Mikä mun miestä vaivaa?

Niin ongelmansa kullakin.. Minusta taas on joskus rasittavaa se, että minun mies puhuu niin paljon. Itse en jaksa olla koko ajan äänessä. Vähän väliä se selostaa innokkaasti jotain työjuttuja, uusia ideoitaan jne. ja pitäis kuunnella. Pitääkö aina puhua ja keskustella? Eikö joskus vois olla vaan? 

Toi on tietysti toinen äärilaita ja ymmärrän kyllä ahdistuksesi, jos mies ei pysty juttelemaan edes normaaleista arkipäivän jutuista saati sitten jostain tärkeämmistä asioista. Eihän parisuhde/ perhe pysty toimimaan noin vähällä kommunikaatiolla.

No ei tuo kuulosta sairaudelta, mun mies ihan samanlainen.

Työpaikalla ja vieraiden seurassa varsinainen seuramies, samoin kun tutustuttiin, nyt 20v jälkeen ei juuri vastaa kotona. Puhuu kyllä loputtomasti,  jos keskustellaan sen työasioista.

No kuule AP. Lue tarkkaan. Ajan myötä miehesi on huomannut, että sä et tosiaankaan jaksa kuunnella/ keskustella muista kun omista asioistasi. "Kellon korjauksesta" tai "futiksesta" on turha avata mieltään sulle. Sen sijaan miehesi on kuunneltava sun avautumisia "tekoripsistä" ja "bestiksen ihmissuhdetilanteista". Olisko pitänyt pitää sitä keskustelua kakssuuntaisena ennenkun päästit tilanteesi tuohon asti? Meillä jokaisella on niitä pieniä asioita, jotka ei muuten kiinnostaisi, mutta kun asiasta avautuu oma mies/vaimo, asia on siksi kiinnostava. Vai halusitko vain itsellesi kuuntelijan?

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 15:53"]

No kuule AP. Lue tarkkaan. Ajan myötä miehesi on huomannut, että sä et tosiaankaan jaksa kuunnella/ keskustella muista kun omista asioistasi. "Kellon korjauksesta" tai "futiksesta" on turha avata mieltään sulle. Sen sijaan miehesi on kuunneltava sun avautumisia "tekoripsistä" ja "bestiksen ihmissuhdetilanteista". Olisko pitänyt pitää sitä keskustelua kakssuuntaisena ennenkun päästit tilanteesi tuohon asti? Meillä jokaisella on niitä pieniä asioita, jotka ei muuten kiinnostaisi, mutta kun asiasta avautuu oma mies/vaimo, asia on siksi kiinnostava. Vai halusitko vain itsellesi kuuntelijan?

[/quote]

Ja kaksivuotiaskin on vaan rasittava verenimijä, joka ei osaa olla vastavuoroinen keskustelija isälleen? Ja mitenkäs ne muut lapset, kun ei se oleminen heidänkään kanssaan taida oikein sujua.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 15:53"]No kuule AP. Lue tarkkaan. Ajan myötä miehesi on huomannut, että sä et tosiaankaan jaksa kuunnella/ keskustella muista kun omista asioistasi. "Kellon korjauksesta" tai "futiksesta" on turha avata mieltään sulle. Sen sijaan miehesi on kuunneltava sun avautumisia "tekoripsistä" ja "bestiksen ihmissuhdetilanteista". Olisko pitänyt pitää sitä keskustelua kakssuuntaisena ennenkun päästit tilanteesi tuohon asti? Meillä jokaisella on niitä pieniä asioita, jotka ei muuten kiinnostaisi, mutta kun asiasta avautuu oma mies/vaimo, asia on siksi kiinnostava. Vai halusitko vain itsellesi kuuntelijan?

[/quote]

Mä en harras itseni laittamista enkä puhu "naisten jutuilla". Mun mies ei halua puhua mun työpäivistä, oli siellä mitä tahansa tapahtunut, sanoo suoraan ettei kiinnosta. Jos menee ylitöiksi niin on vain vihainen, vaikka tulisin 16 tunnin työvuoron päätteeksi väsymystä itkien kotiin.

