Lapsi ei suostu lääkäriin, help!

Minkä ikäinen? Viimeisimmäksi pitelin huutavaa 6v ikäistä paikoillaan rokotuksen ajan. En KOSKAAN ole edes antanut sitä vaihtoehtoa että "no tullaan myöhemmin uudelleen". Rokotus otetaan kun se otetaan, ei sitä mihinkään tulevaisuuteen lykätä. Eihän se piikittäminen kivaa ole itsestäkään, mutta ei sen siirtäminen mitään auta, vai mitä?

Lastenkirjallisuutta aiheesta on, käykää läpi tilanteet niiden avulla etukäteen. Ja tärkeää myös se, että kun ns. sovitte etukäteen menevänne neuvolaan ja rokotukseen, tilanne hoidetaan määrätietoisesti. Lapsi huomaa että nippasee, sitten se on ohi eikä tullutkaan mitään pahempaa, sitten on sen palkkion aika. Ja that's it. Ei tarvitse enää maanitella ja houkutella ja lapsen pelätä ( ja ikäisekseen liian nuorena päättää lähteekö/eikö lähde) lääkäriä tms.

Kuusivuotias. Neuvolan täti on siis ehdottanut aina, että "nyt tästä ei taida tulla mitään, joten mitäs jos tulisitte ensi viikolla uudelleen". Lapsi aina lupaa, että joo, ensi kerralla hän uskaltaa. En tiedä. Yksi vaihtoehto tietysti on, että 3 ihmistä pitää väkisin paikallaan ja rokotus laitetaan. Mutta auttaako se lääkäripelossa?

Hän siis pelkää kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Myös hammastarkastus on ollut yhtä tuskaa (onneksi ei ollut reikiä).

ap

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:29"]

Lastenkirjallisuutta aiheesta on, käykää läpi tilanteet niiden avulla etukäteen. Ja tärkeää myös se, että kun ns. sovitte etukäteen menevänne neuvolaan ja rokotukseen, tilanne hoidetaan määrätietoisesti. Lapsi huomaa että nippasee, sitten se on ohi eikä tullutkaan mitään pahempaa, sitten on sen palkkion aika. Ja that's it. Ei tarvitse enää maanitella ja houkutella ja lapsen pelätä ( ja ikäisekseen liian nuorena päättää lähteekö/eikö lähde) lääkäriä tms.

[/quote]

Olisiko suositella jotain tiettyä kirjaa? Olen ihan hukassa tän kanssa.

ap

Mites joku rauhoittava hetki ennen neuvolaa? Rauhoittavia lääkkeitä ei varmasti noin pienille anneta, mutta aikuisille kyllä jos pelkää vaikka hammaslääkäriä.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:29"]

Lastenkirjallisuutta aiheesta on, käykää läpi tilanteet niiden avulla etukäteen. Ja tärkeää myös se, että kun ns. sovitte etukäteen menevänne neuvolaan ja rokotukseen, tilanne hoidetaan määrätietoisesti. Lapsi huomaa että nippasee, sitten se on ohi eikä tullutkaan mitään pahempaa, sitten on sen palkkion aika. Ja that's it. Ei tarvitse enää maanitella ja houkutella ja lapsen pelätä ( ja ikäisekseen liian nuorena päättää lähteekö/eikö lähde) lääkäriä tms.

[/quote]

Olisiko suositella jotain tiettyä kirjaa? Olen ihan hukassa tän kanssa.

ap
[/quote]

Kysele kirjastosta tai kirjakaupasta. Yhtään nimeä ei nyt tule mieleen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:29"]

Kuusivuotias. Neuvolan täti on siis ehdottanut aina, että "nyt tästä ei taida tulla mitään, joten mitäs jos tulisitte ensi viikolla uudelleen". Lapsi aina lupaa, että joo, ensi kerralla hän uskaltaa. En tiedä. Yksi vaihtoehto tietysti on, että 3 ihmistä pitää väkisin paikallaan ja rokotus laitetaan. Mutta auttaako se lääkäripelossa?

