Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei suostu lääkäriin, help!
24.09.2014 |
Lapsi pelkää lääkäriä ja neuvolaa yli kaiken. Jos sanonkin, että nyt lähdetään neuvolaan, niin saa aivan hirveän itkukohtauksen. En halua, eiiiiiii neuvolaan. Koskaan siellä ei ole mitään sinänsä ikävää sattunut, mitä nyt tietysti muutama rokotus. Sitten saa kyllä lähes paniikkikohtauksen kun aletaan ottamaan rokotuskalustoa esiin. Lietsoo itsensä niin paniikkiin ettei tule mitään siitä paikalla pitämisestä. Juoksee huutaen ympäri huonetta, karkaa käytävään, huutaa hoitajalle vastaan, rääkyy sydämensä kyllyydestä, eikä rauhoitu millään ennenkuin lähdetään. Ollaan nyt käyty 3 kertaa yrittämässä ottaa rokotus, eikä siitä tule yhtään mitään. Olen yrittänyt itse olla rento, iloinen, pitkämielinen. Luvannut palkinnoksi tikkarin, uimahallikäynnin - mitä vaan. Neuvolan täti ihmeen tyynesti nämä jaksaa, mutta ei pysty tietysti väkisin rokottamaan. Puhuminen ei auta, sylittely ei auta, tiukasti sanominen ei auta. MITÄ TÄSSÄ VOISI VIELÄ TEHDÄ?
Tunnen olevani tosi huono äiti kun en saa lastani edes rokotukseen rauhoitettua. Muut lapset tuntuu olevaan vaan ihan viilipyttyinä, ehkä yksi kyynel tirahtaa. Miten lapsen saisi suhtautumaan lääkärissä tai neuvolassa käyntiin jotenkin rennommin? Vai voiko tämmöinen lääkäripelko / piikkikammo mennä ohitse?
Kommentit (83)
Ja KOSKAAN ei saa sanoa ettei satu yhtään, koska sehän ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 15:52"]
Ap, haluatko sinä rokotuttaa sen lapsesi vai et? Kuulostat lannistuneelta jo etukäteen. Jos rokotus on sinun mielestäsi sellainen ikävä velvollisuus, joka pitää hoitaa hammaslääkärin tapaan, yritä nyt tsempata itse itseäsi. Jos taas se on sinusta ihan turha juttu, jättäkää koko rokotusohjelma väliin. Onko teillä jotain muita juttuja, joita sinun on hankala saada lastasi tekemään? Voisit treenata ensin niillä jämäköitymistä niin sitten ei olisi niin vaikeaa siellä terkkarilla.
[/quote]
Tottakai haluan rokotuttaa. En ole lannistunut muussa kuin siinä asiassa, että MITEN ITSE TOIMIA. Haista sinä paska jämäköitymisiesi kanssa. Kuten sanoin, lapsi on kiltti ja kuuliainen, ei tappele vastaan muissa asioissa.
ap
[/quote]
No vähän epävakaalta tai ainakin epäkohteliaalta kuulostaa tuo ulosantisi. En tarkoittanut, että olisit jotenkin huono äiti, mutta kuulostat hieman omalta äidiltäni, joka ei jaksanut vääntää asioista vaan antoi mielummin periksi. Tieädtkö, että lapset ja eläimet vaistoavat uskotko itse itseesi vai et. Jos mielessäsi ei ole edes vaihtoehtona perääntyminen ja toimit rauhallisen määrätietoisesti fokus mielessäsi, lapsi taipuu kyllä tahtoosi. Ja ilmeisesti tuolla teidän kylällä joutuu vääntämään myös terkkarin kanssa eli varaudu jo mielessäsi etukäteen sanomaan hänelle vastaan, jos meinaa passittaa teidät taas kerran kotiin.
[/quote] Olen niin samaa mieltä. Hyvin sanottu. 37
[/quote]
Joopa joo.
Se, että täällä leikkii parin viestin perusteella palstapsykologia onkin niin hyvin sanottu ja fiksua.