Meillä on miehen kanssa samat kiinnostuksen kohteet eli kulttuuri ja taide. Hänen alansa liippaa kapea-alaisesti toista näistä enkä minä maallikkona voi koskaan ymmärtää alan ihmisen puheita syväanalyysistä vaikkapa 1600-luvun historiasta kuinka sen pienet nyanssit näkyy nykypäivänäkin vielä. Tämä siis esimerkiksi. Kumpikaan emme seuraa futista eikä tuollainen vertaus osu meihin mitenkään. Bestiksistä ja ripsistä tässä taloudessa puhuu lähinnä meidän teini.

Meidän yhteiset kiinnostuksen kohteet kyllä kirvottaisi keskusteluja, jotka eivät vaadi ammattipätevyyttä minultakin, mutta molemmilla täytyy olla kiinnostus sellaiseen. Kapea-alaisesti yhden alan käsittely työskentelijän näkökulmasta on mun mielestä hyvin kehno puheenaihe.

Mun kanssa voisi puhua oikeastaan mistä tahansa. En vaan kykene ymmärtämään riittävän syvällisesti miehen omaan työhön liittyviä asioita. Pääpiirteissään juu mutta hänkään ei halua puhua niin.

Ap

Hän taitaa olla tyytymätön elämäänsä ja teidän parisuhteeseen.

Sitä ei kiinnosta sun jutut, ei siinä terapiaa tarvita vaan pakkaatte kamat ja lähdette eri suuntiin.

Etsit jonkun jota oikeasti kiinnostaa.

Totamenoa sustakin tulee yhtä kyyninen ja masentunut, lapsetkin kärsii, parasta on kun eroat, miehesi tuskin muuttuu, voi olla jokin kyllästyminen hänellä suhteessanne, rakkautta tuskin enää on, kun noin käyttäytyy, lähde vielä kun kerkiät. On miehesi vastuulla hoitaa oma päänsä.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 12:28"]Tulee töistä kotiin, tervehtii eikä sen jälkeen sano mitään.

Minä: miten päivä meni?

Mies: ihan hyvin

Minä: mitä teit?

Mies: korjasin kelloja (esimerkiksi, mies eri alalla)

Tässä kohti jätän keskusteluyrityksen.

Minä:tarvisko tänään käydä kaupassa?

Mies: mulle ihan sama

Minä: No onko meillä ruokaa ja pesuaineita?

Mies: mistä mä tiiän?

Tässä kohdin meen itse kurkkii kaapit ja teen kauppalistan.

Ollaan vieraassa paikassa ja yritetään kartan avulla päästä paikasta toiseen.

Mies katsoo karttaa ja sovitaan että tuosta käännytään oikealle. Tullaan risteykseen ja mies kääntyy vasemmalle.

Minä: eiks tästä pitänyt kääntyä oikealle?

Mies: NIIIIIN? (Ärsyntyneenä)

Minä: No mihin sä oot sitten menossa?

Mies: miten niin??? (Kääntyy sinne oikealle eikä enääpuhu mmitään)

Minä pistän suuni kiinni.

Kerron miehelle jotain juttua vähän pidempään. Mies ei vastaa mitään.

Minä: kuulitko?

Mies: joo miten niin?

Minä: No kun et vastaa mitään

mies: No mitä siihen pitäisi sanoa?

Minä: ei näköjään mitään

kyse voi olla vaikkapa meidän suhteesta, jostain mitä mulle on tapahtunut, mun tulevaisuuden suunnitelmista tms.

2v lapsemme tulee eteemme laulamaan ja tanssimaan, keikaroi vilkuillen meitä kun katsomme tv:tä. Minä hymyilen ja kehun lasta, mies tuijottaa televisiota edelleen. Katson miestä, hän vilkaisee lasta ja hymähtää, jatkaa tv:n katselua.

Kerron miehelle että tuo tai se soitti ja sovittiin että meen käymään.

Mies: just.

Minä: eikö se sovi?

Mies: en mä oo kieltänyt.

Minä: No onko siinä jotain mistä et tykkää?

