Voinko puuttua ystävän parisuhteeseen ilman että hän suuttuu minulle???

Lähtötilanne:ystäväni on vähän alle nelikymppinen nainen,kaksi lasta (molemmat eri miehille), vanhempi lapsista teini-ikäinen tyttö. Ystäväni on seurustellut/tapaillut reilun vuoden ajan muutaman vuoden vanhempaa miestä jolla ei ole lapsia. No mikäs siinä, hyvin viihtyvät yhdessä ja heillä tuntuu olevan kivaa ja ainakin ystäväni vaikuttaa varsin onnelliselta, viettävät paljon miehen kanssa aikaa uusien yhteisten harrastusten parissa ja iltaelämässä ja lomareissuilla jne.jne Ja se ongelma:ystäväni teini ei sitten vaikutakaan enää niin onnelliselta, päinvastoin. Tyttö on tavannut ystäväni miehen nähtävästi muutaman kerran, yhdessä pariskunta ei asu mutta viettää kyllä aikalailla kaiken liikenevän ajan kahdestaan (siis lapset nykyään paljon mummiloissa ja kavereilla jne....) Aattelin että kaikki on ok myös lasten kannalta kunnes ihan sattumalta törmäsin tän teinin sivuun jollain nuorten keskustelupalstalla netissä ja luin hänen kirjoittamiaan juttuja. Tyttö on kirjoittanut mm.että äidillä on poikaystävä jota ei tunne eikä haluakkaan tuntea, aika paljon tekstiä siitä että tytön oma isä ei oikein koskaan ollut isä eikä maisemissa ja ihmettelyä siitä, miksi pikkuveljen isän ja heidän äitinsä välit katkesivat tosta vaan eikä kukaan koskaan kertonut hänelle miksi isäpuoli lähti jne.tosi surullista ja melko vihaistakin tekstiä nuorelta tytöltä. Aloin vaan miettimään että kuinka monta eroa 14-vuotiaan pitää tuohon ikään mennessä kestää?Siis omaa isää ei ole juuri koskaan näkynyt, isäpuoli häippäs eikä kukaan selittäny mitään, sitten äidillä eli ystävälläni on ollut pari lyhytaikaisempaa poikaystävää ja nyt tää uusin johon siihenKIN pitäisi 14-vuotiaan tytön kai olla ihan into pinkeenä tutustumassa ja täysin ehdoitta pitää hänestä ja hyväksyä hänetkin nyt isäpuoleksi. Siis tottakai yh:llakin on oikeus elää ja rakastua ja seurustella mutta kannattaisiko kuitenkin olla todella maltillinen siinä miten paljon ja missä vaiheessa tuo poikaystävän myös reippaasti alaikäisten lasten elämään?Näyttää siltä että tää mies onkin maltillisempi kuin ystäväni tässä asiassa...jotenki on alkanu suoraan sanottuna vituttaa näiden lasten puolesta, vielä enemmän kun löysin myös tytön Instagram-tilin jossa on kuvien alla runonpätkiä, en tiedä ovatko hänen omiaan vai esim.jostain biisistä mutta sisältö on siis aika vihaista ja ennenkaikkea se turvattomuuden tunne ja aikuisiin pettyminen sieltä kyllä kuuluu. Sitten ehkä kannattais äidin rakkauden huumassaan muistaa että se ei ehkä ole teinitytöstä kivaa vaan päinvastoin helvetin noloa että äiti postailee Facebookkiin jotain itse kuvaamiaan videoita joissa lässyttää ja pussailee tän poikaystävänsä kanssa...Siis onko mulla mitään mahdollisuutta vihjata ystävälleni että ajattelisitko asiaa lastesi kannalta tai jos edes puhuisitte asioista, ilman että ystäväni suuttuu (luulen että loukkaantuu)?Miten ottaisin asian esille?Lapset eivät missään nimessä heitteillä ole, kyllä heistä huolta pidetään mutta yhteinen aika äidin kanssa on viimeaikoina ollut melko vähäistä ja ilmeisesti siis vanhemmalla lapsella on jääny jo aiemmista äidin suhteista tosi hämmentynyt ja pettynyt olo.Ja ystäväni vaan välillä valittelee että kun teinit ovat niin vaikeita ja teinin vanhemmat kovilla...no varmasti on niinkin mutta on se melko kovilla ollut tämä teinikin. Vai pitääkö lasten vaan hyväksyä ja sopeutua?! Itselläni ei ole lapsia mut avioerolapsi olen ja vähän samassa tilanteessa aikanani ollut enkä todellakaan tykännyt esim.isäni kaikista uusista äitipuoliehdokkaista joita tuli ja meni. Miten te tekisitte, antaisitteko olla vai sanoisitteko asiasta??Yh:t, missä vaiheessa ja miten olette esitelleet uuden miehen/naisen lapsillenne??