Mistä syystä vanhempi lapsi päivähoitoon?

Miten te jaksatte? Nää vakioaiheet on niin naurettavia.

Osa-aikatöiden mahdollisuus & lapsen sosiaalisen ympäristön ja hoitopaikan pysyvyys (4-vuotias hoidossa 11 päivää kuussa)

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:58"]

Miten te jaksatte? Nää vakioaiheet on niin naurettavia.

[/quote]

Siksi, koska se on tärkeä aihe.

4v alottaa osapäivähoidossa (2pv/vko) syksyllä jotta saisi samanikäsiä leikkikavereita kun sellaista tekemistä jo kaipaa. Kotona minä, äiti, ja kaksi pientä sisarusta.

Laitoin 5.5v lapsen "virikehoitoon",kun olin kahden nuoremman kanssa kotona. Tyttö oli hyvin ujo, eikä ollut ikinä ollut hoidossa/kerhossa, joten halusin hänen vähän tutustuvan pk-maailmaan ennen esikoulun alkua. Oli hoidossa pari päivää viikossa, puolipäiväisenä.

3.5v oli tarkoitus pitää hoidossa saman verran kun olisin kotona työttömänä, jotta paikka olisi valmiina työllistyessäni. Ja kyllähän poika siellä viihtyykin eikä kotinurkilla ole kavereita. (Sain töitä joten tämä ei ehtinyt toteutua)

No, jos vastaan taas.. esikoinen oli ollut pkodissa siinä vaiheessa kun jäin kuopuksen kanssa kotiin 1,5v. Oli hyvät kaverit, hyvät hoitajat ja tutut ympyrät. Poika oli siis 3v 2kk ikäinen. Espoossa ei tuohon aikaan ollut hoitotakuuta ja Latokaskessa oli lapsia yli pkotien paikkamäärän moninkertaisesti, eli alunperinkin pkotipaikka oli lottovoitto. Ja kun tiesin, että joudun sektioon tiesin myös että ekat viikot olen vauvan kanssa aivan pois pelistä. Vauva syntyi maaliskuussa, esikoinen oli pkodissa 4pvää/viikko. Kesällä 8 viikkoa kotona (maksimi, joka onnistui, että hoitopaikan sai pitää) ja seuraavan talven ja syksyn ja kevään 3pvää/vko hoidossa. Seuraavana syksynä molemmat aloittivat pkodin, ja sain paikan kuopukselle sisarusperusteella. Eli käytännön syyt: hoitopaikan varmistus esikoiselle ja kuopukselle, esikoiselle tutusta ympäristöstä. Vähän epäreilua mielestäni olisi ollut sekin, että esikoinen olisi revitty pois tutuista ympyröistä ja sitten olisi taas aloitettu uusien kavereiden ja aikuisten opettelu reilu vuosi myöhemmin. Vai mitä mieltä ap olet? Ja olen myös sitä mieltä, että sillä vauvallakin täytyy olla yksinoikeus vanhempaansa edes välillä, niin kuin sillä esikoisellakin on aikoinaan ollut.

En ole niin aktiivinen palstanseuraaja että olisin aiemmin nähnyt tästä keskustelua.

Mietiskelen itse laittaisinko joulukuussa 3v täyttävän tytön tammikuussa päiväkotiin, max5h/päivä, vaikka olen vauvan (silloin 10kk) kanssa vielä kotona. Suunnitelma lähti siitä kun kotihoidontuki lakkaa, mutta sitten kuulin että voi saada sisarusrahaa, ollaan pienituloisia. Tarkoitus olis kuitenkin että jonkun aikaa olis päiviksessä ennen esikoulua. Ja tuota kanssa miettinyt että olisi mukava olla pieni aika vauvankin kanssa rauhassa kun meillä ei ole muita hoitajia lähellä. Saattaa myös olla että mieheni on kevättalvella aivoleikkauksessa epilepsian takia, niin tytön olis hyvä osata hoitopaikkarutiini ennen miehen toipilasaikaa.

ap

En tuomitse toisin tehneitä, mutta itse en isompaa päiväkotiin laittaisi jos itse olen pienen kanssa kotona. En usko että päiväkoti pystyy tarjoamaan lapselle mitään enempää mitä minä, oma koti, oma perhe. Ja fiksuja lapsia heistä kaikista on kasvanut.