Mies ei vastaa, alkaa kantakävelemään, paiskoo tavaroita, kulkee pitkin poikin vihaisella ilmeellä (kulmat ylhäällä, sieraimet suurentuneina ja leukaperät purettuna yhteen).

Minä: ootko jostain vihainen?

Mies: pitäiskö olla??

Minä: ei mutta näytät siltä

Mies: No en ole.

Koskaan ei asiasta puhuta, jos otan puheeksi niin alkaa syyttelemään että olen vainoharhainen.

Mies lupasi mennä terapiaan, eilen kysyin:

Meetkö oikeesti hoitoon?

Mies: mihin hoitoon?

Minä: No mihinhän, oliko sulla montakin eri paikkaa mihin mennä?

Mies: mä en tiedä mistä sä puhut

Minä: joo en jaksa tätä rautalangasta vääntämistä

mies: joo en edelleenkään tiedä mistä puhut

siis tekeytyy tyhmäksi päivänselvistä asioista puhuttaessa. On luvannut mennä hoitoon kommunikaatio-ongelmien vuoksi. Ei osaa säädellä tunnetilojaan ja suutahtelee ja möksähtelee vähän väliä. Nyt kysynkin, vaadinko minä liikaa? Mulla on jopa yksinäinen olo miehen seurassa ja yritän usein keskustella niin että mies vastaa "no en mä tiiä mitä siihen pitäisi sanoa". Mietin, että mies ei vaikuta tyhmältä, pakosti niitä ajatuksia päässä on, miksi ei halua puhua niistä?

Monesti ollaan oltu hiljaa tunteja. Sitten kysyn mitä hän miettii, ei yleensä mitään tai sitten "vähän kaikkea". Ei anna tarkentavia vastauksia.

[/quote]

Sitä vaivaa sinä ja teidän huono suhde.

erotkaa asap.

Kysymys kuuluukin, miksi sinä haluat roikkua noinkin ikävässä miehessä, miksi ihmeessä haluat olla kynnysmattona. Sääli on sairautta ja säkin teet kohta itsestäs säälittävän. Yksin elämistä ei kannata pelätä, silloin sulla on ainakin vapaus ja mahdollisuus saada jotain parempaa.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:40"]

Kysymys kuuluukin, miksi sinä haluat roikkua noinkin ikävässä miehessä, miksi ihmeessä haluat olla kynnysmattona. Sääli on sairautta ja säkin teet kohta itsestäs säälittävän. Yksin elämistä ei kannata pelätä, silloin sulla on ainakin vapaus ja mahdollisuus saada jotain parempaa.

[/quote]

Taitaisi olla vielä enemmän eroja, jos tuo olisi syy lopettaa suhde.

Ihmiset muuttuu ja elämän aikana on erilaisia vaiheita. Ei kaikki puhu jatkuvasti.

Ymmärrän hyvin ap:ta, jos hänellä on sellainen tunne ja ymmärrys, että mies ei tee tuota kaikkea ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään vaan siksi, että hänellä on joku mielenterveysongelma. On erittäin luonnollista olla huolissaan omista rakkaistaan silloin, kun he sairastavat ja näinkin vakavasti. On enemmän kuin ikävää, että tämä sairaus ei vastaa jalan lastoittamista tai muuta yhtä yksinkertaista riesaa. 

Ap, en minäkään saa aina ymmärrystä omilta rakkailtakaan ystäviltäni. He eivät vaan voi ymmärtää sitä kivun määrää eivätkä sitä, miten tuollaisen vastapuolen kanssa ei voi toimia normaalin kanssakäymisen säännöin. 

31

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:40"]

Kysymys kuuluukin, miksi sinä haluat roikkua noinkin ikävässä miehessä, miksi ihmeessä haluat olla kynnysmattona. Sääli on sairautta ja säkin teet kohta itsestäs säälittävän. Yksin elämistä ei kannata pelätä, silloin sulla on ainakin vapaus ja mahdollisuus saada jotain parempaa.

[/quote]

Taitaisi olla vielä enemmän eroja, jos tuo olisi syy lopettaa suhde.

