Kauhein saamasi (joulu)lahja

Exmieheni osti aina jotain halpaa rihkamaa ja odotti niin kauan että uskoin hänen unohtaneen. Yömyöhään hän sitten marttyyrimaisesti toi sen lahjansa kun olin purskahtanut itkuun.

Anopin ostamat rumat jonkin "taiteilijan" tekemät keramiikkatyöt, josta ei tiedä onko ne kynttilänjalkoja vai maljakkoja.

Anopilta on tullut yhtenä jouluna lahjaksi megapurkki harmaille hiuksille tarkoitettua shampoota sekä aivan karmeita, jostain mistälie eurokaupasta ostettuja hajuvesiä, joita käyttäessä lähtisi varmaan nahkakin irti, sen verran tujut lemut! appivanhemmit antoivat myös yksi vuosi yhteiseksi lahjaksi saunakiulun - meillä ei ole saunaa.

Olen joskus tällaiseen ketjuun vastannutkin, että ehdottomasti karmein joululahja oli anopilta vuosia sitten, kun meillä ei ollut vielä lapsia.

Oltiin oltu yhdessä jo melko pitkään ja anoppi epätoivoissaan lahjoitti Kama Sutran ja palapelin, jossa oli alastoman vauvan kuva. Että jos kohta niitä lapsenlapsia.. :D

Anopilta mikrokuituinen tiskirätti. Säestyksenä iloinen kaakatus: mulla on itsellä samanlainen!

Lapsena pitsiset nilkkasukat. Olin poikatyttö.

Kaverilta pieni melamiinikulho, jossa kivikovia englanninlakuja. Roskapusiinn käärittynä. Tämä on ollut loukkaavin joululahja ikinä. Hän ennen joulua soitti ja mankui tapaamiseen, koska haluaa antaa mulle joululahjan. Ihmettelin tätä, koska meillä ei ollut tapana vaihtaa lahjoja. Ostin sitten hänelle Iittalan glögilusikat ja paketoin nätisti. Oli aika typerryttävää saada sitten se roskapussimytty. Edelleen mietin, mikä viesti siihen oli tarkoitus sisältyä.

Lämmölll.muistan edesmenneen isäni joululahjoja kun olin teini, alushousut ja shampoota.käytännöllistä mutta en digannut silloin. Silti välittämistä se osoitti tietenkin.

Lapsena 90-luvun alussa toivoin hartaasti tietokonepeliä, en muuta. Aattoiltana huomasin kuusen alta paketin, joka kovasti kokonsa ja muotonsa puolesta muistutti peliä. Tärisin innosta koko illan. Paketissa oli setti, jolla pystyi tekemään kipsistä pari lintuaiheista koriste-esinettä. Kiitos!

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:30"]

Ystäväni erittäin pihi poikaystävä tarvitsi itselleen poranteriä. Kun joulukin oli tulossa, äijä päätti säästää vähän rahaa ja osti poranterät ystävälleni joululahjaksi. Kun he myöhemmin erosivat, ystävä vei tietty poranterät mukanaan. Ja otti ukkoa pannuun, kun joutui ostamaan uudet :)

[/quote]

hehee :D

Exanoppi osti minulle mummo alushousuja kun oli ensin nuuskinut laatikoitani.

Yöpaitojen puolelle menee

äidiltäni Tallinnasta hankittu polyesteriyöpaita kokoa XL (olen kokoa S)

appivanhemmilta jättikokoisella Nalle Puh-kuvalla varustettu tummansininen paituli (olisin varmaan siinä nelivuotiaana tykännyt, en niinkään vuosikymmeniä vanhempana)

Anoppi tuli katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa, toi vauvalle ruusun, mikä oli mukava lahja. Minä sain lahjaksi pirkka-servettejä, avatun paketin, oli kuulemma käyttänyt vain kaksi, väri sellainen valkaisematon. Anoppi on pihien ihminen jonka tunnen!

Onpa vaikea kysymys. Olen saanut monta lahjaa, jollaisia en olisi itse itselleni hankkinut, mutta vähiten onnistunut taisi olla muuan eläinkirja, jonka sain joskus suunnilleen 12-vuotiaana äidiltäni joululahjaksi. Kirja kertoi kesykissan ja villikissan risteytyksestä, sen elämästä pentuna ja aikuisena eläimenä. Kirja oli hirveän surullinen. Itkin sitä lukiessani. Päähenkilö, siis se kissa, oli yksinäinen ja hyjeksitty, sillä ei ollut sisaruksia, kuten ei minullakaan, ja se joutui pärjäämään pienestä asti yksin. Kun siitä tuli aikuinen, ihmiset pyydystivät sen ja pakottivat tappelemaan joidenkin toisten eläinten kanssa. Kirjassa kuvattiin aika yksityiskohtaisesti tappelun kulku ja päähenkilön saamat vammat, kuinka se nilkutti verissään itseään nuolemaan.

Äiti oli kai ostanut sen kirjan, koska pidin pienenä Pekka Töpöhäntä-kirjoista. Kun sanoin hänelle, että kirja oli huonosti valittu, koska tulin siitä niin surulliseksi, että tuskin pystyin lukemaan sitä loppuun, niin äiti hermostui ja vähän suutahti, että kun niitä lahjoja ei aina ehdi valitsemaan ja että minun pitäisi olla kiitollinen siitä, että hän oli nähnyt vaivaa.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 18:27"]

Anoppi tuli katsomaan vauvaa ensimmäistä kertaa, toi vauvalle ruusun, mikä oli mukava lahja. Minä sain lahjaksi pirkka-servettejä, avatun paketin, oli kuulemma käyttänyt vain kaksi, väri sellainen valkaisematon. Anoppi on pihien ihminen jonka tunnen!

