Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei suostu lääkäriin, help!
24.09.2014 |
Lapsi pelkää lääkäriä ja neuvolaa yli kaiken. Jos sanonkin, että nyt lähdetään neuvolaan, niin saa aivan hirveän itkukohtauksen. En halua, eiiiiiii neuvolaan. Koskaan siellä ei ole mitään sinänsä ikävää sattunut, mitä nyt tietysti muutama rokotus. Sitten saa kyllä lähes paniikkikohtauksen kun aletaan ottamaan rokotuskalustoa esiin. Lietsoo itsensä niin paniikkiin ettei tule mitään siitä paikalla pitämisestä. Juoksee huutaen ympäri huonetta, karkaa käytävään, huutaa hoitajalle vastaan, rääkyy sydämensä kyllyydestä, eikä rauhoitu millään ennenkuin lähdetään. Ollaan nyt käyty 3 kertaa yrittämässä ottaa rokotus, eikä siitä tule yhtään mitään. Olen yrittänyt itse olla rento, iloinen, pitkämielinen. Luvannut palkinnoksi tikkarin, uimahallikäynnin - mitä vaan. Neuvolan täti ihmeen tyynesti nämä jaksaa, mutta ei pysty tietysti väkisin rokottamaan. Puhuminen ei auta, sylittely ei auta, tiukasti sanominen ei auta. MITÄ TÄSSÄ VOISI VIELÄ TEHDÄ?
Tunnen olevani tosi huono äiti kun en saa lastani edes rokotukseen rauhoitettua. Muut lapset tuntuu olevaan vaan ihan viilipyttyinä, ehkä yksi kyynel tirahtaa. Miten lapsen saisi suhtautumaan lääkärissä tai neuvolassa käyntiin jotenkin rennommin? Vai voiko tämmöinen lääkäripelko / piikkikammo mennä ohitse?
Kommentit (83)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:29"]
Kuusivuotias. Neuvolan täti on siis ehdottanut aina, että "nyt tästä ei taida tulla mitään, joten mitäs jos tulisitte ensi viikolla uudelleen". Lapsi aina lupaa, että joo, ensi kerralla hän uskaltaa. En tiedä. Yksi vaihtoehto tietysti on, että 3 ihmistä pitää väkisin paikallaan ja rokotus laitetaan. Mutta auttaako se lääkäripelossa?
Hän siis pelkää kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Myös hammastarkastus on ollut yhtä tuskaa (onneksi ei ollut reikiä).
ap
[/quote]
Eihän se hoitajakaan voi kokopäivää teihin tuhlata! Onhan sillä muitakin potilaita! Edelleenkin lapsesi ei kuulu päättää ottaako hän rokotuksen vaan sinä päätät rokotetaan lapsesi ja milloin! Lapsi voi päättää kumpaan käteen tai kumpaan reiteen rokotus laitetaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 12:29"]
Kuusivuotias. Neuvolan täti on siis ehdottanut aina, että "nyt tästä ei taida tulla mitään, joten mitäs jos tulisitte ensi viikolla uudelleen". Lapsi aina lupaa, että joo, ensi kerralla hän uskaltaa. En tiedä. Yksi vaihtoehto tietysti on, että 3 ihmistä pitää väkisin paikallaan ja rokotus laitetaan. Mutta auttaako se lääkäripelossa?
Hän siis pelkää kaikkia lääkäreitä ja hoitajia. Myös hammastarkastus on ollut yhtä tuskaa (onneksi ei ollut reikiä).
ap
[/quote]
Eihän se hoitajakaan voi kokopäivää teihin tuhlata! Onhan sillä muitakin potilaita! Edelleenkin lapsesi ei kuulu päättää ottaako hän rokotuksen vaan sinä päätät rokotetaan lapsesi ja milloin! Lapsi voi päättää kumpaan käteen tai kumpaan reiteen rokotus laitetaan!
