Kauhein saamasi (joulu)lahja

Nro 16, pelastit iltani. Nauroin niin paljon että vesi valuu vieläkin silmistä. Ja minä olen aikamoinen tosikko oikeasti. Tämä osu ja uppos :)

Yksi parhaimmista lahjoista mitä olen saanut on juuri sammutuspeitto, jonka sain isältäni. Isovanhemmilta saatu joskus takaisin edellisenä jouluna annetut suklaat. Eihän suklaa säily vuotta, joten tuhlaukseksi Se säästeliäisyys sitten loppujen lopuksi meni.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 21:05"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2013 klo 20:57"]

sain kerran joululahjaksi wc-harjan.

[/quote]

Ootkohan se, kenelle annoin sellaisen.

Mä kyllä aattelin, että sopi ko. ihmiselle ja kovasti tuo jo aattona viestein siitä kiitteli xD

[/quote]

enpä taida olla sama henkilö. olin ihan että ööö kun paketin aukaisin ja en sitten tajunnut ainutlaatuisesta lahjasta edes kiittää.

Enon vaimo harrasti aikoinaan karmeita lahjoja. Nykyään emme juuri ole tekemisissä. kerran sain heiltä (lapsena) lahjaksi valkoisen posliinisen naisenpään-muotoisen maljakon, siis se pää oli yläosasta 'auki' että kukat saa sinne kivasti. Just joo. Äitini säilytti tätä ihanuutta ja roudas sen uuteen kotiini (15v asunut omillaan..), mieheni halusi sen tuhkakupiksi autotalliin. Karmea pää jatkaa kiusaamistani yli 20v takaa! :D

Minä ostin tuollaisen pään joskus -80-luvulla. Kun äitini kauhisteli sitä, että mitä siihen voi laittaa sanoin, että puolukkahilloa ja pää lensi roskiin. :-)

- Kerran lapsena ostin huhtikuussa syntyneelle ystävälleni kauniit kuvakehykset ja valikoin ns. kimaltavan kauniin kortin kuvakehysten sisälle. Sain kehykset takaisin syyskuussa syntymäpäivänäni, vain kuva oli muuttunut.. 

- Ensimmäinen poikaystäväni toi minulle korun syntymäpäivälahjaksi, kaunis sydänkoru (ja ensimmäinen lahja miespuoliselta, olin otettu ja kyyneleet silmissä). Siitä seuraavina jouluina ja synttäreinä olinkin kyyneleet silmissä sen vuoksi etten enää ikinä tuolta mieheltä mitään saanut. Itse panostin kovasti lahjoihin. Eihän toki se lahjojen saaminen vaan antaminen ;). 

Lahjan antaja tuskin tarkoitti loukata lahjallaan, mutta minä revin valtavasti huumoria, kun pikkusiskoni sai ala-asteella koulukaveriltaan lahjaksi käytösoppaan. :D Kirja oli kyllä suloinen Prinsessatunnit ja siskokin ehkä maailman kiltein, mutta minusta se oli lahjana hulvaton.

Englanninkielinen scifiromaani ex-poikaystävältä. Taisi haluta lukea sen itse, koska tiesi aivan hyvin etten tykkää scifistä missään muodossa enkä pysty lukemaan sitä varsinkaan englanniksi. On kyllä naurattanut jälkeenpäin ja myöhemmin meni kiertoon sekä mies, että kirja.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:42"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:34"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:26"]

Exmieheni printtaama lappu että hän maksaa minulle parturin. Meillä oli yhteiset rahat. Tämä herra kunnostautui muutenkin jouluisin ja syntymäpäivisin sekä erityisesti äitienpäivisin lahjojen ostossa silloin harvoin kun muisti koko lahjan.

[/quote]

menee offtopic, mut ex osti mulle synttärilahjaksi pienen radion töihin vietäväksi. Oli ottanut vahingossa ns. väärän värin, sanoin et se on ok, ei tarvii vaihtaa. Meni kuitenkin vaihtamaan, tosin takaisin rahaksi. -> piti rahat.

[/quote]

Ohhoh jollain on vielä k.päisempi exä kun minulla. Kauanko olitte yhdessä?

