Ystävien tilanne taju,toisen elämän kriisissä,toinen hehkuttaa onneaan.

niino..mä itse koin suuren menetyksen kun mieheni lähti 3kk häistä toisen matkaan,jätti minut ja vauvan. Mitään merkkejä en huomannut,oli läheisyttä,naurua,kosketusta,keskustelua,avoimuutta..mutta se olikin ilmeisesti jotain näytelmää. anyway, menin shokissa ystäväni luo purkamaan tilannetta ja soitimme yhdessä kriisityöntekijääkin kotiini..itkin itkemistäni,olin aivan shokissa.ystäväni lohdutti <3 MUTTA..sitten seuraavana päivänä tämä ystävä laittoi fb kuvan kun hänen miehensä oli tuonut kukkia,hehkutti onneaan ja kertoi että lähtevät murun kanssa syömään fiinistä ja elämä on ihanaa mus mus pus jne jne..kyllä kolahti. tuli NIIIIN yksinäinen olo. minusta ystävältä puuttui tilanne tajua ja pahasti...mutta mikäs minä olen sanomaan.

Mä voisin ajatella että tuollainen hehkuttaminen traagisten uutisten jälkeen voisi liittyä ihan inhimillisesti sellaiseen, että kun huomaa lähipiirissä tapahtuneen eron myötä ettei hyvä parisuhde ole itsestäänselvyys, niin sitä osaa arvostaa sitä omaa hyvin toimivaa suhdettaan, huomata että kylläpäs sentään minulla on tämän asian suhteen hyvin. Ja siitä lähtee se hehkutus. En minä loukkaantuisi sellaisesta; itselläkin ollut niin paljon epäonnea ja menetyksiä elämässä, etten kuvittelekaan että muiden täytyisi lopettaa eläminen silloin kun minulla on vaikeaa. Välillä taas aurinko on paistanut minun risukasaan, samaan aikaan kuin ystävillä on ongelmia. En tokikaan hiero onneani juuri silloin juuri tämän ystävän naamaan jolla sillä hetkellä on saman asian suhteen kriisi, mutta ehkä en koekaan facebookkia niin henkilökohtaiseksi kommunikointivälineeksi.

Noin minäkin ajattelisin, että on kai se ihan ok facebookissa hehkuttaa, mutta kasvotusten sen sijaan olisi törkeämpää. Tosin en itse ehkä laittelisi tuollaisia päivityksiä, jos esim paras kaveri olisi juuri kertonut parisuhdekriisistään.. Mutta en oleta, että muut toimisivat samoin.

Kasvotusten hehkuttaminen sen sijaan vaikuttaa minusta jotenkin.. sekopäiseltä? Esim yksi kaveri oli juuri saanut tietää, että ei välttämättä koskaan saisi lapsia. Niin toinen kaveri hehkutti yhteisessä illanvietossa lapsiperhe-elämäänsä, selitti mm että ei tietäisi mitä elämä olisi ilman lapsia ja kuinka naiseus pääsee kukoistamaan lasten myötä yms. Mulle tuli tosi kajahtanut vaikuitelma tosta ystävästä joka hehkutti. Siis sellainen että sillä on varmaan jotain mielenterveydellisiä ongelmia, kun piti hieroa suolaa haavoihin ihan tarkoituksella. Kyllä kai jokainen terve ihminen ymmärtää tuollaisessa tilanteessa olla hienotunteisempi. Mutta joka tapauskessa, kyllä sellaisen tarkoituksellisen hehkutuksen yleensä huomaa, ja mun mielestä fb:ssä omasta parisuhteesta puhuminen ei vielä vaikuta sellaiselta. Ja kyllähän omasta onnestaan saa puhua, mutta jos sillä tyrmää samalla toisen tilanteen täysin ja on ikäänkuin vahingoniloinen, niin se on ikävää.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:25"]

nykyisinfb:ssä hehkutus on sama kuin kasvotusten hehkutus. Mun mielestä on hyvin tylyä kun toiselta on mennyt elämältä pohja, niin hyvä ystävä hehkuttaa vastoin onneaan. Itse tietysti eläisin onneani,mutten ehkä siitä retostelisi fb:ssä hetkeen.