[/quote]
Pelkäävän lapsen en antaisi päättää yhtään mitään, koska tuollainenkin ruokkii epävarmuutta. On paras, että se pistäjä vaan tekee homman määrätietoisesti kyselemättä mitään että pistetäänkö tähän vai tähän.
Jumalauta mitä lellipentuja teillä. Lapsesta kiinni ja piikki sisään. Tappelusta rangaistus.
Lasta ei saa pistää tai muutenkaan satuttaa vaivihkaa. Siitä ei tarvitse tehdä numeroa mutta lasta kuuluu varoittaa ennen pistoa. Pistoa ei kannata myöskään vähätellä, "nyt vähän nippaisee niin kuin hyttynen" koska se voi oikeasti sattua kovempaa ja lapsi tuntee olonsa petetyksi. Parasta on sanoa "nyt pistää" ilman sen kummempia kuvailuja. Piston jälkeen kerrotaan kun se on ohi ja annetaan nähdä kun neula laitetaan roskiin. Sen jälkeen laastari päälle ja tilanne on ohi. Joka tapauksessa tässä vaiheessa lasta kehutaan, vaikka siinä olisi ollut viisi miestä pitelemässä.
Jos lapselle valehdellaan kerrankin pistoista tai moititaan, kun toinen on ollut kauhuissaan, seuraava kerta on taatusti vaikeampi. Hyvin mennyt kokemus taas luo pohjaa luottamukselle ja hyville kokemuksille pelosta huolimatta.
Miksi se pitää olla aina äiti, joka käyttää lasta neuvolassa? Eikö sitäkin kannattaisikokeilla, niin mahdottomalta kuin se tuntuu ajatuksenakin. Kirjoittaahan 9 "Sen jälkeen isä vei mut aina neuvolaan ja hammaslääkäriin ja kaikki meni hyvin."
Miksi isät eivät enää käytä lapsia neuvolassa? Luulisi että tälläkin vuosikymmenellä on vuorotyötä tekeviä, työttömiä tai vaikka omasta työstään sen veran vapaata saavia miehiä, että voivat käyttää lastaan neuvolassa. Vielä 1990-luvulla istä olivat neuvolassa tavallinen näky, vaikka toki silloinkin enemmistö oli äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkäslaisia kokemuksia ap:lla on itsellään rokotuksista ja hammaslääkäreistä ja lääkäreistä? Oletko itse piikkikammoinen, vaikka esität tai siis yrität esittää rentoa ja reipasta? Jos aikuinen jännittää ja pelkää, lapsi vaistoaa sen kyllä.
Kuusivuotias on jo niin iso, että hänen kanssaan pystyy keskustelemaan asioista ennen vastaanottoa. Kysele ja anna lapsen kertoa, miksi häntä pelottaa. Älä vähättele pelkoa. Mutta selitä, että esim.lääkärin vastaanotolla harvoin pistetään ketään, että yleensä siellä ennemminkin keskustellaan ja lääkäri voi tutkia, mutta se ei ota kipeää, ainakaan tavallisesti. Jos tuo pelko ja paniikki vain jatkuvat, kannattaisi ehkä käydä juttelemassa terapeutin tai psykologin kanssa. Lapsi on jo niin iso, että äitiä ei tarvita vastaanottohuoneessa, vaan äiti odottaa toisaalla. Lapsi kertoo monesti avoimemmin peloistaa ym, jos vanhemmat eivät ole paikalla. Lapsilla on tietynlainen solidaarisuus vanhempiaan kohtaan ja se voi estää avoimen keskustelun, jos jompikumpi vanhempi on kuulolla.