Onko jollain sitten kokemusta siitä että kotona on aivoleikkauksen käynyt mies toipilaana ja 3v ja vauva kokonaan kotihoidossa? Kun vaikuttaa siltä etten mielestänne saisi laittaa päiväkotiin...

Nytkin jo tuntuu ettei 2,5v saa tarpeeksi aktiviteettia päivään koska iso osa ajastani menee vauvan kanssa, hänkin on hyvin seurankipeä. Kuitenkin ulkoillaan päivittäin, useimpina leikkipuistossa, kotona on mahdollista piirtää, katsella kirjoja, palapelejä, legoja ym. ei tosiaan tuijota mitään lastenohjelmia tvn edessä kokopäivää.

Ja puolipäivähoidosta olen kokoajan puhunutkin, en koe tarvitsevani lapselle kokopäiväpaikkaa. ap

Minä se vasta surkea äiti olin kun laitoin lapseni päiväkotiin ja olin työtön ja mentyäni kotiin kellahdin petiin. Lapsi oli jo 3,8 v.

Ihan turha ratsastaa tuolla miehesi leikkauksella. Monet yksinhuoltajatkin pärjäävät useamman lapsen kanssa ilman virikehoitoa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 21:23"]Onko jollain sitten kokemusta siitä että kotona on aivoleikkauksen käynyt mies toipilaana ja 3v ja vauva kokonaan kotihoidossa? Kun vaikuttaa siltä etten mielestänne saisi laittaa päiväkotiin...

Nytkin jo tuntuu ettei 2,5v saa tarpeeksi aktiviteettia päivään koska iso osa ajastani menee vauvan kanssa, hänkin on hyvin seurankipeä. Kuitenkin ulkoillaan päivittäin, useimpina leikkipuistossa, kotona on mahdollista piirtää, katsella kirjoja, palapelejä, legoja ym. ei tosiaan tuijota mitään lastenohjelmia tvn edessä kokopäivää.

Ja puolipäivähoidosta olen kokoajan puhunutkin, en koe tarvitsevani lapselle kokopäiväpaikkaa. ap

[/quote] Ei ole, mulla ei ole ollut minkäänlaista miestä kotona kun olen ollut vauvan ja muiden lasten kanssa kotona. Eka oli 3v kun kolmas syntyi. Mies normaalisti töissä, illat teki remonttia. Lapset oli kotihoidossa kaikki.

Meillä oli tuttu yksityinen pph, jolle halusimme kummatkin lapset hoitoon. Oli selvää että pidän vain normaalin äitiysloman, kuten olin pitänyt esikoisestakin. Esikoinen oli hoidossa 3-4pv viikossa vajaan päivän, mies vei ja hain vauvan kanssa välipalan jälkeen. Alun perin ajatus oli puolesta päivästä mutta se ei toiminut kun lapsi ja ryhmä nukkui päiväunia. Tällä tavoin saimme pidettyä hyvän hoitajan - jonka kanssa olemme edelleen tekemisissä vaikka lapset jo yli 10 vuotiaita- ja kuopuksellekin hoitaja tuli ainakin näöltä tutuksi kun joka päivä haimme esikoisen hoidosta. Meillä tämä toimi hyvin ja tekisin samalla lailla uudestaankin. 