Hän siis pelkää kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Myös hammastarkastus on ollut yhtä tuskaa (onneksi ei ollut reikiä).

ap

[/quote]

No mulla oli noin just 6-vuotisrokotuksessa, äiti ja monta hoitajaa piteli minua paikallaan, että saatiin piikki pistettyä. Huusin apua minkä kurkusta lähti. Hammaslääkäriin mennessä lapsena sain rauhoittavia kun pelkäsin niin hirveästi, mulla reikiä oli ja paljon. Nyt nelikymppisenä en enää ihan noin paljon pelkää...

Mä muistan että mä oli ihan mahdoton rokotettava lapsi. Aina lupasin, että seuraavalla kerralla annan rokottaa, mutta koskaan en antanu, ennen kuin isä lähti viemään.

Siellä neuvolassa pääsi juoksemaan hauskasti rinkiä odotushuone-varasto-lääkärin huone-terkkarin huonen-odotushuone. Mä juoksin edellä, terkkari perässä. Isä istu rauhallisena terkkarin huoneessa ja kun mä olin kolmannen kerran sitä ohittamassa, se nappas mut kiinni ja piti tiukasti sylissään, terkkari vetäs housuja alas ja rokotti. Mä en ehtiny edes itkeä. 

Sen jälkeen isä vei mut aina neuvolaan ja hammaslääkäriin ja kaikki meni hyvin. Eikä kovin suurta piikkikammoakaan jääny, mä oon ottanu tatuoinnin ja mua on hoidettu akupunktiolla. 

Jos et itte pysty olemaan tarpeeksi jämäkkä, niin pyydä jonkun muun viemään se lapsi sinne rokotukseen. Eikä vaihtoehtoja, 6-vuotias on ihan liian pieni päättämään tuollaisista asioista.

6-vuotiaan kanssahan voi tilannetta käydä jo läpi. Osaako itse kertoa, mitä pelkää? Mitä uskoo siellä tapahtuvan? Miksi vastustaa? Osaisiko piirtää jotain käynnistä, jos ei snoin osaa kertoa? Lähtisin tätä kautta selvittämään ja yhdessä miettimään ratkaisua. Osaisiko itse ehdottaa jotain, mikä helpottaisi? Ratkaisut on joskus yllättävän helppojakin, mutta eivät aina juolahda aikuisen mieleen! Esimerkkinä yksi lapsi kieltäytyi täysin astumasta sairaalaan, koska kukaan ei ollut kertonut hänelle, että syöpä ei tartu.

Mun kuopus on 12-vuotias ja piikkikammo vain pahenee. Hän ei ole antanut esim. kouluterkkarin ottaa hemoglobiinia sormenpäästä eikä rokotuksiakaan ole koulussa saatu laitettua. Edes verenpaineen mittaaminen ei onnistu. Neuvolassa sentään saatiin aikanaan rokotukset pistettyä, kun olin pitämässä kiinni.

Kun mä olin 6 vanha, musta piti saada verikokeet otettua. Pelkäsin piikkejä ihan ylikaiken ja tilanne meni siihen että musta piti kiinni 4 mies hoitajaa ja äiti, ja labratäti otti kokeet.
Se oli pakko tehdä, mutta jätti myös pienen kammon. Toki, nykyäänkään en ilosta hyppien verikokeisiin juokse, mutta olen joutunu sen verran paljon niis käymää, et enää en panikoi ja kilju. En toki valittais jos komeita miehiä olis kiinni pitelees ja päällä makaas toimenpiteen ajan. ;)
Kiinnipitäminen on aina yksi vaihtoehto, joka voi jättää kammon lapseen, mutta joskus sen nyt vaan on pakko tehdä asioita ja sen jälkeen voi lapsen viedä vaikkapa jäätelölle tms.

Googlellakin löytyy tällaisia.

