pelkästään heräämisissä, vaan siinä, että monesti syötön jälkeen käy niin etten enää itse saa unta vaikka olisin kuinka kuolemanväsynyt. Sitten heittelehdin hereillä 15min-tunnin, jolloin yön unisaldo jää kokonaisuudessaan yleensä naurettavan pieneksi. Olen aina ollut huono nukahtamaan, mutta nyt se on ilmeisesti stressin ja yliväsymyksen takia mennyt ihan äärimmäisyyksiin. Nytkin olen ollut hereillä puoli viidestä saakka vaikka vauva tuolla kuorsaa.
Päivät menevät sumussa. Vauva on ihana, mutta melko vaativa, ei ehkä sieltä ihan vaikeimmasta päästä, mutta kaipaa kuitenkin läpi päivän lähes jatkuvaa viihdytystä ja huomiota. Joskus viihtyy hetken yksikseen matolla, mutta yleensä kuitenkin max. 10min. Unenpuutteen takia en jaksa tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvan, joskus sekin tuntuu haastavalta.
Miehestä on apu kotitöiden tekemisessä ja vauvaakin hoitaa iltaisin minkä ehtii, mutta päävastuu on kuitenkin (tietysti) minulla. Öitä valvoi aiemmin aina kerran viikossa/kahdessa että sain nukkua, mutta nykyään siitäkään ei ole enää apua kun joko vauva ei huoli mieheltä pulloa yöllä, tai sitten en kuitenkaan saa nukuttua miehen kuorsaamisen/vauvan ääntelyiden takia. Ja minulla siis on korvatulpat, mutta niistä ei juuri ole apua. Päiväunien nukkumisen koen vaikeaksi, vauvan päiväunet ovat niin lyhyitä pätkiä ettei siinä välttämättä ehdi kunnolla nukahtaa ja herätessä olen sitten vain entistä väsyneempi.
Apua!! Mitä voin tehdä? Pelkään että sekoan kohta tästä unenpuutteesta, olen miehelle ihan kamala ja äksy, olen hajamielinen ja päivät menevät kuin mustassa sumussa. Onko olemassa jotain nukahtamislääkksitä mitä voisi käyttää ja silti herätä syöttämään vauvaa? Vai pitääkö minun vain tyytyä tähän ja toivoa etten mene järjiltäni ennen kuin vauva alkaa nukkua öitä. Olen epätoivoinen!
Lisätään vielä, etten koe itseäni masentuneeksi (olen ollut aiemmin elämässäni, eikä nyt tunnu siltä), vaan vain mielettömän uupunut ja univelkainen. Ja se vielä, että tiesin kyllä että vauva valvottaa ja että ensimmäinen vuosi tulisi olemaan rankka, mutta ei tällaiseen univelkaan ja uupumukseen oikeasti voinut mitenkään varautua tai asennoitua. En vain enää jaksa.
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 07:00"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 06:51"]
Et kertonut, missä vauva nukkuu? Itse olen kaikkia kolmea imettänyt, missä on se etu, ettei kunnolla edes herää itse syöttöön. Voin hyvin kuvitella, että pullolla syöttäessä nukahtaminen on vaikeampaa. Mutta nukkuuko vaiva vieressäsi? Jos ei, niin kokeile! Meillä nukkuneet aina pidempiä päikkäreitäkin, jos itse nukkuu vieressä. Tää viimeinen nukkuu hirmu hyvin päikkäreitä sylissä, mutta vaunuissa tai omassa sängyssä vain lyhyitä pätkiä. Kokeile myös, nukkuisiko kantoliinassa vähän pidempään? Meet itse vaikka pitkälle kävelylenkille. Joskus paremmat päikkärit rauhoittavat myös yöunet. Tsemppiä!
[/quote]
Vauva nukkuu yöt omassa sängyssään joka on meidän sängyn vieressä ja päiväunet ulkona vaunuissa. Kantoliinassa ei viihdy, kokeiltu on vaikka kuinka monta kertaa ja yritetty totutella, mutta ei onnistu, kitinä alkaa n. 10min liinailun jälkeen.
Vauva nukkui ensimmäiset pari kuukautta vieressä, mutta siirsimme hänet sitten omaan sänkyyn koska on niin liikkuvainen nukkuja, että rupesi potkimaan ja kahistelemaan minut hereille. Nukun siis hieman paremmin nyt kun vauva on omassa sängyssään.
