Mistä johtuu? Ovatko miehet muille tällaisia?

Sulla on varmaan hyvät tulot ja/tai omaisuutta, se saa yleensä miehet kiinnostumaan - myös lastenteosta.

Sinkkuajoista itselläni on kokemusta, että seksi kelpaa miehille, lastenteko ei. Yksi ihana mies olisi ollut, jolle en antanut kunnon mahdollisuutta, ja sitä nyt kadun varmasti loppuelämäni. Sen härskin paskan, joka käytti vain hyväkseen roikottaen oikean suhteen toivossa, onneksi heivasin ulos elämästäni jo.

Teet siis olettamuksia jonkun treffipalstalla sinulle vastanneiden perusteella? Vai oletko tavannut näitä miehiä?

Olen mies ja yksi yleinen syy on se että miehet tietää että yh antaa helpommin ja on kiimainen kun on puutteessa. Tätä sitten ei suoraan sanota vaab esitetään unelmamiestä joka välittää lapsistasi, vaikka haluaa lähinnä tyhjentää pussit. Itsekin kokeillut tätä uteliaisuutta ja kyllähän se yh oli aika kiimainen. Tämä siis yleensä syynä, harvaa miestä oikeasti kiinnostaa jonkun toisen siittämät lapset vaan ne lähinnä "potuttaa". Niin kuin jotkut eläimetkin listii vieraan poikaset jotta omat geenit jatkuu, tosin ihmisillä lievempänä ilmiö

En sano muutakuin sen, että tässä elämässä ei kannata uskoa netissä vauhkoavia marginaaliryhmiä juurikin esim. yh-asioissa. Tutustu oikean elämän ihmisiin, siellä saa aina realistisempia vastauksia. Voi olla, että olet törmännyt marginaaliryhmään tai sitten et, mutta onko sillä lopulta mitään väliä jos vaan hyvin käy? :)

Mielenkiintoisia näkökulmia ja juuri sellaisia mistä netissä yleensä lukee. Nämä ei nyt vaan toimi selitykseksi kohdallani. En todellakaan ole varakas, mutta tulen omillani toimeen, mutta miehen elättämiseen minulla ei ole mahdollisuuttakaan. Olen toki tavannut, mutta yhdenkään kanssa en ole mennyt sänkyyn ja varmana saisivat tavaraa muualta paljon helpommallakin, joten miehinen kommentti on yleinen, mutta ei tässä kohtaa toimiva. 

Eräskin oli kovin huolissaan, että hänen tulonsa on vaan 5000e/kk, että mahtaneeko se riittää ja meinasi, että voisi yrittää löytää paremman työpaikan. Hän myös sanoi, että jos haluan niin saan olla kotiäitinä, mutta sitten tarvitsen myös lastenhoitajan, että jaksan paremmin. 

Vastauksista päätelleen kohdalleni on sitten osunut harvinaisemmat tapaukset ja taidan olla onnekas. Olen tähän asti vaan miettinyt, että missä tässä on koira haudattuna, mutta en vaan keksi. Olen sitten ottanut välimatkaa ja tavallaan pelästynyt kun en ole ymmärtänyt/löytänyt järkiselitystä.

ap

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:39"]

Olen mies ja yksi yleinen syy on se että miehet tietää että yh antaa helpommin ja on kiimainen kun on puutteessa. Tätä sitten ei suoraan sanota vaab esitetään unelmamiestä joka välittää lapsistasi, vaikka haluaa lähinnä tyhjentää pussit. Itsekin kokeillut tätä uteliaisuutta ja kyllähän se yh oli aika kiimainen. Tämä siis yleensä syynä, harvaa miestä oikeasti kiinnostaa jonkun toisen siittämät lapset vaan ne lähinnä "potuttaa". Niin kuin jotkut eläimetkin listii vieraan poikaset jotta omat geenit jatkuu, tosin ihmisillä lievempänä ilmiö

[/quote]

Tää oli aika harhaanjohtavaa. Itse otin yh.n kun se oli todistetusti hyvä äiti ja sellaisen halusin omallekin lapselle. Yhtään herkemmin ei yksikään yh anna, joten en todellakaan allekirjoita sitä väitettä. Ja toisten lapsista pystyn huolehtimaan kuin omistanikin. Tämähän on selkeästi itsetuntokysymys ja mulla se nyt on aina ollut suht hyvä. 