"Kuulostat vähän epävakaalta". Todella asiallista.
Ohis
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:13"]
No vähän epävakaalta tai ainakin epäkohteliaalta kuulostaa tuo ulosantisi. En tarkoittanut, että olisit jotenkin huono äiti, mutta kuulostat hieman omalta äidiltäni, joka ei jaksanut vääntää asioista vaan antoi mielummin periksi. Tieädtkö, että lapset ja eläimet vaistoavat uskotko itse itseesi vai et. Jos mielessäsi ei ole edes vaihtoehtona perääntyminen ja toimit rauhallisen määrätietoisesti fokus mielessäsi, lapsi taipuu kyllä tahtoosi. Ja ilmeisesti tuolla teidän kylällä joutuu vääntämään myös terkkarin kanssa eli varaudu jo mielessäsi etukäteen sanomaan hänelle vastaan, jos meinaa passittaa teidät taas kerran kotiin.
[/quote] Olen niin samaa mieltä. Hyvin sanottu. 37
[/quote]
Joopa joo.
Se, että täällä leikkii parin viestin perusteella palstapsykologia onkin niin hyvin sanottu ja fiksua.
"Kuulostat vähän epävakaalta". Todella asiallista.
Ohis
[/quote] No kylläpä tartuit juuri siihen oleellisimpaan asiaan... Minusta tuossa viestissä oli hyvin perusteltu sen tärkeys, että äidin täytyy itselleenkin tehdä selväksi, että tämä tehdään nyt eikä enää mietitä ja jahkailla. Oli mitä palstapsykologisointia tahansa, niin lapsi vaistoaa tasan tarkkaan onko äiti päättänyt asiasta jo etukäteen vai onko äiti itsekin epävarma asian suhteen.
Älä päästä lasta pois tilanteesta. Sinä olet fyysisesti vahvempi kuin neuvolaikäinen. Tarvittaessa pyydetään naapurihuoneesta toinen neuvolantäti avuksi pitämään kiinni jotta rokotus saadaan annettua. Sitten se on ohi ja elämä jatkuu.
Jos lapsi saa luovutusvoiton sillä että rimpuilee ja huutaa ja nostaa metelin, miksei hän turvautuisi siihen uudestaan ja uudestaan.. muksusi on fiksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ennenkaikkea halusin saada vinkkejä miten valmistautua ensi kertaan, kiitos teille jotka niitä annoitte! Tein sen ja sen pahan virheen, kuulostan epävakaalta, annan lapsen tietysti aina päättää kaikesta, olen lepsu, vääräinlainen, levitän tietämättäni vauhkoontumisen auraa ja nämä muut - teitä en kiitä, koska tiedätte varmasti itsekin että saitte minulle vieläkin pahemman mielen, mitä jo on.
ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 16:13"]
No vähän epävakaalta tai ainakin epäkohteliaalta kuulostaa tuo ulosantisi. En tarkoittanut, että olisit jotenkin huono äiti, mutta kuulostat hieman omalta äidiltäni, joka ei jaksanut vääntää asioista vaan antoi mielummin periksi. Tieädtkö, että lapset ja eläimet vaistoavat uskotko itse itseesi vai et. Jos mielessäsi ei ole edes vaihtoehtona perääntyminen ja toimit rauhallisen määrätietoisesti fokus mielessäsi, lapsi taipuu kyllä tahtoosi. Ja ilmeisesti tuolla teidän kylällä joutuu vääntämään myös terkkarin kanssa eli varaudu jo mielessäsi etukäteen sanomaan hänelle vastaan, jos meinaa passittaa teidät taas kerran kotiin.
[/quote] Olen niin samaa mieltä. Hyvin sanottu. 37
[/quote]
Joopa joo.
Se, että täällä leikkii parin viestin perusteella palstapsykologia onkin niin hyvin sanottu ja fiksua.
"Kuulostat vähän epävakaalta". Todella asiallista.