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:17"]Olette tehneet ratkaisevan virheen siinä, että lähditte pois ekan kerran rokottamatta. Asia paisuu liian suureksi. Vanhemman pitää osata pitää päänsä eikä hötkyillä lapsen mukaan. Mene vaikka itse pois huoneesta ja pyydä henkilökuntaa hoitamaan asia. Tai pyydä joku ystäväsi tai sukulainen mukaan, joka jää huoneeseen rokotuksen ajaksi pitämään kiinni, kun itse poistut. Fiksu neuvolantäti juttelee lapselle ihan muuta niitä näitä, ei sano mitään tyyliin: 'Kohta vähän pistää.' Parhaassa tapauksessa lapsi huomaa itsekin, ettei ollutkaan niin kamalaa ja pelko alkaa haihtua. [/quote] Pistoksesta pitää aina sanoa! Et sinäkää tykkäis jos sua yhtäkkiä pistettäisiin "mukavan juttelun" lomassa. Ihmiselle on luontaista säikähtää ja reagoida siihen pyrkimällä karkuun tms. Ja silloin sattuu vielä enemmän. Sain tästä hyvän kokemuksen omalla kohdallani, kun koulussa harjoiteltiin kanylointia enkä varoittanut kaveria pistosta. Kaveri säikähti ja veti käden pois, jonka seuraksena suoni kerkesi puhkeamaan ja vertahan sitten oli luokassa niin, että se näytti teurastamolta. Sen jälkeen opin AINA sanomaan ennen pistoa "Kohta vähän nipistää". Jopa lapsille sen sanon ja etenkin niille panikoiville ja pelkääville. Moni lapsi on alkanu huutamaan samantien "Auuuuuu!!! Sattuuuuu!!!" vaikka neula on vielä kaukana. Silti siitä pitää AINA sanoa kun pistää!
[/quote]
Liioittelitkohan nyt IHAN vähän tuon verenvuodon kanssa!
T: toinen hoitsu jolla myös puhjenneita suonia ja ikinä ei ole saatu aikaiseksi teurastamoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa uusi aika. Kerro varatessasi että rokote sitten laitetaan. Pyydä joku toinen hoitaja lisäksi pitämään lasta kiinni. Sitten menette paikalle, lapsesta pidetään kiinni varmoin otten, rokotus ja laastari, minkä jälkeen häntä halitaan ja kehutaan.
Kerrot lapselle että rokotus laitetaan tänään. Ei turhia "pikkuisen nippaa vain" lässytyksiä ennen rokotusta. Ne vain pitkittävät itse rokotteen antoa ja tuovat lapselle pelkoa ja epävarmuutta. Turha säpellys ja läperrys pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:24"][quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:17"]Olette tehneet ratkaisevan virheen siinä, että lähditte pois ekan kerran rokottamatta. Asia paisuu liian suureksi. Vanhemman pitää osata pitää päänsä eikä hötkyillä lapsen mukaan. Mene vaikka itse pois huoneesta ja pyydä henkilökuntaa hoitamaan asia. Tai pyydä joku ystäväsi tai sukulainen mukaan, joka jää huoneeseen rokotuksen ajaksi pitämään kiinni, kun itse poistut. Fiksu neuvolantäti juttelee lapselle ihan muuta niitä näitä, ei sano mitään tyyliin: 'Kohta vähän pistää.' Parhaassa tapauksessa lapsi huomaa itsekin, ettei ollutkaan niin kamalaa ja pelko alkaa haihtua. [/quote] Pistoksesta pitää aina sanoa! Et sinäkää tykkäis jos sua yhtäkkiä pistettäisiin "mukavan juttelun" lomassa. Ihmiselle on luontaista säikähtää ja reagoida siihen pyrkimällä karkuun tms. Ja silloin sattuu vielä enemmän. Sain tästä hyvän kokemuksen omalla kohdallani, kun koulussa harjoiteltiin kanylointia enkä varoittanut kaveria pistosta. Kaveri säikähti ja veti käden pois, jonka seuraksena suoni kerkesi puhkeamaan ja vertahan sitten oli luokassa niin, että se näytti teurastamolta. Sen jälkeen opin AINA sanomaan ennen pistoa "Kohta vähän nipistää". Jopa lapsille sen sanon ja etenkin niille panikoiville ja pelkääville. Moni lapsi on alkanu huutamaan samantien "Auuuuuu!!! Sattuuuuu!!!" vaikka neula on vielä kaukana. Silti siitä pitää AINA sanoa kun pistää!