Päiväunet nukkuu siis vaunuissa, sinne nukahtaa parhaiten ja nukkuu paremmin ja pidempään kuin omassa sängyssään. Aiemmin vauvan pisimmät päiväunet olivat 2-4h, mutta nyt viime viikkoina ne ovat jostain syystä muuttuneet kovin rikkonaiseksi, ja vauva nukkuukin yleensä n. 45min kerrallaan. Huomaan kyllä että yöunet ovat levottomampia mitä huonommin vauva nukkuu päivällä, mutta en tiedä miten saada nuo päiväunet taas paremmiksi? Mikään ei rutiineissamme juuri ole muuttunut.
[/quote]
Tässä taas ollaan ongelmien äärellä.
Tottakai oot väsyny kun pullotat vauvaa jota pitäis imettää ja siirtelet vauvaa pitkin yötä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:37"]Kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä! Ehkä nyt pitää sitten vain sitkeästi laittaa mies asialle, ei kai tähän muuta ratkaisua tähän hätään ole. Vähän tuli parempi fiilis myös kun sai edes täällä purkaa tunteitaan.
Tuota Ketipinoria olen syönyt joskus nuorempana unettomuuteen, enkä usko että se toimisi, pisti minut niin jumiin koko seuraavaksi päiväksi ihan minimiannoksillakin. Kiitos kuitenkin, ehkä voisin varata lääkärille kuitenkin aikaa ja keskustella vaihtoehdoista jos tämä ei kohta helpota,
Ap
[/quote]
Aika outoa jos äiti ei löydä oikeaa toimintatapaa vaan syö psykoosilääkkeitä.
Vielä pari kuukautta niin voit lopettaa yösyötöt. Yritä jaksaa. Meillä vuosi sitten samoin ja se on todella raskasta!
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:21"]
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 07:00"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 06:51"] Et kertonut, missä vauva nukkuu? Itse olen kaikkia kolmea imettänyt, missä on se etu, ettei kunnolla edes herää itse syöttöön. Voin hyvin kuvitella, että pullolla syöttäessä nukahtaminen on vaikeampaa. Mutta nukkuuko vaiva vieressäsi? Jos ei, niin kokeile! Meillä nukkuneet aina pidempiä päikkäreitäkin, jos itse nukkuu vieressä. Tää viimeinen nukkuu hirmu hyvin päikkäreitä sylissä, mutta vaunuissa tai omassa sängyssä vain lyhyitä pätkiä. Kokeile myös, nukkuisiko kantoliinassa vähän pidempään? Meet itse vaikka pitkälle kävelylenkille. Joskus paremmat päikkärit rauhoittavat myös yöunet. Tsemppiä! [/quote] Vauva nukkuu yöt omassa sängyssään joka on meidän sängyn vieressä ja päiväunet ulkona vaunuissa. Kantoliinassa ei viihdy, kokeiltu on vaikka kuinka monta kertaa ja yritetty totutella, mutta ei onnistu, kitinä alkaa n. 10min liinailun jälkeen. Vauva nukkui ensimmäiset pari kuukautta vieressä, mutta siirsimme hänet sitten omaan sänkyyn koska on niin liikkuvainen nukkuja, että rupesi potkimaan ja kahistelemaan minut hereille. Nukun siis hieman paremmin nyt kun vauva on omassa sängyssään. Päiväunet nukkuu siis vaunuissa, sinne nukahtaa parhaiten ja nukkuu paremmin ja pidempään kuin omassa sängyssään. Aiemmin vauvan pisimmät päiväunet olivat 2-4h, mutta nyt viime viikkoina ne ovat jostain syystä muuttuneet kovin rikkonaiseksi, ja vauva nukkuukin yleensä n. 45min kerrallaan. Huomaan kyllä että yöunet ovat levottomampia mitä huonommin vauva nukkuu päivällä, mutta en tiedä miten saada nuo päiväunet taas paremmiksi? Mikään ei rutiineissamme juuri ole muuttunut. [/quote] Tässä taas ollaan ongelmien äärellä. Tottakai oot väsyny kun pullotat vauvaa jota pitäis imettää ja siirtelet vauvaa pitkin yötä!