Ohis
[/quote] No kylläpä tartuit juuri siihen oleellisimpaan asiaan... Minusta tuossa viestissä oli hyvin perusteltu sen tärkeys, että äidin täytyy itselleenkin tehdä selväksi, että tämä tehdään nyt eikä enää mietitä ja jahkailla. Oli mitä palstapsykologisointia tahansa, niin lapsi vaistoaa tasan tarkkaan onko äiti päättänyt asiasta jo etukäteen vai onko äiti itsekin epävarma asian suhteen.
[/quote]
Niin, tuollaisen palstapsykologi-asiallisuuden jälkeen onkin helppoa ottaa kommentti tosissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapset pelkää lääkäriä . Minulla on kolme poika ja yksi tytö . tytö on ainut joka ei pelkää . Pojista kaksi pienintä on niin pieniä viellä että ei ihme . Vanhin lapsi joka on poika on teini ja pelkä kuilaksen . Ei mene / lähde lääkärin vaika olisi mikä . Särkyläkellä olan mielellään niin kauan kunnes se ei ennä vaikuta ja tuska on niin kova että ei auta kun mennä läkärin .
Rokotuksia meillä pelkää kaiki . Pelot on kovat sillä kun koululla oli rokotus pääivä lapset oli päätännet pintaa .
Kaksi vanhinta lasta sano aina että kuolisivat enemin kun osasivat rokotet koululla. Ja että eivät halua ota sitä siellä kavereiden nähden koska pelko on suuri . Nämä hän on joutunut otaman rokotet arvauskeskuksesa myöhemmin .
Samis kirjoitti:
Meillä lapset pelkää lääkäriä . Minulla on kolme poika ja yksi tytö . tytö on ainut joka ei pelkää . Pojista kaksi pienintä on niin pieniä viellä että ei ihme . Vanhin lapsi joka on poika on teini ja pelkä kuilaksen . Ei mene / lähde lääkärin vaika olisi mikä . Särkyläkellä olan mielellään niin kauan kunnes se ei ennä vaikuta ja tuska on niin kova että ei auta kun mennä läkärin .
Rokotuksia meillä pelkää kaiki . Pelot on kovat sillä kun koululla oli rokotus pääivä lapset oli päätännet pintaa .
Kaksi vanhinta lasta sano aina että kuolisivat enemin kun osasivat rokotet koululla. Ja että eivät halua ota sitä siellä kavereiden nähden koska pelko on suuri . Nämä hän on joutunut otaman rokotet arvauskeskuksesa myöhemmin .
...mmmitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostanpa tätä...
Rokotuksista täällä selvitään vaikka väkisin, mutta kuinkas nuo nielunäytteet? Täällä ei onnistu. Ei millään. Lapsi miettii itsensä sfääreihin, yrittää jatkuvalla kyselyllä ( suurinpiirtein onko pumpulitikku 10.6cm pitkä vai 10.8cm, onko tikku koivua vai mäntyä) "hallita" tilannetta. Sanoo että antaa ottaa näytteen. Mutta sitten suu pysyy kiinni. Itkee kun näytettä yritetään ottaa, itkee ja raivoaa kun ei anna sitä ottaa. Viimeksi en jaksanut yli puolen tunnin venkslailun jälkeen tilannetta, jono kasvoi ja kasvoi oven takana. Lapsi on yhdeksän. Kaikki mikä tuntuu epämiellyttävältä, lapsi yhdistää kipuun. Mitään pahaa lekuri- tai labrakäynneillä ei ole käynyt, ainoastaan, että tehdään epämiellyttäviä asioita. Se riittää. Ei onnistu hyvällä eikä pahalla, ei lahjonnalla. Olisiko ammattilaisilla mitään apukeinoa tai vinkkiä tilanteeseen.