Terv no 6

[/quote]

Toi oli aika loppuvaiheessa avioliittoa, olisko ollut 2v ennen eroa. Yhdessä oltiin kaikkineen sellaisen 16 vuotta.

sain aikuisella iällä, yli 20-vuotiaana mummultani pelottavailmeisen tonttunuken, jonka jalat oli oudon kierot. Se ei pysynyt pystyssä, sitä ei saanut tuettua mitään vasten ja makuullaan se näytti murtaneen lonkkansa.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:21"]

Kaikenlaiset pikkuvanhat lahjat lapsena/varhaisteininä: nahkaiset merkkilaukut, aidot helmet ja kultakorut. Harmikseni osa noista ehti lähteä kiertoon ennen maun muuttumista. T: ikävä Pradaa

[/quote]Ihan vaan kateudestako miinustelette vai onko tosiaan vaikea uskoa, että 10-vuotiaalle joku käsilaukku on kamala pettymys?

[/quote]

Meillä on 9- ja 12v tytöt, laukku olisisi molemmille todella mieluinem lahja. Lelut ja muut toki kiinnostavat myös.

Yhtä pöljä oon 14v yhdessä tuon kanssa. Lähes kaikki lahjat olivat tuollaisia jos ylipäänsä antoi mitään.

Totesin joskus mummulle ihan ohimennen, etten tunnista mitään lintuja, sillä en oo koskaan ollut niistä yhtään kiinnostunut. Seuraava lahja mummultani (en muista mikä juhla oli kyseessä) olikin sitten tietysti paksu lintukirja. Se on ollut kyllä syyslehtien kuivattamiseen ja prässäämiseen oikein hyvä apu!

Kaikenlaiset pikkuvanhat lahjat lapsena/varhaisteininä: nahkaiset merkkilaukut, aidot helmet ja kultakorut. Harmikseni osa noista ehti lähteä kiertoon ennen maun muuttumista. T: ikävä Pradaa

Lapsena huonoin oli ehdottomasti tädiltäni saama hevosaiheinen romaani. En oo ikinä tykännyt hevosista enkä heppatyttöilystä muutenkaan.

Aikuisiällä ex-anopin antama uskonnollisia lauluja sisältävä cd ja sen kanssa joku raamatunlauseiden kokoelma. Niitä harvoja lahjoja jotka myin eteenpäin, joku hullu maksoi noista 5 euroa kirpparilla.

No sain mieheltäni kerran sellaisen ihan järkyttävän ruman valurautaisen morttelin. Sen seurana oli kylläkin Jamie Oliverin keittokirja, joka oli ihan kiva.  Ja useimmiten hän on kyllä onnistunut lahjavalinnoissaan.

Exmieheni printtaama lappu että hän maksaa minulle parturin. Meillä oli yhteiset rahat. Tämä herra kunnostautui muutenkin jouluisin ja syntymäpäivisin sekä erityisesti äitienpäivisin lahjojen ostossa silloin harvoin kun muisti koko lahjan.

Viime jouluna ystäväni juhlallisesti ojensi minulle kuluneen korurasian, josta löytyi likaiset korvarenkaat. Hän ryhtyi iloiseen selitykseen, että kun hänellä nuo korvien reiät on olleet ummessa jo jonkun aikaa niin ei enää korvakorujaan tarvitse, eikä hukkaankaan halunnut heittää. No, roskiinhan ne lens heti, kun oli lähtenyt. Olis nyt edes pessyt ensin, hyi hel*etti...

Ystäväni erittäin pihi poikaystävä tarvitsi itselleen poranteriä. Kun joulukin oli tulossa, äijä päätti säästää vähän rahaa ja osti poranterät ystävälleni joululahjaksi. Kun he myöhemmin erosivat, ystävä vei tietty poranterät mukanaan. Ja otti ukkoa pannuun, kun joutui ostamaan uudet :)

[quote author="Vierailija" time="22.11.2013 klo 22:21"]

Kaikenlaiset pikkuvanhat lahjat lapsena/varhaisteininä: nahkaiset merkkilaukut, aidot helmet ja kultakorut. Harmikseni osa noista ehti lähteä kiertoon ennen maun muuttumista. T: ikävä Pradaa

[/quote]Ihan vaan kateudestako miinustelette vai onko tosiaan vaikea uskoa, että 10-vuotiaalle joku käsilaukku on kamala pettymys?