[/quote]
Liioittelitkohan nyt IHAN vähän tuon verenvuodon kanssa!
T: toinen hoitsu jolla myös puhjenneita suonia ja ikinä ei ole saatu aikaiseksi teurastamoa.
[/quote]
En, koska siinä kävi niin. Kaverilta tuli verta ihan reilusti, koska se pistokohta repes aika pahasti. Ja teurastamolta näytti.
Jos olet hoitaja niin sinun pitäisi tietää miten pienikin määrä verta vaalealla pohjalla näyttää isommalta mitä todellisuudesa onkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:18"]Lasta ei saa pistää tai muutenkaan satuttaa vaivihkaa. Siitä ei tarvitse tehdä numeroa mutta lasta kuuluu varoittaa ennen pistoa. Pistoa ei kannata myöskään vähätellä, "nyt vähän nippaisee niin kuin hyttynen" koska se voi oikeasti sattua kovempaa ja lapsi tuntee olonsa petetyksi. Parasta on sanoa "nyt pistää" ilman sen kummempia kuvailuja. Piston jälkeen kerrotaan kun se on ohi ja annetaan nähdä kun neula laitetaan roskiin. Sen jälkeen laastari päälle ja tilanne on ohi. Joka tapauksessa tässä vaiheessa lasta kehutaan, vaikka siinä olisi ollut viisi miestä pitelemässä.
Jos lapselle valehdellaan kerrankin pistoista tai moititaan, kun toinen on ollut kauhuissaan, seuraava kerta on taatusti vaikeampi. Hyvin mennyt kokemus taas luo pohjaa luottamukselle ja hyville kokemuksille pelosta huolimatta.
[/quote]
Mulle kakarana sanottiin joka kerta tota, et "tää tuntuu samalta ku itikka pistäis". Ja sitä olen myös myöhemmin saanut kuulla. En tajua miks ihmisille pitää valehella tommosessa asiassa. Se piikki nyt todellakin on paksumpi mitä itikan piikki ja se piikki sattuu paljon enemmän kuin itikan pistos!
Minulla ei ole lapsia. Siksipä tuntuukin niin vaikealta ymmärtää, että joku ei saa lapselle annettua rokotetta. Kun itse olin lapsi ei tuollainen ollut edes vaihtoehto. Olen myös kuullut ystävieni valittavan, miten eivät saa annettua lapselle lääkettä. On hämmästyttänyt suuresti. Vanhemman tulisi olla auktoriteetti lapselle sekä myös pitää huolta tämän fyysisestä turvallisuudesta. Ei se riitä, että pehmustetaan kulmat ja laitetaan lapsilukot laatikoihin. Kyllä lapsen terveydestä pitää pystyä pitämään huolta. Jopa koiralta leikataan kynnet, putsataan hampaat, otetaan verikokeet ja annetaan lääkkeet - vaikka väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole muuta vaihtoehtoa kuin jämptisti todeta, että nyt tämä homma tehdään, ja muuta vaihtoehtoa ei ole. Pelko vain lisääntyy jokaisella kerralla kun lapsi pääsee luistamaan tilanteesta, sillä silloinhan aikuistekin toteavat, että onhan tämä tosiaan vaikea ja epämiellyttävä tilanne, ehkä jopa jotain todella kamalaa jota kuuluukin pelätä. Tärkeää olisi, että aikuiset, siis vanhemmat ja hoitaja/hoitajat suhtautuisivat asiaan tyynesti ja päättäväisesti.
