Kuinka tulla toimeen exän kanssa?
Miten oppisin sietämään exääni, joka toimii jatkuvasti niin ettei ajattele yhteisen lapsemme (1v) hyvinvointia? Erosimme miehen suhteen takia 10 kuukautta sitten, ja nyt exä asuu uuden naisensa kanssa yhdessä. Heidän menonsa menevät jatkuvasti ohi lastenvalvojalla sovittujen tapaamisten, en pysty suunnittelemaan elämääni eteenpäin edes yhtä viikkoa koska ei kerro minulle milloin lasta hoitaa, hän valehtelee asioista jne. Minun menoni jäävät aina menemättä, jos heillä on menoa samaan aikaan jne.
Exä ei juurikaan näe toiminnassaan mitään väärää, on sitä mieltä että vastuu lapsesta kuuluukin äidille (minähän kaikessa vastuussa lapsesta olenkin), mutta olen lopen kyllästynyt pettymään hänen toimintaansa kerta toisensa jälkeen. Lapsen hän hoitaa kyllä hyvin silloin harvoin, kun lasta näkee ja siksi en haluaisi yksinhuoltajuutta hakea tms. Tämä on vaan niin kuluttavaa itselle, ja lapsen puolesta olen todella surullinen, koska lapsi isäänsä kaipaa. Miten oppia siihen, ettei antaisi toimintansa enää tuottaa surua itselle, kun en häntä pysty muuttamaan. Eli miten olla loukkaantumatta, kun loukataan? Onko se mahdollista edes?
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:54"]
Kannattaisi jutella tästä lastenvalvojan kanssa. Ei tuo oikeudenmukaiselta kuulosta, ja myöhemmin lapsikin alkaa pettyä kun jo ymmärtää että isi ei tullutkaan hakemaan silloin kuin lupasi. Kyllä sovituista tapaamisista kuuluu pitää kiinni, tai sitten muutetaan koko systeemiä.
[/quote]
Ei lastenvalvojakaan voi pakottaa isää mihinkään.
Jos on tuollainen isä, ei lapselle saa luvata mitään. Pienellä lapsella ei ole edes mitään menoja, jonka vuoksi hänen pitäisi tietää etukäteen. Kun lapsi on isompi, niin sitten asia on eri.
Ap myös liioittelee, että 1 v pettyy, kun isä ei tule... ihanko tosi?
[/quote]
Ei se isompikaan lapsi pety jos on ikänsä asunut vain toisen vanhemman kanssa ja toista nähnyt vain harvoin. Itse asuin lapsena kahdestaan yh-äitini kanssa, isää näin ehkä kerran kuukaudessa pari tuntia kerrallaan. Aikuiset (äiti + muut) aina höpötti että onko kiva kun isi tulee käymään, onko kiva puuhastella isin kanssa jotain. No ihan kivaa, mutta ei minua harmittanut kun isä lähti pois, enkä kaivannut vaikka en nähnyt kuukauteen. Miksi olisin, käytännössä täysin vieras ihminen! Veriside ei tee läheiseksi.
Kunhan lapsi on isompi, voisiko vaihdot hoitaa päivökodin kautta? Voisi motivoida isää hakemaan lapsen vuorollaan, jos joutuu muuten ammattilaisille selittämään tekojaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:21"]Ja mies petti, koska olit kitisevä, nalkuttava , pihtaava miehen lompakolla ratsastava "nainen"?
[/quote]
Taisit juuri kuvailla itsesi. Tule sitten niin itketään yhdessä, kun sulle on käynyt samoin.
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:57"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tee numeroa! Miten sinua loukataan?! Et pysty määrittelemään millaista se isyys on niin se on hekilökohtainen loukkaus sinua kohtaan?!
