Ja mitäs tehdään sellaisen lapsen kanssa, joka on yliherkkä kaikelle?

Älyssä ei ole mitään vikaa, mutta kaikessa muussa sitten senkin edestä. Minusta vedättää aikuisia, ainakin osittain, mutta olen joutunut "pahan äitipuolen" rooliin nyt tässä. Lapsi on nyt ala-asteella ja aivan yliherkkä kaikelle normaalille toiminnalle. Jatkuvasti tulee joku kuraattori tai avustaja tai psykologi lässyttämään minulle, miten lapsi on niiiiiiin herkkä ja voivoivoi. Ei kuulemma voi osallistua edes ryhmäliikuntaan, kun on herkkä. Ja ihan turha puhuakaan normaalista koulupäivästä, ei onnistu koska "hän kuormittuu valtavasti". Avustaja ei ole kuin puolipäiväinen, joten tytön koulupäivätkin sitten on lyhennetty. Kesken tunnin voi tylsistyä tai saada outoja kohtauksia, joiden aikana vaeltelee pitkin luokkaa tai käytäviä (kyllä, sallivat tämän!). On myös karannut. Toisaalta taas voi roikkua avustajassaan kiinni kuin pikkulapsi ja jutut on tosi lapsellisia.

Minua turhauttaa, koska en ota mitään selkoa tytön käytöksestä. Ei hänellä mitään diagnooseja ole eikä avioerokaan selitä käytöstä, koska tyttö oli silloin vasta taapero. Tuntuu, että en saa normaalia kontaktia koko lapseen, vaan hän jotenkin aina vetää jotain ihmeellistä roolia; irvistelee, puhuu kirjakieltä, on jotenkin ylireipas tai selvästi sulkeutunut ja yksikseen. Toisinaan ei osaa olla hetkeäkään itsekseen ja raivostuu, kun totean että ei ole aikuisten homma keksiä hänelle tekemistä tai leikkiä 9-vuotiaan kanssa poneilla. Toisinaan taas nysvää tuntitolkulla jonkun jutun kimpussa, kerran viisi tuntia putkeen, ja unohti syödäkin. Tytöllä on paljon herkkyyksiä, vaatteet ovat epämiellyttävät, pissailee housuunsa välillä, suihkussa kelpaa tasan yhdenlaatuinen saippua ja jos se on loppu, saa raivarin.

Kun kaikkialla hoetaan tätä "on niin herkkä", niin tahtoisinpa tietää että millainen olisi se maailma, jossa tämän lapsen kuuluisi elää? Kun ei siedä tai kestä toisia lapsia ollenkaan, koulu stressaa vaikka tekee puolta päivää (läksyjä ei ole tällä hetkellä ettei hän vain stressaannu lisää), mihinkään harrastukseen ei tahdo mennä...ihan tavallista elämää tässä on yritetty elää, mutta ei vaan meinaa onnistua. Mitä meidän pitäisi tehdä toisin?