[/quote]

Voi voi, jatkuvastihan joku eroaa, joku jää työttömäksi, jonkun ukko/akka pettää, joku sairastuu, jonkun läheinen kuolee, joku menettää kotinsa jne. Sun logiikkasi mukaan ikinä ei voisi hehkuttaa onneaan, koska jollain on kuitenkin joku kriisi päällä.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:27"]

En muutenkaan ymmärrä miksi omaa elämää täytyisi hehkuttaa muille. Mikä pointti? Täytyykö se asia itse lukea netistä?

[/quote]

Mä lakkaan jakamasta iloani muiden kanssa heti, kun mun ei enää odoteta jakavan muiden surujakaan.

Mulla on vähän samanlainen kaveri. Hän tietää, että  mulla on juuri nyt rankkaa; isä on syöpäpotilas ja äitikin on vähän huonossa kunnossa ja käyn monta kertaa viikossa auttamassa heitä päivittäisissä asioissa, ja tämä kaveri tietää sen. Yks päivä hän kysyi, mitä tein viikonloppuna. Ennenkuin kerkesin edes avata suutani, hän vastasi puolestani "et kuitenkaan mitään", kun en yleensä käy paljon missään (ts. olen kotihiiri). Vastasin sitten vähän suutuksissani, että koko viikonloppu meni kyllä vanhempia auttaessa, kun he eivät siihen kykene (kaupassa käynti, siivoukset, yms. kaikenlaiset kotityöt + omat kotityöt mitä ei viikolla ehdi/jaksa tehdä). Kaveri vaan tokas siihen että "jaa", ja alko selittään jotain omaa juttua, en edes muista mitä, otti niin päästä. Tämä ei ole ainoa kerta, kun tämä "kaveri" vähättelee tilannettani ja samaan hengenvetoon hehkuttaa sitten omia juttujaan.

No mun lähiystävä piiri on kyllä niin pieni ettei todellakaan kokoaikaa joku eroa/kuole. Elämän isoja kriisejä on hyvin vähän ja nyt tarkoitan oikeasti niitä ystäviä,en puoli tuttuja tai etäisempiä kavereita. vaan niitä kenen sanoilla ja tuella on merkitystä. Ap

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 18:25"]

nykyisinfb:ssä hehkutus on sama kuin kasvotusten hehkutus.

[/quote]

Jaa no kuule ei tosiaan ole. FB:ssä hehkutus on sama kuin sanomalehden yleisönosastolla hehkuttaminen. Kuka tilaa, hän lukee kymmenien ja satojen kanssa siellä omissa oloissaan. Naamatusten hehkuttaminen on ihan eri asia. Siinä ei pysty peittämään omia reaktioitaan ja suruaan.

Tässä tuli nyt vertauskohta siihen, että tälläkin palstalla pidetään aivan typerinä niitä naisia, jotka ovat vuosia kipuilleet lapsettomuutensa kanssa mutta joiden odotetaan olevan onnesta sykkyrällä, kun kaveri toisensa perään lisääntyy. Jos ei ole, sitten on täysin paska ja paha ihminen. Miten se eroaa tästä ap:n kuvailemasta tilanteesta? Onnen syy vain on toinen.

Ihan sama mitä tutut ja etäisemmät kaverit tosiaan kirjoittelee ja hehkuttaa onneaan, mutta jos paras ystävä,kelle tilanteestani olen kasvotusten (en tosiaankaan fb:ssä) surrut ja yhdessä apua perheelleni haettu,hehkuttaa samana viikonloppuna mahtavasta miehestään ja onnestaan ja rakkaudesta (kun omani olisi lähtenyt toisen mukaan,kuten ap kertoi) niin olisin loukkaantunut ja yksinäinen.

Ei kai ystävän onni ole itseltä pois? Jos sun kaveri olis laittanut faceen, että "auto hajosi, miten voikin käydä näin paska tuuri", niin joku olisi vetänyt melonin nenään. Eihän tuollsisesta voi valittaa, kun ystävällä menee vielä huonommin. Pitääkö poistua facesta ystävän kriisin ajaksi vai saako jatkaa omaa elämää? Toki minäkin kasvotusten tukisin enkä hehkuttaisi onnea, mutta ei omaa elämää tarvitse lopettaa toisen vastoinkäymisten takia.