[/quote]
No en tiedä pitäisikö tähän edes vastata, mutta sanonpa nyt kuitenkin, että imettäminen ei aina ole siitä äidistä itsestään kiinni. Toisekseen en kyllä siirtele vauvaa sen enempää kuin jos imettäisin, nostan omasta sängystä syliini syömään, röyhtäytän ja pistän takaisin sänkyyn.
Ap
Voimia! Toivottavasti teillä onnistuu sinun ja vauvan nukkuminen kun mies ottaa hoitovastuuta. On todellakin ensiarvoisen tärkeää, että saat nukuttua, että voitte hyvin koko perhe.
Minun esikoinen nukkui huonosti kolme vuotta ja menetin itse sinä aikana kyvyn nukahtaa ja vaipua syvään uneen. Sain avun silloin luontaistuote tryptofaanista. Voi olla, että unien paraneminen oli lumevaikutuksen ansiota, mutta auttoi kuitenkin.
Vauvasi on vielä tosi pieni, eikä minusta sinun tarvitse kantaa huolta siitä, että olisit liian kiinni vauvassa.
Omasta kokemuksestani (valvomisesta) on jäänyt mieleen myös se, että apua on pakko hakea, kukaan ei tiedä kuinka väsynyt olet, jollet sitä kerro. Itseäni ei myöskään auttanut se, että odotin aina aikaa, milloin vauva nukkuu hyvin, siihen meni liian pitkä aika ja asiasta tuli vielä suurempi "härkänen", kun aina joutui pettymään.
Toivottavasti saat apua tilanteeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, isänä ensimmäisenä tuli mieleen, mikset mene eri huoneeseen nukkumaan ja anna isän hoitaa yötä tai pari vauvaa? Varsinkin, kun on kerran jo muutenkin pullovauva. Ei siinä äitiä tarvita mihinkään, jos ei ole täysimetyksessä vauva. Jopa imettäessä äiti voi ihan hyvin nukkua eri huoneessa ja käydä syöttämässä vauvan sitten, kun isä katsoo, että tällä on oikeasti nälkä, eikä vaan valvota muuten vaan, koska monesti vauva kuitenkin rauhoittuu ilman tissiäkin.
Onko miehesi jotenkin vajakki, jos ei muka "osaa" hoitaa vauvaa, vai etkö ole antanut edes harjoitella?
- laphilainen
Tsemppiä. Mä olen elänyt tuon helvetin läpi, kuopus valvotti totaalisesti 9 kk ikään saakka ja vasta 2,5-vuotiaana alkoi nukkua siedettäviä yöunia (7 h). Se oli kyllä todellinen helvetti, en muista vauvavuodesta yhtään mitään, ei mitään käryä mistään. En tiedä ottiko kukaan edes valokuvia kun oltiin niin jumalattoman väsyneitä.
Vauva nukkui sellaisia puolen tunnin - tunnin pätkiä. Ja päivisin vartin tirsoja. Jaoimme miehen kanssa yöt siten, että toinen yritti nukkua puolet yöstä ja toinen suosiolla oli sen sumutorven kanssa. Vuorokaudessa pitää saada 4 tuntia unta yhteensä niin säilyy hengissä. Ei järjissään, mutta hengissä. Sain sen neljä tuntia raavittua kasaan maks. tunnin pätkissä. Vaikka nukuin talon toisessa päädyssä, niin kun on liian väsynyt niin ei enää nuku.
Tärisin, olin ihan loppu, laihduin 16 kg ekan puolen vuoden aikana. Käytettiin lasta lääkärissä ja vaikka missä, mutta ei se nukkunut. Ei se nukkunut sairaalassakaan synnytyksen jälkeen, ainoastaan niitä 15 minuutin pätkiä ja taas hereille. Muiden vauvat nukkuivat parikin tuntia ja tämä vain valvoi.
Menin töihin kun kuopus oli 1,5 vuotias ja muistan töistäni vain sen, että päässä surisi ja olin ihan loputtoman väsynyt. Suunnittelin monesti että menen kesken päivän autooni nukkumaan, tai siivouskomeroon tai jonnekin, olin loputtoman väsynyt. Erittäin huonosti nukkuva lapsi, yösyötöt toki lopetettiin 6 kk iässä eikä se vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Nyt tuo lapsi on 7 ja edelleen nukkuu todella vähän.
