Lue keskustelun säännöt.
neuvokaa minua, raivoan lapselleni
18.09.2013 |
En tiedä kenen puoleen kääntyisin, tai miten selittäisin ongelmaamme. Nimittäin ongelmani on, että huudan lapselleni koko ajan tai ainakin kerran päivässä, minulla tavallaan napsahtaa päässä. Olen yksin, ja odotan kauhulla jokaista iltaa, varsinkin nyt, kun talvi tulee. Lapsi on kohta jo 5 -vuotias. Illat ovat olleet kamalia niin kauan kuin muistan, siitä asti, kun olen ollut yksin.
Yitän joka ilta tehdä lapsen kanssa yhden jutun, lukea kirjan, askarrella, piirtää tms. Sellainen hetki, joka kestää n. 30 min - 1 tunnin, ja jonka aikana voimme rauhallisesti vietää aikaa erossaolon jälkeen. Ja tähän asti meneekin hyvin. Sitten, kun haluan olla rauhassa ja istahtaa alas tai jumpata tai tehdä muuta omaa, lapsi tulee liian "iholle", repii ja riuhtoo ja kitisee tekemään kanssaan asioita, tai alkaa kiukutella saadakseen huomiota. Hänelle ei riitä, jos vain olen samassa tilassa. En jaksa ja alan huutaa.
Koko ilta pitää olla saatavilla ja vasta käytyään huoneessaan miettimässä, lapsi voi mököttää yksin häiritsemättä minua. Hän ei kuitenkaan leiki oikein mitään yksin ja omatoimisesti. Temperamentti on kova ja menoa riittää, mutta jos leikki käynnistyy, niin se tapahtuu minun jalkojeni juuressa.
En osaa kuvailla tätä ongelmaa. Eihän muilla ole tällaista. Itse en ole tippaakaan kiinnostunut mistään lasten leikeistä, mielestäni askartelu, muovailuvaha tai piirtäminen on tarpeeksi. Sitten kun olen raivostunut lapselle, vihaan itseäni. En pysty pysymään aikuisen tasolla, olen huono äiti ja minulla ei pitäisi olla lapsia.
Tällaista meillä on joka ilta, jos olemme sisällä. Itse haluaisin olla, rentoutua, ja lapsi vetää joka suuntaan ja vaatii. En jaksaisi enää työpäivän jälkeen vetää toista "työvuoroa" suorittamalla koko ajan jotain. Pitäisikö ottaa yhteys neuvolaan? Haluan muuttua.
Kommentit (4)
Kyllä varmaan monet äidit tunnistavat mistä puhut. Sinulla on monta raskasta asiaa. Miten jaksaisi antaa lapselle rakkautta jos itse ei ikinä saa ladata akkuja? en osaa tuohon vastata, samojen asioiden kanssa painin.
Lapsesi on kuitenkin pieni vielä, ymmärrän myös sen ettei hän ilta-aikaan ja väsyneenä osaa leikkiä yksin. voisitko alkaa keksiä hänelle leikkitreffejä kavereiden kanssa? Jos joku päiväkotikaveri olisi mukana, he leikkisivät varmaan keskenään ainakin pienen hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kertoisin lapselle etukäteen, että nyt äiti tarvitsee hetken ja sovitte mistä asioista voi tulla sanomaan. Sille rauhallisellw hetkelle voi asettaa aikarajan, Me käytetään uunin ajastinta, mutta vaikka ihan kellosta. Suhtaudu itse tämä on opettelua, te opettelette yhdessä rauhoittumishetken. Mieti lapselle puuha etukäteen, omani ovat tykännet veden kanssa lotraamisesta. vaikka tiskialtaassa.
Tähän voi virittää vielä jonkun tarrapalkintosysteeminkin.
Kuulostaa kyllä kovin tutulta, et tosiaankaan ole ongelmasi kanssa yksin. Ja erityisen hyvin ymmärrän sinua siksi, ettei kanssasi ole toista aikuista jakamassa arkea. Itse ehdottaisin myös leikkitreffejä. Olisiko lähistöllä samanikäisiä lapsia, joiden luokse lapsesi voisi silloin tällöin mennä leikkimään ja vastaavasti kaveri teille? Löytyisikö jostain lapselle hoitaja muutamaksi tunniksi vaikka kerran viikossa niin, että pääsisit itse "tuulettumaan": kävelylle, jumpalle, elokuviin..? Yritä kuitenkin pitää mielessä, että muutaman vuoden päästä lapsesi on koululainen, siis paljon isompi jo, kaverit tulee kuvioihin ja elämä muuttuu.
Ulkoilkaa edes vähän enemmän.
Onko lapsella lähellä kavereita, pyytäkää kylään, että tulee erilaisia iltoja.
Toi on rankka vaihe, mutta sekin menee ohi, mutta tuo on paha, että sorrut huutamaan, todella vahingollista lapselle.
Jos et voi pakottautua käyttäytymään hyvin, täytyy sun todella ottaa yhteyttä neuvolaan ja pyytää apua.