Ystävien tilanne taju,toisen elämän kriisissä,toinen hehkuttaa onneaan.

silloin kun asia ei ole enää niin akuutti. Kriisi on viikonlopun aikana sattunut,ja ystävä hehkuttaa samana viikonloppuna onneaan parisuhteessa. Ystävän kriisi liittyy parisuhteeseen,rankemman kautta.

Olen jo sen ikäinen, että tuttavapiirissä on aina jonkun isä tai äiti kuollut tai kuolemaisillaan, avioeroja ja omia vakavia sairauksia on riittämiin. Kriisejä riittää. Ei muiden elämä siihen pysähdy. Sehän on vain hyvä, että elämä jatkuu toisaalla, vaikka itsellä on matalapainetta. Se antaa uskoa, että vielä tästä noustaan. Aika turhaa on olla loukkaantunut toisten puolesta. Jokainen suree omalla tavallaan.

En muutenkaan ymmärrä miksi omaa elämää täytyisi hehkuttaa muille. Mikä pointti? Täytyykö se asia itse lukea netistä?

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 20:27"]En muutenkaan ymmärrä miksi omaa elämää täytyisi hehkuttaa muille. Mikä pointti? Täytyykö se asia itse lukea netistä?
[/quote]

ja jatkan. En ymmärrä sitäkään että jos jotain kamalaa sattuu niin ensin täytyy mennä sos.mediaan kirjoittelemaan

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 15:28"]Mulla on vähän samanlainen kaveri. Hän tietää, että  mulla on juuri nyt rankkaa; isä on syöpäpotilas ja äitikin on vähän huonossa kunnossa ja käyn monta kertaa viikossa auttamassa heitä päivittäisissä asioissa, ja tämä kaveri tietää sen. Yks päivä hän kysyi, mitä tein viikonloppuna. Ennenkuin kerkesin edes avata suutani, hän vastasi puolestani "et kuitenkaan mitään", kun en yleensä käy paljon missään (ts. olen kotihiiri). Vastasin sitten vähän suutuksissani, että koko viikonloppu meni kyllä vanhempia auttaessa, kun he eivät siihen kykene (kaupassa käynti, siivoukset, yms. kaikenlaiset kotityöt + omat kotityöt mitä ei viikolla ehdi/jaksa tehdä). Kaveri vaan tokas siihen että "jaa", ja alko selittään jotain omaa juttua, en edes muista mitä, otti niin päästä. Tämä ei ole ainoa kerta, kun tämä "kaveri" vähättelee tilannettani ja samaan hengenvetoon hehkuttaa sitten omia juttujaan.
[/quote] Samanlaisia kokemuksia täällä. Iäkkäät vanhemmat sairastavat toisella syöpä ja toisella sydämen vajaatoiminta. Joka viikko olen auttamassa heitä ja käyttämässä sairaalassa.Ystäväni ei ole kertaakaan oma aloitteisesti kysynyt miten jaksetaan. Ihmettelee kun en tule kahville hänen luokseen ja miksi vetäydyn.En pysty tapaamaan häntä ollenkaan, koska tiedän, että tapaamisen aihe liittyisi hänen elämänsä ilonaiheisiin. Miten keskustella jos toinen on surullinen ja toinen hehkuttaa omaa elämäänsä. Kyllä tämmöiset ystävät ovat entisiä.

Surussa ja elämän kriiseissä nähdään juuri ne aidot,oikeat ystävät. Tällaiset epäempaattiset kaverit voitte jättää täysin huomioimatta. Eivät he ole ystäviänne.

Facepäivitykset nyt antavat just sitä kuva mitä halutaan välittää, ei aina totuutta ja jokainen voi toki hehkuttaa elämäänsä. Eihän se ole toisilta pois.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 17:01"]

Ikäviä kriisejä läpikäyneenä voin sanoa,että mikään ei ole parempaa kuin se, että ystväväni jatkavat elämäänsä, saavat nauttia ja hehkuttaa, mulle riittää, että tarvittaessa ovat minulle tukena. TOivottavasti ihmiset antavat muiden elää täysillä, vaikka itsellä olisi vaikeaa, oikeasti.