[/quote]
En ymmärrä, mitä tällä numeron tekemisellä tarkoitetaan? Isyys on vastuuta, osallistumista ja lapsen parhaan ajattelemista, usein jopa "uhrautumista" omista asioistaan. Loukkaavaa on tehdä lapsi yhteisellä päätöksellä ja paeta kaikesta edellämainituista. Lapselle en isäänsä hauku, en riitele lapsen kuullen, enkä muullakaan tavalla "tee numeroa" asiasta, mutta lapsi kyllä muistaa hänen olemassaolonsa. Juridisuus ei myöskään liity mitenkään siihen, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Ja nimenomaan väärin hän toimii lastaan kohtaan.
-ap
[/quote]
Jokaisella isällä on oikeus itse määritellä se isyys ja sinun pitää sopeutua siihen. Pahasti näyttää siltä, ette emme voi saada kaikkea. Isän motiivit eivät enää täyty, kuten jossain elämän vaiheessa ja tilanteessa ja nyt roolit pitää jakaa uudelleen ja elää sitä omaa elämä iloineen ja suruineen niillä eväillä mitä on. Oppikirjaelämää, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein ei ole, joten tervetuloa aikuisuuteen!
[/quote]
isällä on oikeus määritellä isyytensä, mutta minulla ei ole oikeutta määritellä äitiyttäni? Puhumattakaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa? Isä saa siis määritellä isyytensä, ja äidin pitää siihen sopeutua? Mitä tasa-arvoa tämä on? Lapsen tekemiseen vaaditaan kaksi, eikö lapsen huoltamiseenkin? Mitä jos minä määrittelisin äitiyteni samoin kuin hän isyytensä, kuka lapsesta silloin huolehtisi? Että tervetuloa aikuisuuteen?
-ap
[/quote]
En ole tuo aiempi vastaaja mutta ymmärrän kyllä mitä hän tarkoitti. Kylmästi sanottuna sinullakin on täysi oikeus määritellä äitiytesi. Siitä vaan lapsi sosiaaliviranomaisten huostaan ja kerrot että enemmän huvittais hillua maailmalla oman tahdon mukaan. Isää kypsempänä ihmisenä ymmärrät kuitenkin ettei sellaista tehdä omalle lapselle ja lapsi menee aina omien huvituksien edelle. Kypsänä ihmisenä ymmärrät myös että kaikista ei ole asettamaan lasta omien halujen edelle, harmi vaan että eivät ymmärrä sitä ennen kuin hankkivat lapsia. Tasa-arvollahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Vai tarkoitatko että itsekin haluaisit "hylätä" lapsesi?
[/quote]
En ole tuo aiempi vastaaja mutta ymmärrän kyllä mitä hän tarkoitti. Kylmästi sanottuna sinullakin on täysi oikeus määritellä äitiytesi. Siitä vaan lapsi sosiaaliviranomaisten huostaan ja kerrot että enemmän huvittais hillua maailmalla oman tahdon mukaan. Isää kypsempänä ihmisenä ymmärrät kuitenkin ettei sellaista tehdä omalle lapselle ja lapsi menee aina omien huvituksien edelle. Kypsänä ihmisenä ymmärrät myös että kaikista ei ole asettamaan lasta omien halujen edelle, harmi vaan että eivät ymmärrä sitä ennen kuin hankkivat lapsia. Tasa-arvollahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Vai tarkoitatko että itsekin haluaisit "hylätä" lapsesi?
[/quote]
En tietenkään tarkoita. Yritän vaan selventää tässä asioita, jotka minua loukkaavat, kun joku tuolla aikaisemmin sitä ihmetteli. Eli sitä, että minun käsitykseni mukaan vanhemman pitäisi toimia täysin eri lailla, lapsen parasta ajatellen, eikä omien itsekkäiden motiiviensa mukaan. Kuten aloituksessani totesin, tiedän etten asialle mitään voi, mutten voi sillekään mitään että toimintansa mielestäni on väärää, varsinkin lapsen kannalta, ja siksi mieleni siitä pahoitan. Kysymykseni olikin alunperinkin, että miten oppia olla antamatta sen vaikuttaa mielialaani, ei se onko hänellä oikeus toimia näin.