No jotain outoa on ainakin tuossa palkkarehentelijämiehessä. Ette ole vielä edes yhdessä ja haluaisi maksaa sinun ja käenpoikien kulut. Sillä on jotain ongelmia ihmissuhteissa.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:41"]

En sano muutakuin sen, että tässä elämässä ei kannata uskoa netissä vauhkoavia marginaaliryhmiä juurikin esim. yh-asioissa. Tutustu oikean elämän ihmisiin, siellä saa aina realistisempia vastauksia. Voi olla, että olet törmännyt marginaaliryhmään tai sitten et, mutta onko sillä lopulta mitään väliä jos vaan hyvin käy? :)

[/quote]

Tämä on totta. :) Olen ihan liikaa ajatellut ettei tämä voi olla totta kun niin paljon kuulee ja lukee muunlaista kohtaloa. Olen liikaa miettinyt, että uskallanko ja mitä sitten jos petyn. Edellinen suhde kun pari vuotta sitten päättyi, päättyi se todella vaikeissa merkeissä ja siitä jäi tavallaan kammo.  Olen jopa ajatellut, että etsinkö siksi jotakin huonompaa tai se tuntuisi kotoisammalta eikä sitten tulisi pettymyksiä niin pahasti kun asiat menisi tuttua polkua, vaikkakin ei niin hyvää sellaista. Kun osaisin arvostaa itseäni, että pitäisin itseäni edes ok:na niin olisi helpompaa ottaa hyvää vastaan.

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:41"]

En sano muutakuin sen, että tässä elämässä ei kannata uskoa netissä vauhkoavia marginaaliryhmiä juurikin esim. yh-asioissa. Tutustu oikean elämän ihmisiin, siellä saa aina realistisempia vastauksia. Voi olla, että olet törmännyt marginaaliryhmään tai sitten et, mutta onko sillä lopulta mitään väliä jos vaan hyvin käy? :)

[/quote]

Tämä on totta. :) Olen ihan liikaa ajatellut ettei tämä voi olla totta kun niin paljon kuulee ja lukee muunlaista kohtaloa. Olen liikaa miettinyt, että uskallanko ja mitä sitten jos petyn. Edellinen suhde kun pari vuotta sitten päättyi, päättyi se todella vaikeissa merkeissä ja siitä jäi tavallaan kammo.  Olen jopa ajatellut, että etsinkö siksi jotakin huonompaa tai se tuntuisi kotoisammalta eikä sitten tulisi pettymyksiä niin pahasti kun asiat menisi tuttua polkua, vaikkakin ei niin hyvää sellaista. Kun osaisin arvostaa itseäni, että pitäisin itseäni edes ok:na niin olisi helpompaa ottaa hyvää vastaan.

[/quote]

Ymmärrettävää, että vaikean eron jälkeen on varuillaan. Muista kuitenkin, että sellainen mies joka sinua ei arvosta sen takia, että sinulla on lapsi ei ole minkään arvoinen itse. Jos miestä ei kiinnosta yksinhuoltajana oleva äiti, lähtökohtaisesti kunnollisesti toimiva ei yritäkään edes aloittaa mitään vaan etsii itselleen juuri sen lapsettoman naisen, ja niin edelleen.

Varmaan tässäkin toimii se, että menee hiljalleen eteenpäin, luottaa omaan intuitioon miehestä ja muistaa, että toisia kohdellaan aina kunnioittavasti ja hyvin eli pitää huolen siitä, että mies täyttää sellaiset vaatimukset. :)

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 10:34"]

Kun niin usein näkee puhuttavan, että sellaista kunnollista miestä on hankala löytää. Olen itse allekirjoittanut tuon saman asian joskus, mutta nyt mietin, että onko tilanteessa tapahtunut joku muutos vai mistä tämä johtuu?

Miten tän nyt kirjoittaisi ettei se kuulosta siltä, että olen itserakas tms sillä en todellakaan ole, vaan päinvastoin. Olen epävarma enkä pidä itseäni minään.

Katselen ympärilleni avoimin mielin. Nautin silti yksinolostakin eikä tässä ole kiire minnekään. 

Sanovat kauniiksi ja ottavat hyvin asiallisesti yhteyttä. Ensin hätkähdin enkä tiennyt miten suhtautua kun lähes ensimmäisessä viestissä kysytään tahdonko lisää lapsia. Nämä miehet siis haluavat lapsia mitä myöhemmin on tullut ilmi. Mutta miksi minua nuoremmat miehet ottavat minuun yhteyttä kun voisivat ensimmäistä perhettä mahdollisesti perustaessaan valita samanlaisessa tilanteessa olevan naisen?

He ovat ihan kunnollisen oloisia ja hyvin koulutettuja, työssäkäyviä miehiä. En näe heissä mitään vikaa.

En todellakaan ole harmissani asiasta enkä kuvittele, että olisin niin hehkeä tms. vaan lähinnä vaan yrittänyt löytää järjellistä selitystä asialle (juurikin siksi, koska minun on vaikea uskoa, että syy olisi minä).

