Tarroista lapsen hyvänkäyttäytymisen kannustimena

Valitse teille sopiva systeemi:



Meillä nyt esimerkiksi esikoinen saa itse liimata Miina& Manu tarrakirjaan kaksi tarraa aina kun on kakannut pottaan.



Monesti kait tarrat liimataan esimerkiksi jääkaapin ovessa olevaan listaan ja kun kasassa on sopiva määrä tarroja (etukäteen sovittu esim. 5-10 riippuen lapsen iästä jne.) niin saa jonkin isomman palkinnon.

Siinä on portaita, joita noustaan ylöspäin. Lapsi saa palkinnoksi valita tarra-arkeista haluamansa yksi kerrallaan. Kun pääsee yläportaalle, saa valita kaupasta tietynhintaisen tavaran. Toimii ja on hauskaa!

Aina kun on aihetta palkita tarralla, annan lapsen itse valita haluamansa tarran, minä irroitan sen ja annan hänen käteen ja hän laittaa sen haluamaansa kohtaan tarrataulussa. Yleensä laitan kynällä vielä päivämäärän tarran alle.

Se toimi hyvin aikansa. Kunnes ei enää motivoinut häntä. Kannattaa kokeilla kyllä!



Meillä ei saanut tarroilla koskaan lelua eikä karkkia. Sai valita, mitä kivaa tehdään. No, tuon ikäistä oli helppo höynäyttää: yleensä hän halusi hampurilaiselle, niin sitten mentiin ikään kuin sinne ei muuten koskaan pääsisi.... Tai hän halusi ratikkamuseoon tai jotain.

Ja miten nuori lapsi ymmärtää tarrailun tarkotuksen ja sen viiveen, et palkkio tulee vasta esim viiden tarran jälkeen? on miettiny et toimisko 3,5 vuotiaalle omassa sängyssä pysymiseen?

Eikö lapselle riitä oppimisen ilo, ilo siitä että oppii tekemään jotain itse ja vanhemmat siitä kehuu ja kannustaa ja antaa ylimääräistä huomiota? Tukeeko tuo tarrojen ansaitseminen oikeasti sisäisen motivaation syntymistä? Kyllähän se varmaankin toimii, mutta mitä lapsi siitä oppii - suoriutumaan ulkoisten palkkioiden vuoksi? Mitä sitten, kun lapsi on teini-ikäinen, millä silloin pitää palkita, tarrat eivät taida enää silloin riittää kannustimeksi?

jatkuvasti toistettuna käytöksestä tulee rutiinia, jota eläin tekee edes miettimättä vaihtoehtoja. Tehokkainta on vielä epäsäännöllinen vahvistaminen ja se, että palkkioitten koot vaihtelevat. Ihminen ei lopultakaan eroa paljon muista eläimistä. Eläinten kouluttamisen perusperiaatteet eivät eroa merkittävästi edes aikuisten ihmisten johtamiskirjallisuuden neuvoista puhumattakaan lastenkasvatuksesta.

Vierailija:

Eikö lapselle riitä oppimisen ilo, ilo siitä että oppii tekemään jotain itse ja vanhemmat siitä kehuu ja kannustaa ja antaa ylimääräistä huomiota? Tukeeko tuo tarrojen ansaitseminen oikeasti sisäisen motivaation syntymistä? Kyllähän se varmaankin toimii, mutta mitä lapsi siitä oppii - suoriutumaan ulkoisten palkkioiden vuoksi? Mitä sitten, kun lapsi on teini-ikäinen, millä silloin pitää palkita, tarrat eivät taida enää silloin riittää kannustimeksi?

Kiukutteli kaikista vaatteista ja kaikesta mahdollisesta, jos piti lähteä jonnekin. Otimme tuolloin tarralistan käyttöön. Hyvin sujuneesta aamusta sai tarran seinällä olevaan listaan. Yhdestä täyttyneestä rivistä pääsi käymään karkkikaupassa. Tuo auttoi pukemisessa. Tulihan siinä joskus uhkailtuakin, että jos et nyt tee tuota, ei tule tarraa. Joskus myös unohdin antaa tarran, kun eivät enää oleet niin merkityksellisiä. Sitten kiitin ja annoin positiivista palautetta muuten, jolloin poika usein itse muisti, että tarra unohtui.



Nykyisin aamut sujuvat paremmin ja tarrat ovat unohtuneet, mutta joskus muistaa ja sanoo, että nyt on koko rivi saamatta : )

Tietysti, jos lapselle riittää pelkät kehut niin hyvä niin. Silloin ei tarvita muuta. Yleensä näin ei 100% ajasta ole.