Me emme onneksi asu pääkaupunkiseudulla. Jos tietäisin tarkemman ajan mieheni leikkauksesta, laittaisin tytön hoitopaikkaan vasta vähän ennen sitä, mutta täällä paikkaa pitää hakea jo 4kk ennen aloitusta. Mielestäni siinä on ihan tarpeeksi syytä hakea hoitoapua, koska mieheni kunnosta ei ole tietoa ohimolohkon osan poistamisen jälkeen. Ihan vaan virikehoidon takia en paikkaa hae.

ap

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 22:08"]

Me emme onneksi asu pääkaupunkiseudulla. Jos tietäisin tarkemman ajan mieheni leikkauksesta, laittaisin tytön hoitopaikkaan vasta vähän ennen sitä, mutta täällä paikkaa pitää hakea jo 4kk ennen aloitusta. Mielestäni siinä on ihan tarpeeksi syytä hakea hoitoapua, koska mieheni kunnosta ei ole tietoa ohimolohkon osan poistamisen jälkeen. Ihan vaan virikehoidon takia en paikkaa hae.

ap

[/quote]

Kyllä te saatte lastensuojelun kautta nopeasti hoitoapua tai tarhapaikan, vaikka et nyt hakisikaan. Ihan tekosyy hakea sitä nyt. 

Varmaan tämä uusi varhaiskasvatuslaki pyrkii mm selkeyttämään vanhemmille sen tosiasian että 3+vuotias todella hyötyy kehityksellisesti puolipäiväisestä kodin ulkopuolella tapahtuvasta ohjatusta toiminnasta ja että kaikilla lapsilla tulisi tähän olla oikeus. Harmi vaan että tämä ohjattu toiminta tarkoitus tarjota vain päiväkodeissa. Tämä varmaan on omiaan sekoittamaan vanhempien mielessä asiat. Päivähoito johon liittyy myös hoivan lisäksi pedagoginen ohjaus on eri asia kuin pelkästään osaaikainen ohjattu toiminta ryhmässä.

Esikoinen oli yli 5v, kun toka syntyi. Esikoinen on luonteeltaan sosiaalisesti arka. Hän aloitti päiväkodin 3-vuotiaana, ja se on tehnyt selvästi hyvää hänen sosiaalisille taidoilleen ja itseluottamukselleen. 5-vuotiaaksi mennessä hän oli alkanut selvästi viihtyä päiväkodissa. 5v on myös sen verran iso, että mustasukkaisuusongelmat eivät ole niin palavia kuin jos kyseessä 2-3-vuotias. En siksi keskeyttänyt hoitoa muutamaksi kuukaudeksi ennen kesälomaa ja eskarin alkua. 

Alle 3-vuotiasta en olisi missään nimessä pitänyt hoidossa, poislukien joku uupumus tai masennus itselläni. 3-4 v on sitten sellaista harmaata aluetta, riippuu tilanteesta.

Hallitushan päätti viime keväänä, ettei tulevaisuudessa tuota oikeutta enää ole, jos lapsen toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona, vaan lapsi saa korkeintaa puolipäiväpaikan, samoin puolipäivähoidon maksut nousevat tuntuvasti.

Ja minusta se on ok. sillä yhden lapsen päivähoito maksaa yhteiskunnalle 1200-2000 euroa kuukaudessa ja sen lisäksi yhteiskunta maksaa perhe-tai muita tukia toiselle tai molemmille vanhemmille kotiin eli lapsen hoitokustannukset  yhteiskunnalle tuplaantuvat, jos toinen vanhempi on kotona ja päiväkotien kapasiteetti on vajaalla käytöllä, joka kohottaa yhteiskunnan kustannuksia entisestään.

Niin, ette siis käsittäneet että mieskin saattaa tarvita apua leikkauksen jälkeen? Ennemmin ottaisin sen työssäkäyvän miehen, tois sitten edes rahaa talouteen. Tälläkin hetkellä oon tarpeeks tiukilla kun epilepsia on saanut miehen masentuun/ahdistuun, ei saa graduaan valmiiksi, ei työtä, ei jaksa lasten meluamista ja leikkaukseen pääsykin on kiinni mielialoista. Omasta ajastani on turha edes haaveilla kun muita hoitajia ei ole ja mies pystyy auttamaan aika vähän. ap

[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 11:07"]