30v. korvilla olevalla lapsettomalla miehellä alkaa toki olemaan ns. ne viimeiset hetket perustella perhettä, ainakin monen mielestä. Voisiko tämä selittää asian? Eikö lapsettomia naisia ole tuossa ikäluokassa sitten kuitenkaan ( kun on käsitykseni mukaan on naisia, jotka tekevät uraa ensin ja sitten vasta myöhemmin perheen)?

Nuo miehet ovat halukkaita menemään naimisiin ja tekemään kaikkensa niidenkin lasten eteen, jotka eivät ole heidän biologisia. Kun taas vanhemmat/eronneet miehet, joilla on jo ollut perhe. Lapset aikuisia tai ovat etäisiä. He kulkevat kuin kyrsä otsassa ja valintakriteeri-lista on pitkä, oikeastaan mahdoton kun ottaa realistisesti huomioon sen mitä heillä on tarjota naiselle (jääkiekko-otteluita, makkaraa ja kaljaa?). Se katkeruus suorastaan loistaa heidän ympärillään. Tottakai valitsen mieluummin tuon ensimmäisen vaihtoehdon, en vaan voi käsittää miksi he valitsevat minut.

Niin ja sitten vielä olen miettinyt, että kun yleensä näkee tekstiä missä yksinhuoltajat haukutaan lyttyyn eikä monikaan mies haluaisi yh:n mieheksi ja isäksi toisen lapselle saatika elättäjäksi! Onko kohdalleni osunut nyt sattumalta jokin tilastollisesti pieni ryhmä? Vai esittääkö miehet toisilleen, mutta todellisuudessa rakastuminen voittaa?

Olisi tosi kiva jos kertoisitte omasta sinkkuajastanne etenkin jos teillä oli jo lapsi/lapsia? Miten miehet oikeasti lapsiin suhtautui?

[/quote]

Anteeksi, mutta tekstisi on todella vaikealukuista. Ensimmäisessä kappaleessa voisit eritellä faktat, ja "tarinan" tulisi edetä loogisesti. Nyt tekstin joutuu lukemaan useaan otteeseen ymmärtääkseen mitä oikeastaan haluat sanoa. Onko liikaa pyydetty että lukisi tekstinsä vaikka kahteen otteeseen ennen kuin lähettää?

Ja sen mitä nyt tuosta ymmärsin, niin haluat sanoa että olet tavannut miehiä jotka "kelpuuttavat" yksinhuoltajan...? Olet siis tavannut tavallisia ihmisiä jotka rakastuvat ihmiseen, eivätkä siihen mitä tuo ihminen edustaa ja mitä hän on joskus ollut..?

11 lisää vielä, että olet siis yksinhuoltaja? Niin minäkin olen. Aviomieheni rakastui minussa juuri siihen että olin lapsen kanssa itsenäinen ja toimeentuleva. En etsinyt elättäjää, enkä kumppaniakaan. Törmäsimme tuttujen kautta. Olemme olleet yhdessä pian kahdeksan vuotta ja olemme nyt päälle kolmekymppisiä. Me emme halua lisää lapsia, mieheni päätöksestä.

Luulen, että hän haluaa säilyttää illuusion vapaudesta. Vaikka hän on täysipainoinen isä lapselleni, niin todellisuudessa hänellä ei ole sitoumusta lapseen, vaikka henkinen sitoumus tietysti on. Olen havainnut miehistä sen, että jos heidät sitoo ja rajoittaa miehen vapaudentunnetta, niin tulee hankaluuksia. Minä koen samoin, ja olemme eläneet aviossa suht onnellisina juuri sillä reseptillä, että molemmilla on tietynlainen illuusio vapaudesta. Periaatteessa voisimme matkustella erikseen, mutta olemme päätyneet yhteisille matkoille. Periaatteessa voisimme elää vaikka etäsuhteessa, mutta parempi saman katon alla.

Meidän suhteessa ei kielletä toiselta, vaan jos joku asia mitä toinen tekee ei miellytä, se täytyy pystyä perustelemaan toisen edulla. Aina ei itsekään tiedä mikä itselle on parasta, ja sitten on kiitollinen että toinen huolehtii. Esimerkkinä vaikka sellainen, että olemme matkalla ja toinen haluaa hypätä benji-hypyn, mutta toinen on havainnut turvallisuuspuutteita siinä paikassa. Huolimatta siitä että toinen menisi siitä huolimatta, niin se joka on huomannut puutteen puuttuu asiaa. :) Kuulostaa varmasti todella tyhmältä, mutta käytännössä toimii aika hyvin.