Erityislapsi
En haasta riitaa enkä yritä provosoida. Minä vaan kysyn, miksi vammaisia lapsia sanotaan "erityislapsiksi"? Mitä vikaa on vammainen-sanassa? Kuulin myös kuinka joku väitti, että tärkeintä ei ole syntyvän lapsen sukupuoli eikä myöskään se että lapsi on terve, vaan se että lapsi on oma itsensä (kyse oli vammaisesta lapsesta). Eikä terveys ole kuitenkin aika tärkeää? Miksi asioita täytyy pehmentää ja kierrellä? Miksi ei voi todeta että lapsella on valitettavasti epätoivottu vamma mutta lapsi itse on rakas, toivottu ja ihana.
Kommentit (5)
Erityislapsi tarkoittaa, että lapsi tarvitsee erityistä tukea. Nyt sitä tukea voi tarvita eri syistä. Osa tarvitsee sitä siksi, että on vammaisia, esim liikuntavammaisia, kehitysvammaisia, näkövammaisia, kuulovammaisia. Osa tarvitsee sitä siksi, että on sairaita, esim diabeetikoita, astmaatikoita, sydänsairaita, reumaatikkoja, syöpälapsia. Osa tarvitsee sitä siksi, että heillä on jokin ominaisuus, jota ei luokitella sairaudeksi eikä vammaksi, mutta jonka takia he tarvitsevat joissain tilanteissa enemmän apua kuin muut kuten vaikka asperger tai adhd tai huono motoriikka tai lukivaikeus. Osa taas vaan tarvitsee sitä, vaikka mitään syytä ja selitystä ei löydykään, kuten vaikka lapset, joilla yökastelu jatkuu tavallista pitempään.
Siksi erityislapsia ei voi sanoa vammaisiksi, kun kaikki eivät ole vammaisia.
Mitä tulee toiseen kysymykseesi, siitä, miksi ei voi sanoa, että sairaus tai vamma on epätoivottu, vaikka lapsi onkin toivottu. Tavallaan olet oikeassa. Ei kukaan toivo lapselleen kärsimystä tai surua tai kipua tai vaikeuksia - vaikka jokseenkin kaiille niitä jossain mitassa tulee. Kuitenkin monen lapsen ja aikuisenkin kohdalla on vaikea erottaa toisistaan se, mikä on "häntä itseään" ja mikä on tulosta siitä, että hän on tai on ollut sairas, kasvanut kipujen kanssa, opetellut vaikeamman kautta jotain asioita, on parempi niissä asioissa, joihin taipumuksen johtavat ja huonompi niissä, joita sairaus vaikeuttaa. Ihminen on loppujen lopuksi otettava kokonaisuutena.
Minusta erityislapsi on ihan sympaattinen nimitys, koska siihen liittyy ymmärtämys siitä, että lapsi ei itse aina voi esim. käytökselleen mitään jonkun ongelman takia. Ennenvanhaan montaa lasta, joka nykyisin diagnosoitaisiin vaikka ADHD:ksi, sanottiin vaan "kamalaksi kakaraksi" tai "huonosti kasvatetuksi" tai "semmoiseksi joka tarvitsisi kunnon selkäsaunan". Mieluummin erityislapsi minun puolestani...
Mitä tuohon lapsen terveyteen tulee niin siinä kohtaa itse kokisin vieraaksi väittää ettei lapsen terveydellä ole merkitystä. Kyllähän sillä on merkitystä ja kun olen raskaana ollut olen toivonut että lapsi olisi terve. Jos lapsi ei olisi sitten ollut terve, olisin kyllä ihan avoimesti myöntänyt että asia harmittaa, mutta että sen kanssa on elettävä ja tehdään parhaamme että lapsi saa hyvän elämän haasteistaan huolimatta.
Erityislapsi ei olekaan mikään virallinen termi. Erityistä tukea tarvitseva/saava lapsi taas on. Erityistä on nimenomaan se TUKI (kuntoutus, opetus, kommunikaatio, apuvälineet, komorbidit sairaudet...) ja sen määrä ja laatu. Erityislapsi on ehkä vakiintunut lyhenne.
p.s. Vammaisen vastakohta ei ole terve vaan vammaton.
t. erityisopettaja
Itseasiassa sitten kun on kerran sen erityislapsen saanut, niin ymmärtää, ettei sillä terveydelläkään loppujen lopuksi ole niin paljon merkitystä. Toki toivoo, ettei lapsella olis kipuja jne, mutta se ei aina ole sama asia kuin vammattomuus/ terveys. Jos vielä olisin raskaana, niin hartain toiveeni olisi, että lapsi syntyy elossa.
Minusta voisi ihan hyvin sanoa lastani vammaiseksi, mutta nyky-yhteiskunta nyt vaan on tällainen, että neekerit on mustia, siivoojat laitoshuoltajia jne.
Vammainen ja erityislapsi ei ole sama asia... Erityislapsi on lapsi, joka tarvitsee erityistä tukea. Ei välttämättä sairas tai vammainen...