No, jos vastaan taas.. esikoinen oli ollut pkodissa siinä vaiheessa kun jäin kuopuksen kanssa kotiin 1,5v. Oli hyvät kaverit, hyvät hoitajat ja tutut ympyrät. Poika oli siis 3v 2kk ikäinen. Espoossa ei tuohon aikaan ollut hoitotakuuta ja Latokaskessa oli lapsia yli pkotien paikkamäärän moninkertaisesti, eli alunperinkin pkotipaikka oli lottovoitto. Ja kun tiesin, että joudun sektioon tiesin myös että ekat viikot olen vauvan kanssa aivan pois pelistä. Vauva syntyi maaliskuussa, esikoinen oli pkodissa 4pvää/viikko. Kesällä 8 viikkoa kotona (maksimi, joka onnistui, että hoitopaikan sai pitää) ja seuraavan talven ja syksyn ja kevään 3pvää/vko hoidossa. Seuraavana syksynä molemmat aloittivat pkodin, ja sain paikan kuopukselle sisarusperusteella. Eli käytännön syyt: hoitopaikan varmistus esikoiselle ja kuopukselle, esikoiselle tutusta ympäristöstä. Vähän epäreilua mielestäni olisi ollut sekin, että esikoinen olisi revitty pois tutuista ympyröistä ja sitten olisi taas aloitettu uusien kavereiden ja aikuisten opettelu reilu vuosi myöhemmin. Vai mitä mieltä ap olet? Ja olen myös sitä mieltä, että sillä vauvallakin täytyy olla yksinoikeus vanhempaansa edes välillä, niin kuin sillä esikoisellakin on aikoinaan ollut.

[/quote]

Onko sinusta reilua pantata hoitopaikkaa, vaikket oikeasti sitä tarvitse? Kun kaikki toimivat näin, paikat kiertävät huonosti, tulee turhia kustannuksia ja on juuri tuota mainitsemaasi jonoa hoitopaikkoihin. Meidän lapset ovat olleet hoidossa Espoossa ns. vanhalla alueella (ei pelkkiä lapsiperheitä) ja sielläkin on ryhmistä kesän jälkeen vaihtunut melkein puolet hoitolapsista, joten se niistä "tutuista kavereista". Entä miksi niin vauvalla pitäisi olla yksinoikeus äitiin, vaikka isompi sisaruskin on? Perhetilannehan on silloin toinen esikoiseen verrattuna. On aivan luonnollista, että lapsia on useampi ja heidän kanssaan kyllä pärjää. Meillä oli yhdessä vaiheessa lapset kolmiperhehoidossa ja ryhmässä oli kokopäiväisenä vauvalomalaisen lapsi, joka teki elämän helevetiksi sekä muille lapsille että hoitajille. Vauvalomalaisen lapsi tuotiin joka aamu huutavana, ovenkarmeihin takertuvana pakettina hoitoon - isä toi - ja äiti iltapäivisin haki lapsen vauvan kanssa, oli iloinen ja virkeä kuin peipponen ja kehui, miten loistava systeemi se oli, kun lapselle ei tarvinnut kokata eikä keksiä tekemistä ja samalla sai pedattua hoitopaikkaa kuopukselle. Samaan aikaan meidän naapurissa oli hoitopaikkaa vailla lapsi, jonka äiti joutui pariin otteeseen siirtämään työhönpaluutaan, koska ei ollut hoitopaikkoja. Onko tämä sinusta oikein? 

Syyskuussa 2013 Espoon varhaiskasvatusjohtajan Titta Tossavaisen mukaan Espoossa on noin tuhat kokopäivähoidossa olevaa lasta, joiden äiti tai isä on perhevapaalla. Tämä tarkoittaa lähes yhdeksää prosenttia kokopäivähoidossa olevista lapsista. Kun yhden lapsen hoitopaikka maksaa lähes 1000 euroa kuussa, Espoo siis maksaa miljoonan kuussa turhasta. Hoitopaikkoihin riittäisi tulijoita muualtakin.