Mun maailman pahin pelkoni on tuo pakkovalvominen. Edelleen takaraivossa jyskyttää unituntien laskeminen, vaikka tuo kriisiaika on ollut ohi jo vuosia.
Ja siis meillä on isompikin lapsi, ei hänen kanssaan mitään tuollaista ollut. Herätti kahden tunnin välein yöllä ja sitten söi ja nukahti taas. Ihan jees, helppoa ja leppoisaa. Mutta tuo kuopus, huh. Meille ei kolmatta lasta tullut, koska emme olisi enää moista valvomista jaksaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:38"]
Niin, isänä ensimmäisenä tuli mieleen, mikset mene eri huoneeseen nukkumaan ja anna isän hoitaa yötä tai pari vauvaa?
[/quote]Niinpä. Vaikka asuisi yksiössä niin sielläkin on vähintään kylppäri johon voi levittää patjan ja nukkua siellä tulpat korvissa + kuulosuojaimet päässä.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:38"]
Niin, isänä ensimmäisenä tuli mieleen, mikset mene eri huoneeseen nukkumaan ja anna isän hoitaa yötä tai pari vauvaa? Varsinkin, kun on kerran jo muutenkin pullovauva. Ei siinä äitiä tarvita mihinkään, jos ei ole täysimetyksessä vauva. Jopa imettäessä äiti voi ihan hyvin nukkua eri huoneessa ja käydä syöttämässä vauvan sitten, kun isä katsoo, että tällä on oikeasti nälkä, eikä vaan valvota muuten vaan, koska monesti vauva kuitenkin rauhoittuu ilman tissiäkin.
Onko miehesi jotenkin vajakki, jos ei muka "osaa" hoitaa vauvaa, vai etkö ole antanut edes harjoitella?
- laphilainen
[/quote]
Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin.
Nyt olemme ehkä liian pitkään menneet niin ettei mies juurikaan ole edes yrittänyt hoitaa öitä, ja silloin kun hoitaa, minä heräilen kuitenkin kaikkiin vauvan äännähdyksiin niin sama se kun en kuitenkaan nuku. Olohuoneeseen pitäisi varmaan parkkeerata nukkumaan ja yrittää nyt sitten antaa sen miehen hoitaa vaikka vauva huutaisikin... Meillä vain on sen verran pieni asunto, että sohvalla nukkuessakin varmaan tulisi herättyä siihen että mies käy keittiössä lämmittämässä maitopullon. Mutta eipä tietenkään ainakaan tarvitsisi nousta ylös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:38"]
Tsemppiä. Mä olen elänyt tuon helvetin läpi, kuopus valvotti totaalisesti 9 kk ikään saakka ja vasta 2,5-vuotiaana alkoi nukkua siedettäviä yöunia (7 h). Se oli kyllä todellinen helvetti, en muista vauvavuodesta yhtään mitään, ei mitään käryä mistään. En tiedä ottiko kukaan edes valokuvia kun oltiin niin jumalattoman väsyneitä.
Vauva nukkui sellaisia puolen tunnin - tunnin pätkiä. Ja päivisin vartin tirsoja. Jaoimme miehen kanssa yöt siten, että toinen yritti nukkua puolet yöstä ja toinen suosiolla oli sen sumutorven kanssa. Vuorokaudessa pitää saada 4 tuntia unta yhteensä niin säilyy hengissä. Ei järjissään, mutta hengissä. Sain sen neljä tuntia raavittua kasaan maks. tunnin pätkissä. Vaikka nukuin talon toisessa päädyssä, niin kun on liian väsynyt niin ei enää nuku.
Tärisin, olin ihan loppu, laihduin 16 kg ekan puolen vuoden aikana. Käytettiin lasta lääkärissä ja vaikka missä, mutta ei se nukkunut. Ei se nukkunut sairaalassakaan synnytyksen jälkeen, ainoastaan niitä 15 minuutin pätkiä ja taas hereille. Muiden vauvat nukkuivat parikin tuntia ja tämä vain valvoi.
Menin töihin kun kuopus oli 1,5 vuotias ja muistan töistäni vain sen, että päässä surisi ja olin ihan loputtoman väsynyt. Suunnittelin monesti että menen kesken päivän autooni nukkumaan, tai siivouskomeroon tai jonnekin, olin loputtoman väsynyt. Erittäin huonosti nukkuva lapsi, yösyötöt toki lopetettiin 6 kk iässä eikä se vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Nyt tuo lapsi on 7 ja edelleen nukkuu todella vähän.