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_9519260285

Meillä oli verikokeen otossa samaa. Hoitajat ei suostuneet ottamaan väkisin. Sitten lapsi joutui sairaalaan, siellä ei kyselty vaan 3-4 hoitajaa piti kiinni ja verikokeet otettiin. Joka päivä. Pari kertaa huusi ja rimpuili, sen jälkeen sekä sairaalassa että vuosikausia sen jälkeen on antanut ottaa ihan pokkana. Laboratorion tätit aina kehuu miten harvinaisen rauhallisesti on. Eli minä suosittelisin kiinni pitämistä ja rokotteen laittoa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:45"]

Mä muistan että mä oli ihan mahdoton rokotettava lapsi. Aina lupasin, että seuraavalla kerralla annan rokottaa, mutta koskaan en antanu, ennen kuin isä lähti viemään.

Siellä neuvolassa pääsi juoksemaan hauskasti rinkiä odotushuone-varasto-lääkärin huone-terkkarin huonen-odotushuone. Mä juoksin edellä, terkkari perässä. Isä istu rauhallisena terkkarin huoneessa ja kun mä olin kolmannen kerran sitä ohittamassa, se nappas mut kiinni ja piti tiukasti sylissään, terkkari vetäs housuja alas ja rokotti. Mä en ehtiny edes itkeä. 

Sen jälkeen isä vei mut aina neuvolaan ja hammaslääkäriin ja kaikki meni hyvin. Eikä kovin suurta piikkikammoakaan jääny, mä oon ottanu tatuoinnin ja mua on hoidettu akupunktiolla. 

Jos et itte pysty olemaan tarpeeksi jämäkkä, niin pyydä jonkun muun viemään se lapsi sinne rokotukseen. Eikä vaihtoehtoja, 6-vuotias on ihan liian pieni päättämään tuollaisista asioista.

[/quote]

Mulla samankaltainen kokemus haavanhoidosta. Huusin ja estin hoitmasta itseäni kunnes paikalle tuli henkilö joka vain tarrasi kiinni ja väkisin hoiti haavan. Hnelle en edes riuhtonut koska jämäkkyytensä ja vaihtoehdottomuutensa takia tunsin pelkoni lisäksi luottamusta. Ikään kuin alistuin, mutta se ei tuntunut alistumiselta tai nöyryyttävältä.

Olette tehneet ratkaisevan virheen siinä, että lähditte pois ekan kerran rokottamatta. Asia paisuu liian suureksi. 

Vanhemman pitää osata pitää päänsä eikä hötkyillä lapsen mukaan. Mene vaikka itse pois huoneesta ja pyydä henkilökuntaa hoitamaan asia. Tai pyydä joku ystäväsi tai sukulainen mukaan, joka jää huoneeseen rokotuksen ajaksi pitämään kiinni, kun itse poistut. Fiksu neuvolantäti juttelee lapselle ihan muuta niitä näitä, ei sano mitään tyyliin: 'Kohta vähän pistää.' 

Parhaassa tapauksessa lapsi huomaa itsekin, ettei ollutkaan niin kamalaa ja pelko alkaa haihtua. 

Neuvolantäti on huono. Onko hän aina sama henkilö? Olisiko mahdollista päästä toisen henkilön vastaanotolle? Sellaisen, joka ei pidä edes vaihtoehtona lähettää lasta ilman rokotusta kotiin. Äiti voisi vaikka jättää lapsen hetkeksi käytävälle odottamaan ja briiffata rokottajan, ettei anna periksi vaikka mitä tulisi.  

Se rokote ei ole välttämätön eikä millään tavoin kiireellinen, meillä ei oo kukaan lapsista saanut sitä.

Ongelmana pitäisin sitä, että 6-vuotias lapsi päättää.. Mitä jos olisi kyse vaikka kemoterapiasta tai hampaanpaikkauksesta? Antaisitko lähteä pois kesken kaiken?

