Yhteenmuutto miehen kanssa - paniikki
Olen siis ensimmäistä kertaa ryhtymässä avoliittoon. Miehen olisi tarkoitus muuttaa heinäkuussa minun kaksiooni. Rakastan miestä ja haluan olla hänen kanssaan, mutta silti pelottaa. Olen todella yksityinen ihminen ja vietän paljon aikaa omissa oloissani. Perus sunnuntaini on katsoa koko päivän netflixiä sängyssä omissa oloissani tai löhötä sohvalla. Olen tottunut elämään itsekseni enkä rehelilisesti tiedä, miten sopeudun miehen jatkuvaan länsäoloon. En myöskään osaa nukkua muiden kanssa, haluan tilaa etsiä mukava asento, mies taas tykkää nukkua lusikassa ja saan ajoittain hätyytellä häntä pois selästäni roikkumasta kun nukkumisesta ei tule mitään. Haluan olla yhdessä, mutta yhteenmuutto pelottaa, pelkään etten sopeudu ja suhde menee pilalle. Kuitenkin on jo korkea aika asua yhdessä, mies tulee siis ulkomailta vaihtoon ja näki hirveästi vaivaa sen järjestämiseksi. En tiedä mitä tehdä, en usko että ikinä tulen tämän valmiimmaksi ja suurin osa on vain tottumuskysymys. Onko muilla ollut vastaavanlaisia ajatuksia?
Kommentit (12)
Olet varmaan sanonut nuo asiat tulevalle miehellesi?
Mies asuu siis luonasi vaihdon ajan?
Eikö vaihtareille järjestetä isäntäperheitä ihan virallisesti, ei sen sun luona tartte asua.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:38"]Mies asuu siis luonasi vaihdon ajan?
[/quote] Kyllä, vuoden. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:39"]Eikö vaihtareille järjestetä isäntäperheitä ihan virallisesti, ei sen sun luona tartte asua.
[/quote] Vaihto järjestettiin ihan koska haluamme asua yhdessä, eikä yliopistovaihtareille taideta perheitä järjestää. Ap
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:39"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:38"]Mies asuu siis luonasi vaihdon ajan?
[/quote] Kyllä, vuoden. Ap
[/quote]
No mitä paniikkia siinä sitten on? Vuosi on lyhyt aika, jos alkaa kaduttaan niin pianhan hän jo muuttaakin pois.
Miten vanha oot? :) seurustelin 16-19vuotiaana ulkkaripojan kanssa. Suhde oli kuin unelma; näimme parin kk välein, vietin kuukaudenkin putkeen pojan kotimaassa. Sitten eräänä kesäiltana hän pamautti skypessä että haki opiskelijavaihtoon Suomeen ja pääsi!
Suunnittelimme yhteenmuuttoa, kihloja..hän oli onnensa kukkuloilla. Ja minua ahdisti. Niin saatanasti. En ollut valmis. Ja sain sen sitten kakistettua pojalle viikkoa ennen hänen Suomeen saapumistaan.
Sikhen loppui suhde.. mutta en kadu. Nyt olen 25 ja avoliitossa..missään vaiheessa ei ahdistanut.. kuuntele sydäntäsi.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:42"]Miten vanha oot? :) seurustelin 16-19vuotiaana ulkkaripojan kanssa. Suhde oli kuin unelma; näimme parin kk välein, vietin kuukaudenkin putkeen pojan kotimaassa. Sitten eräänä kesäiltana hän pamautti skypessä että haki opiskelijavaihtoon Suomeen ja pääsi!
Suunnittelimme yhteenmuuttoa, kihloja..hän oli onnensa kukkuloilla. Ja minua ahdisti. Niin saatanasti. En ollut valmis. Ja sain sen sitten kakistettua pojalle viikkoa ennen hänen Suomeen saapumistaan.
Sikhen loppui suhde.. mutta en kadu. Nyt olen 25 ja avoliitossa..missään vaiheessa ei ahdistanut.. kuuntele sydäntäsi.
[/quote] Olen 22, mies 26. Ap
Lohduttaudu ajatuksella, että se vaihto kestää vain sen vuoden.
Mä oon kans aika yksityinen ihminen, tykkään viettää aikaa välillä yksin vain löhöten. Muutin vajaa vuosi sitten poikaystäväni kanssa yhteen ja aluksi se oli ihan kivaa kun oli kaikki alkuhuuma ja oli niin kivaa olla toisen kanssa, mutta siihen kyllästyi muutamassa kuukaudessa ja nykyään mua vaan harmittaa että ryhdyttiin tähän niin suinpäin vain reilun vuoden seurustelun jälkeen. Joskus olisi vaan niin ihanaa olla yksin. Mäkään en välitä mistään lusikoimisesta, vaan iltaisin olisi ihana vaan rauhottua nukkumaan yksin ilman että kukaan puristaa syliinsä.
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 15:44"]Lohduttaudu ajatuksella, että se vaihto kestää vain sen vuoden.
Mä oon kans aika yksityinen ihminen, tykkään viettää aikaa välillä yksin vain löhöten. Muutin vajaa vuosi sitten poikaystäväni kanssa yhteen ja aluksi se oli ihan kivaa kun oli kaikki alkuhuuma ja oli niin kivaa olla toisen kanssa, mutta siihen kyllästyi muutamassa kuukaudessa ja nykyään mua vaan harmittaa että ryhdyttiin tähän niin suinpäin vain reilun vuoden seurustelun jälkeen. Joskus olisi vaan niin ihanaa olla yksin. Mäkään en välitä mistään lusikoimisesta, vaan iltaisin olisi ihana vaan rauhottua nukkumaan yksin ilman että kukaan puristaa syliinsä.
[/quote] Joo, sama täällä, mies tosin loukkaantuu jos patistelen pois. Ap
Saa panikoida. Kerro poikaystävällesi peloistasi ja yksityisyyden tarpeestasi. Kuuntele myös, mitä odotuksia hänellä on. Jos pystytte kunnioittamaan toistenne rajoja ja löydätte sopivan tavan elää yhdessä silti toisillenne omaa tilaa antaen, on yhdessä asuminen todella kivaa. Tsemppiä!
Anteeksi kirjoitusvirheet, tabletilla on tuskaa kirjoittaa. Ap