Paras tapa on jättää asia omaan arvoonsa. Miehelle tulee kyllä kaikki eteen vielä jossain vaiheessa. Pura tuntojasi ystäviin tai vaikka terapiassa.
On juridisesti säädetty, että isän AINOA velvollisuus on maksaa elatusmaksu. Kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen, ei ole pakko tavata vain oikeus.
Mitä enemmän oikeuksia , sitä enemmän vastuuta, joten älä laske elämääsi isän varaan.
Älä vaadi häneltä mitään, älä odota mitään.
Kannattaisi jutella tästä lastenvalvojan kanssa. Ei tuo oikeudenmukaiselta kuulosta, ja myöhemmin lapsikin alkaa pettyä kun jo ymmärtää että isi ei tullutkaan hakemaan silloin kuin lupasi. Kyllä sovituista tapaamisista kuuluu pitää kiinni, tai sitten muutetaan koko systeemiä.
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tee numeroa!
Miten sinua loukataan?! Et pysty määrittelemään millaista se isyys on niin se on hekilökohtainen loukkaus sinua kohtaan?!
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:54"]Kannattaisi jutella tästä lastenvalvojan kanssa. Ei tuo oikeudenmukaiselta kuulosta, ja myöhemmin lapsikin alkaa pettyä kun jo ymmärtää että isi ei tullutkaan hakemaan silloin kuin lupasi. Kyllä sovituista tapaamisista kuuluu pitää kiinni, tai sitten muutetaan koko systeemiä.
[/quote]
Miten niin kuuluu pitää? Sopimuksella on arvoa vain, jos lapsen kanssa asuva estää muualla asuvaa vanhempaa tapaamasta lastaan.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:54"]
Kannattaisi jutella tästä lastenvalvojan kanssa. Ei tuo oikeudenmukaiselta kuulosta, ja myöhemmin lapsikin alkaa pettyä kun jo ymmärtää että isi ei tullutkaan hakemaan silloin kuin lupasi. Kyllä sovituista tapaamisista kuuluu pitää kiinni, tai sitten muutetaan koko systeemiä.
[/quote]
Ei lastenvalvojakaan voi pakottaa isää mihinkään.
Jos on tuollainen isä, ei lapselle saa luvata mitään. Pienellä lapsella ei ole edes mitään menoja, jonka vuoksi hänen pitäisi tietää etukäteen. Kun lapsi on isompi, niin sitten asia on eri.
Ap myös liioittelee, että 1 v pettyy, kun isä ei tule... ihanko tosi?
Ota kaikki tuollaiset perumiset ja muutokset ylös kalenteriin. Jos saat niistä mustaa valkoiselle, on se parempi. Sano jossakin vaiheessa exälle mitä teet ja että olet ajatellut mennä puhumaan lastenvalvojalle asiasta. Teidän yhteistyö ei toimi, joten sitä tulee muuttaa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:05"]
Ota kaikki tuollaiset perumiset ja muutokset ylös kalenteriin. Jos saat niistä mustaa valkoiselle, on se parempi. Sano jossakin vaiheessa exälle mitä teet ja että olet ajatellut mennä puhumaan lastenvalvojalle asiasta. Teidän yhteistyö ei toimi, joten sitä tulee muuttaa.
[/quote]
Kertokaa jo, mitä se lastenvalvojalla käyminen auttaa???
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 19:05"]Ota kaikki tuollaiset perumiset ja muutokset ylös kalenteriin. Jos saat niistä mustaa valkoiselle, on se parempi. Sano jossakin vaiheessa exälle mitä teet ja että olet ajatellut mennä puhumaan lastenvalvojalle asiasta. Teidän yhteistyö ei toimi, joten sitä tulee muuttaa.
[/quote]
Ja lastevalvoja tekee mitä?! Heristää vähän sormea, että tuhma iskä kyllä sun nyt pitää tavata sitä lasta ja totella äitiä ja lastenvahtia tai tulee kotiarestia.