Entisenä neuvolaterkkarina voin lohduttaa että noita tuli säännöllisesti eikä terkkana sitä yhtään edes ihmetellyt tai ajatellut :) Kaikkein tärkeintä lapsen kanssa on aina se että vanhempi pysyy määrätietoisena ja asia hoidetaan, koska vanhempi on niin päättänyt. Lapselle voidaan sanoa että äiti/isä päättää tästä koska tämä on tosi tärkeää, ja sitten se rokote tai näyte otetaan vaikka se vaatisi usean hengen kiinnipitoa. Lapsen kanssa ei neuvotella, ei lähdetä mukaan siihen voivotteluun eikä pitkitetä tai siirretä sitä tapahtumaa. Kaikkein paras on jos saadaan tehtyä se heti alta pois koska muuten lapsen pelko kasvaa kohtuuttomiin mittasuhteisiin eikä lapsi osaa itse itseään rauhoittaa - sitä varten tarvitaan se aikuinen joka pysyy jämäkän lempeänä. Keskimäärin lääkärikäynnit sujuvat paremmin isän kanssa juuri siitä syystä että monet - ei kaikki - isät ovat jämäköitä ja lapsikin rauhoittuu siitä että isä on varma ja isä tietää. Ei ole mitään syytä etteikö äitikin sen asenteen voi omaksua kunhan sen itse etukäteen päättää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoin virhe on kyllä tuossa tapahtunut, että mennään ottamaan rokote, mutta eipäs laitetakkaan, vaan siirretään aikaa taas. Ei nämä asiat ole sellaisia, joista lapsi päättää. Se on vain pidettävä kiinni. Isä mukaan ensi kerralla ja molemmat pidätte kiinni lapsesta.
Ymmärrän neuvolaterkkarin ajatuksen. Tämä nielutesti on ainut asia jossa olen lähtenyt tilanteessa pois. Kerran se on otettu, meni vielä suht hyvin, nyt olisi ollut toinen kerta. Kuinka nielutestissä pystyy lapselta ottamaan näytteen? Väkisin pään paikalla pitäminen, väkisin kropan kiinni pitäminen? Suun väkisin auki pitäminen ja kielen pitäminen? On helppoa sanoa tässä tilanteessa, että viedään loppuun, mutta käytäntö on toinen. 9-vuotias ei ole enää niitä kevyempiä tapauksia voimantuotollisesti. Järki ei mene päähän kun on saanut itsensä tiloihin. Vaikka kuinka kerrotaan mitä ja kuinka, niin ei....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä, että haluat keskustella tästä asiasta ja kysyt neuvoa. Vanhaan maailmanaikaan oli tosiaankin kaikkien mielestä itsestäänselvyys, että mitä keskustelemista tässä on, sen kuin raahat väkisin sinne, pidät väkisin kiinni ja pistetään ja sillä selvä. Hyvä, että etsitään tapoja tehdä asia paremmin.
Minun mieheni (50+) on piikkikammoinen. Kammo lähti juuri tuollaisesta. Hän jännitti lapsuudessaan lääkärireissuja, ja vastusteli sisään menoa. Lääkärikäynnit hoidettiinkin sitten niin, että isä ja äiti pitivät kiinni vihaisina, kun hoitaja otti verikokeen tms. Mieheni pelkäsi kuollakseen.
Täytettyään 18 hän ei käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä vapaaehtoisesti koskaan. Vieläkin tosiaan yli viisikymppisenä minä joudun varaamaan hänelle hammashoitajan käynnit ja takaamaan, että siellä ei sitten ilman suostumusta pistetä. Mieheni ei ole mitenkään vajaa, mutta fobia on fobia.
Olisi ihan hiton fiksua, että lapselle ei turhaan aiheuteta mitää fobioita. Minusta onkin ihmeellistä, että vaikka eläinten kohdalla on ihan arkipäivää, että esim. koiran kanssa yksinoloa harjoitellaan pitkään ennen kuin ensimmäisen kerran jätetään se kokonaan yksin, ja hevosen kanssa harjoitellaan kengitystä/pistämistä/talutusta ennen kuin niitä ruvetaan tosissaan tekemään, niin ihmislapselle annetaan kaiken usein vieläkin tulla ihan yllätyksenä.