[/quote]

Juuri näin, itse käyn parhaillaan todella surullista kriisiä, olen silti iloinen, että voin puhua siitä parhaalle ystävälleni ja purkaa mieltäni, mutta saman ouhelun aikana olen tyytyväinen, että hän silti uskaltaa kertoa omista hyvistä asioista...

Mun mielestä Face on sellaista hupia, vähän niinkuin teatteriesitys, missä jokainen voi vetää hieman omaa värikästä rooliaan. Ei niitä päivityksiä pidä ottaa niin vakavasti. Mullakin on ystävä, jolla on pitkään mennyt huonosti miehensä kanssa ja nyt vihdoin ovat saaneet parisuhteensa raiteilleen ja ihan aiheestakin hehkuttavat onneaan siellä julkisesti. Ei se heidän onni jatkuvaa ole ollut, kuten tuskin kenelläkään. 

Ja mulla on vähän yli parisataa facekaveria. Koko ajan on jollain jokin kriisi meneillään, kriisin uhri vaan vaihtuu. En mä voi koko ajan miettiä, että kuka pahoittaa mielensä mun positiivisesta päivityksestä. Toisaalta, pitäisikö mun olettaa, että facessa on silloin hiljaista kun mulla menee huonosti... ei, päin vastoin, kurjina aikoina mun mielestä on kiva lukea toisten hehkutuspäivityksiä, ne piristää väkisinkin ja luo itselleenkin uskoa, että kyllä tämä taas tästä. Mielensäpahoittajien ei kannattaisi rekisteröityä mihinkään somesysteemeihin.

Kai sun kaverilla on muitakin kavereita kuin sinä? Ainakin facessa? Jos se haluaa kato niille kertoa onnestaan. Vai pitääkö lakata puhumasta itsestään muille aina kun jollain yhdellä kaverilla menee vaikeaksi. 

Kyl on naisten elämä vaikeaa.

Kuka jaksaa olla jossain feispuukissa? Vanhaa, niin vanhaa...

Mistä sä ap edes tiedät, että tuo "hehkutus" on näkynyt sille kriisin uhrille? Ihan hyvin on hehkuttajat voinut piilottaa sen häneltä, muuthan ei sitä näe mistään että kenelle mikäkin päivitys näkyy. 

Niin kuin joku jo sanoikin, niin eihän ystävän onni ole toiselta pois? Vai onko?

Me ostimme asunnon, miehen veli ei saanut lainaa. Otimme koiran, miehen mummon kissa kuoli. Menimme naimisiin, siskoni erosi. Lähdimme häämatkalle kaukomaille, ystävällä ei ollut tuolloin varaa lähteä edes laivalle. Saimme lapsen, samaan aikaan 2 ystäväpariskuntaa kävi lapsettomuushoidoissa. Saimme toisen lapsen, toinen pareista oli edelleen lapsettomuushoidoissa. Raskauteni aikana työkaverini sai keskenmenon. Minun viimeinen elossa oleva isovanhempani kuoli syöpään, miehen mummo porskuttaa edelleen.

Kyllähän näitä on, aina on joku jolla menee paremmin tai huonommin. Se, että itsellä ei asiat aina mene niin kuin on suunnitellut, ei tarkoita että myös ystävän pitäisi hiljentää tahtiaan ja olla nauttimatta elämästä saatikka arjen pienistä iloista. Olisiko minun pitänyt olla hissukseen häistä tai raskauksista ihan vain siksi, ettei kukaan loukkaannu? Ymmärrän joo pointin, muttei siinä hirveästi järkeä ole. En nyt tietenkään ole vauva-arjen raskautta mennyt lapsettomuushoitoja läpikäyville valittamaan, mutten myöskään ole onneani vähätellyt. Miksi pitäisi?

Minä olen pitänyt ns hiljaiseloa facessa, vaikka poikaystävä onkin järjestänyt viimeaikoina paljon ihania yllätyksiä yms minulle, syynä se, että poikaystävän läheisin kaveri erosi tyttöystävästään ja tyttöystävä otti eron todella raskaasti (kummatkin on minulla facekaverina, mutta eivät enää toisillaan), enkä halua pahentaa tämän tytön oloa hehkuttamalla omaa oloa. Eikä koskaan edes olla nähty irl. t. 16v

En todellakaan kaipaa sitä, että muut ovat hiljaa onnestaan, vaikka olen itse eronnut. Muiden onni antaa minulle uskoa siitä, että hyviäkin parisuhteita voi olla. Maailma ei pyöri minun napani ympärillä.