Ota se työnä. Eihän työkavereitakaan tarvitse rakastaa. Ei välttämättä ees pitääkään. Mutta toimeen täytyy tulla. Asennoidu että teidän yhteinen työ on lapsi ja hän on vain työkaveri ei muuta. On huomattavasti helpompi asennoitua.
Ja mies petti, koska olit kitisevä, nalkuttava , pihtaava miehen lompakolla ratsastava "nainen"?
[quote author="Vierailija" time="29.08.2014 klo 12:17"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:57"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tee numeroa! Miten sinua loukataan?! Et pysty määrittelemään millaista se isyys on niin se on hekilökohtainen loukkaus sinua kohtaan?!
[/quote]
En ymmärrä, mitä tällä numeron tekemisellä tarkoitetaan? Isyys on vastuuta, osallistumista ja lapsen parhaan ajattelemista, usein jopa "uhrautumista" omista asioistaan. Loukkaavaa on tehdä lapsi yhteisellä päätöksellä ja paeta kaikesta edellämainituista. Lapselle en isäänsä hauku, en riitele lapsen kuullen, enkä muullakaan tavalla "tee numeroa" asiasta, mutta lapsi kyllä muistaa hänen olemassaolonsa. Juridisuus ei myöskään liity mitenkään siihen, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Ja nimenomaan väärin hän toimii lastaan kohtaan.
-ap
[/quote]
Jokaisella isällä on oikeus itse määritellä se isyys ja sinun pitää sopeutua siihen. Pahasti näyttää siltä, ette emme voi saada kaikkea. Isän motiivit eivät enää täyty, kuten jossain elämän vaiheessa ja tilanteessa ja nyt roolit pitää jakaa uudelleen ja elää sitä omaa elämä iloineen ja suruineen niillä eväillä mitä on. Oppikirjaelämää, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein ei ole, joten tervetuloa aikuisuuteen!
[/quote]
isällä on oikeus määritellä isyytensä, mutta minulla ei ole oikeutta määritellä äitiyttäni? Puhumattakaan lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa? Isä saa siis määritellä isyytensä, ja äidin pitää siihen sopeutua? Mitä tasa-arvoa tämä on? Lapsen tekemiseen vaaditaan kaksi, eikö lapsen huoltamiseenkin? Mitä jos minä määrittelisin äitiyteni samoin kuin hän isyytensä, kuka lapsesta silloin huolehtisi? Että tervetuloa aikuisuuteen?
-ap
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 21:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2014 klo 18:57"]
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa, jos siitä ei tee numeroa! Miten sinua loukataan?! Et pysty määrittelemään millaista se isyys on niin se on hekilökohtainen loukkaus sinua kohtaan?!
[/quote]
En ymmärrä, mitä tällä numeron tekemisellä tarkoitetaan? Isyys on vastuuta, osallistumista ja lapsen parhaan ajattelemista, usein jopa "uhrautumista" omista asioistaan. Loukkaavaa on tehdä lapsi yhteisellä päätöksellä ja paeta kaikesta edellämainituista. Lapselle en isäänsä hauku, en riitele lapsen kuullen, enkä muullakaan tavalla "tee numeroa" asiasta, mutta lapsi kyllä muistaa hänen olemassaolonsa. Juridisuus ei myöskään liity mitenkään siihen, mikä on moraalisesti oikein tai väärin. Ja nimenomaan väärin hän toimii lastaan kohtaan.
-ap
[/quote]
Jokaisella isällä on oikeus itse määritellä se isyys ja sinun pitää sopeutua siihen. Pahasti näyttää siltä, ette emme voi saada kaikkea. Isän motiivit eivät enää täyty, kuten jossain elämän vaiheessa ja tilanteessa ja nyt roolit pitää jakaa uudelleen ja elää sitä omaa elämä iloineen ja suruineen niillä eväillä mitä on. Oppikirjaelämää, jossa kaikki menee aina tismalleen oikein ei ole, joten tervetuloa aikuisuuteen!