Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin miehen, jota en voi saada :(
02.05.2015 |
Eli kaipaan vieläkin yhtä miestä, jonka kanssa oli kovastikin säätöä ja yhdessä vietettiin öitä, useampikin. Olin silloin eronnut pitkästä parisuhteesta (johon osaksi vaikutti tämä mies, ihastuin häneen ensisilmäyksellä) ja olin aika sekaisin tunteistani ja siitä, mitä haluan. Miehelläkin oli elämä melko sekaisin ja sanoikin minulle, että olet ihana ja mukava, mutta en tällä hetkellä pysty seurustelemaan.
-
No, tämä säätäminen loppui siihen, kun ihastuin toiseen mieheen. Luulin, että viimein unohtaisin miehen, mutta ei. Kaipaan yhteisiä hetkiä ja sitä sielun kumppanuutta vieläkin, yli 2 vuotta jälkeenpäin!
-
Mies kertoi, että oli ihastunut minuun valtavasti myös heti minut nähtyään ja juteltuamme vielä enemmän. Jälkeenpäin olen katunut sitä, miksen eronnut edellisestä, pitkästä parisuhteestani aikaisemmin ja olisimme voineet, jolloin olisin saanut tunteeni ja elämäni järjestykseen eron jälkeen...juttelimme toki paljon messengerissä vaikka olinkin vielä varattu, mutta ihan tavallisia asioita. Silloin jo huomasin, kuinka paljon meillä on samoja kiinnostuksen kohteita ja elämänarvoja. Ihastuin kunnolla ja jätin silloisen miehen. Mutta eipä siitä mitään tullut, kun tunteet meni vuoristorataa ja entinen ruikutti takaisin tai haukkui.
Voi, kumpa voisin palata ajassa taaksepäin ja tehdä asiat toisin :'( olen edelleen yhdessä tämän miehen kanssa, johon ihastuin, mutta en vain pysty unohtamaan tätä "sielunkumppaniani" :( Pitäiskö vaan erota ja opetella olemaan yksin...lisäksi vielä tämä "sielunkumppanini" alkoi vasta seurustella! Ihan kuin olisi puukko isketty rintaan :( siltikin nyt, kun näin hänet taas, tunteet palasi pintaan (vaikka kovasti yritän unohtaa ne) ja jutellessa huomattiin, kuinka samanlaisista asioista pidetään (mm. kalastus ja tietynlainen "eräily"). Miehestä näki myös, kuinka yllättyi tästä...harmittaa, kun asiat meni miten meni :(
Kommentit (7)
Kuulostaa ihan 27-vuotiaan romanttiselle kännihöpötykselle.
t. 47-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyinen miehesi ainakin ansaitsee parempaa. Olet tosi epäreilu hätä kohtaan jos tunnet noin. Pitäisikö sinun jättää hänet niin hän saattaisi löytää naisen jonka kanssa voisi olla tulevaisuus. Sinun kanssasi ei näytä olevan.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 02:48"]Kuulostaa ihan 27-vuotiaan romanttiselle kännihöpötykselle.
t. 47-vuotias
[/quote]Älä sie vanha käpy tuu sönköttää nuorten tunteista mitää, ite oot vailla elämää, opettele sieki jotain.
En oo kännissä nyt, sori vaan. Ja tiedän, että teen nykyistä kohtaan väärin. Toisaalta en tiedä johtuuko nämä tunteet siitä, kun parisuhdekkin on mitä on tällä hetkellä. Siitä tulis taas pitkä tarina, mutta lyhyesti sanottuna ollaan liian erilaisia ja tykätään täysin eri asioista (minä luonnossa oleilusta, mies tietokoneista). Varmaan menisi naimisiinkin koneensa kanssa, jos voisi. Seksiäkin on tosi harvoin, kun on vissiin helpompi runkata suihkussa käydessään (tiedän, kun olen kysynyt kun seksiä ei ole ollut esimerkiksi viikkoon).
Täytyy varmaan alkaa miettimään eroa, kun ei tämä(kään) parisuhde toimi...ja unohdan kaikki ukot joksikin aikaa ja hoidan oman pään kuntoon :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
öhö-öhö-öhö. Joko olet selvittänyt sen pääsi ja lopettanut kännijahkailusi?
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa ihan teinin höpötykselle, mutta olen 27 vuotias! Enkä ikinä uskonut päätyväni tällaiseen tilanteeseen :( ihmetytti myös se silloin 2 vuotta sitten, kun kerroin tälle "sielunkumppanille" alkaneeni tapailla toista, niin hän suuttui minulle eikä halunnut puhua kanssani asiasta moneen päivään! Miksi suuttua, kun ei halunnut kuitenkaan seurustella kanssani? Näen tosiaan miestä säännölisen epäsäännöllisesti, kun nykyinen mieheni ja hän ovat entisiä koulukavereita. Toisaalta pelottaa myös se, että jos eroan nyt, niin en ehkä näkisi häntä koskaan tai voisi jutella hänen kanssaan...olisi aivan ihanaa käydä yhdessä esim. kalastamassa sekä viettää aikaa luonnon keskellä muutenkin. Nykyinen ei oikein näistä asioista perusta ja oli kovan suostuttelun takana saada hänet kanssani marjastamaan viime syksynä...oon ihan sekaisin ja hajalla :/ sekin vielä, kun näistä tuntemuksista ei voi puhua kenenkään kanssa! Kaikki kaveritkin luulee, että olen unohtanut tämän "sielunkumppanin" kokonaan ja jatkanut elämääni. Säälittäväähän tämä jo on, mutta minkä tunteillensa mahtaa :( ap