Näillä tarra- ym. palkkiosysteemeillä saadaan paljon myönteistä aikaiseksi. Ei tarvitse niin paljon uhkailla ja kiristää ja korottaa ääntään ja raivostua, kun on jokin lasta motivoiva tsydeemi käytössä.



Kyllä minä teini-ikäisenkin kanssa voisin kuvitella keksiväni jonkin kivan palkkion hyvästä käytöksestä. On se mukavampaa kuin alituinen motkotus, joka ei kuitenkaan toimi ja polarisoi vanhemman ja nuoren tilannetta.

Kun on viisi ruksia, saa jonkun pienen palkinnon, esim. tarra- arkin, tikkarin, my little pony lehden tms.

Käytetään 5 vuotiaalla ja toimii hyvin...mutta ei liian hyvin (niin että sais viiden päiviän välein oll ostamassa jotain uutta.

Siinä 9-vuotias raahasi koko hökötyksen tarroineen talon pihalle, repi taulun apinanraivolla silpuksi ja hyppi sen päällä heitellen silppua ympärilleen. Sellaisen uuden rakentaminen 10 kertaa päivässä käy jo työstä.

ehdottoman vastaan tuollaista systeemiä. Mutta niin kauan kuin innostus ja kiitos ja uuden oppimisen tuoma ilo tehoaa lapsiin, niitä ei tarvita. Mietin vain, että tarrojen tms. muiden ulkoisten palkitsemiskeinojen " piilo-opetussuunnitelmaan" kuuluu, että lapsi oppii niistä myös sen, että jotain kannattaa tehdä vain senkin vuoksi että siitä saa jonkin tavarapalkinnon. Tarpeeksi usein tai yksinomaan toistuessaan tuollainen oppimismetodi myös helposti saa aikaan sen, että tavaran (mitä tarrakin on) saamisesta tulee tulee toiminnan keskeinen motiivi.

Näin tässä ketjussa joku kivasti kuvasikin, näin tapahtui meilläkin. Nyt sitten käydää esim. leffassa silloin tällöin koska siivoomiset ym. sujuu.



Tuota pottatuloksen tarrasysteemiä en kyllä hyväksy.

Aluksi laitoin niitä paperille ' taulukkoon' , kun niitä oli tietty määrä, niin lapsi sai jotakin. Nykyisin on tarrakirjat, joihin lapsi itse saa valita ja laittaa tarran esim. kun on siivonnut huoneensa ilman tappelua.

Tarroilla palkitsemista on käytetty nyt viikon verran omassa sängyssä nukkumisesta. Ajattelin kokeilla, kun muuten omassa sängyssä pysymisestä olis pitänyt käydä kovat taistelut tytön kanssa. Ainakin meillä 5- vuotias innostui heti asiasta. Tarrojen jälkeen on pysynyt omassa sängyssään joka yö :) Sen sijaan meillä 3,5 -vuotiaalle tarrojen merkitys ei auennut samalla tavalla. Ei osaa ilmeisesti kokea taulukkoa samalla tavoin motivoivana kuin vanhempi.

Kannattaa kyllä kokeilla! Mutta toisaalta en itse ymmärrä, että kaikesta alettaisiin jakelemaan tarroja..

Kiitos ideoista!

Liimataan tarra potan kylkeen; pissasta pikkutarra, kakasta isompi.

Siinä yhteydessä se on kiristyksen tuntusta, ei tollasista toiminnoista pidä palkita tai rankaista! Kehua kyllä voi ja pitääkin, mutta ei sinällään jättää palkitsematta.



Me ollaan käytetty tarraruudukkoa kotitöistä; 2 tarraa saa hyvällä mielellä ja hyvin tehdystä mm. siivouksesta tai roskien viemisestä, yhden tarran tehdystä kotityöstä vaikka olisikin kiukutellut / vastustellut tai pitkittänyt tekemistä. 20-25 tarrasta on saanut valita kylpyläuinti tai elokuvareissun. On toiminut hyvin 4-7-vuotiailla.

pieneen vihkoon olemme tarroja kerränneet, ja hyvin toimi.

noista muista asioista meillä ei palkintoja jaeta, eikä niistä neuvotella.

siis että tarrailusta on ollut jotain hyötyä? Lähinnä miten nuoret? Tuntuu, että meillä lapsia ei jotkut tarrat nappaa ollenkaan.