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:43"]Minä olen pitänyt ns hiljaiseloa facessa, vaikka poikaystävä onkin järjestänyt viimeaikoina paljon ihania yllätyksiä yms minulle, syynä se, että poikaystävän läheisin kaveri erosi tyttöystävästään ja tyttöystävä otti eron todella raskaasti (kummatkin on minulla facekaverina, mutta eivät enää toisillaan), enkä halua pahentaa tämän tytön oloa hehkuttamalla omaa oloa. Eikä koskaan edes olla nähty irl. t. 16v
[/quote]

Miinuspeukuttaja, nykyään ei ole mtn tavatonta tutustua netissä ihmisiin. Poikaystävä muutti pari sataa kilsaa kotikaupungistaan asumaan tänne missä minäkin asun, ja tän kaverit jäi sinne. Netin kautta olen sitten itse tutustunut tän kavereihin jne tms emt painun nukkuun kohta.

Minä olen ap:n kanssa samaa mieltä mutta olenkin vanhanaikainen. En ole koskaan ollut sosiaalinen enkä näin ollen osallistu facebookiin. Haluan kuulla hyvien ystävien uutiset henkilökohtaisesti, tuttavien uutiset voin kuulla juoruina sitten kun joku kertoo, niillä ei edes ole niin väliä. En ymmärrä, miksi sosiaalisessa mediassa saa kirjoittaa asioita, joita ei ikimaailmassa sanoisi samalle ihmiselle kasvotusten, tekosyynä vain se, että sen saman sanoo samalla sadoille muille ihmisille. Jos et hehkuttaisi onneasi parisuhteessa vastaeronneelle tai leskeytyneelle ystävällesi kasvotusten, miksi ihmeessä olisi oikein hehkuttaa sitä onnea facebookissa, josta hän sen voi myös nähdä kaikella todennäköisyydellä. Eikö muita enää tarvitse ottaa huomioon?

Koko facebook on romuttanut käsityksen  ystävyydestä. Ystävien kanssa jaetaan asioita, joita ei haluta kuuluttaa koko maailmalle, mutta nyt on tilanne mennyt nimenomaan niin, että kaikki saavat tietää ne samat asiat ja vieläpä yhtäaikaa kolmensadan muun ihmisen kanssa. On tosiaan varmasti vaikeaa ottaa huomioon kolmensadan ihmisen henkilökohtaiset tragediat mutta eipähän tuollainen ole mitään todellista ystävyyttäkään. Tosiystäviä ihmisillä ei ole satoja, ei edes useita kymmeniä, ja näiden elämän tragediat pitäisi olla myös itsellekin tärkeitä. Ei luulisi olevan vaikeaa huomioida läheistensä vaikeita hetkiä vaikkapa vain niin pienin elein, ettei hehkuttaisi omaa elämäänsä juuri samana viikonloppuna.

Voi han sitä vaikka vähän hehkutaa kin. Mitä pa haa siinä on?

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:52"]

[quote author="Vierailija" time="11.10.2014 klo 22:43"]Minä olen pitänyt ns hiljaiseloa facessa, vaikka poikaystävä onkin järjestänyt viimeaikoina paljon ihania yllätyksiä yms minulle, syynä se, että poikaystävän läheisin kaveri erosi tyttöystävästään ja tyttöystävä otti eron todella raskaasti (kummatkin on minulla facekaverina, mutta eivät enää toisillaan), enkä halua pahentaa tämän tytön oloa hehkuttamalla omaa oloa. Eikä koskaan edes olla nähty irl. t. 16v [/quote] Miinuspeukuttaja, nykyään ei ole mtn tavatonta tutustua netissä ihmisiin. Poikaystävä muutti pari sataa kilsaa kotikaupungistaan asumaan tänne missä minäkin asun, ja tän kaverit jäi sinne. Netin kautta olen sitten itse tutustunut tän kavereihin jne tms emt painun nukkuun kohta.

[/quote]

Hyvä, painu vaan, uni on kasvavalle lapselle tärkeää.