Mitä väliä? Jos joku loukkaantuu siitä, että toisen parisuhde toimii ja on asiasta facessa onnellinen niin ongelmat on syvemmällä, kuin siinä omassa kriisissä.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 15:28"]

Mulla on vähän samanlainen kaveri. Hän tietää, että  mulla on juuri nyt rankkaa; isä on syöpäpotilas ja äitikin on vähän huonossa kunnossa ja käyn monta kertaa viikossa auttamassa heitä päivittäisissä asioissa, ja tämä kaveri tietää sen. Yks päivä hän kysyi, mitä tein viikonloppuna. Ennenkuin kerkesin edes avata suutani, hän vastasi puolestani "et kuitenkaan mitään", kun en yleensä käy paljon missään (ts. olen kotihiiri). Vastasin sitten vähän suutuksissani, että koko viikonloppu meni kyllä vanhempia auttaessa, kun he eivät siihen kykene (kaupassa käynti, siivoukset, yms. kaikenlaiset kotityöt + omat kotityöt mitä ei viikolla ehdi/jaksa tehdä). Kaveri vaan tokas siihen että "jaa", ja alko selittään jotain omaa juttua, en edes muista mitä, otti niin päästä. Tämä ei ole ainoa kerta, kun tämä "kaveri" vähättelee tilannettani ja samaan hengenvetoon hehkuttaa sitten omia juttujaan.

[/quote]

24 jatkaa: ei tuo mun juttu nyt niin kauhean pahalta kuulostaa, mutta tympii vaan kun kaveri ensin nollaa minut, etten kuitenkaan ole viikonloppuna tehnyt mitään, eikä sitten edes pyydä anteeksi moukkamaista sanomistaan, kun kuuleekin mitä olen tehnyt. Jos itse vaikka vahingossa sanoisin jotain tuollaista samanlaisessa tilanteessa olevalle kaverille, pyytäisin anteeksi, ja sanoisin esim. että en muistanut tilannettasi, ja sitä että aikasi menee usein vanhempien luona, enkä todellakaan sivuuttaisi sitä ja jatkaisi jotain ihan omaa juttua.

Ikäviä kriisejä läpikäyneenä voin sanoa,että mikään ei ole parempaa kuin se, että ystväväni jatkavat elämäänsä, saavat nauttia ja hehkuttaa, mulle riittää, että tarvittaessa ovat minulle tukena. TOivottavasti ihmiset antavat muiden elää täysillä, vaikka itsellä olisi vaikeaa, oikeasti.

minusta omaa elämää voi jatkaa vaikka kaverilla on kriisi.

Minusta on ihan ok hehkuttaa onneaan Facebookissa, vaikka ystävällä olisikin jokin kriisi menossa. Kuka edes jaksaa mennä Facebookiin, jos on kriisissä? Epäkohteliaista olisi hehkuttaa onneaan kasvotusten.

Tällä kriisissä elävälle ystävälle on varmasti nyt tärkeintä että olette läsnä ja myötäelätte. Tuskin hän jaksaa facessa paljoa nyt pyöriä. Ja ehkä myös pystyy itsekin jollain tasolla ajattelemaan että elämä jatkuu kyllä ja asiat järjestyy ja paistaa se päivä jne.. Kaikkea hyvää!

nykyisinfb:ssä hehkutus on sama kuin kasvotusten hehkutus. Mun mielestä on hyvin tylyä kun toiselta on mennyt elämältä pohja, niin hyvä ystävä hehkuttaa vastoin onneaan. Itse tietysti eläisin onneani,mutten ehkä siitä retostelisi fb:ssä hetkeen.

Tosi harvalla on tilannetajua. Minä erosin. Paras ystäväni istuu miehensä sylissä ja pussailee. Ei voi lähteä ilman miestään kanssani edes syömään tms. Ja ollaan nelikymppisiä. Käytös erittäin omitusita aikaisempaan verrattuna. Hänellä sama mies 20 vuotta.

Isäni teki teon, joka oli hirvittävä. Ystäväni pani koiran nimeksi isäni nimen.

Nykyään ei ole enää paras ystäväni ja naurattaa. 

Hahaa kerkesin ensimmäisenä!

Tilannetaju on yhdyssana! sinä kouluttamaton moukka! ;)

Kyllä se kriiseilijäkin ymmärtää ettei muu maailma pysähdy hänen kriisiinsä. Naamaan ei tarvitse hieroa omaa onnea mutta naamakirjassa on ihan ok. Pitääkö omat päivitykset lopettaa ystävän kriisin ajaksi? Ystävän kriisistä ei ainaakaan ole sovelias postata....joten koko muu ystäväpiiri miettisi mikä tällä yhdellä on kun ei kirjoittele kuten ennen....
Mikä on sopiva suruaika ystäville, milloin saa taas alkaa puhua omista asioista?