Olen pitänyt 5v lastani kiinni väkisin rokotuksen ajan. Muuta vaihtoehtoa ei ole annettu: joko otetaan piikki nätisti tai sitten väkisin. Kivaa ei ole ja tulee maailman paskin mutsi fiilis, mutta lapsi ei päätä, mikä on tarpeellista ja mikä ei. Varsinkin, kun heti piston jälkeen (kiljuttuaan ja sätkittyään räkä poskella enne pistämistä) sanoi, että eihän se niin paha ollutkaan. Pikkusisko oli mukana ja oli niin kauhuissaa isoveljen toiminnasta ja raivoamisesta ja siitä tilanteesta, että ei inahtanutkaan, kun piikki laitettiin... Olipahan neuvolakäynti sekin (haettiin siis rokotukset molemmille ennen matkalle lähtöä).

Sama juttu on esim. lääkkeiden kanssa. En ole neuvotellut siitä, pitääkö lääke ottaa. Olen sanonut, että joko otetaan nätisti tai väkisin, mutta otettava on. Muutaman kerran olen ihan väkisin pitänyt lasta kiinni ja ruiskuttanut lääkkeen poskeen, kuten vaikka kissoille tai koirillekin tehdään. Muutaman kerran jälkeen on todennut, että helpompi ottaa nätisti ja hörpätä äkkiä vettä päälle.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:17"]Olette tehneet ratkaisevan virheen siinä, että lähditte pois ekan kerran rokottamatta. Asia paisuu liian suureksi. 

Vanhemman pitää osata pitää päänsä eikä hötkyillä lapsen mukaan. Mene vaikka itse pois huoneesta ja pyydä henkilökuntaa hoitamaan asia. Tai pyydä joku ystäväsi tai sukulainen mukaan, joka jää huoneeseen rokotuksen ajaksi pitämään kiinni, kun itse poistut. Fiksu neuvolantäti juttelee lapselle ihan muuta niitä näitä, ei sano mitään tyyliin: 'Kohta vähän pistää.' 

Parhaassa tapauksessa lapsi huomaa itsekin, ettei ollutkaan niin kamalaa ja pelko alkaa haihtua. 
[/quote]

Pistoksesta pitää aina sanoa! Et sinäkää tykkäis jos sua yhtäkkiä pistettäisiin "mukavan juttelun" lomassa. Ihmiselle on luontaista säikähtää ja reagoida siihen pyrkimällä karkuun tms. Ja silloin sattuu vielä enemmän.
Sain tästä hyvän kokemuksen omalla kohdallani, kun koulussa harjoiteltiin kanylointia enkä varoittanut kaveria pistosta. Kaveri säikähti ja veti käden pois, jonka seuraksena suoni kerkesi puhkeamaan ja vertahan sitten oli luokassa niin, että se näytti teurastamolta. Sen jälkeen opin AINA sanomaan ennen pistoa "Kohta vähän nipistää". Jopa lapsille sen sanon ja etenkin niille panikoiville ja pelkääville. Moni lapsi on alkanu huutamaan samantien "Auuuuuu!!! Sattuuuuu!!!" vaikka neula on vielä kaukana. Silti siitä pitää AINA sanoa kun pistää!

Olemalla aikuinen! Miksi kiusaat lasta tuolla tavalla että viet rokotukseen, mutta sitten sitä ei tapahdukaan ja taas uudestaan jne. Lapsi pelkää turhaan useita kertoja. Toteat että huomenna mennään rokotukseen ja silloin se rokotus otetaan. Karkuun juokseminen jne ei auta. Pidät lasta paikoillaan sylillä tai jos et itse pysty siihen niin hoitaja pitää ja toinen hoitaja rokottaa! Mieti vähän miten käytäytyt! Entä jos lapsesi olisi kuoleman sairas saisiko hän silloinkin itse valita ottaako hoitavan piikin vai ei! Olet aikuinen ja käyttäydy sen mukaan!