Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

bulimia ja raskaus

Vierailija
16.02.2014 |

Olen sairastanut bulimiaa ainakin viimeiset viisi vuotta. Välillä on hyviä kausia ja sitten se taas alkaa.. Paino vaihtelee viiden-kymmenen kilon heitoilla. Olen normaalipainoinen/hoikka ja olen onnistunut salaamaan asian mieheltäni ja tuttaviltani. Olen raskaana viikolla 35 ja äitiysloman alettua taas todella rajut ahmimiskohtaukset alkaneet. Pelottaa jo etukäteen miten tuleva vauvavuosi tulee sujumaan. Edellisen lapsen kanssa oli helvettiä. Kerran otin asian puheeksi yksityisellä lääkärillä ja vastaanotto oli asian vähättely ja neuvoi jättämään oksentelut pois, oli lähinnä huvittunut. Äitiysneuvolassa yritin puhua, mutta se häpeä.. Se on kumma miten sitä voi itseään kohdella. Naurettavat dietit, ainainen "näläntunne", kalorien laskeminen, painon kyttääminen, treenirääkit ja lopulta se repsahtaminen, itseinho ja taas lähtee noidankehä uudestaan. Mistä apua? En jaksaisi enää.

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

hanki muuta ajateltavaa kuin se ruoka

Vierailija
2/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene psykologin kanssa juttelemaan. Ja ajattele että vauvan takia sinun täytyy lopettaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika inhottavaa että neuvolassa suhtaudutaan noin eikä tarjota apua muualta kun kuitenkin on ihan vakavasta asiasta kyse. Eikä varmasti ole helppo asia tuoda esille. Toivottavasti saat apua ja asian hallintaan itsesi ja lastesi takia. Syömishäiriö voi olla vankila.

Vierailija
4/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerro miehellesi. Se voi tukea sua.

Vierailija
5/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies ei ymmärtäisi ja vielä vähemmän ymmärrystä saisi varmaan vuosien valehtelut..

-ap-

Vierailija
6/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvola? Neuvolapsykologi?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, mielestäni miehesi tulisi ymmärtää miksi tuota asiaa ei ole aiemmin tullut mainittua. Itselläni sairaudesta kertominen tuli ajankohtaiseksi neljän yhteisen vuoden (olin siinä vaiheessa sairastanut kuusi vuotta) jälkeen kun aloimme keskustella lastenhankinnasta. Mies ymmärsi yllättävän hyvin, vaikka totta kai oli "hieman" yllättynyt ja aluksi loukkaantunut.

Vierailija
8/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä oon sairastanut bulimiaa vuodesta 2000, mutta kaikki oksentelut ja ahmimiset jäi pois raskaus- ja imetysaikoina, kun äidinvaisto oli niin voimakas, ettei halunnut vahingoittaa omaa lasta. Oksentelu kyl alkoi varmaan viikon päästä imetyksen loputtua....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
16.02.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän viisi