[/quote]

Ehkä se on ikäkysymys. On tullut vähän vastaavaa vanhemmilta sukulaisilta, jotka mieltävät jopa 20 vuotta kaapissaan lojuneen esineen tai vaatteen uudeksi, koska  heidän määritelmänsä mukaan "se on lähes käyttämätön".  Sitten välillä huomaa, että annetaan eteenpäin juuri niitä omia vikaostoksia. Todella "kaunis" ajatus sekin, kun tarkemmin ajattelee. Lahjan saaminen ja vastaanottaminen on todella vaikea laji. ;-)

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 23:56"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:56"]

Tein ensimmäisen kerran jouluaterian meillä (nuoren parin kotona) ja onnistuin mielestäni hyvin ja sain kiitostakin.

Sain myöhemmin samana iltana lahjaksi appivanhemmilta sammutuspeitteen ja keittokirjan "näin teet hyvää ja kevyttä kotiruokaa". En ole sen jälkeen tehnyt enää ruokaa heille.

[/quote]

Hmmm... Pitäisikö tuosta lahjasta olla jotenkin loukkaantunut... En ymmärtänyt pointtia...

[/quote]

Tuleehan siitä vähän sellainen fiilis, että ruoka oli pahaa (tarttet keittokirjan jotta opit) ja seuraavalla kokkauskerralla syttyy varmaan kattilakin tuleen (sammutuspeite). Käytännöllinen lahja kuitenkin, ja sehän oli hankittu jo ennen onnistunutta jouluateriaa. Appivanhemmat olisivat voineet vähän heittää jotain läppää kun selvisi mitä paketissa oli, niin olisit ehkä jättänyt loukkaantumatta. 

Et maininnut ikää, käsilaukku 10-vuotiaalle on eri asia kuin esim. 15-vuotiaalle.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:21"]

Kaikenlaiset pikkuvanhat lahjat lapsena/varhaisteininä: nahkaiset merkkilaukut, aidot helmet ja kultakorut. Harmikseni osa noista ehti lähteä kiertoon ennen maun muuttumista. T: ikävä Pradaa

[/quote]Ihan vaan kateudestako miinustelette vai onko tosiaan vaikea uskoa, että 10-vuotiaalle joku käsilaukku on kamala pettymys?

[/quote]

Kukaan ei loukkaannu mun lahjoista, kun en osta kellekään mitään. Enkä suostu ottamaan keltään mitään vastaan. Olen tehnyt asian koko suvulle hyvin selväksi. Miehenkään kanssa ei osteta lahjoja, vaan ostetaan lahjarahoilla yhdessä jotain kivaa tai tarpeellista joka joulu molemmille. Esim. viime vuonna ostimme sohvan. 

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:15"]

Totesin joskus mummulle ihan ohimennen, etten tunnista mitään lintuja, sillä en oo koskaan ollut niistä yhtään kiinnostunut. Seuraava lahja mummultani (en muista mikä juhla oli kyseessä) olikin sitten tietysti paksu lintukirja. Se on ollut kyllä syyslehtien kuivattamiseen ja prässäämiseen oikein hyvä apu!

[/quote]

Mun vanhemmat on samanlaisia lahjojen ostajia! Aina he poimivat jotkut puolivahingossa sanotut: "Voi hitsi, sauvasekoitin on rikki!" -tokaisut, joita en itse jälkeen päin muistanutkaan. Ei juurikaan lämmittänyt, kun 15-vuotiaana lahjapaketista paljastui sauvasekoitin, vaikka olin ihan suoraan sanonut haluavani hiustenkuivaajan ja uuden CD-soittimen. Arvatkaa vaan, sainko niitä lahjoja, joita olin oikeasti sanonut haluavani... No, sauvasekoittimesta oli onneksi iloa sitten 19-vuotiaana, kun muutin pois kotoa. Vieläkään en omista hiustenkuivainta. 

Lapsena hämmentävän aikuismaiset lahjat,esimerkiksi kun olin muistaakseni vielä ala-asteella,sain mummolta satiinisen seksiyöpaidan. Aikuisena ne iänikuiset pahat karkit,kirjat jotka eivät vain vastaa makuani ja pölyttyvät turhan päiten hyllyssä, ja ennen kaikkea villasukkia tulee joka joulu parit,kolmet. Ei ole sydäntä kertoa sukulaisille,että en ole ikinä elämässäni käyttänyt vapaaehtoisesti villasukkia.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 18:46"]

Et maininnut ikää, käsilaukku 10-vuotiaalle on eri asia kuin esim. 15-vuotiaalle.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:21"]

Kaikenlaiset pikkuvanhat lahjat lapsena/varhaisteininä: nahkaiset merkkilaukut, aidot helmet ja kultakorut. Harmikseni osa noista ehti lähteä kiertoon ennen maun muuttumista. T: ikävä Pradaa

[/quote]Ihan vaan kateudestako miinustelette vai onko tosiaan vaikea uskoa, että 10-vuotiaalle joku käsilaukku on kamala pettymys?

[/quote]

[/quote]

Mun mielestä 15-vuotias ei ole lapsi tai varhaisteini, vaan ihan teini :)

Anopilta saatu L-koon mainos-t-paita (olen 165/55 ja vaatekoko S).