Harjoittelu auttaa todella moneen asiaan. Voi sopia jonkun lapselle vieraan ihmisen kanssa, että harjoitellaan neuvolakäyntiä. Ihan vain että mennään sisään, jutellaan, lapsi saa tarran, sitten pois. Seuraavalla kerralla vieras ihminen voi katsoa vaikka kättä ja pyyhkäistä sitä kosteuspyyhkellä, lapsi saa tarran, sitten pois. Kolmannella kertaa kättä voidaan koskea kynällä. Jos ei lähde sujumaan nopeasti, niin lisää toistoja. Pääasia, että ilmapiiri säilyy rauhallisena ja ystävällisenä koko ajan. Lapsi rentoutuu, kun tietää miten tapahtuma tulee etenemään. Se pistämisen kipu ja sen merkittävyys on tosi pitkälti psykologinen asia, joka riippuu siitä miten vaaralliseksi sen tilanteen kokee.
Lisään vielä, että juuri näitä rutiinijuttuja on hyvä harjoitella kunnes ne saadaan sujumaan. Sitten tietenkin, kun henki on kysymyksessä, on pakko vain toimia.
En ymmärrä,miksei puudutusvoidetta käytetä lapsilla rokotuksiin ja verikokeisiin,samoin kun hammaslääkärissä,kun kerran sellaista on olemassa.Verikokeenottajiakin on erilaisia,yksi tökkii lasta kolme kertaa neulalla,ennenkuin huomaa sen olevan viallinen,toinen ottaa verikokeen niin,ettei lapsi edes huomaa sitä.Kouluhammaslääkärissä porattiin kipeästi ilman puudutusta,jos olisi laitettu puudutusvoidetta ensin ja sitten puudutuspiikki,ei olisi jäänyt ikuista hammaslääkärikammoa.Osta siis lapsellesi puudutusvoidetta tai puudutuslaastari ja laita ohjeen mukaan ennen rokotusta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä, että haluat keskustella tästä asiasta ja kysyt neuvoa. Vanhaan maailmanaikaan oli tosiaankin kaikkien mielestä itsestäänselvyys, että mitä keskustelemista tässä on, sen kuin raahat väkisin sinne, pidät väkisin kiinni ja pistetään ja sillä selvä. Hyvä, että etsitään tapoja tehdä asia paremmin.
Minun mieheni (50+) on piikkikammoinen. Kammo lähti juuri tuollaisesta. Hän jännitti lapsuudessaan lääkärireissuja, ja vastusteli sisään menoa. Lääkärikäynnit hoidettiinkin sitten niin, että isä ja äiti pitivät kiinni vihaisina, kun hoitaja otti verikokeen tms. Mieheni pelkäsi kuollakseen.
Täytettyään 18 hän ei käynyt esimerkiksi hammaslääkärissä vapaaehtoisesti koskaan. Vieläkin tosiaan yli viisikymppisenä minä joudun varaamaan hänelle hammashoitajan käynnit ja takaamaan, että siellä ei sitten ilman suostumusta pistetä. Mieheni ei ole mitenkään vajaa, mutta fobia on fobia.
Olisi ihan hiton fiksua, että lapselle ei turhaan aiheuteta mitää fobioita. Minusta onkin ihmeellistä, että vaikka eläinten kohdalla on ihan arkipäivää, että esim. koiran kanssa yksinoloa harjoitellaan pitkään ennen kuin ensimmäisen kerran jätetään se kokonaan yksin, ja hevosen kanssa harjoitellaan kengitystä/pistämistä/talutusta ennen kuin niitä ruvetaan tosissaan tekemään, niin ihmislapselle annetaan kaiken usein vieläkin tulla ihan yllätyksenä.
