Vuodesta toiseen, aina JOTAIN, ikinä ei kaikki hyvin

Mitä tänään kuuluu, ap?

Onko tämä alkava Burn out? 

Sitä kutsutaan ihan oikeasti Elämäksi. Ei oikeasti ole olemassa mitään pysyvää vakauden ja onnen tilaa, jolloin mitään ikävää ei tapahdu ja siihen voisi luottaa koko kalenterivuoden. Elämä on jatkuvaa muutosta, aina ollaan matkalla kohti pettymystä tai ilonaihetta, mutta ei paikallaan koskaan.

MItä enemmän ikää tulee, sitä enemmän ympäriltä myös alkaa läheisiä ihmisiä sairastua ja jopa kuolla, myös oma terveys lakkaa olemasta itsestäänselvyys.

Ympäriltä rapistuu talo, jos sitä ei huolla. Auto vanhenee, tiskikone pitää vaihtaa, ystävyydet elävät elinkaarensa loppuun. On ihan oma asennekysymys sitten alkaako elämässään laskea kaikkea mitä on MENETTÄNY,T vai kaikkea mitä on saanut kokea ja mihin on vielä mahdollisuus. Sitä asennetta voit muuttaa ja kehittää ihan niin paljon kuin haluat.

N44

Et oo harkinnu ihan vaan alkoholismia? Vois toimia sulle..

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 12:34"]

Et oo harkinnu ihan vaan alkoholismia? Vois toimia sulle..

[/quote]

En ole harkinnut alkoholismia, mutta sitä olen harkinnut että lakkais vain välittämästä asioista. Lakkaisin välittämästä siitä että äidilläni ei ole ketään joka auttaa laskujen maksussa tai kuuntelemassa työpaikan murheita. Lakkaisin välittämättä siitä että tulevalla lapsellamme on katto pään päällä tai isä kuvioissa. Ois niiiiiin paljon helpompaa antaa vaan kaiken olla ja mennä virran mukana, stressaamatta mistään.

Enkä todellakaan odota koko kalenterivuoden kestävää onnen tunnetta, mutta edes pieni hetki elämässä että vois huokaisten onnesta ja katsella ympärilleen että hitto mä oon nyt niin onnellinen. Ehkä jos tämä pieni vauva saadaan elävänä syliin? 

Miten sanoa läheisille että olen tosi pahoillani mutta mä en nyt pysty kantamaan osaa sun murheista kun omissakin on jo riittämiin? :( 

ap

Voisit kuitenkin alkaa oivaltaa, että ne osat kääntyvät myös suhteessa vanhempiisi. Alat pikku hiljaa auttaa heitä sen sijaan, että he ovat aina taustatukenasi. Kun ovat vanhoja, hoidat luultavasti päivittäin heidän ruokatarpeitaan ja kotiaan, lääkärikäyntejään ja autokyytien tarvettaan, vastaat yksinäisiin puheluihin. Siihen verrattuna äidin avittaminen työhakemuksen printtaamisessa on pieni palvelus. Tai se laskujen maksaminen, jonka takia ei tarvitse sen enempää tehdä kuin nytkään mammapalstaillessa. -Liikutella sormia ja silmiä, istua aloillaan.

Lasten suhteen ei voi tietenkään heittäytyä vain virran mukana olemaan. Kliseeltä kuulostaa, mutta näinhän se on, että kun lapsia on maailmaan halunnut, heistä on myös vastuussa käytännössä koko elämänsä niin kauan kuin siihen on kykyjä. Laillisesti ensimmäiset 18 vuotta (opiskelun suhteen yli senkin), mutta moraalisesti koko elämän ajan.

Jos tunnet ylimaallista uupumusta tavallisesta arjesta, toivottomuutta, näköalattomuutta ja koet elämäsi vain sarjaksi epäonnistumisia, olet ehkä masentumassa.

N44

Oleellista olisi varmaan osata ajatella niin päin, että on elämäänsä tyytyväinen tästä ja tästä murheesta huolimatta.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:11"]

Voisit kuitenkin alkaa oivaltaa, että ne osat kääntyvät myös suhteessa vanhempiisi. Alat pikku hiljaa auttaa heitä sen sijaan, että he ovat aina taustatukenasi. Kun ovat vanhoja, hoidat luultavasti päivittäin heidän ruokatarpeitaan ja kotiaan, lääkärikäyntejään ja autokyytien tarvettaan, vastaat yksinäisiin puheluihin. Siihen verrattuna äidin avittaminen työhakemuksen printtaamisessa on pieni palvelus. Tai se laskujen maksaminen, jonka takia ei tarvitse sen enempää tehdä kuin nytkään mammapalstaillessa. -Liikutella sormia ja silmiä, istua aloillaan.

Lasten suhteen ei voi tietenkään heittäytyä vain virran mukana olemaan. Kliseeltä kuulostaa, mutta näinhän se on, että kun lapsia on maailmaan halunnut, heistä on myös vastuussa käytännössä koko elämänsä niin kauan kuin siihen on kykyjä. Laillisesti ensimmäiset 18 vuotta (opiskelun suhteen yli senkin), mutta moraalisesti koko elämän ajan.

Jos tunnet ylimaallista uupumusta tavallisesta arjesta, toivottomuutta, näköalattomuutta ja koet elämäsi vain sarjaksi epäonnistumisia, olet ehkä masentumassa.

N44

[/quote]

Sitä päivää ei kyllä tule ikinä olemaan että heitä noissa luettelemissasi asioissa auttaisin. En nyt jaksa enempää selittää mutta niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan... En ole ikinä heiltä mitään tukea saanut, rahallisesti, henkisesti, en mitenkään.  Silti vain annan ja autan enkä tiedä miksi.