Olen itse laboratoriohoitaja ja verikokeissa huomannut, että lähes kaikki lapset pelkäävät, mutta parhaiten sujuu silloin kun vanhempi on tyyni ja rauhallinen, lapsi jotenkin samaistuu siihen mielentilaan. Pahinta on se, että vanhempi lähtee mukaan siihen surkutteluun tyyliin "voi voi, onhan tämä kamalaa ja pelottavaa mutta kohta se on ohi". Siitä se lapsi pillastuu vain entisestään. Lapsi tarvitsee nimenomaan sitä, että joku asettaa hänen pelkonsa mittasuhteisiin. Monesti olen ollut tilanteessa, että lasta on ollut aloillaan pitämässä kaksi tai kolme aikuista ja sitten se yksi joka pistää. Yleensä lapsen reaktio on tämän jälkeen se, että ei se niin paha ollutkaan, varsinkin jos saa jonkun kivan palkinnon. Tämän kaltaiset kokemukset ovat lapselle parempia kuin ne jatkuvat "koira veräjästä" -tilanteet, jotka vain pönkittävät lapsen mielikuvaa siitä, että se pistäminen on jotain aivan valtavan suurta ja kamalaa.
Ps. Olen myös ollut tilanteessa, jossa lapsi sai vedettyä kätensä irti kesken verikokeen, ja pyyhittyä sitä kättään valkoisiin kaappeihin ja seiniin. Silloin se huone todellakin näytti teurastamolta, pienikin määrä verta ympäriinsä näyttää aika karulta. Mutta rokotuksessa ei tietysti tule verta näin näkyvästi.
Useampi muukin taisi tästä kirjoittaa, mutta tuollaisissa asioissa on kaikille parempi, kun hoidatte vain homman etkä anna asian paisua kuin pullataikina. Tai sehän on nyt päässyt jo paisumaan, mutta nyt viimeistään otat sen aikuisen roolin. Etukäteen kerrot tarkkaan mitä tulee tapahtumaan. Menette neuvolaan, vaikka sitten niin, että sinä kannat lapsen, sitten otatte lapselta pöksyt alas ja täti antaa piikin. Sanot, että vaihtoehtoja ei ole, ja että vaikka hän venkoaisi vastaan, niin se rokotus otetaan. Jos et itse jaksa pitää kiinni lapsesta, niin ota joku vahvempi lapselle tuttu aikuinen mukaan. Ja sitten kun menette sinne neuvolaan, niin ette pidä mitään puolen tunnin maanitteluja, vaan pöksyt alas ja piikki pyllyyn. Ei kuusivuotias nyt mikään hulk ole, ettei siitä pystyisi pitämään kiinni. Ja tuokin tosi hyvä pointti, että puhu reilusti etukäteen että pistos sattuu kyllä, mutta samalla, että se on äkkiä ohi.
Eli jätä kaikki ihmeen sovittelut ja maanittelut. Lapsi ei päätä tuota. Ihan kuin ei aikuinenkaan. Pistos otetaan kun on sen aika. Älä pitkitä tilannetta tai anna mitään vaihtoehtoja lapselle. Menette ja hoidatte homman. Sitten jälkikäteen voit jutella haluaisiko lapsi jonkin palkinnon tms. Mutta turha paisutella asiaa enää enempää nyt ennalta.
Pyydä neuvolaa laittamaan itsellsi jäykkäkouristuksen ensin jos siitä on jo joitain vuosia? Lapsi voi katsoa siinä vieressä kun toista henkilö pistetään, jos vielä muistat hymyillä koko ajan siinä ja jutella iloisia niin ehkä lapsi saa ohjelmoitua aivoihinsa uuden käytösmallin paniikin tilalle. Meillä ei ole lapsi rokotuksia pelännyt vaan ollut reipas aina, mutta erään neuvolakäynnin yhteydessä minulle uusittiin tuo jäykkäkouristus kun edellisetä alkoi se 10 vuotta olla aikaa. Alle kouluikäinen lapseni kehui kuinka reipas olin =)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:17"]
Olette tehneet ratkaisevan virheen siinä, että lähditte pois ekan kerran rokottamatta. Asia paisuu liian suureksi.
Vanhemman pitää osata pitää päänsä eikä hötkyillä lapsen mukaan. Mene vaikka itse pois huoneesta ja pyydä henkilökuntaa hoitamaan asia. Tai pyydä joku ystäväsi tai sukulainen mukaan, joka jää huoneeseen rokotuksen ajaksi pitämään kiinni, kun itse poistut. Fiksu neuvolantäti juttelee lapselle ihan muuta niitä näitä, ei sano mitään tyyliin: 'Kohta vähän pistää.'