Harjoittelu auttaa todella moneen asiaan. Voi sopia jonkun lapselle vieraan ihmisen kanssa, että harjoitellaan neuvolakäyntiä. Ihan vain että mennään sisään, jutellaan, lapsi saa tarran, sitten pois. Seuraavalla kerralla vieras ihminen voi katsoa vaikka kättä ja pyyhkäistä sitä kosteuspyyhkellä, lapsi saa tarran, sitten pois. Kolmannella kertaa kättä voidaan koskea kynällä. Jos ei lähde sujumaan nopeasti, niin lisää toistoja. Pääasia, että ilmapiiri säilyy rauhallisena ja ystävällisenä koko ajan. Lapsi rentoutuu, kun tietää miten tapahtuma tulee etenemään. Se pistämisen kipu ja sen merkittävyys on tosi pitkälti psykologinen asia, joka riippuu siitä miten vaaralliseksi sen tilanteen kokee.
Lisään vielä, että juuri näitä rutiinijuttuja on hyvä harjoitella kunnes ne saadaan sujumaan. Sitten tietenkin, kun henki on kysymyksessä, on pakko vain toimia.
Olen tuo otsikon uudelleen esiin nostanut... Korostan, meillä siis neuvolakäynnit ja rokotukset menneet aina hyvin ja ovat koululaiselle historiaa. Mutta nostin kysymykseksi nielunäytteet.
Meidän luokkalaisille tökättiin rokote (80-luvulla) silleen, että lapset pistettiin riviin luokassa ja terkka tuikkasi jokaiselle rokotuksen. Koitin googlettaa mikä tuo homma oli ja ilmeisesti joku polioepidemia ollut v 84 ja sen takia lapset on rokotettu ylimääräisen kerran ja annettu tehoste vielä sokeripalassa. Sokeripalarokote kävi samalla tavalla, eli lapset riviin.
No jokatapauksessa ryhmäpaine ja yhteinen rokotuskokemus toimi kuin unelma. Yksikään pistetty ei inahtanutkaan ja 30 lasta oli rokotettu hujauksessa. Ei enää pelottanut rokotukset. Tästä sain päähäni, että lapsille täytyy näyttää vaan mallia. Mulla on ollut melkein aina joku muksu mukana, kun itse sain rokotuksia. Ennen matkoja, jäkistehosteet, influenssat jne.. Viimeisimpänä on ollut lapsi mukana kun sain koronarokotteen. Rokotusten kanssa ei ole ollut lapsillekaan mitään ongelmia.
Ja jos ei ole itsellä tarvetta rokotukselle, niin tästäkin aiheesta löytyy videoita youtubesta. Arastelevalle lapselle voi olla tosi helpottavaa nähdä muiden reaktioita, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu ja tietää että se sattuu hetken, mutta siitä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli verikokeen otossa samaa. Hoitajat ei suostuneet ottamaan väkisin. Sitten lapsi joutui sairaalaan, siellä ei kyselty vaan 3-4 hoitajaa piti kiinni ja verikokeet otettiin. Joka päivä. Pari kertaa huusi ja rimpuili, sen jälkeen sekä sairaalassa että vuosikausia sen jälkeen on antanut ottaa ihan pokkana. Laboratorion tätit aina kehuu miten harvinaisen rauhallisesti on. Eli minä suosittelisin kiinni pitämistä ja rokotteen laittoa.
Ja minä pelkään nykyään rokotteita ja verikokeita että jätin korona rokotteenkin sen takia ottamatta.
Tuttua on. Ne kenen muuten järkevä lapsi ei ole tehnyt tuota, eivät ymmärrä.
Meillä auttanut seuraavat toimenpiteet: soitan etukäteen ja pyydän selllaisen henkilön, joka pysyy itse lempeän päättäväisenä ja rokottaa vaikka siihen tarvittaisiin 5 ihmistä. Käyn lapsen kanssa tilanteen etukäteen läpi (terkkaharkat/ nielunviljelyharkat tms) pehmoleluilla. Ei toimi kaikilla. Kerron, että rakastan lasta ja niin kauan kun hän on meidän vastuulla nämä asiat hoidetaan. Mietitään mikä auttaa tilanteessa, miten helpottaa.
On päädytty siihen, että isi vie. Mies on jämäkämpi ja sanoo lempeästi että nyt otetaan verikoe. Piste. Aikaa kuluu vähemmän ja tilanne ei pääse niin pahaksi.
Tsemppiä! Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun.