Lue keskustelun säännöt.
Joulunvietosta tuleva riita!
17.11.2013 |
Olemme olleet miehen kanssa yhdessä kolme vuotta. Viimeiset kolme vuotta olemme yhdistelleet perheidemme jouluperinteitä ja ravanneet joulun paikasta toiseen: aattona, joulupäivänä ja tapanina yhteensä kuusi "tapahtumaa" missä pitäisi käydä. Kilometrejä tulee yli 150. Yksi noista on minun sukuni juttu, loput viisi miehen suvun ;).
Olen raskaana, minulla on laskettu aika huhtikuussa. Tämän joulun aiomme vielä juosta paikasta toiseen, mutta joulun -14 päätimme viettää keskenämme.
Hyvässä yhteisymmärryksessä sovimme että kummankin suvusta otetaan yksi joulutapahtuma missä käymme, muun ajan vietämme perheen kesken nauttien joulurauhasta.
Minun lapsuuteni on rikkinäinen (eroperhe, vaikea suhde isään ja isäpuoleeni) joten olen odottanut oman perheen joulua kovin.
Päätimme että käymme joulukahvilla/ lahjojenjako tilaisuudessa minun vanhemmillani aattona. Miehen suvun perinteistä valitsimme hänen isomummunsa jouluaterian tapaninpäivänä (koska isomummu sen rakkaudella tekee eikä ole sitä ikuisesti tekemässä, ovat muuttamassa palvelutaloon keväällä).
Ongelmana on miehen kolme siskoa. Heidän luomansa jouluperinne nimittäin on että heidän vanhempansa ja perheensä kokoontuvat jonkun siskon luona vuorovuosin. Siellä on ruokaa, joulusaunaa, lahjojenjakoa, leikkejä yms yms.
Ja miehen siskot tulevat loukkaantumaan todella paljon kun tänä jouluna ilmoitamme ettemme joulua -14 heidän kanssaan vietä.
Miten kestää siskojen viha? Saamme varmasti kuulla kunniamme mutta omapa on perheemme :). Siskot ovat melko päällepäsmäreitä monessakin asiassa. Onko kenelläkään samanlaista tilannetta?
Mitä tekisitte tilanteessamme?
Emme voi kutsua koko miehen sukua luoksemme jouluksi koska asuntomme on liian pieni.
Kommentit (37)
Perheessäni oli parikymmentä vuotta tapana, että koko remmi eli sisarukset lapsineen ja miehineen tulivat meille syömään (asuin silloin vielä kotona) ja äiti laittoi aaton. Kunnes yksi siskoista ilmoitti heidän jutelleen perheensä kesken ja kaikkien, myös lasten. mielestä olisi kivempaa viettää aatto kotona. Äiti mökötti aikansa, mutta ymmärsi sitten, että perinteiden on muututtava.
[/quote]
Mieheni ehdotti heti avioiduttuamme ja muutettuamme monen sadan kilometrin päähän kummankin lähisuvusta, että me aloittaisimme omat jouluperinteemme ja jäisimme viettämään joulua kahdestaan. No, ajatushan oli karjalaistaustaisille suvuillemme kauhistus, mutta pidimme päämme ja olemme viettäneet joulut siitä lähtien kahdestan. Yksi poikkeus mahtuu joukkoon, silloin oli asunnossamme putkiremppa ja asuimme pienessä tilapäiskämpässä. Niinpä vuokrasimme mökin toisen kotipaikkakunnalta ja kävimme jouluna sitten kummankin sukulaisten luona. Suvut riemuitsivat, että nyt he saavat sitten jatkossakin kadonneet lampaat takaisin sukujen joulun viettoon isolla porukalla. Erehdys, seuraavan joulun olimme taas kotona. Lapsia ei meille ole siunaantunut, mutta viihdymme loistavasti näinkin. Miksi alistua toisten tahtoon, jollei se sovi omaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tietysti ihan ok aloittaa oman perheen traditiot. Mutta toisaalta en ymmärrä, että kun joulupyhiä on kolme, niin miksi kummassa niiden on aina mentävä samalla kaavalla. Meillä esim. siskoni on sopinut, että viettää perheineen aaton omassa rauhassa, joulupäivänä syövät vanhemmillamme ja tapanina miehen vanhemmilla. Veljeni viettää mitä milloinkin. Joskus ovat olleet ulkomailla, viime aattona vanhemmillani, tänä vuonnakin ymmärsin, että tulevat ainakin käymään vanhemmillani.
Meidän perhe taas ravailee. Miehen äiti haluaa meidät aattona luokseen, on kovin yksinäinen eikä halua taas meille tulla, kun on niin pitkä matka (50 km). Niinpä sitten piipahdamme matkan varrella vanhemmillani ja illaksi anopille. Joulupäivänä tullaan sitten illasta kotiin. Yhden kerran sain anopin houkuteltua meille, muina kertoina on täytynyt sitten ravata. En halua pahoittaa anopin mieltä, joten emme missään nimessä tule tekemään sellaista päätöstä, että meidän perheen traditioon ei kuulu anopin tapaaminen lainkaan. Muutama vuosi sitten vietettiin jouluaatto ihan perheen kesken ja ravailtiin sitten joulupäivänä ja tapanina. Ensi vuonna tehdään varmaan sama päätös.
Ymmärrän siis ap:n toiveet rauhoitetusta joulusta mutta en ymmärrä sitä, että ne traditiot lyödään lukkoon ns. loppuelämäksi. Miksi ihmeessä ette sovi, että kaikki kuusi tapahtumaa vuorottelevat kaksi kerrallaan eli kolmen vuoden aikana on käyty kaikissa paikoissa? Ylipäätään on mielestäni kohteliaampaa todeta, että emme nyt tänä jouluna tule. Tylyä on todeta, että tämä nyt oli tässä loppuelämäksi.
Ap, miten on reilua, että käytte sinun vanhemmillasi aattona ihan joka joulu mutta miehen vanhemmilla/siskoilla ette enää ikinä? Olkoon vaan, että valitsette ihan omat traditionne, mutta jotain reiluutta asiassa pitäisi olla. Mielestäni siis käytte vuorovuosin vanhemmilla/siskoilla ja mummon luona joka tapani. Se olisi reiluinta kaikkia kohtaan. Olen samaa mieltä yhden kirjoittajan kanssa siitä, että sinä itsekkäänä et luovu mistään joulutraditioista, mies luopuu neljästä. On oikeasti melkoista vallankäyttöä suosia omia vanhempia ja hylätä miehen vanhemmat. Sitten ihmetellään, kun lastenlapsia ei kohdella samalla tavalla ja kun appivanhemmat on hankalia ja siskotkin ikäviä. Sitä saa mitä tilaa.
Komppaan ap.tä siinä, että kannattaa lyödä jossain vaiheessa piste sille, että joulua vietetään toisten asettamilla ehdoilla. Näinhän tähän asti on ollut. Pariskunta ei käytännössä ole saanut viettää yhteistä kahdenkeskistä joulua lainkaan, kun on koko ajan pitänyt olla menossa jonnekin.
32, minusta joulusta tulee levoton jo sillä, että vaikka aaton olisikin kotona, pitäisi sitten joulupäivänä ja Tapanina laukata sukulaisissa, ihan saman tekevää, kumman osapuolen sukulaisissa. Me emme käy edes miehen äitiä tapaamassa joulun aikaan, vaikka hän asuu 200 kilometrin päässä. Mummo menee jouluksi aina jollekin kolmesta tyttärestään. Yksi tytär asuu tosin ihan kadun toisella puolella, jolloin mummo menee aina palvelutaloon omaan asuntoonsa yöksi ja tytär hakee mummon sitten aamupäivällä taas luokseen. Näin mummo saa nukkua rauhassa myöhän ja touhuilla aamutoimet ihan omassa tahdissaan. Meillä ei ole vieraille yöpymispaikkaa, eli mummo ei voi tulla meille. Me käymme joulukäynnin aina joulukuun alkupuolella ja silloin olemme pari päivää. Yövymme hotellissa mummoa lähellä.
Näin meidän joulut menevät rauhallisissa merkeissä. Miehen lapsetkin viettävät joulunsa omien perheidensä parissa. Yhdellä lapsella on jouluna yövuoroja hoiva-alalla, eli ei pääse sisaruksiaankaan tapaamaan. Muttei harmittele sitä, avokumppanin kanssa sujuu hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vihaan sinne tänne poukkoilua jouluna. Eikö niitä helvatan sukulaisia voisi tavata johonkin muuhun aikaan vuodesta. Miksi juuri jouluna pitää sitten ajella sinne tänne tapaamaan ihmisiä, joihin saattaa olla yhteydessä hyvin harvakseltaan. Minusta jouluna pitäisi saada rauhoittua ja möllötellä sohvalla huovan alla hyvän kirjan seurassa. En muutenkaan välitä poukkoilla esim. pääsiäisenä tai lomillani sukua tapaamassa. Olenkin erakkoluonne ja viihdyn itsekseni parhaiten. Työssäni tapaan ihan tarpeeksi ihmisiä, haluan siis vapailla ollessani olla rauhassa.
Ei siis ole vaikeaa arvata, etten joulunakaan käy sukua tapaamassa. Olen kuullut, että yksi ja toinen on lopettamassa tätä koko joulun jatkuvaa säntäilyä kyläpaikasta toiseen. Kun suvun vanhimmat ovat jo kuolleet, alkaa nuorempi polvi luoda omia jouluperinteitään ja se on mielestäni enemmän kuin hyvä juttu.
Surkea provo. Tuon palvelutalojutun lisäksi ap on muka eroperheestä ja silti voi yhdellä käynnillä käydä vanhempiensa luona joulun vietossa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina noissa joku loukkaantuu. Pääasia, että olette miehenne kanssa yksimielisiä. Se on nimittäin paljon se.
Minusta suunnitelmanne vaikuttaa ihan järkevältä.
No ette ainakaan pilaa kenenkään joulua ilmoittamalla joulupöydässä, että ensi jouluna ette sitten enää raahaudu paikalle.
Jossain vaiheessa ensi loppusyksyä, kun alkaa tulla puhe joulusta, ilmoitatte suunnittelmistanne ja se siitä. Sinänsä jos kuuteen paikkaan pääsette 150 kilometrillä, niin se on aika vähän... Minusta kuvailemasi sukujoulu kuulostaa ihanalta, mutta makuasioita. Omasta mielestäni vain ydinperheen kanssa vietetty joulu tuntuu tosi tyngältä eikä siinä ole samanlaista hohtoa kuin isomman porukan kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteistanne! :).
On minunkin mielestäni todella paljon että miehen kanssa olemme yhteisymmärryksessä.
Olen miettinyt paljon tuota miten asian siskoille ilmoittaisi, vaikutammeko kiittämättömiltä jos ensi syksynä ilmoitamme että "Kiitos edellisistä vuosista mutta tästälähtien aiomme viettää joulut keskenämme". Mutta vaikutammeko kiittämättömiltä missä vain tilanteessa tuon ilmoittaessamme?
Olisivathan nuo perhejoulut ihania, jos meillä olisi iso maalaistalo jossa ne järjestää. Minusta ei ole nautinnollista jouluaamuna rientää paikkaan 1, sitten paikkaan kaksi, jouluaamuna herättyämme paikkaan kolme, sitten neljä. Tapaninpäivänä kahteen paikkaan meno. Haluaisin jouluna muutakin kuin istua autossa :). Sen takia karsimme jouluperinteitä :).
Ja siis tämä 150 km tulee ristiinrastiin ajosta, ei niin että yhtenä päivänä 75km ja toisena takaisin sama :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako joulun 2014 vietosta vielä tänä vuonna puhua yhtään mitään kenenkään kanssa? Paitsi tietysti siis miehesi :)
Se toiseksi joulunviettopaikaksi miettimänne isomummukin saattaa olla silloin jo poisnukkunut....
Joskus lokakuussa sitten kerrotte, että tästä lähin vietätte Joulun oman perheen kesken. Jos joku siitä loukkaantuu, niin voi voi. Kaikkia ei voi eikä kannata aina miellyttää. Onnea raskaudellenne!
Olen tulossa saman ongelman äärelle... Tässä teidän tulee ajatella omaa perhettänne ja tehdä päätös yhdessä miehesi kanssa. Ette todennäklisesti onnistu kuitenkaan miellyttämään kaikkia muita.. Se tuppaa olemaan niin että kun yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää :) Helpoin ratkaisu lienee kutsua teille tärkeimmät sukulaiset teille ilta kahville ja jaksottaa kutsut aatolle, joulupäivälle ja tapanille.. Kaikki ovat siis tervetulleita katsomaan teitä, mutta pienen vauvan kanssa nyt ei vaan voi koko joulua ravata kaikkialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäs keväänä se isomummu muuttaa palvelutaloon? Jos aiotte jouluna 2014 mennä hänen luokseen tapaninaterialle, niin muuttohan olisi sitten keväällä 2015???
Meilläkin on samaa rumbaa. Ainut kerta vuodessa kun kiitän kun eronneet vanhempani ovat kuolleet. Aattona ollaan 1-2 paikassa riippuen vuodessa, joulupäivänä kolmannessa ja tapaninpäivänä neljännessä. 130km eestaas ajellessa. Ollaan nuoria vielä, eikä lapsia, niin ajellaan.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 00:20"]
Minäs keväänä se isomummu muuttaa palvelutaloon? Jos aiotte jouluna 2014 mennä hänen luokseen tapaninaterialle, niin muuttohan olisi sitten keväällä 2015???
[/quote]
Ihan selkeestihän se tuolla alotuksessa lukee, ensi keväänä!?
Voi kuinka pieneltä kuulostaa tuo 150km jaettuna kolmelle päivälle. Meillä tulisi kymmenen kertainen määrä kilometrejä jos haluaisimme käydä mieheni äidin luona jouluna, 500km lisää jos haluamme hänen isänsä luo mennä ja 400km minun isääni katsomaan. 150km on vähän kolmessa päivässä ajettavaksi, aikaa tuohon kuluu 1,5-4h. Meidän 2400km matkusteluun kuluisi noin 24-30 tuntia :)
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 00:20"]
Minäs keväänä se isomummu muuttaa palvelutaloon? Jos aiotte jouluna 2014 mennä hänen luokseen tapaninaterialle, niin muuttohan olisi sitten keväällä 2015???
[/quote]
Hyvin huomattu. Tais mennä provolta itseltäänkin vuodet sekaisin ;).
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 23:57"]
Miten kestää siskojen viha?
[/quote]
:D:D:D
29/29, mielestäsi siis tämä nuori tuleva perhe ei saisi aloittaa omia jouluperinteitään. Heidän tulisi elää miehen suvun perinteiden mukaisesti ajasta ikuisuuteen, haluavat he sitä tai eivät, kuten nyt näyttää olevan.
Perheessäni oli parikymmentä vuotta tapana, että koko remmi eli sisarukset lapsineen ja miehineen tulivat meille syömään (asuin silloin vielä kotona) ja äiti laittoi aaton. Kunnes yksi siskoista ilmoitti heidän jutelleen perheensä kesken ja kaikkien, myös lasten. mielestä olisi kivempaa viettää aatto kotona. Äiti mökötti aikansa, mutta ymmärsi sitten, että perinteiden on muututtava.