Parhaassa tapauksessa lapsi huomaa itsekin, ettei ollutkaan niin kamalaa ja pelko alkaa haihtua.
[/quote]
Itse olin sitä mieltä, että laittakaa väkisin, mutta neuvolantäti käänty selkä meihin (kohti ikkunaa), sanoi ettei laita väkisin ja kehotti tulemaan uudelleen kun lapsi on rauhoittunut.
ap
PS. Sille että olemme nyt pois jo kerran kesken lähteneet ei enää valitettavasti voi mitään. Jälkiviisaus ei auta!
6 vuotta on siinä mielessä hankala ikä rokottamisen suhteen, että lapsi osaa ja ennakoida ja pelätä rokotusta. Meidän kuopus ei ollut aiemmin pelännyt, mutta 6-v neuvolassa rokotus onnistui vain niin että pari ihmistä piti kiinni. Hiukan voi vaikuttaa, että pojan paras kaveri oli rokotuskammoimen ja oli pelotellut meidän poikaa.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:22"]
Miksi se pitää olla aina äiti, joka käyttää lasta neuvolassa? Eikö sitäkin kannattaisikokeilla, niin mahdottomalta kuin se tuntuu ajatuksenakin. Kirjoittaahan 9 "Sen jälkeen isä vei mut aina neuvolaan ja hammaslääkäriin ja kaikki meni hyvin."
Miksi isät eivät enää käytä lapsia neuvolassa? Luulisi että tälläkin vuosikymmenellä on vuorotyötä tekeviä, työttömiä tai vaikka omasta työstään sen veran vapaata saavia miehiä, että voivat käyttää lastaan neuvolassa. Vielä 1990-luvulla istä olivat neuvolassa tavallinen näky, vaikka toki silloinkin enemmistö oli äitejä.
[/quote]
No meillä minä olen joka tapauksessa kotona, mies töissä. Ehkäpä lapsi saa mennä yksin sitten seuraavalla kerralla, koska vika selvästi on minussa teidän mielestänne. Miehen on kamalan vaikea tulla yhden rokotuksen takia kesken päivän terkkariin. Kyllä se mieskin minua tästä syyttää ihan riittävästi - en saa lapseen kuria jne. Missään muussa asiassa ei tämän lapsen kanssa ole ongelmia. Hän ei todellakaan päätä meillä asioista. Päinvastoin meillä on aika tiukka kuri.
ap
Menette vielä kerran neuvolaan ja sovitte terveydenhoitajan kanssa, että rokote pistetään jokatapauksessa. Lapselle kerrot ikätasoisesti, että rokote pitää antaa, ettei sairastu vakavaan tautiin ja muutkin lapset ovat rokotteen saaneet. Lupaat jonkin oikein kivan palkinnon ja annat sen vaikka homma menisi huonomman skenaarion mukaisesti. Palkinto tulee siis sitä, että rokote on annettu, ei siitä miten lapsi käyttäytyy. Lasta kehutaan jälkikäteen jokatapauksessa. Todennäköisimmin homma menee jälleen riehumiseksi, vaikka miten asiaa valmistelisi. Rokottaminen on hyvä hoitaa nopsaan ja tarvittava määrä apulaisia olla valmiiksi lähistöllä.
Lapsille joudutaan tekemään valitettavasti ikäviäkin toimepiteitä, yleensä pyritään rauhalliseen tunnelmaan ja yhteisymmärrykseen. Aina homma ei kuitenkaan näin mene, vaan toimenpiteet ( esim. verinäytteen otto, kanyylinlaitto jne) on kuitenkin tehtävä. Harvalle jää pysyvästi suurta sairaalakammoa, aika ja ikä parantavat yleensä nämäkin murheet.
Lastenlääkäri