Ihmiset muuttuu ja elämän aikana on erilaisia vaiheita. Ei kaikki puhu jatkuvasti.

[/quote]Onko se sitten hyvä jatkaa onnettomassa suhteessa ja kun toinen osapuoli ei edes halua parannusta tilanteeseen, eihän sellainen ykspuolinen suhde voi toimia, kaksi siihen tarvii.

Koeta ap. herättää keskustelua niistä miehesi kiinnostuksen kohteista. En minäkään tajua yhtään mitään mieheni työasioista, mutta olen hyvä kuuntelija ja hyvä tekeen kysymyksiä. Vaikka se on aika yksipuolista, ehkä miehesi alkaa kuunnella sunkin juttuja, kun huomaa sinun olevan kiinnostunut hänen jutuistaan.

Kehu miehen saavutuksia, ihmettelet kuinka viisas hän on jne. ei nuo sulle mitään maksa ja miehesi varmaan haluaa kuulla paljon kiitosta ja kehuntaa, ei noita sun juttujasi. Vaikka ei aina tunnu siltä, että kehumiset on ansaittuja, silti voi kehua.

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:50"]

[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:43"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 16:40"]

Kysymys kuuluukin, miksi sinä haluat roikkua noinkin ikävässä miehessä, miksi ihmeessä haluat olla kynnysmattona. Sääli on sairautta ja säkin teet kohta itsestäs säälittävän. Yksin elämistä ei kannata pelätä, silloin sulla on ainakin vapaus ja mahdollisuus saada jotain parempaa.

[/quote]

Taitaisi olla vielä enemmän eroja, jos tuo olisi syy lopettaa suhde.

Ihmiset muuttuu ja elämän aikana on erilaisia vaiheita. Ei kaikki puhu jatkuvasti.

[/quote]Onko se sitten hyvä jatkaa onnettomassa suhteessa ja kun toinen osapuoli ei edes halua parannusta tilanteeseen, eihän sellainen ykspuolinen suhde voi toimia, kaksi siihen tarvii.

[/quote]

Kun itse koettaa parantaa omia taitoja, ei odota vastapelurin muutosta, asiat yleensä alkaa sujumaan paljon paremmin.

Toista ei voi muuttaa, mutta muutos voi syntyä oman muutoksen kautta.

Oma eksäni oli samanlainen. Kieltäytyi menemästä avioliittoneuvontaan. Lopulta pääsin hänestä eroon, vuosien prosessin jälkeen (hänestä meillä ei ollut mitään ongelmia, mutta minä kärsin!) En voi sanoin kuvata sitä onnen tunnetta kun pääsin hänestä. Kolmentoista vuoden ajan hän oli syönyt KAIKEN energiani tuolla käytöksellä. Olin aina puolustellut häntä, koska hän ei ollut alkoholisti, väkivaltainen eikä uskoton. Ja hoiti välillä lapsiakin. 

Suhteesi ei ole kunnossa. Vika ei ole sinun. Miehesi on energiasyöppö. Hän hallitsee sinua puhumattomuudellaan, on kyse vallankäytöstä. Lue aiheesta lisää, ja vaadi muutosta. Ansaitset parempaa!!!

Kanssasisar

On tuolle nimikin, "passiivisen aggressiivinen".

Onko seksi kenties jäänyt suhteestanne pois, tai tosi vähäiselle lasten syntymän jälkeen? Silloin ainakin mies rupeaa murjottamaan.

Niin saahan sitä yrittää vaikka miten päin itse olla, mutta miten kaun sitä toisen mieliks olemista jaksaa, jos ei saa mitään vastakaikua, joillain voi vaan olla luonteenpiirteistä kiinni, ei ap.miehellä välttämättä mitään sairautta ole, vain sellainen luonne ja toisten luonnetta on paha mennä muuttamaan.

Ehkä se ei saa tarpeeksi.

Kuten jo aiemmin sanoin, kuulostat "huolehtivalta äidiltä" , enemmän kuin puolisolta. Puheripuli ja alentuvasti puhuminen ei ainakaan auta.

Kuulostaa siltä että se on kypsä suhun ja sun juttuihisi.