Mun maailman pahin pelkoni on tuo pakkovalvominen. Edelleen takaraivossa jyskyttää unituntien laskeminen, vaikka tuo kriisiaika on ollut ohi jo vuosia.
Ja siis meillä on isompikin lapsi, ei hänen kanssaan mitään tuollaista ollut. Herätti kahden tunnin välein yöllä ja sitten söi ja nukahti taas. Ihan jees, helppoa ja leppoisaa. Mutta tuo kuopus, huh. Meille ei kolmatta lasta tullut, koska emme olisi enää moista valvomista jaksaneet.
[/quote]
Huh, tällaista lukiessa tulee kyllä mieleen, että ei tässä itsellä kuitenkaan niin huonosti ole asiat. Voin vain kuvitella miten rankkaa tuo on ollut, kun minä olen ihan ratkeamispisteessä jo nyt. Kiitos tsempeistä!
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:47"]
Mies ei ole millään tapaa "vajakki", vaan hoitikin öitä onnistuneesti silloin tällöin pari ensimmäistä kuukautta. Sen jälkeen vauva kuitenkin alkoi järjestelmällisesti kieltäytyä ottamasta mieheltä pulloa öisin ja aloitti huutokonsertin joka loppui kun minä lopulta otin vauvan syliin ja syötin.
[/quote]
Meinaatteko jatkossakin antaa lapselle periksi kaikessa, mitä se keksii vaatia? Kyllä tuo nyt kuulostaa vähän itseaiheutetulta ongelmalta. Mies voisi hoitaa vauvaa ja sinä voisit nukkua eri huoneessa. Mikronkin voi siirtää makkariin maidon lämmitystä varten, mikään pakko sitä ei ole tehdä keittiössä. Tai vaikka siirrätte miehen ja vauvan olohuoneeseen ja sinä nukut makkarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:24"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:37"]Kiitos kaikille neuvoista ja tsempeistä! Ehkä nyt pitää sitten vain sitkeästi laittaa mies asialle, ei kai tähän muuta ratkaisua tähän hätään ole. Vähän tuli parempi fiilis myös kun sai edes täällä purkaa tunteitaan.
Tuota Ketipinoria olen syönyt joskus nuorempana unettomuuteen, enkä usko että se toimisi, pisti minut niin jumiin koko seuraavaksi päiväksi ihan minimiannoksillakin. Kiitos kuitenkin, ehkä voisin varata lääkärille kuitenkin aikaa ja keskustella vaihtoehdoista jos tämä ei kohta helpota,
Ap
[/quote]
Aika outoa jos äiti ei löydä oikeaa toimintatapaa vaan syö psykoosilääkkeitä.
[/quote]
Mikähän sinun mielestäsi on "oikea" toimintatapa? Ketipinoria käytetään pieninä annoksina nukahtamiseen, tässä tapauksessa psykoosilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Että inhottaa ihmiset jotka puhuvat kuin tietäisivät toisten asioista kaiken yhden kommentin perusteella.
Kerro neuvolassa sulla on oikeus kotipalveluun .voi joku tulla päivällä hoitamaan ja sinä menet nukkumaan vaikkapa kaverin luona .sun on pakko luottaa että miehesi hoitaa homman .lähde vaikkapa hotelliin ja nukut siellä . Unikoulu voi aloittaa heti kun vauva on 6kk .aloita jumppaa ehkä unettomuus helpottuisi.jos mies kuorsaa ja estää vauva nukkumaan voithan nukkua sinä ja vauva ilman miestä toisessa huoneessa ja ainakin heti kun vauva nukkuu nukku säkin.
Alue: Aihe vapaa
Rohkeasti miehelle hoitovuoroja, ja vaikka alkuun vauva itkisi niin anna miehen ja vauvan löytää oma tapa rauhoittui, ei ole välttämättä lainkaan sama tapa kuin sinun kanssa. Parhaiten harjoittelu toki onnistuu kun et ole paikalla, silloin et itse ryntää väliin jos itku yltyy tai mies luovuta liian helpolla. Vauvalla ei ole yletöntä hätää, hän on turvallisen isän kanssa. Tsemppiä!!